seuraava »

[tuonen joutsen]

-

[Lia]

Ja auringon lisäksi  ja    ...        ai kuinka helppoa aistia muiden tunteita, liiankin helppoa ja kun niihin pitää vielä mennä mukaan. Sellaista ajelehtimista tunteiden valtameressä, ja luottamusta siihen, että olen siellä missä pitääkin. Kaikenlainen kunnianhimo puuttuu, mutta ihmissuhteet, kirjat, elokuvat, kulttuuri ylipäänsä, ovat tärkeitä.

[- Kastehelmi -]

Hyvä ystävä on   . Ystävyytemme kantava voima on varmastikin se, että ymmärrämme toisiamme, vaikka toimimme täysin eri tavoin. ymmärtää  :n tunteilua ja päinvastoin. En ikinä toimisi niinkuin ystäväni on toiminut ja toimii, mutta tajuan miksi hän tekee asiat niin kuin tekee. Olemme tunteneet toisemme pitkään, joten historiakin auttaa ymmärtämään. Olen meistä se paljon tulisempi ja temperamenttisempi ja joskus hän onnistuu laannuttamaan vähän myrskyjäni. Hänen on vaikeaa saada ääntään kuuluville niin kannustan siinä sitten. Haasteellisinta on sietää hänen ylimalkaisuutaan, joskus jopa välinpitämättömyyttään muiden tunteita kohtaan. Hän on todella minä-keskeinen toisinaan. Hän on juuri sellainen ajelehtija millaiseksi kaloja usein kuvataan, yhtään ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Hän on nautiskelija ja mielellään kuorii kermat päältä ja sitten äkkiä lipettiin kun jotain ikävää tulee eteen. Olen oppinut, että ainoa tapa olla hänen ystävänsä on välttää liikaa tuomitsemista. Suuttua ei kannata, se ei johda mihinkään. Se, että hän ei muista tehdä jotakin silloin kun on luvannut, ei tarkoita sitä, että hän haluaisi olla vähemmän ystäväni. Hän pyytää kyllä anteeksi, mutta toistaa saman varmasti. Hän on mulle tosi tärkeä, eikä vähiten siksi, että hänelle voin sanoa miltä oikeasti tuntuu, yhtään kaunistelematta. Ei tarvitse esittää mitään. Hän ei vähättele tunteitani ja kuuntelee. Hän on suvaitsevainen ja sopeutuvainen seikkailija.

[- Kastehelmi -]

Täytyy vielä sen verran lisätä, että vaikka tämä ystäväni on jollain lailla arka ja pelkää konflikteja niin silti hän on rohkein tuntemani ihminen. Hän tekee rohkeita ja äkkinäisiä päätöksiä, itse en sellaiseen pystyisi. Hän ei jää pahemmin päätöksiään selittelemään ja se, että päätöksensä vaikuttaa muihinkin saattaa sitten unohtua. Ilkeyttään hän ei mitään tee, menee vaan siitä mistä aita on matalin joissain jutuissa. Tunteiden ilmaisu on hänelle hankalaa, varsinkin negatiivisten. Hänen ex-miehensä oli aikamoinen päällepäsmäri, eikä ystäväni pystynyt ilmaisemaan itseään. Käskin hänen sanoa miehelleen, että pitää turpansa kiinni ja kuuntelee! Siitä ei tullut mitään niin juttelin sitten tämän miehen kanssa ja yritin selittää hänelle, ettei kaikille omien tunteiden sanoiksi pukeminen käy niin helposti ja nopeasti ja, että hänen pitäisi antaa ystävälleni aikaa löytää sanat ja kuunnella.

aamunsäde, toivottavasti löydät keinon ilmaista ystävyyttäsi skorpionikaverillesi. Se on niin harvinaista, että löytää ihmisen jonka kanssa on lähes sanaton yhteisymmärrys!

[sangviinikko]

Henkilökohtaista kokemusta ei  ole, muuten kuin läheisen kautta.

