Olen jotenkin hyvin nopeasti koukuttunut näihin astrologian kiemuroihin ja on kamala tarve päästä opiskelemaan lisää ja lisää
Olen 23-vuotias opiskelija. Olen pienestä pitäen ollut todella pohtiva ja syvällinen, kiinnostunut suurista asioista, kuten uskonnoista ja filosofiasta. Olen tutustunut mm. islamin uskoon, ortodoksisuuteen, mormoneihin, helluntailaisuuteen ja luterilaiseen kirkkoon, eronnut kirkosta 18-vuotiaana ja liittynyt tutkimusmatkojeni jalkään takaisin... En voi tehdä mitään vain tavan vuoksi, minulla pitää olla palo ja usko kaikkeen mitä teen tai muuten pidän itseäni feikkinä. Luonteeltani olen kuulemma ristiriitainen ja mahdoton lokeroida, herkkä ja kova, ujo ja päällekäyvä, rohkea ja pelokas... Lapsuus ja etenkin nuoruus on ollut yhtä selviytymistä päivästä, kuukaudesta, vuodesta toiseen, mutta nyt reilu parikymppisenä elämäni on alkanut tasoittumaan ja olen alkanut uskoa hyvään ihmisissä ja elämässä
Itsetuntemukseni koen olevan aika hyvä, mutta itseluottamus varmaan heikolla pohjalla ja musta tuntuu että astrologia on auttanut jo nyt paremmin hyväksymään itseäni sellaisena kuin olen. Vaikka kasvullehan on aina varaa
Mulla onkin jatkuva tarve kehittyä kaikilla elämän osa-alueilla, koskaan ei ole valmista ja mä tykkään siitä. Nautin usein enemmän matkasta kuin itse päämäärään pääsemisestä, perillä alan miettiä seuraavaa kohdetta :
