seuraava »

[rosemary]

Minulla on aina ollut melkoisen huono itsetunto ja näin keski-iän kynnyksellä sitä mielellään jo arvostaisi itseään enemmän. Tuo matala itsetunto kuulemma näkyy syntymäkartastanikin, tosin en huomannut kysyä, mikä "figuraatio" siitä on merkkinä.

Onko täällä muita samasta asiasta "kärsiviä"? Miten olet saanut itsetuntosi nousemaan parempiin lukemiin? Tuntuu, että yksin, ilman apua, sitä on aika vaikea sieltä maanrajasta nostaa...yritetty on.

Käytännön vinkkejä kaipaisin... 

[Ulkopuolinen]

Valitettavasti ilmoittautuu, onneksi asia on korjattu lähes tulkoon kokonaan.
Brahma Kumariksella on loistavia kursseja tähän asiaan, minä sain apuni niistä. Mutta no kyllähän se lähtee omien vahvuuksien kartoittamisesta, yksittäisistä pienistä teoista ja päätöksestä uskaltaa arvostaa itseään.

Pienistä teoista se lähtee korjaantumaan.

[Artemis]

Hmm, ehkäpä sinun tulisi alkaa arvostamaan itseäsi enemmän ja hyväksyä itsesi ihan niine kaikkine puutteinesikin Se ainakin on auttanut minulla. Ennen yritin olla superihminen ja kaikin tavoin täydellinen, kunnes tajusin ettei minun tarvitse oikeasti. Olen minä, kaikkine puutteineni ja olen silti hyvä  

Tiedosta myös kaikki hyvät ominaisuutesi, missä olet hyvä esimerkiksi? Jokainen on lahjakas jollain alueella!

Näe itsesi oikeassa valossa, usein jos kärsii huonosta itsetunnosta, sitä helposti suurentelee niitä omia puutteitaan vaikka muut ihmiset eivät lainkaan näkisi sinua sillä tavoin kuin näet itsesi.

Opi katsomaan asioita ja itseäsi positiivisella asenteella Suhtaudu huumorilla itseesikin, älä ota kaikkea vakavasti vaan jos mokaat tai olet kertakaikkisen huono jossain niin löydä siitä jotain huvittavaa.

Jos huonon itsetunnon syy on ulkoisessa olemuksessasi, eli jos kehossasi vaikka on jotain mistä et pidä, niin lakkaa ajattelemasta sitä mistä et pidä ja ihaile sitä mistä pidät. Korosta hyviä puolia!
Esim. itselläin on pattipolvet mutta myös kauniit silmät  

Älä vertaa itseäsi muihin, sinä olet sinä ja olet vieläpä paras sinä!!!!

Tsemppiä! Muista rakastaa itseäsi joka päivä    

[rosemary]

Jep, se vaan on jännä juttu, miten huonolla itsetunnolla varustettu usein saa sitä arvostelua ja kritiikkiä ympäristöltään...tuntuu, että muita enemmän. Luonnettani ja ulkonäköäni on arvosteltu aika rankalla kädellä ja menen noissa tilanteissa ihan totaalisen lukkoon.  . Kai se on se vetovoiman laki tässäkin.

En kertakaikkiaan saa sanaa suustani, en ole sanavalmis ja ilkeästi en osaa sanoa takaisin oikeastaan ensinkään. Asia jää siten selvittämättä ja itsetunto laskee aina vain alemmas...

Luulin olevani tämän asian kanssa jo paremmissa kantimissa, mutta muutama viikko sitten sain eräältä ihmiseltä niin pahansuopaa ja ilkeää kommenttia (en siis provosoinut mitenkään), etten ole vieläkään päässyt tämän jutun yli...

[Artemis]

Ah, siis sinut on lannistettu muiden sanoilla  Tosi kurjaa..

Ihmiset osaavat sitten olla ajattelemattomia hölmöjä!

Se mitä muut sanoo ei kuitenkaan ole oleellista, heillä on usein itsellään jotain taustalla; kateus, inho omaa elämäänsä kohtaan, inho omaa ulkonäköään kohtaan, eivät siedä itsessään samoja piirteitä mitä sinussa mollaavat.. Syitä on monia.
Syy et ole kuitenkaan sinä, sinä olet vain keino heille purkaa omaa ahdistustaan puuttumalla muiden olemukseen.
Tietenkin se kuitenkin usein sattuu mitä muut suustaan päästelevät.