Mutta aikamoinen ameeba tämä kyseinen  on. Antaa kaiken vaikuttaa itseensä niin syvästi. Saattaa mennä pari päivää sängynpohjalla sen jälkeen kun on ollut liian negatiivisessa seurassa, sukukokouksissa tms.

No nykyään, kun ikää on enemmän rajan vetoa on joutunut harrastamaan enemmän. Sinun tunteet/minun tunteet akselilla. Ja tosiaan löytänyt sitä omaakin identiteettiä terapioiden myötä. Mutta edelleen vaikutteille altis.

[- Kastehelmi -]

Kuulostat aamunsäde tosi paljon mun ystävältä!

aika jännä siis noita juttuja...


ensinnäkin siitä syyllistämisestä, niin mietin että kalalle se saattaa olla myrkkyä. minä elin hyvin syyllistävässä ja arvostelevassa ilmapiirissä toisaalta lapsena (vaikka sain itse aika paljon vapautta ja kannustusta, niin siinä oli samalla se, että vähän kaikki mitä teen voi silti olla 'rikosta ja syntiä'...vaikka sitä ei ääneen sanottu...ja joskus sanottiin)...no, elämässä havaitsin usein ihmisten tuomitsevuutta ja ankaruutta toisten ihmisten piirteitä ja päätöksiä, ukonäköä ja elämäntapoja kohtaan. ja minusta tuntui aina syyllistäminen pahalta. itsekin kyllä kokeilin sitäkin joskus...

Joo myrkkyä syyllistäminen on mun ystävälle myös. Jos hän mun mielestä tekee jotain typerää niin sanon sen kyllä, mutta pehmitän vähän sanojani ja äänensavyäni häntä varten.

-ja tuo on myös totta, vaatii aikaa esittää tunteitaan ja mielipiteitään....ainakin ennen kuin on oppinut tähän....ja siinä välissä ehtii jo tulla helposti 'jyrätyksi' jonkun nopeamman taholta...

Ihan kun mun ystävän suusta!

niin, minä tosiaan arvostan tuota kyseistä    ihmissuhdetta hyvin paljon. se on jännä että voi olla niin erilaisia, mutta sitten jotenkin niin samanlaisia.

Joo se on jännä juttu. Se ymmärrys kantaa ja erilaisuus täydentää ja opettaa.

[Metsänkeiju]

Itse oon ja .
Miellän itseni aika tyypilliseksi kalaksi..

Olen todella herkkä, myös toisten tunteille ja sanomisille, ja oikeastaan kaikelle mikä minua sattuu koskettamaan. Ajattelen ja troimin tunteideni pohjalta, aina on löydettävä syynsä kaikelle, "yliajattelen" välillä; tuntuu että voisinpa vaan olla järjetönnä ja huilaa välillä!

Koen omaavani jonkinlaisen psykologisen silmän, näen asioiden taakse. Joskus myös kuvittelen olevani paraskin psykologi, kun teen liikaa omia johtopäätöksiä. : Kuitenkin aina, yritän todella huomioda muut (lue: rakkaani, lähimmäiset) ja Kaloille tyypillisesti teen sitä myös liikaa, "uhraudun", huolehdin, niin että taakka kasautuu joskus vähän liikaa.
Oon myös melko syyllisyydentuntoinen liiankin helposti.

Olen ikuinen haaveilija; minulla on useita suunnitelmia ja haaveita, jotka usein jäävät toteuttamatta (tätä balanssia haen, vähän niinkuin balanssia melkein kaikessa; perfektionismi).
Olen mukavuudenhaluinen ja laiska, perfektionitin vikaa myös löytyy; sen minkä tekee se pitää olla hyvin tehty, tai sitä ei edes kannata tehdä.

Olen myöskin aika "hömppä" joidenkin määritelmissä; minähän en valmiisiin muotteihin mene ja minun on löydettävä oma totuuteni. Mielenkiintoni on henkisissä, luovissa, taiteellisissa asioissa..

