seuraava »

[Esmiralda]

Sakraalichakrasta ja mm. seksuaalisuudesta ja luovuudesta on puhuttu täällä niin paljon, että halusin tämän topikin aiheeksi korottaa sellaisen luovuuden alueen kuin VALITSEMINEN.

Caroline Myss sanoo, että 'Valitseminenkin on luovuutta'. Mielelläni yhdistän sen myös tuollaiseen ongelmanratkaisukykyyn.

Tässä arkisessa jutussa Myss haluaa painottaa sitä, että ottaisimme vastuun myös valinnoistamme ja sen esille tuomista ongelmista. Hän sanoo: 'Toisen chakran tärkein opetus on valinnan paradoksaalinen luonne; se mikä tuntuu oikealta, voi paljastua vääräksi ja se, mikä näyttää hyvältä, voi ollakin pahasta." Miten hallitsemme tilanteen?

Muistan erään tärkeän keskustelun lasten kanssa, jolloin kysyn, mitä he voivat valita. Pienillä lapsilla niitäkin löytyi. Voivat esim. valita vaatteita tai lukemista tai leluja. Mutta tärkeimmäksi asiaksi nousi kuitenkin se, että he saavat ihan itse valita ystävän. Ja tuonnempana myös sen elinkumppanin.

Arkipäivässä teemme jatkuvasti valintoja, usein tiedostamatta. Ja syytämme huonoista valinnoistamme ympäristöä, usein myös tiedostamatta.

Itselläni chakrojen kierrossa on juuri tämän chakran pysäkkipaikka tarkastelun kohteena. Eikä sekään ole mikään helppo juttu!  

[indiima]

Ihanaa Esmeralda, että olet ottanut nämä chakrat ja Myssin keskustelutopiceiksi. Heti ensi kädeltä en osaa mitään sanoa, mutta tuolla alitajunnassa se kutiaa, kunnes ymmärrys tulee. Toivottavasti tässä on mehevän ja moniulotteisen keskustelun alku.

[Esmiralda]

Niin, vaikea asia tarttua!

2. chakra on myös itseluottamuksen chakra ja olen ymmärtänyt, että jos on itseluottamusta, pystyy myös itsenäisesti valintoihin mitä elämässä tekee. Useinhan hypitään sinne ja tänne ja kysytään muilta mitä tehdä. Ja sitten voi mennä hyvinkin pieleen. Ja syytäkin etsitään muista. Kuitenkin on valinnut itse.

Muistan ihan nuoruudessani, jouduin yhden suuren valinnan eteen. Tuomari sanoi minulle, että minun on valitava, menenkö isälle vai äidille heidän avioerojutussaan. Olin kauhistunut.

Muistan elokuvassa Sofian valinta, kun hän joutui valitsemaan lastensa välillä, kumman pitää, kumman antaa. Hän antoi tyttären, pojan piti. Kuitenkin poikakin kuoli keskitysleirillä. Se oli Sofian vaikein valinta.

Mutta keskeisintä se, miten kantaa se valinnan päätös. Vaikeaa. 

[Riitta]

Mielestani tassakin on vain kysymys oppimisesta-valintojen paattaminen ja en oikein jaksa uskoa, etta joku aina osaisi paattaa oikein-me ihmiset kuitenkin olemme erehtyvaisia.
Uskon lujasti, etta vaarin tehtyjen valintojen takana siis onkin opetus.
Mielenkiintoista kun me juuri sukulaisten kesken puhuimme liiasta puuttumisesta lasten elamaan ja onko se oikein vai vaarin; ja esimerkkina oli juuri puuttuminen ja sen kovin huonot seuraukset yhdessa tapauksessa.

[Ratkaisu]

Mielestäni lastenkin kasvattamisessa on hyvä olle se kultainen keskitie. Lasta täytyy mielestäni ohjata ja tukea tekemään niitä oikeita valintoja, esimerkiksi siinä miten lapsi kohtelee ystäviään tai tekeekö hän läksyjään jne. Kyllä lapsella täytyy olla oikeus valita esimerkiksi omat harrastuksensa ja ystävänsä, mutta vanhempien tehtävä on mielestäni auttaa elämään siten, että lapsi oppii rakastamaan itseään ja läheisiään.