Itse olen melko ärhäkkä kyllä sanomaan jos päälleni kaadetaan sontaa. Ymmärrän kuitenkin ettei kaikki osaa löytää sanoja siinä tilanteessa..

Tiedä kuitenkin se että muutaman möllipään kommentit ei määritä sitä mitä sinä olet.

[Ave^^]

Se mitä muut sanoo ei kuitenkaan ole oleellista, heillä on usein itsellään jotain taustalla; kateus, inho omaa elämäänsä kohtaan, inho omaa ulkonäköään kohtaan, eivät siedä itsessään samoja piirteitä mitä sinussa mollaavat.. Syitä on monia.
Syy et ole kuitenkaan sinä, sinä olet vain keino heille purkaa omaa ahdistustaan puuttumalla muiden olemukseen.

Totta.

Minä uskon, että itsetunnon työstäminen on mahdollista ihan itsekin. Eihän se helppoa ole, eikä nopeaakaan, mutta kun uskoo että se on mahdollista niin siihen voi pystyä. Lisäksi ei pidä koskaan olettaakaan etteikö toisten kommentit kolahtaisi, aina ne kolahtavat, niiden pitää antaa kolahtaa, niin kauan kuin vihaa itsessään sitä että ne kolahtavat, niin kauan siitä ei pääse eroon. Se on juuri se, että pitää rakastaa itsessään myös sitä huonoa itsetuntoaan. Silloin sen hallitsevuudesta on helpompi päästä eroon.
Kun elämässä valitettavasti usein on niin, että ne jotka kärsivät, heitä lyödään vielä enemmän koska he ovat helppoja kohteita tai sitten jotenkin uhkaavia toisten omalle itsetunnolle. Heti kun olet saanut itsesi hieman parempaa kuntoon, heti silloin kaikki tulevat ympärillesi ja alkavat teoillaan ja muillaan tukemaan itsetuntoasi. Tämä on niin kummallista, olen aina ihmetellyt sitä. Että kärsivät vaan kärsimään enemmän, vain vahvoja tuetaan vai?

Kolmas pointti itsetunto-ongelmista on se, että niihin liittyy usein itsekeskeisyys. Älä ota tätä negatiiviselta kannalta. Tarkoitan sitä, että silloin on niin keskittynyt omaan napaansa, siihen miten muut reagoivat ja suhtautuvat minuun, ettei edes huomaa jos joku toinen kärsii, ja vaikkapa hänen pahat tekonsa sinua kohtaan johtuvatkin vain hänen omasta kärsimyksestään. Miten tälläinen kierre voisi ikinä parantua jos kumpikaan ei suostu kohtaamaan toistaan silmästä silmään, vaan vain suojelevat omia kuoriaan? Eristäytyminen tekee yksinäiseksi, ja pelkän oman napansa kanssa keskustelu saa ajatukset muuttumaan epärealistisiksi.

Puhun siis omasta kokemuksestani, etten vaikuttaisi nyt ihan saarnaajalta.  

[indiima]

Olen kanssa huomannut Aven mainitseman vahvoja tuetaan ilmiön.  Laittaahan se miettimään...

Seuraavilla kohdilla olen itse saanut itsetuntoni ja -rakkauteni kuntoon:

1. Ole itsekäs. Tarkoittaa sitä, että kuuntele omaa tunnettasi ja arvosta sitä.
2. Opettele suuttumaan. Ihmistä ei saa kohdella kuin paskaa. Katsoessasi vaikka lapsia, antaisitko yhden heistä kiusata toista puuttumatta asiaan? Älä siis ole myöskään puuttumatta omalla kohdallasi. Suurimman osan ajasta ihmiset purkavat omaa pahaa oloaan niihin, jotka sitä suostuvat ottamaan vastaan, vaikkei se kohteidensa kannettava oikeasti olisikaan. (Minusta olen ollut suht kipakka aina, mutta nyt ei kyllä hypi yksikään rotta pöydälle tämän naisen talossa.)