Rakkaus ja luovuus ovat minulle "elämää kuvaavia" sanoja. Liika loogisuus ja järki ja matemaattisuus punainen vaate! Vihaan matikkaa, ehkä siksi etten ole hyvä siinä.

[Hopeainen]

No... Koen aika hyvin istuvani siihen, mitä   kaloista yleensä kuvauksissa sanotaan. Herkkä, tunteellinen, omissa, usein syvissä vesissään lipuva. Lapsena varsin haaveiluun taipuvainen. Idealisti enemmän kuin pragmatisti, pidän oikeina kokemieni asioiden puolustamista suorastaan velvollisuutena, vaikka siitä saattaa olla haittaa joissakin tilanteissa (kartalla muuten voimakas maaelementti tuo kuitenkin onneksi idealismiini käytännöllisyyden lisäksi suhteellisuudentajua).

Itsehän olen akateeminen kala, mutta pieniä sopeutumisvaikeuksia on ollut, liekö sitten kalamaisuudesta johtuvaa vaiko muusta. Mieluummin itse määrittäisin omat kaavani kuin asettuisin valmiisiin.

Ja mikä tuli esiin vallasta niin minulla on myös vaikeuksia suhtautua vallankäyttöön, sekä ihmisiin jotka haluavat olla joko johtajia tai johdettavia. Mikseivät kaikki voisi vain tehdä kuten itse haluavat? Väittely ja kilpaileminen on kivaa ( ), mutta sen päättyminen jonkun 'voittoon' ikävää, jos se pönkittää jonkun asemaa toisen kustannuksella asioissa, jotka eivät edes liity aiheeseen. Pidän konflikteista ja tahallisesta provosoinnistakin silloin, kun ne eivät ole liikaa negatiivisilla tunteilla ladattuja. Liikaa tunteiden kuumenemista kuitenkin tahdon välttää, ja tuossa sitten onkin tasapainoteltavaa.

En pidä ylipäätään siitä, että asiat ovat "valmiita". Valmiina syötettyjä ajatuksia, valmiita toimintamalleja, valmiita töitä...

Luontevin tilani on aina jollain tavalla "rajalla", mikä mahdollistaa luovuuden, mutta voi toisaalta olla myös aikaansaamisen este. Epävarma tekemään päätöksiä, vaikeuksia jättää tehtyjä päätöksiä silleen. Minuun toisaalta vetoaa kaikenlainen mustavalkoinen ajattelu, koska kadehdin sitä varmuutta, jolla tällainen henkilö esittää asiansa. Kuitenkin, jos itse yritän omaksua mitään ajatusmallia, siihen pian vuotaa läpi muita vaikutteita. Ymmärrän aina vastapuolen näkökulmaa, vaikka tällä ei olisi pienintäkään halua ymmärtää omaani.     myös tähän liittyvää?

[Ave^^]

Olen minäkin kuullut, että kaloilla elämä on yleensä rankempaa kuin muilla. Ihan siinäkin mielessä että keräävät ympärilleen sitä kaikkea rankkaa vaikka helpommallakin pääsisi.

Tuli mieleen vielä sellainen että liittyykö kaloihin sellainen että heidän kanssaan tuntee olonsa helposti luontevaksi? Kameleonttimaisuudellaan ja aistikyvyillään kala osaa aina muovautua sellaiseksi kuin mitä toinen kaipaa.
Olen vain ihmetellyt sitä että kuulen tuota usein. En siis ole aurinkokala, mutta nouseva.

[Metsänkeiju]

Tuli mieleen vielä sellainen että liittyykö kaloihin sellainen että heidän kanssaan tuntee olonsa helposti luontevaksi? Kameleonttimaisuudellaan ja aistikyvyillään kala osaa aina muovautua sellaiseksi kuin mitä toinen kaipaa.
Olen vain ihmetellyt sitä että kuulen tuota usein. En siis ole aurinkokala, mutta nouseva.

