seuraava »

[kuikui78]

On hyvä että Suljin saa apua ja tukea jonka kokee itselleen hyväksi.
 

Mielestäni lääkäreissä psykiatreissa tai vastaavissa auttajissa ei ole mitään vikaa. Ei tarkoita että on hullu jos joskus käyttää näiden palveluja.

 

[Asterix]

Mielestäni lääkäreissä psykiatreissa tai vastaavissa auttajissa ei ole mitään vikaa. Ei tarkoita että on hullu jos joskus käyttää näiden palveluja.

 

No näin mäkin ajattelen, enkä sen vuoksi, että itse aloitan lääkiksessä,
vaan kyllä mä olen niitä ihmisiä, jotka menee lääkärille heti,
kun tuntuu, että jossakin vippaa.

Jatkuva pelko on häiriötila ja joko se vaatii siitä pelon aiheuttajasta eroon pääsemistä
tai / ja jos se on "aiheeton", niin lääkitystä ja terapiaa,
koska kroppa on stressitilassa, eli omaa liikaa adrenaliinia veressä, joka taas aiheuttaa
lisää muita kemiallisia reaktioita kehossa.

Ihmisen kuuluu pelätä, se on luonnollista, mutta ei koko ajan tai jatkuvalla syötöllä.
Ainoastaan hetkellisesti ja tietenkin aiheellisesti.

Olemattomista pelkääminen on epätervettä ja merkki sairaudesta,
eli aivojen ja kehon kemioiden ja "sähköistyksen" epätasapainosta.

Ei se sen kummempi juttu ole. 

[Rakkauden enkeli]

Suljin, palatakseni tähän aloittamaasi alkuperäiseen aiheeseen... Kaikki hyvin, luota siihen. Carmenin suosittelema "maadoitus" on hyväksi. Siihen riittää myös sekin, että keskityt ihan tavallisiin arkisiin asioihin, sekä ennenkaikkea kävely/oleskelu luonnossa. Tunne maa jalkojesi alla.   Rakkauden valoa ja voimaa sinulle! Olet ajatuksissani.  

[Titania.]

Olipa ihanaa lukea tällaisesta aiheesta... Minua on lääkitty paljon harhojen takia... minä olin lopulta niin peloissani ja lopussa, että ajauduin itsetuhoon ja löysin viimein itseni suljetulta osastolta. Kuitenkaan en koskaan tuntenut itseäni hulluksi (vai tunteeko hullut yleensäkään, en tiiä) eivätkä lääkäritkään näin kokeneet, minut diagnosoitiin vain niin loppuun palaneeksi, että se olisi ollut äärimmäinen stressireaktio. Söin lääkkeitä niin paljon, että olin aivan turta ja poikki, en tuntenut enää mitään ja voin huonosti siksi. Olenkin aina lopettanut lääkitykset itse ennen aikojani. Minulla meni vuosia eksyksissä. Löysin oman rauhani vasta terapiassa, jossa minut ohjattiin etsimään turva ja rauha itseni sisältä ja myös tekemään arjen pienetkin toimet (esim. tiskaus) samalla rakkaudella kuin kylvettäisi oman lapsensa. Löysin oman valoni sisältäni ja tajusin kuinka turvassa olen siinä. Ulkoista turvaa ei olekaan, ei tässä maailmassa. Minusta siinä maailmassa, jonka voi syvyyksistä löytää, on jotain niin kaunista etten tiedä miten voisin pystyä nauttimaan elämästä ilman sitä. Se on toinen todellisuuteni. Sen kieltäminen on johtanut aina vaan pahaan oloon jatyhjyyden tunteeseen.

Tsemppiä Suljin sinulle

muoks. Ja siltä varalta että minua pidetään hulluna tms. niin elämäni on nykyään hyvin tasapainoista ja olen kyllä myös hyvin tiede keskeinen ihminen (opiskelen luonnontieteitä yliopistossa).

[Asterix]

Olipa ihanaa lukea tällaisesta aiheesta... Minua on lääkitty paljon harhojen takia... minä olin lopulta niin peloissani ja lopussa, että ajauduin itsetuhoon ja löysin viimein itseni suljetulta osastolta. Kuitenkaan en koskaan tuntenut itseäni hulluksi (vai tunteeko hullut yleensäkään, en tiiä) eivätkä lääkäritkään näin kokeneet, minut diagnosoitiin vain niin loppuun palaneeksi, että se olisi ollut äärimmäinen stressireaktio. Söin lääkkeitä niin paljon, että olin aivan turta ja poikki, en tuntenut enää mitään ja voin huonosti siksi. Olenkin aina lopettanut lääkitykset itse ennen aikojani. Minulla meni vuosia eksyksissä. Löysin oman rauhani vasta terapiassa, jossa minut ohjattiin etsimään turva ja rauha itseni sisältä ja myös tekemään arjen pienetkin toimet (esim. tiskaus) samalla rakkaudella kuin kylvettäisi oman lapsensa. Löysin oman valoni sisältäni ja tajusin kuinka turvassa olen siinä. Ulkoista turvaa ei olekaan, ei tässä maailmassa. Minusta siinä maailmassa, jonka voi syvyyksistä löytää, on jotain niin kaunista etten tiedä miten voisin pystyä nauttimaan elämästä ilman sitä. Se on toinen todellisuuteni. Sen kieltäminen on johtanut aina vaan pahaan oloon jatyhjyyden tunteeseen.