3. Ole sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on hyvä olla, ja etsi innostavaa tekemistä, jossa saat onnistumisen kokemuksia.
4. Opettele antamaan itsellesi ja muille kiitosta - pienistäkin asioista! Olinpa hyvä, kun tänään aamulla tiskasin, luin lehden ja plankkasin kengät -tyyliin.
5. Ihaile itseäsi!

Rakkautta ja itsellisyyttä toivotellen 

[Ave^^]

Tuosta vastaansanomisesta, minusta se riippuu ihan ihmisestä kenelle se sopii. En itse nimittäin koskaan ole hyötynyt siitä, enkä sitä oikein edes harrasta. Ja sekin jos yrittää itseään väkisin pakottaa siihen vaikkei se omaan luonteeseensa sopisi, niin sehän vain stressaa. Toisten jutut voi myös oppia antamaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Turha siinä on mitään riitaa aiheuttaa, toinen kun todennäköisesti kuitenkin on sellaisessa tilassa silloin että se helposti alkaa siitä..

[indiima]

Se on varmaan ihan totta, henkilökohtaista. Tuntuu vaan, että monella suomalaisnaisella ei ole vieläkään "lupaa" tuntea aggressiota. Jos näin on, viha kääntyy sisäänpäin, tuottaa masennusta ja itsevihaa jne. (Kyökkipsykologiaa ja vähän muutakin.) Mulla toimii, mutta mää oon kova suustani niin kuin ravihevonen ja pehmeä kyljistä, ettei potkaista saa 
Luulen, että mulla tuo  on sellaista suojelevaa tulta myös. En kaikille herkkyyttäni halua antaa, eikä se kaikille sovi.

[rosemary]

Tuon verbaalisen takaisinsanomisen kokisin siksi tärkeäksi oppia, koska vuosien kuluessa olen niin paljon antanut mennä ns. toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jälkeenpäin sitten olen etsinyt syytä itsestä ja miettinyt, mitä olisin voinut sanoa... ei kovin tervettä sekään.

Lisäksi jos vastaan ei sano, ihmiset oppivat, että tuolle voi sanoa ihan mitä vaan  ...valitettavasti.

Iso läksy tässä elämässä...

[Artemis]

Olen kanssa huomannut Aven mainitseman vahvoja tuetaan ilmiön.  Laittaahan se miettimään...

Seuraavilla kohdilla olen itse saanut itsetuntoni ja -rakkauteni kuntoon:

1. Ole itsekäs. Tarkoittaa sitä, että kuuntele omaa tunnettasi ja arvosta sitä.
2. Opettele suuttumaan. Ihmistä ei saa kohdella kuin paskaa. Katsoessasi vaikka lapsia, antaisitko yhden heistä kiusata toista puuttumatta asiaan? Älä siis ole myöskään puuttumatta omalla kohdallasi. Suurimman osan ajasta ihmiset purkavat omaa pahaa oloaan niihin, jotka sitä suostuvat ottamaan vastaan, vaikkei se kohteidensa kannettava oikeasti olisikaan. (Minusta olen ollut suht kipakka aina, mutta nyt ei kyllä hypi yksikään rotta pöydälle tämän naisen talossa.)

3. Ole sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on hyvä olla, ja etsi innostavaa tekemistä, jossa saat onnistumisen kokemuksia.
4. Opettele antamaan itsellesi ja muille kiitosta - pienistäkin asioista! Olinpa hyvä, kun tänään aamulla tiskasin, luin lehden ja plankkasin kengät -tyyliin.
5. Ihaile itseäsi!

Rakkautta ja itsellisyyttä toivotellen 

Hyviä neuvoja! Etenkin tuo että ympäröi itsesi ihmisillä joista välittyy hyvää positiivista energiaa ja jotka kohtelevat sinua hyvin ja sinä heitä.

ELIMINOI elämästäsi moiset ihmiset jotka saavat olosi tuntumaan kurjalta. Sitä mieltä minä olen. Ei ole mitään syytä olla ihmisten seurassa jotka vievät energiasi ihan alas.