Minusta kuvaus osuu yksiin. Itse ainakin olen ystävällinen, suvaitsevainen, kanssani on helppo olla. Mutta sydänystäviä sitten taas minulla ei juurikaan ole montaa, sillä olen hitaastilämpiävä kuitenkin syvemmällä tasolla.

[meimi]

aamunsäde, miten määrittelisit tuon  12. huoneessa?  Ensin ajattelin, että voimistaako se sun kalamaisuutta?  Sitten luin jostain, että 12. huone on 'verhottu huone', missä aurinko ei pääse täysin loistamaan.  Miten tämän nyt sitten tulkitsee kalan kohdalla, voimistaa vai verhoaa aurinkoasi?

Mulla on työkaverina yksi kalamies, ja ihan totta on, että hänen kans on helppo olla ja jutella kaiken maailman asioista. Monesti huomaan puhuvani hänelle sellaisista asioista, joita en muille puhuisi.

[Metsänkeiju]

Luontevin tilani on aina jollain tavalla "rajalla", mikä mahdollistaa luovuuden, mutta voi toisaalta olla myös aikaansaamisen este. Epävarma tekemään päätöksiä, vaikeuksia jättää tehtyjä päätöksiä silleen. Minuun toisaalta vetoaa kaikenlainen mustavalkoinen ajattelu, koska kadehdin sitä varmuutta, jolla tällainen henkilö esittää asiansa. Kuitenkin, jos itse yritän omaksua mitään ajatusmallia, siihen pian vuotaa läpi muita vaikutteita. Ymmärrän aina vastapuolen näkökulmaa, vaikka tällä ei olisi pienintäkään halua ymmärtää omaani.     myös tähän liittyvää?

Täälläkin myös ja kuulostaa tutulta.. Tuo ainakin, että ymmärrän asioita monelta kantilta, myös just siltä vastakkaiselta kuin omani on. Ja mä vihaan mustavalkoista ajattelua!
Koska välissähän on niiin paljon sitä harmaatakin aluetta.. : Jota kautta voi ymmärtää niin paljon.. :
Epävarma olen minäkin päätöksissäni, ne joskus jopa tuottivat ahdistusta (päätösten teko).
Ajan kanssa on varmuutta tullut mutta on se aina jotenkin inhottavaa tehdä päätöksiä..
Ennemmin katselis eteenpäin että mihin tässä asiat kehittyy jne ja menis sitten sen mukaan.
Ois just siinä rajalla ja kaikki mahdollisuudet avoinna.. :

[Metsänkeiju]

eli ei tarvitse joka asian ja kohtaamisen suhteen erikseen muuttua ja sopeutua tilanteeseen.

Heh, tuttua.. "kuin kala vedessä", tilanteessa kuin tilanteessa..
Ja se on kyllä joskus tosi rasittavaa! Ja siitä kai juontuu juuri se päättämättömyys sitten,
että kun "niin tuolta kantilta kun ajattelee.." ja "sitten kun on tämäkin ja tämäkin näkökulma"
ja joskus olen kyllä aivan liian sopeutuvainen ja huomaan harmittelevani että en ajanut omaa asiaani tarpeeksi ja jäin jonkun toisen jalkoihin loppujen lopuksi, vaikkei siltä siinä hetkessä tuntunut, vaan siis olin "sopeutuvainen" luonnostani mutta jälkeenpäin joskus tuntuu että jäinköhän nyt jyrän alle.

[Metsänkeiju]

^Ymmärrän täysin mitä tarkoitat, ja voin kyllä samaistua tuohon..

-MK, 23v

[Ratkaisu]

Kalat vain ilmaisevat sen asian vähän eri tavalla kuin vaikkapa  . Ollaan näennäisesti joustavia mutta oikeasti ei anneta piirunkaan verran periksi. =)