Usein lapset vasta jälkeenpäin tajuavat, miksi heille on annettu tietyt rajat ja yleensä rajat ovat merkki rakkaudesta. Tietysti lapsen täytyy saada kokea maailmaa ja nähdä kaikenlaista, eihän ketään voi tynnyrissä kasvattaa, mutta voisi ajatella, että jos lapset kasavattavat vanhempia, niin vanhempien tehtävä on tehdä sitä myös ja opastaa elämässä eteenpäin. Siinä olen kyllä samaa mieltä, että lapsen täytyy saada ilmaista kaikkia tunteitaan, että ne eivät sitten jää kasautumaan syvälle sisimpään. Ehkä tässä oli pointtinani se, että vanhempien tehtävä ei ole päättää lasten puolesta, mutta heidän tulee auttaa sillä tiellä millä niitä valintoja tehdään.

Itsellänikään ei siis ole lapsia, mutta kaiketi asiasta voi olla sanottavaa vaikka lapsia ei olisikaan ^^ Ehkä =)

Tämä on jotenkin vaikea chakra tarttua. Mietin itse tässä sitä, mistä epätasapainoinen 2. chakra aiheutuu. Olisiko se, juuri sitten se, että syytämme toisia omasta epäonnistumisemme tunteesta ja kohdatessamme muita ihmisiä oma negatiivisuutemme toisia kohtaan luo välillemme negatiivisia energioita. Tai ehkä kyse on siitä, että ei tee valintoja oman sisimpänsä ohjaamana, vaan miellyttääkseen jotain toista tai yhteiskunnan paineiden alaisina.

[Esmiralda]

Kyllä olen lasten kanssa paljon nykyään puhunut siitä, miten voi valita riitatilanteessa juttuja.

Olemme kehitelleet draamoja, jossa otamme eri vaihtoehtoja.

Nykyään on avainsana tuo 'asennoituminen'. Yksi suuri juttu valinnoissa onkin juuri asennoituminen. Tottakai toimiminenkin.

Mutta mietipä arkipäivääsi. Miten valitsit tämän aamun?

Valitsen mitä syön. Nyt jätin ottamatta Pascoen ja jopa vitamiinit, en tiedä miksi. Valitsin, että lähden tanssiharkkoihin, vaikka olisi ollut ihana jäädä kotiin ja lähteä hiihtämään. Valitsin harkat, koska tunnen olevani velvollinen sen jo kavereilleni, olla mukana. Minulla oli menoja, mutta valitsin senkin, että turkanen menen kyllä uimaan ja annan muiden menojen vähän odottaa. Koko ajan uidessa mietin, että lopetanko vai jatkanko 700 metriin. Tuntui hyvältä ja jatkoin. Valintani takia menin yhteen kokoukseen sitten vähän tukka märkänä ja palelinkin, siellä oli vähän kylmä.

Eli valintojeni vuoksi voin nyt sairastua flunssaan. Ja yksin minä olen siihen syyllinen.

Ei meillä ole ehkä aikaa eikä viitseliäisyyttäkään miettiä sitä turhaumaa tai onnettomuutta, johon päädymme monien valintojemme vuoksi.

Voimme jopa valita sanat, mitä sanomme tietyissä tilanteissa. Mitä jos olisimme sanoneet toisin? Mitä jos olisimme asennoituneet asiaan toisin?

Minulle sanottiin aikoinaan, että voi rukka, miksi noin vanhan miehen otit! Minä valitsin lähteä hänen kanssa yhteiselle tielle. Nyt hän on sairas ja raihnainen. Olen valinnut jäädä tähän, hoitaa häntä, olla likellä. Voisin valita toisin. Mutta mitä kuuntelemmekaan valinnoissamme; sydäntä, tunteita, omaa ylpeyttä, velvollisuutta, mielihyvää jne. :

[thaleia]

Hei Ihmiset..

Tässäpä on aihe jota olen pohtinut elämässäni jo pitemmän aikaa. Miksi elämääni tulee tietyt ihmiset/valitsen elämääni tietyt ihmiset? Ja olen päätynyt siihen tulokseen, että näin on käynyt oppimisen takia.

Jostain syystä olen aina valinnut kumppanikseni kovin itseäni erisuuntiin repivän ihmisen. Parisuhteeni ovat melko radikaalisti hajottaneet minuuteni osiin. Minun on täytynyt kyseenalaistaa tapani elää tässä maailmassa. Ja tämä on aina toiminut molemmin puolisesti. Väistämättä muutaman vuoden jälkeen, kun olemme näyttäneet toisillemme oman maailmamme, kuljemme erilleen.

