Mä en muista entisitä elämistäni tarkasti yhtään mitään. Tunnen kuitenkin suurta vetoa 1960-luvulle. Katsoin dokumenttielokuvan Woodstockista, ja minusta tuntuu, että olen ollut siellä. Olin tässä elämässäni vaihto-oppilaana 17-vuotiaana New Yorkin osavaltiossa (missä Woodstockin siis oli ja minne minut randomilla sijoitettiin). Tapasin yhden sieluntoverini koulun vessassa. Siitä lähtien olimme kuin paita ja peppu. Tyttö oli kans tämmöinen hippityylinen, seinät oli verhoiltu batiikkikankain ja LSD:n satunnaiskäytön hän oli aloittanut jo 15-vuotiaana. Vaikka tästä on jo viisi vuotta, olemme silti tekemisissä. Tuntuu, että olemme tunteneet PALJON kauemmin kuin tämän 5 vuotta. Haluaisin muuttaa hänen kanssaan kimppakämppään San Franciscoon. Oon lapsesta asti tuntenut vetoa kyseistä nimeä kohtaan - en ole siis silloin tiennyt mitään paikan hippikulttuurista.
Vaikken enää ole erikoinen piirtäjä, olin lapsena kerhotädin mukaan paras piirtäjä, mitä hänen urallaan oli ikinä tullut vastaan. Halusin aloittaa viulunsoittamisen myös todella nuorena; nelivuotiaana. Huumeet ovat kans kiehtoneet kovasti aina, mutta onneksi nyt on jo sen verran ikää että osaa suhtautua niihin järkevästi.
Toivoisin kovaa, että saisin lisää vihjeitä entisistä elämistäni. Olen aloittanut unipäiväkirjan pitämisen, mutta enpä näe toistuvasti oikein mitään muita kuin unia, joissa uin. Olen kyllä aikaisemmin nähnyt paljonkin unia, joissa ikäänkuin olen hapoissa (eli siis LSD:ssä) ja näen kaiken "erilailla". Ehkä vielä joskus muistan...
Täytyy vielä lisätä, että tää nykyajan maailma ahdistaa kovasti. Kaikki pyörii seksin, rahan ja ulkonäön ympärillä. Vihaan huippuelektroniikkaa, kliinisyyttä ja jotenkin tätä "kovuutta", mitä tää nykyaika länsimaissa on. Vaikka oonkin lahjakas, niin kaikki energia menee selviytyessä päivästä toiseen, opinnot ei vieläkään nappaa vaikka olenkin "jo" pian 23.