Tsemppiä Suljin sinulle

No siinähän se onkin, kun pelko erittää vereen adrenaliinia,
joka erittyy sen vuoksi, että ihminen kykenee pakenemaan/puolustamaan itseään
sillä hetkellä, jonka jälkeen se poistuu verestä, kun vaara ja tilanne on ohi.

Tosin jos sitä adrenaliinia erittyy kroonisesti vereen, niin sillä tuhoisia vaikutuksia muuhun
tasapainoon elimistössä ja siitä seuraa stressi ja viimein burn out ja sitten elimistön vaurioituminen
ja sairastuminen (esim. sydän sairaudet, aivosairaudet, esim. vakava masennus, Alzhaimer
ja muistihäiriöt jne) ja huh..? kuolema..?

Esim. ihmiset, jotka ajaa itsensä burn outtiin työllä, pelkää menettävänsä ansoita tms
ja siksi painaa hommia kuin viimeistä päivää ja niiden veren adrenaliinipitoisuus korkea
kroonisesti koko ajan ja sitten alkaa niiden pää, sydän ja vatsa jne krampata
kaikennäköisillä vaivoilla, jotka yleensä on aika rajuja juttuja ja aika usein kuolemakin
kolkuttelee ovella aivo -ja sydäninfrakteista.

Masennushan ja väsymys toki aika usein iskee ensin, kun aivojen kemiallinen tasapaino
perseellään liiasta adrenaliinista ja toimintojen heikkenemisestä.

[Titania.]

Kyllä kyllä, eli siis ongelma ei ole "harhat", vaan pelko. Kun oppii ettei tarvii pelätä, löytää rauhan.

[Asterix]

Kyllä kyllä, eli siis ongelma ei ole "harhat", vaan pelko. Kun oppii ettei tarvii pelätä, löytää rauhan.

Juuri näin. 

[Eklektikko]

Aiheutamme itse kaikki pelkomme omilla ajatuksillamme.

Jokaista tunnetilaa edeltää aina ajatus. Se voi olla niin häivähtävän nopea, ettei sitä edes huomaa,
mutta kyllä se siellä on.

Peloista pääsee parhaiten eroon tällä motolla:
Ajatukset ovat hyvä renki, mutta huono isäntä.

Oma päämme syöttää meille välillä niin käsittämätöntä hevonpeetä, että jos kuulisimme sen jonkun toisen suusta, nauraisimme reippaasti, emmekä uskoisi siitä sanaakaan. Sen sijaan, kun sama hölmöys välähtää omissa ajatuksissa, me uskomme sen hyvin helposti.

Tässä erinomainen opus siitä, miten niiden ajatusten isännäksi pääsee:
Vapaaksi ahdistuksesta; työkirja paniikista ja peloista kärsiville.

Tarvitaan jonkin verran sitkeää työskentelyä, mutta kirjasta on apua kaikenlaisiin ajatusten aiheuttamiin ongelmiin, sillä kaikki muutkin tunteet syntyvät omien ajatustemme seurauksena.

Hyvin tärkeää olisi esimerkiksi se, että ihmiset ottaisivat vastuun niistä tunteistaan. Kukaan ei koskaan suututa meitä, me suututamme itse itsemme omilla ajatuksillamme siitä, mitä toinen ihminen sanoi tai teki. "Hän suututti minut," on aina lauseena epätosi. Tosi lause olisi:
"Hän teki/sanoi jotakin, mikä sai minut suututtamaan itseni."

Huom: Ylläoleva ei tarkoita, että toisia ihmisiä saisi kohdella huonosti ja kuitata sitten asian vain sanomalla 'no sehän vain suututti itsensä.' Mutta on myös väärin syyttää muita omista tunteistaan.

