seuraava »

[Elektra]

Mul tuli mieleen, et ko olen miettiny sitä mun omituista ovi kammoa...niin ni mulla on varmasti edellisessä elämässä jääny joku paikka oven väliin.

Miten tämä kammosi ilmenee?

Minulla on porraskammo. 

Eräs henkilö, jota en ollut silloin vielä tavannut sanoi yhteiselle ystävällemme, että 'tulkaa toki käymään, ei tarvitse pelätä, että hän tuuppaa minut portaista alas'. Tämän kuultuani näin karmaisevan todellisen tuntuisen 'muistuman' temppelistä, jossa oli pitkät portaat, ja minut tuupattiin sieltä alas, koska olin raskaana...

[Elektra]

Athoksen vaimolla oli pyllyssä sellanen tatuointi.

Luin nuorempana jostain kirjasta tarinaa, kuinka joku hovin nainen joutui epäsuosioon, hänet karkoitettiin ja hän joutui pakenemaan metsiin. Mutta sitä ennen hänelle laitettiin polttoraudalla ranskan lilja pakaraan merkiksi lainsuojattomuudesta. Ajatuskin polttoraudasta puistattaa.... 

Oletteko sitä mieltä, että nämä tatuoinnit valitaan jonkin edellisen elämän muistojen mukaan? Entä syntymämerkit?

Olen tavannut pari henkilöä, joilla on toistuvia niskakipuja, ja siellä on syntymämerkki - väistämättä tulee mieleen, että on niskalaukaus päässyt yllättämään.

[Mirjam]

Oletteko sitä mieltä, että nämä tatuoinnit valitaan jonkin edellisen elämän muistojen mukaan? Entä syntymämerkit?

Ja onkohan jollakulla tietoa erilaisten lävistysten historiasta?
Mitä ne ovat merkinneet ja symboloineet joskus kauan sitten?
Nythän niitä laitellaan aika paljon nykyään.
Esmes vaikka nenä- taikka napakoru? Missä 'yhteyksissä' ja mitä symboloimaan niitä on käytetty?
 

[Ivan]

Miten tämä kammosi ilmenee?

Se ilmenee niin, että mulle ovet ei ole mikään luonnollinen asia.
Mun täytyy aina miettiä mitä mä teen tai siis miten mä avaan oven.
Se on ihan typerää...
Ja lapsena en suostunut menemään sellaisista pyörivistä ovista koska pelkäsin.

[Ivan]

Oletteko sitä mieltä, että nämä tatuoinnit valitaan jonkin edellisen elämän muistojen mukaan? Entä syntymämerkit?

http://www.paramdhaam.com/
-Body Marks

[Elektra]

Miten tämä kammosi ilmenee?

Se ilmenee niin, että mulle ovet ei ole mikään luonnollinen asia.
Mun täytyy aina miettiä mitä mä teen tai siis miten mä avaan oven.
Se on ihan typerää...
Ja lapsena en suostunut menemään sellaisista pyörivistä ovista koska pelkäsin.

Ei se ole typerää! Kuulostaa todella ahdistavalta, siis tarkoitan varmaankin samoin kuin minulle ne portaat: siis jokin noin normaali paikka kuin ovi ja portaat, joita on joka paikassa, ja sitten yhtäkkiä tulee tuskan hiki ja tukala olo...eikä oikein tiedä, miten siitä etenee, ja mennä pitäisi...  

Kun kerroit tuota, niin tuli mieleen tällaiset Indiana Jones -jutut, kun oviaukko suljetaan suurella kivipaadella, ja se on siinä ja siinä ehtiikö altapois, kun se tonnien järkäle alkaa tulemaan!  

- oi, olet laittanut tällaisen linkin, kerrotko vähän tarkemmin, kielitaitoni on siinä ja siinä

[Ivan]

Ei enää niin kamalasti ahdista, vähän noloa vain kun tökkii noin yksinkertainen asia.

Vaikee suomentaa sitä sivua, mutta siinä jotain uskomuksia noista syntymämerkeistä yms.

[Ivan]

Miltäs Ivan tuntuu että oisit edellisessä elämässäsi ollut LSD:n käyttäjä ja ovet tuntuvat hieman peloittaville edellisten kokemuksiesi perusteella.
Olisiko tullut jossakin vaiheessa tsekattua toiselle puolelle liian paljon?  :

Mahdollista.
Jos olisin niin olisi pitänyt elää 60 luvulla ja mahdollisesti olla joku todella kusipää koska synnyin uusiksi jo 80 luvulla.

[Faust]

Paras siis huumori. Ööh, minä tästä lähdenkin. Tai ei sittenkään ihan paras.

[minde33]

Eläinten laumasieluisuus ei ehkä ole niin yksioikoinen asia, kuin voisi kuvitella. Itselläni on kaksi kissaa, joista nuorempi on selkeästi "eläimellisempi" kuin vanhempi kissani. Vanhempi kissani on mielestäni hyvin yksilöllinen, älykäs ja itsetietoinen. Sitä ei esim. voi huijata peilillä kuten tuota toista kissaa. Ehkä tämä vanhempi kissa on elänyt niin monta elämää kissana, että se alkaa vähitellen inhimillistyä, syntyykö se sitten aikanaan ihmiseksi? Ei voi tietää. Mutta ehkä kissan "henkinen"kehitys etenee harppauksittain kun kissa elää näin lähellä ihmistä?