Miten sitten kehittää verbaalista puolta? No se onkin hankalampi juttu, kun itse olen melko suulas ja se tulee luonnostaan..
En iske sanoillani koskaan ellei minua kohtaan ensin hyökätä. Silloin annan tulla.
Auttaisiko sellainen että ensi kerralla kuin joku kommentoi ulkonäköäsi tai luonnettasi sanot hänelle että "mikä oikeuttaa sinut kritisoimaan minun ulkoista olemustani tai luonteenpiirteitäni, oletko itse täydellinen?"

[rosemary]

Hyviä neuvoja, kiitos! 

Osasyynä on varmaan se, että minut on kasvatettu kuuliaiseksi ja sitä kautta "kiltiksi". Vihaa ei ole saanut tuntea taikka sitä ei ainakaan ole saanut näyttää. Kai se on sitä "kiltteydestä kipeänä" olemista...tuhmaksikaan en haluaisi ruveta  .

Sitten toisekseen se toiselle takaisinsanominen; kunpa oppisikin sanomaan takaisin nätisti, mutta kuitenkin niin, että toinen tajuaa pistää suukun umpeen  .

[indiima]

Juurikin nuilla sanoillasi on otsikoitu myös kirjoja: "Kiltteydestä kipeät" Anna-Liisa Valtavaara ja hmm, toinenkin teos kyseisellä authorilla taisi olla samaisesta aiheesta. Myös "Naisen aggressio" Lagerspetz, on kiinnostavaa luettavaa.
Tämä ei suinkaan tarkoita, että nyt täytyisi ruveta raivottareksi raivottaren paikalle, vaan sitä, että sitä tunnetta saa ja on hyvä tuntea, viha/raivo eivät ole pelkästään huonoja tunteita, vaan kertovat myös, että missä menee minun rajani, mitä ei saa ylittää = itsen ja toisen kunnioitus.

[Artemis]

Hyviä neuvoja, kiitos! 

Osasyynä on varmaan se, että minut on kasvatettu kuuliaiseksi ja sitä kautta "kiltiksi". Vihaa ei ole saanut tuntea taikka sitä ei ainakaan ole saanut näyttää. Kai se on sitä "kiltteydestä kipeänä" olemista...tuhmaksikaan en haluaisi ruveta  .

Sitten toisekseen se toiselle takaisinsanominen; kunpa oppisikin sanomaan takaisin nätisti, mutta kuitenkin niin, että toinen tajuaa pistää suukun umpeen  .

ah, tietysti, kärsit kilttityttö-syndroomasta kuten moni meistä  Kiltit tytöt ei kiukkua, kiltit tytöt ei huuda, kiltit tytöt ei vänkää vastaan.. niinhän meille on opetettu.

Sun täytyy opetella pitämään puolesi, pistämään vastaan. Se on aika vapauttavaa kun ensi kerran annat mennä  Mikä on pahinta mitä voi sattua jos pistät vastaan, ärähdät takaisin? Ei mitään, jos se toinen siitä loukkaantuu niin mitä väliä sillä on, jos se toinen on alunpitäen tullut sinua loukkaamaan?

En tarkoita tuhmaksi rupeamista mutta pitää oppia seisomaan selkä suorassa ja sanomaan että nyt tämä peli loppuu tähän. Puolensa pitäminen ei ole tuhmaa 
 

Sulla on täysi oikeus antaa takaisin jos sua kohtaan hyökätään. En tarkoita että sun pitäisi alkaa solvaamaan toista takaisin, vaan että teet selväksi että toisen käytös on asiatonta.

Tsemppiä 

[rosemary]

Näinhän se on, jostain kumman syystä vain tuntuu siltä, että itsellä ei ole niitä samoja oikeuksia kuin muilla...hölmöä...tiedän  :.

Tuleen on vielä helppo vastata tulella, mutta entä sitten, jos joudut ilkeämielisen juorun kohteeksi? Tätä on vaikeampi lähteä selvittämään. Naisilla tuntuu olevan usein juoruilu se tapa, jolla lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä nostaa sitä omaa profiilia porukoissa. Minä en tykkää juoruilla (siitä tulee jotenkin "likainen"olo), joten senkin vuoksi usein jään ulkopuoliseksi ja syrjään...toiset pitävät kummallisena ja että olet "itseäsi täynnä". Tuokin on kyllä ihan hassua!