idea on, että Kaksosella on niin paljon sisältöä päässään ja sitä syntyy koko ajan lisää, ja kyseessä on yksilöllinen alkupään merkki, jonka vahvuus on nimenomaan oma ajattelu.
Tarinaa tulvii jatkuvasti vaikka sillon kun Kaksoset seisoo hiljaa bussipysäkillä tai pyyhkii vauvan persikkaista pyllyä.
No siis, se on suuri mentaalisen luovuuden lähde, ja sinänsä lahja, mutta joskus se aiheuttaa sokeutta itsensä ulkopuolisille asioille!
Joskus Kaksoset ei kuule, ei huomaa, mitä muut sanovat, ja joskus olisi se tärkeää....se voi olla vaikka hyväkin juttu. Kaksoset saattaa olla niin oman mielensä lumoissa ja täynnä tarinoitaan, että hän ei vaikka esimerkiksi huomaa, jos joku hänen itsensä ulkopuolinen yksilö ja entiteetti rakastaa häntä. Kun hän on niin syvällä omassa itsessään....että ei aina tajua muiden yksilöiden olemassaoloa...niinkuin todellisina, eikä vaan mielensä hahmoina.
Tämä on itseni kohdalla hyvin paikkaansa pitävää, mutta kyllä minä väitän, että kykenen kuuntelemaan mitä toinen sanoo, kykenen omaksumaan hänen viestinsä. Joskus se voi olla hieman vaikeaa, mutta minä rakastan todellakin tarinoita ja rakastan silloin myös toisen tarinoita. Ja kyllä minä kykenen havaitsemaan ihmiset todellisina, olemaan läsnä, ainakin toivon niin.