  , ,

[Hiisitär]

Minusta minkäänlaiset sieluihin liittyvät asiat, oli kyse sitten ihmisestä tai eläimestä, ei ole niin yksioikoista, kun sitä alkaa selittämään ja miettimään järjellä  Sanovathan henkisen tason opettajatkin kanavoijien kautta useasti, että "tätä asiaa on niin vaikeaa selittää teille ihmisille, mutta yritämme kuitenkin. Tämä on kuitenkin vain esimerkki eikä totuus kokonaisuudessaan". He ovat sentään viisaampia ja näkevämpiä kuin me maan päällisen tallustelijat ja silti yritämme pohtia ja selittää aivan samoja asioita kuin he sekä itsellemme että toisillemme. Kyseessä on ehkä kuitenkin tällainen "tuntuu vain siltä"- asia, jota ei osaa pukea sanoiksi kokonaisuudessaan 

Siskollani on kotona 3 kissaa. Vanhin kissa muuttui todella etäiseksi, ylvääksi ja laiskanviisaaksi ja lakkasi leikkimästä, kun kaksi nuorempaa kissaa tulivat taloon. Sellaisena se on sitten pysynytkin, nuoremmat kissat viilättävät senkin puolesta. Eräs ystäväni, jolla on paljon kissoja, nauroinkin, että "vanhoista kissoista tulee niin kauhean kyrsiintyneen näköisiä, kun paikalle tulee nuorempia kissoja" 

[Elektra]

Eläinten laumasieluisuus ei ehkä ole niin yksioikoinen asia, kuin voisi kuvitella. Itselläni on kaksi kissaa, joista nuorempi on selkeästi "eläimellisempi" kuin vanhempi kissani. Vanhempi kissani on mielestäni hyvin yksilöllinen, älykäs ja itsetietoinen. Sitä ei esim. voi huijata peilillä kuten tuota toista kissaa. Ehkä tämä vanhempi kissa on elänyt niin monta elämää kissana, että se alkaa vähitellen inhimillistyä, syntyykö se sitten aikanaan ihmiseksi? Ei voi tietää. Mutta ehkä kissan "henkinen"kehitys etenee harppauksittain kun kissa elää näin lähellä ihmistä?
  , ,

Sellaiset eläimet, joista pidetään huolta, ovat vapautumassa laumasieluisuudesta ja saavuttamassa omaa sieluminuutta. Tämän vuoksi ne ovat 'oppimassa ihmisiltä' -  valailla, delfiineillä  ja useimmilla kesyeläimillä (kissat, koirat, hevoiset) on jo oma sielu.

Tämä on minun mielipiteeni - ja nyt kilvan sitä kommentoimaan

[kaapokisu]

Mahdollista.
Jos olisin niin olisi pitänyt elää 60 luvulla ja mahdollisesti olla joku todella kusipää koska synnyin uusiksi jo 80 luvulla.

Mitäköhän meikäläinen on töpeksinyt kun olen elänyt 60-luvulla ja syntynyt uudestaan 80-luvulla   

[Linn]

Ei se ole mistään töpeksimisestä kiinni. Sielun palaaminen takaisin maan päälle riippuu niin monesta eri asiasta ja on neuvottelun tulos. Olette saattaneet haluta palata pian, koska joku toinen sielu on palannut silloin ja halusitte olla yhteydessä hänen kanssaan. Tai juuri tämä elämä palveli muuten vaan hyvin tarkoitustaan - opettaessaan sitä, mikä on tarpeellista.

Minä olen ns. karminen bumerangi eli en ole ainakaan viime aikoina malttanut pitkään levätä elämien välissä. On siellä tullut töpeksittyäkin, mutta esim. viimeisin entinen elämä, jossa kuolin 1960-luvun lopulla/1970-luvun alussa (olen syntynyt tähän rlämään 1977), oli kyllä ikävä elämä, mutta ennemmin olin olosuhteiden uhri kuin töpeksijä.

Sitä edellisessä elämässä (jonka jälkeen lepäsin reilun 10 vuotta) olinkin sitten jo huomattavasti itsekkäämpi ja satutin muita teoillani. Mutta ulkoiset puitteet olivat kunnossa.

Linn

[Lilli]

Moi,

itse olen tutkinut entisiä elämiäni heilurin avulla, josta oli pitkä ketjukin vanhalla foorumilla. Näiden lisäksi minulla on muistikuvia parista elämästä.

Joka tapauksessa heilurin kanssa leikkiessä huomasi, että toisinaan sitä on yhtenään inkarnoitumassa uuteen ruumiiseen ja sitten tällaisen aktiivisen jakson jälkeen on ollut pitkä lepotauko. Itse olen heilurin (ja muistikuvienkin) mukaan elänyt 4 elämää vuosien 950-1500 välillä, joissa kussakin olen vielä elänyt melko tai jopa erittäin vanhaksi. Eipä niissä ole lepojaksot kovin pitkiksi jääneet.

Renessanssin alkuajan ja tämänhetkisen elämän väliin en ole saanut millään keinolla yhtään elämää. En tiedä, olenko todella levännyt about 500 vuotta, vai ovatko tuoreemmat inkarnaatiot tämän hetken kannalta epäoleellisempia kuin nuo keskiajan elämät.