seuraava »

[Ratkaisu]

Lueskelin tuossa chakroista ja olen nyt viime aikoina törmännyt siihe, että eri chakroilla on tavallaan niitä aktiivisia kehitysaikoja. En voi tosin siis sanoa täysin ymmärtäväni tätä sinänsä, mutta josko kyseessä olisi siis ajat jolloin chakrat tavallaan aktivoituvat tehokkaammin kuin muina aikoina, vaikka ne toiminnassa aina ovatkin?

Mutta niin, asia mitä ryhdyin pohtimaan on se miten tämä on näkynyt meidän elämissämme. Oletteko esimerkiksi kokeneet, että eri ajanjaksoina olisitte esimerkiksi vapaa-ajallenne harrastaneet erityisesti jotain mikä vahvistaa ja tukee erityisesti kyseistä chakraa? Tai oletteko elämässänne kohdanneet asioita, joilla on ollut suurta vaikutusta tämän chakran kehitykseen? Entä kuinka olette kokeneet niin sanotun uuden kierroksen näissä ajanjaksoissa?

Itse tosiaan olen vielä melko nuori, joten en ole päässyt vielä kokemaan paljoakaan näitä ajanjaksojen vaihteluja, nytkin oikeastaan on loppumaisillaan vasta solar plexus ja anahata alkamaisillaan =) Olen kokenut, että aikani solar plexuksen parissa on vietetty oman sisäisen voiman ja itsensä voittamisen parissa noin henkisesti ja osittain myös fyysisesti. Ehkä olen myös kokenut, että tämä aika on ollut tasapainottelua sen suhteen, että löytää kuinka paljon omia voimavarojaan voi käyttää tiettyihin asioihin, että ei kuluta itseään liikaa.

Toivottavasti saadaan tästä hyvät keskustelut aikaan =)

[Veskari-83]

Perinteisesti miettienhän nuo iät menevät joka vuosi vaihtuen teema. Aloitetaan muladharasta ekana vuonna, siirrytään svaddhissthanaan toisena (eli opitaan sitä läheisyyttä, ihmisten avun tarpeellisuutta yms.) jne. Parhaat ja tehokkaimmat impulssit jokaiselle cakralle on sen oma luku kerrottuna itsellään, esim. anahatan tapauksessa tehokkaimmat "rakkausvuodet" ovat joka 16. vuosi (4*4), ja sahasraran tapauksessa taas joka 49. (7*7).

Kaikkinainen urheilu vahvistaa (lähes poikkeuksetta) aina manipuraa (solar plexus?). Kaikki luova visuaalisesti luova vahvistaa svaddhissthanaa, ja taas kaikki ilmaisutaide (laulu, runot yms.) visshudhaa.

[indiima]

En oikein osaa laittaa näitä chakran toimintojani aikajanalle, mutta koen seuraavasti:

Juurichakra mulla tarvii maata (haluan tästä kerrostalosta vielä joskus saada jalat turvallisesti maan pinnalle.) Muutenkin luonto tuntuu maadoittavan minua. Ratsastus toimii hyvin chakroja tasapainottavana ainakin 1, 2 ja 4.
Solar Pleksuksen kanssa mulla oli ihan jumalaton työnsarka, kun olin 20-23. Itse fyysinen rintalastan kohta kova kuin kivi ja sitä painaessa itkin aina. 3. chakraa heikentää (ainakin mun tapauksessa) kannattelu, häpeä, ns. kovan ulkokuoren ylläpito. Kävin tätä chakraa läpi psykologisessa vyöhyketerapiassa - se oli ihanaa ja myös todella - myrskyistä.

4. chakra mulla liittyy esiintymiseen ja halaamiseen. Ne aktivoivat sitä: että voin säteillä sydämen energiaa ja olla loistava (ja niin kovin vaatimaton) 

5. chakraa olen elvyttänyt laulun ja kirjoittamisen kautta. "Puhu vain sitä, mikä on sinulle totta. Älä pyri loukkaamaan, luota oman totuutesi sanaan."

6.chakra on minulle vähän tuntemattomampi vyöhyke, mutta joskus tiedostan sen näkyinä.