Myssiä lainaten; "Toisen chakran haaste on oppia tunnistamaan, miksi valitsi sen minkä valitsi. Kun opimme motivaatioitamme, opimme millainen henkemme on." Minulla on suunnaton halu ymmärtää toisten tapaa nähdä maailma. Joten ei sillä taida olla väliä, onko se ollut aikoinaan oikea valinta. Kaikki tämä on tapahtunut siksi, että kehittyisin ihmisenä. Vielä etsin itsestäni vastausta siihen, osaanko valita itselleni onnen ja jos osaan säilytänkö sen. Toivoisin vähitellen löytäväni ympärilleni sielun perheeni, ihmiset jotka heijastavat syvimpiä lämmön tunteitani, ja lakkaavani etsimästä vastaikkainasetteluja..

Tein nyt hypyn lapsista parisuhteisiin, mutta samalla tavallahan molemmat ovat ihmisten välisiä suhteita. Molemmissa toimimme niin opettajina kuin oppilaina, joskin eritavalla..

Ja vielä yleinen kysymys; mitä mieltä olette, voiko rakkauden kohteen valita?

[Esmiralda]

Voi että tämä lause minua jotenkin aina liikuttaa...

Kuten Thaleia sanoo:

Minulla on suunnaton halu ymmärtää toisten tapaa nähdä maailma.

Uskon että kaikilla on tuohon jonkinlainen halua, ehkä jollakin lailla jopa päämäärämme, sillä jos toisen palveleminen on yksi tärkeimmistä tehtävistä, tuokin liittyy siihen.

Ja kuinka usein toisenlaisen ihmisen edessä valitsemme torjumisen, selän kääntämisen! Joko ensi silmäyksellä tuomitsemme, pelkäämme tai emme halua oppia uudenlaista näkemystä.

Kun olin kirjoitusseminaarissa kerran, saimme tehtäväksemme miettiä juuri valintaa jossakin uudenlaisen asian/ihmisen/tehtävän yhteydessä. Meidän piti kirjoittaa pieni novelli siitä, mitä elämä voisi olla, jos olisimme valinneet toisin. Eli 'ein' sijasta olisimmekin vastanneet 'kyllä'.

Niistä tuli mielenkiintoisia tarinoita!!! Kuinka monen suuren kutsun edessä olemme valinneet sen helpoimman vaihtoehdon. Usein se on torjuminen. 

[thaleia]

Oi Kiitos "Keskiyön vahinko?" kirjoituksestasi, siinä oli paljon hyviä muistutuksia minulle. Aina hetkittäin unohtaa, että rakkaus on kaikkialla, kun vain osaa katsoa. Toisinaan sitä uppoutuu niin liiaksikin omiin mietteisiin, kun yrittää etsiä vastauksia elämälleen. Sitten herää karkean kiven päältä ja huomaa jättäytyneensä elämänvirrasta. Paljon on vielä opittavaa, ikä tuokoon viisautta

Ja Esmiraldan rohkaisemana voisin kokeilla pyhittää ensiviikon "kyllä"-sanalle, jos elämä toisikin uusia seikkailuja matkalle. Oi valinnat, valinnat!

[Esmiralda]

Tuosta rakkaudesta. 

Me olemme erilailla energisia, virtaavia tai kaikkea mahdollista. Uskon, että jos pystyy yhdelle antamaan rakkautta, se virtaa edelleen siitä yhdestä toiseen, ehkä kolmanteen ja niitä kautta aina satoihin ja tuhansiin. Se kasvaa ja kasvaa ja kulkee läpi kaikkialla.

Sellainen kuva minulla on rakkaudesta. 

[Ratkaisu]

Tuli mieleen tuosta toisten rakastamisesta ja vaikka se onkin kuinka kliseistä tahansa, niin mielestäni toisten rakastaminen lähtee loppu peleissä itsensä rakastamisesta.

Kuten usein sanotaan niin, se mitä vihaamme kanssaihmisissä tai inhoamme, pelkäämme jne. on osa itseämme, se mikä ei ole osa meitä, ei häiritse meitä. Joten tällä logiikalla ajateltuna, se, että rakastaa itseä ja selvittää ne pimeät loukot ja kaunat sieltä mielen pohjalta tarkoittaa sitä, että niiden virheiden sijasta ryhdymme havaitsemaan sitä samaa rakkautta mitä koemme itseämme kohtaan, myös muista ihmisistä. Niin kauan kuin olemme itse tältä osin epätasapainossa, emme voi täysin rakastamaan myöskään muita, sillä he heijastavat meidän vihaamme ja epävarmuuttamme itseämme kohtaan.

