Ihmisellä on tasapuolisesti elämiä sekä miehen että naisen ruumiissa. Sielu on sukupuoleton, joten se ei välitä, millaiseen fyysiseen kehoon se syntyy
Valitsemme kehomme elämään sen mukaan, mitä milloinkin haluamme oppia. Keho valitaan aina itse. On periaatteessa yhtä tyhjän kanssa syyttää ketään - Jumala, itseään, vanhempiaan jne - siitä millaisen kehon kukin on saanut. Jokaisen ruumis on juuri sopiva tähän elämään ja elämäntehtävään!
Toki ruumiinkuntoon vaikuttaa myös valinnan vapaus, tyyliin jäänkö sohvalle mättämään herkkuja enkä liiku yhtään/en syö mitään ja liikun vain hulluna. Ääripäitä pitäisi pyrkiä välttämään ihan oman fyysisen ja henkisen terveyden vuoksi. Muistetaan se kultainen keskitie
Lisäksi, että sielu kokee elämiä molemmissa sukupuolissa, se pyrkii kokemaan täällä maanpäällisen vaelluksensa aikana kaiken mahdollisen koettavana olevan. Jossain elämässä sitä elää vanhaksi, toisessa kuolee nuorena. Joskus on rikas ja varakas, joskus rutiköyhä. Yhdessä elämässä on fyysinen atleetti, toisessa rampa. Olen hetero, olen homoseksuaali. Joskus elää akateemisesti koulutettuna henkilönä, välillä on huora. Murhataan ja tullaan murhatuksi. Kuolemakin pyritään kokemaan mahdollisimman monella tapaa : hukkuminen, ampuminen, hirtto, teloitus, luonnollinen kuolema, kulkutauti, elävältä palaminen, onnettomuus, sota, murha, nälkä, myrkytys.... Sielu on lähtenyt liikkeelle Jumalasta kokeakseen tämän fyysisen maailman mahdollisimman monipuolisesti ja palatakseen ajallaan takaisin Jumalaan, kun se on kokenut mielestään tarpeeksi. Samalla sielu pyrkii muistamaan, kuka se todellisuudessa on, mistä se tulee, minne se menee ja mitä Elämä kaikkine asioineen oikeastaan on.
Yleensä mitä vanhemmaksi sielu tulee, sen paremmin se muistaa entisiä elämiään.
Entiset elämät ovat hyvin mielenkiintoinen aihe! Voisin puhella tästä tunti kausia, kertoa omia elämiäni, muistella niitä ja pohtia, mitä opittavaa minulla vielä on.
Jännittävää!