7.chakra, no, katsotaan mitä sieltä tulee. Tai sinne.

[Veskari-83]

Mitenkä sitten, että voiko sielun ikää/kehitystä verrata jotenkin, noihin chakroihin, että onko joissain sielun iän vaiheissa joku tietty chakra enemmän aktivoitunut, kuin muut?

Ainakin jos ajattelee sielun kehityskulkua, niin nuorena sieluna sitä keskittyy hengissä pysymiseen, ja jossain keskivaiheilla keskittyy mammonan haalimiseen, ja vanhana sieluna keskittyy taas johonkin, joka ei ole mitenkään materiaalin tasolla.
(no nämä on tietenkin yleistyksiä, mutta että voisiko olla jotain yhteneväisyyksiä? )

Ei oikeastaan, me jokaisessa inkarnaatiossa käymme jokaisen kehitysvaiheen läpite kuitenkin, eli aloitetaan alusta ja päädytään minne sitten ikinä onkaan sen elämän aikana päätetty päätyä.

[Esmiralda]

Tähän voin kertoa erään jutun, kun porukassa käsittelimme vihreää väriä ja sen myötä myös sydänchakraa, niin tuli esiin eräs mielenkiintoinen yksityiskohta.

Avioerosta kärsineen kuuluise pitää vihreää tai saada vihreää ympärilleen.

Minähän juoksin kiireen vilkkaa hakemaan arkusta erästä villapuseroa. Pidin sitä 14-15 vuotiaana, melkeinpä vain sitä. Siitä väristä pidin. Ja jostain kumman syystä se pusero on aina kulkenut mukanani.

Silloin isäni ja äitini erosivat ja tunsin itseni ihan kamalan onnettomaksi. Se vihreä auttoi minua, samalla surevaa sydäntäni. Sydänchakrani oli varmaankin rempallaan, joko ylikierroksilla tai värin tarpeen mukaan heikoilla. 

[*Kide*]

Aikoinaan kun koin burn out oireet itseni kanssa, jos noin voi sanoa... ja lähdin kaivelemaan luurangot pois kaapista, lyödäkseni niiden kanssa kättäpäivää. Vaatteeni olivat punaisen ja mustan lisääntyvää leikkikenttää.
Kun aikaa kului ja homma saatiin hoitoon, on vihreä vallannut tilaa ja tuo punainen tuntuu kovin ärhäkältä. Vihreän eri sävyt ovat lisääntyneet kummasti ympärilläni ja kieltämättä, teema on itseään rakastamaan oppimisen vaihe, piiskaus on toivottavasti historiaa pian.

Tuossa välissä oli hyvin aktiivinen keltainen vaihekin, mutta se oli nopea ja kova tarve. Silloin korvasin huiveilla ja sisustuksessa koristeilla, kivillä yms. keltaisen tarvettani. Silloin eräänä rentoutumisharjoituksen aikana solar plexuksestani irtautui kerran musta iso "mötti", joka tapahtumanana oli aika ikävä, mutta tilalle jäänyt kevyt olo oli tervetullutta. Ja sen jälkeen olen jopa tuntenut energia paikat ja niiden liikkeet 

Oletan tieni jatkuvan vielä ja värimaailman muuttuvan matkan varrella. Mutta kyllä niillä on jotakin viittettä antavaa ihmisen sisäisestä menosta, uskon niin
 

[Esmiralda]

Ostin pääsiäistipun keltaista puuvillalankaa. Kudon lettimallilla villatakkia ja ihmettelen. Miksi pitikin löytää tämän keltaista? Ehkä nautin sitä kutoa, mutta pidänkö sitä päällä?

Kutominen ja keltainen auttaa nyt, kun työ ja haasteet tuntuvat liian raskailta. On edes illuusio siitä, että itsetuntoni ja voimani kestävät!    Rukoukseni solar-plexukselleni...

[Ratkaisu]

Keltainen on ihana väri, itse aina treenaan kirkkaan keltaisessa. Kyllä kummasti piristää käyttää räikeitä värejä, eipä ainkaan kyllästy niihin yhtä helposti kuin mustaan. =)