seuraava »

[Orchid]

Toisaalta meillä ei ole mitään syvällistä yhteistä (-kö?) tai ajatusmaailmaa saatika kokemusmaailmaa, mutta juuri tuo suuri liikkuvuus ja jatkuva elävyys suhteessa on ehkä se tekijä, joka vetää yhä uudelleen ja uudelleen puoleensa.  [/color]  "Tulta ja tuppuraa"

Amen! Mi-Olea, totta joka sana tuo perinteisyys vs. uudistuminen. Vesimiehen kanssa olen oppinut "uudistumaan", ja se on ehdottomasti parasta mitä tästä suhteesta olen oppinut. Ja pakko myöntää, että mielelläni tykkään 'näyttää mitä meillä on yhdessä', juuri niin kuin sanoit.

Se mikä meitä yhdistää on elämän arvot. Vaikka me kummatkin toteutetaan itseämme eri tavoin, luulen, että meillä kuitenkin on sama päämäärä.

[Mirjam]

Se mikä meitä yhdistää on elämän arvot. Vaikka me kummatkin toteutetaan itseämme eri tavoin, luulen, että meillä kuitenkin on sama päämäärä.

Tuo on tavallaan meilläkin totta.
Juuri tänään viimeksi ajattelin, että vaikka me kuljemme jotenkin käänteisesti toisiimme nähden ja vaikka me provosoimme toisissamme kai jotain omaamme pintaan, niin välillä aina tulee hetkiä kun tajuaa, että 'katsoppas, tuo toinen on oivaltanut aivan saman, vaikka on tuntunut ,että hän on kauempana siitä kuin yö päivästä.
Periaatteessa olemme perillä (välietapeissa)ajoittain samaan aikaan ja voimme tuntea todella syvää yhteenkuuluvaisuutta, vaikka siinä matkalla palloillessamme omalla tavallamme, emme todellakaan sitä tosistamme näe. 

Aika sekavasti kirjoitettu.. 
Mutta todellakin hän on tällä hetkellä elämässäni ihminen, johon voin luottaa täydemmin kuin kehenkään muuhun. Siis luottaa sillä tavalla, että hänen seurassaan voin olla täysin ja kokonaisesti oma iteni. Ei ole mitään salattavaa.  (mutta ehkä hänellä on ... )

[marzukka]

Miten osasitkin...
Minä skorpioni isäni härkä...ei ei tulla toimeen...tai ei tultu mun "teiniangsti" aikoina...ei tulisi ikinä mieleenkään hankkia sellaista miestä mitä hän on...ja muut härät...ehkä nuorena ihailin isääni ja ensimmäinen poikaystäväni oli härkä...no se taisi kestääkin kk...meni hermot 

Mutta tämä "kauhutarina" johtuu varmaan siitä että ollaan liianki läheiset(vai kaukaiset)...tai siis...niin...minä en ainakaan ole saanut isältäni sitä mitä haluan...eli hyväksyntää...nykyään en taida edes jaksaa halutakaan. Ja tulen kyllä toimeen nykysin...senku tulee ilkkuvia lauseita annetaan joko muutama takasin tai sitten sanotaan vaan että "kyllä isä minäkin rakastan sinua"...

En jaksa koko kirjoa selittää mutta täydellisesti ei varmaan tulla ikinä toimeen vaikka kuinka yrittäisin hyväksyä hänetkin sellaisena kun hän on...kuulemma kuningas joka tietää kaikesta kaiken...heh...on se nyt jo rauhottunu ja pystyy jopa välillä tunnustamaan ettei kaikkea tiedäkään.