En enää ymmärrä miten tai miksi rakastua, kun on pitänyt etääntyä niin moneen tyyppiin ja exän jälkeen törmännyt niin moneen, ja mitään ei tapahdu, siis todella tapahdu..
Rakkaus ja seksi todellakin mielessäni "liittyvät toisiinsa", yöllähän sitä toista lähellä avautuu, mutta onko se sitten niin kivaa aina etääntyä, se on eri asia, kaikilla on vapaa tahto, minä en vaan yleensä ole ollut se lähtijäpelkuri vaikka olisi tiennyt ettei juttu jatku 15 vuotta..
Enkä ole koskaan ollut ylettömän vapaudenhaluinen suhteessa, haluan saada SUHTEESTA irti, nousuvaaka, mutta miksi enää vaivautua. Kai on pakko siis tosiaan elää au-kuu jouskarielämää tässä..
Ai niin joo ei niitä exiä saa takas.. ei sitten millään, ihme jos ystävyys jatkuu vaikkapa vuosien kuluttua. Minusta ei oo oikein onnistunut ystävyyskään valitettavasti. Koska tunteet on kai miesten mielestä kuoletettava niin totaalisesti, että sitten onkin tosi vaikeeta edes nähdä toista. Koputan puuta, hetken voi olla kiva nähdä, joskus voi joku juttu onnistua. Meillä tän vikan kanssa asiat vaan meni tosi solmuun, koska koetin kohottaa ystävyyttä niin korkealle tasolle, ensin olin iloinen harvoista tapaamisista, sitten rupesi vain ärsyttämään ilmeisesti molempia.
No siitä onkin sitten kiva jatkaa uuden kanssa hoh. EI vaan..sitäpaitsi, tulee sellainenkin mieleen, että tossa vikassa suhteessa kumpikin oli ensin innostunut rakastumisesta, sitten tuli menneen elämän muistot, ideat yhdessä, sitten piti toisen etääntyä, jne, kumpikin tais tavoitella toista jossain vaiheessa, sitten kaikkea.. en olis sen kanssa muuten halunnut kokea tollaisia riitoja suhteessa ja huvittavaa oli se ettemme koskaan huutaneet toisillemme, kuten hän käsittääkseni exälle, hymyilimme naamatusten, riitelimme netissä. Eli minulle rakkaus ei ole mikään yksipuolinen juttu koskaan; kun toinen kylmettyy, toisenkin on tehtävä sama.
Rakkaus kaivaa kumman ison määrän luurankoja kaapista joille pitäis jotain tehdä. Tai mulla niitä nyt ei niin paljon ole.. miehillä ollut aika paljon.
Rakastuminenhan on kontrollin menettämistä ja antamista, jos kontrollin haluaa pitää, paras pitää rakkaus loitolla. Mekin olisimme voineet exän kanssa seurustella vuoden, kumpikaan ei ole muuttanut maasta pois tai mitään, mutta kun hänen piti kontrolloida (no riippuu pluton asemasta)! -sic- Ja edelleen vois tapailla, mutta kun suhteen alas ajamisessa tulee niin pahat loukkaukset, on ihan sama jo missä toinen luuraa.
Niin siinä sitten vaan seuraa että jaa, mihinkäs tämä juttu nyt sitten katosikaan.
Mutten enää sännännyt hakemaan uutta..jos vertaan serkkuuni (rapu/kaksonen rajalla), niin hänelle tulee ihan sarjatulituksena aina uusia, jotkut heistä vie voimat mutta on kuin se lisäisi puhtia.. kaikki menetykset EI VOI OLLA kivoja.. ja tuttava (neitsyt) ollut jo vuoden vakisuhteessa, ei kuulema tarvitse ajatella liian vaikéita.. ja toisella tutulla (leijona) vaihtuu koko ajan vaikka etsii kunnollista, niin että nyt hänkään ei tosiaan uskalla antaa itseään koko touhuun. Exät saattavat palata kuvaan mankumaan takaisin, sekin sekoittaa.. no heillä, ei minulla..
Kokemukset on nähtävästi aika vaihtelevia vaikka yhtäläisyyksiäkin löytyy.