Näin uskon itse ja näin olen kokenut. Kun ryhdyin päästämään irti vihasta itseäni kohtaan ja hyväksyin oman menneisyyteni, virheeni ja pyrin parantamaan itseäni, en ole enää kokenut tarvetta puhua pahaa muista samalla tavalla kuin ennen, enemmän se on muuttunut oikeaksi huoleksi kanssaihmisistä, myötätunnoksi. Toki en ole mikään pyhimys, mutta olen mielestäni parantunut ihmisten ymmärtämisessä.

Eli toisin sanoen, voimmeko toimia puhtaan myötätunnon ja rakkauden kautta jos esimerkiksi 2. chakramme on pinttynyt negatiivisuudesta, eikä toimi kunnolla. Se on kuitenkin käsittääkseni se ensimmäinen chakra jolla olemme toisiimme yhteydessä, joten aika tärkeästä asiastahan me puhumme. Joten epätasapaino tällä osa-alueella huokuu tavallaan meistä energioiden kautta tai näin olen ainakin itse kokenut.

Huomautan sitten, että nämä ovat vain omia mietteitäni ja pohdintojani, ei mitään totuuksia sinänsä. =/

[indiima]

Olette kirjoitelleet täällä ihan viisaita!

In, minustakin toisten rakastamiseen kuuluu se, että rakastaa myös itseään. Itsestähän se rakkaus sitten muihinkin leviää. Voiko itseään rakastaa ilman, että rakastaa muita? Tuskin terve ihminen.

[Esmiralda]

Lueskelin tuossa Myssin kirjaa ja paljonhan ajattelette sitä mistä hänkin puhuu.

Itsensä hyväksymisestä.

Jos vielä palaan tuon toisen chakran tähtikarttahuoneeseen mitä se hallitsee, niin se on huone kaksi, persoonallisten voimavarojen ja myös taloudenpidon alue.

Mitä enemmän kunnioitat itseäsi, sitä rohkeammin uskallat tehdä valintoja elämässäsi itse, et muiden ohjailtavana, ja sitä uljaammin jaksat kantaa vastuun valinnoistasi. Hallitset elämääsi.

Tähän chakraan kytketään yleisesti seksuaalisuuden energia ja myös prostituutio. Tämä ei käsitä pelkästään fyysista prostituutiota, vaan myös sitä miten sinä annat tai sallit muiden ohjaavan energioitasi. Myss sanookin, että 'energiaprostituutio on yleisempää väkivaltaa kuin fyysinen prostituutio. Lukemattomat naiset ja miehet ovat tilanteessa, joka edustaa heille fyysistä turvallisuutta, mutta samalla heistä tuntuu, että he myyvät osan itseään'.

Ja kun on kysymys omista voimavaroista ja rahasta esim. voi miettiä, mitä antaa itsestään, että talous pysyy kunnossa. Ja onko oma tasapaino sitten kunnossa?

Myös kun puhutte rakkaudesta... miten energiat pysyvät tasapainossa, jos vain pyrkii rakastamaan toisia ja itse unohtuu.

[Violette]

Olen oppinut viime aikoina, kuinka paljon ihmissuhteisiin liittyvät juuri valinnat. Varsinkin, jos kyseessä on pitkä romanttinen suhde, kuten avioliitto, on valintoja tehtävä jatkuvasti. Aina voi valita, haluaako rakastaa vai haluaako pelätä.

Tällä hetkellä olen itse melko kimurantin valinnan edessä. Ystävystyin erään ihmisen kanssa hyvin nopeasti ja meillä on mukavaa yhdessä. Kuitenkin erään kerran hän käyttäytyi minua kohtaan täysin sopimattomasti, suorastaan väkivaltaisesti.
  Hän ei ilmeisesti itse nähnyt teossaan mitään väärää, naureskeli vain. Aluksi yritin itsekin naureskella, mutta sitten tajusin, ettei minun ole mitään järkeä jatkaa ystävyyttä ihmisen kanssa, joka ei välitä pätkääkään minun tunteistani. En tosin tiedä, miten pystyisin katkaisemaan välit ihmiseen, jonka näen lähes joka päivä. Olen jo puhunut hänelle asiasta, mutta hän valittaa, että yritän vain saada häntä tuntemaan syyllisyyttä ja kontrolloida häntä.

[Ratkaisu]

Tuli vaan mieleen tuosta väkivallasta. Yleensä harrastamme itseämme kohtaan väkivaltaa elämällä omia sisäisiä tuntemuksiamme vastaan ja kohtelemalla meidän fyysistä kotiamma, rakasta kehoamme, kaltoin ja väärin. Myönnän, sorrun tähän itsekin aika usein, mutta tulipas nyt vaan mieleen.