[^^Queen Nefertiti^^]

ihailen Jumaluutta joka järjestää ihmisille NÄIN PALJON AIKAA KINASTELLA.. siis waude....

no sitä ne kai tekee politiikassakin, eri maissa ja international..   mutta mutta.. tuntuu todella siltä että se joka sanoo muiden elämän olevan "vain netissä" taitaa lopulta itse olla se.. 

pelko. noh, luotiin pelko ja rakkaus ja ne ovat vain ilmiöitä. jos lukkoja, ne avataan ja regressiohoitajat menestyvät. kaikille tulee hyvä mieli  

[Titania.]

Hmmm.. Faithful, jotenkin surullista, että koet takaavasi sen ettet ole hullu sillä, että olet tiedeorientoitunut ihminen. Sehän ei kuitenkaan takaa mitään... Historia on todistanut useasti kuinka hulluja mahtuu jokaiseen yhteiskuntaluokkaan, ammattiin, rotuun yms. Mutta et siis todellakaan kuulostanut / -ta hullulta.  

No tarkoitin ennemmin sitä, että elämäni on tasapainoista, johon hullu ei ehkä kykene ja tuo tieteellisyys nyt lähinnää viittasi tähän hihhuli-jeesustelu asiaan mikä täällä on noussut esiin, että oon yleensä kriittinen asioiden suhteen. Tämä nyt ei oikein tullutkaan esiin kirjoituksestani. Mutta siis mun puolesta ei tarvii olla suruissaan...

[Corvus Leonis]

Jaa-a, mun elämän pahin pelko on sitä etten ymmärrä jotain itseni kannalta olennaista asiaa (Chiron Kaksosissa kuvaa tota oikein hyvin.) Olen saattanut mennä sellaisesta päiväkausiksi niin tolkuttoman sekaisin että psykiatria olis tarvittu.

Sitten tulin ajatelleeksi että kaikkea, mitä ympärillä on tekeillä, ei kannata yrittää järkeillä
itselleen koska todennäköisesti jokin irrationaalisiin asioihin erikoistunut osa aivoja "tietää" asioiden oikean laidan ennenkuin kykenee rationaalisesti asiaa käsittelemään ja sitten tekee itselleen vain
hallaa jos yrittää liimata päälle jotain järkeviä selityksiä, kun se nimenomaan estää ihmistä tekemästä järkeviä päätöksiä. 

[Asterix]

Jaa-a, mun elämän pahin pelko on sitä etten ymmärrä jotain itseni kannalta olennaista asiaa (Chiron Kaksosissa kuvaa tota oikein hyvin.) Olen saattanut mennä sellaisesta päiväkausiksi niin tolkuttoman sekaisin että psykiatria olis tarvittu.

Sitten tulin ajatelleeksi että kaikkea, mitä ympärillä on tekeillä, ei kannata yrittää järkeillä
itselleen koska todennäköisesti jokin irrationaalisiin asioihin erikoistunut osa aivoja "tietää" asioiden oikean laidan ennenkuin kykenee rationaalisesti asiaa käsittelemään ja sitten tekee itselleen vain
hallaa jos yrittää liimata päälle jotain järkeviä selityksiä, kun se nimenomaan estää ihmistä tekemästä järkeviä päätöksiä. 

Niin.. mie olen ollut syntymästäni asti sekaisin ja on sekin tavallaan aika autuas olotila, :
mutta kyllä mie olen sitä mieltä, että joku tolkku noissa henkisissä seikkailuissa,
että pysyy suhteellisen miellyttävässä arjessa ja elämässä kiinni ylipäätään
ja siihen ei auta kuin se, että elää sitä todellista arkea ja kehittää sitä
aitoa ihmiselämää, eikä pyri olemaan mikään henkiolento,
mitä todellisuudessa lihallisena ja kehollisena ihmisenä ei ole.

[Hiisitär]

No niin, nyt mode"täti" täällä murahtaa, että palataanpas ketjun aiheeseen ja jätetään keskinäiset, asiamattomat ruotimiset siitä kuka oli oikeassa ja miksi ja mitä, kuka, missä yms yms. ihan kokonaan pois, niin ei tarvitse puolia ketjun viesteistä heittää roskiin epäasiallisuuksien vuoksi.

Kyseiset keskustelut voi (jos on ihan IHAN pakko) käydä yksityisviestien kautta.

Kiitämme!

[Rakkauden enkeli]

No niin, nyt mode"täti" täällä murahtaa, että palataanpas ketjun aiheeseen ja jätetään keskinäiset, asiamattomat ruotimiset siitä kuka oli oikeassa ja miksi ja mitä, kuka, missä yms yms. ihan kokonaan pois, niin ei tarvitse puolia ketjun viesteistä heittää roskiin epäasiallisuuksien vuoksi.

Kyseiset keskustelut voi (jos on ihan IHAN pakko) käydä yksityisviestien kautta.

Kiitämme!

 Asiaa!