Tuli tästä aiheesta itse asiassa mieleen sama asia mistä valittelin tuolla valitusketjussa. Se, että kyllä väitetään, että me kaikki olemme yhtä ja että rakastetaan kaikkia ja kyllä suvaitsen kaikkea ja arvostan kanssaihmisiä. Mutta entäs kun toinen onkin eri mieltä jostain asiasta, ei esimerkiksi usko kaikkeen mihin itse uskoo, on esimerkiksi jonkun uskontokunnan edustaja tai ei seuraa henkistä tietä? Silloin aika moni nousee tuomitsemaan omasta pienestä rakkaudellisesta kuplastaan ja kristittyjenkin perään syletään kuin mitkäkin pahaiset noita-akat.
Kaikkea kyllä suvaitaan kunhan se ei mene oman turvallisuusympyrän ulkopuolelle, kunhan toisen ihmisen teot ja ajatukset on itse valmis allekirjoittamaan. Aika usein monet pitävät oikeutenaan katsoa pahalla silmällä ihmisiä jotka eivät ole ns. henkisiä, tiedemiehet ovat pahinta mitä löytyy, koska hehän eivät tajua mistään mitään, vaan ovat kylmiä ja laskelmoivia. Ja jos asioista ei puhuta samoilla termeillä niin katsotaan asiaksi kertoa kuinka sivistymätön ja väärässä toinen on.
Itseasiassa, kiitos innoituksesta pohtimaan asiaa.
Sielta vali-ketjusta nappasin aiheen.
Ihminen on egoistinen olento ja sen egoismin voi pukea sitten vaikka rakkauden
ja positiivisuudn viittaan, mahdollisuuksia on loputtomasti.
But in the end the day, onko se todellisuudessa pakenemista omaa egoismiaan
hakeutumalla naennaisiin rakkaudellisiin ja positiivisiin kulisseihin,
joissa sita egoismiaan (*siis muiden alentamista ja mattaamista) voi harjoittaa "oikeutetusti",
kun se on kaiken maailman rakkaudellisuudessa ja positiivisuudessa kaaraistyna,
kun se toinen poikkeaa omasta turvallisesta ajattelumallista?
Nim. Super Egoisti.
Oikeastaan tässä olet aika hyvin kiteyttänyt sen mitä itsekin on tullut ajateltua. Onhan se ikävä, että tuomitaan, mutta vielä enemmän pistää vihaksi se, että ollaan itse siellä jalustalla sitä parempaa kastia, jotka ovat ties mitä vanhoja sieluja, jotka ovat niiiiiiin lähellä valaistumista. No, tuomitseminen on kaiketi ihan ok, kunhan on ensinnäkin rehellinen itselleen siitä, että sitä harrastaa, eikä naamioi sitä mihinkään hyväntekoon. Itse olen ainakin ilkeä ja julma sille päälle sattuessani, olen tuomitseva ja liian ylpeä, mutta ehkä parempi että tämän tiedostan, enkä valehtele itselleni.
Tässähän tuli sitten itsekin tuomittua aika suuri joukko ihmisiä.
Ma olen aina miettinyt, etta
mita silla on valia sille itsensa jalustalle nostavalla
jeesustelijalla tai vaikka kasilla parantajalle, mita mielta mina olen jostain
ja mita mina tunnen jotain asiaa kohtaan?
Tama on ratkaiseva pointti, missa jyvat erotellaan akanoista
todellisessa henkisessa kehityksessa. Siis minun mielestani tietenkin
ja se on egoistisen ihmisen mielipide.
Jos tyyppi on oikeasti niin henkisesti pitkalla, niin miten voi olla mahdollista,
etta tyyppi ei voi kestaa sita tosiasiaa, etta joku muu on erimielta ja tuntee eri tavoin,
pitaa eri asioista ja jopa vihaa eri asioita, jopa niita, joista tyyppi itse pitaa?
Miten tuollainen "henkisesti kehittynyt" ihminen voi kokea olevansa olla yhta
kaikkien yli 6 miljardin ihmisen kanssa, joilla kaikilla on oma mielipiteensa
ja se on henkisesti ja egoillisesti vain hyvaksyttava?
Ai niin, he eivat ole yhta niiden ihmisten kanssa, jotka ovat eri mielta
ja muutenkin, he ovat yhta universaalin kanssa, joka on suurempi kuin ihmiset
ja niiden henkiolentojen ja mestarien kanssa, jotka ovat taydellisyyden huippuja. :
Eiko egoisti, luonnollisesti, aina halua samaistua vain taydellisyyteen..?