seuraava »

[purontaka helinä]

Tuttu oli tuo tunne itsellenikin silloin alussa, kun en vielä tiennyt thtävääni eli se, etten kuulu tänne. Mutta nyt tiedän varmasti paikkani siinä kokonaisuudessa, johon kuulut sinäkin eli uuden Ajan auttajahan olet sinäkin.

Niin tuo oma tehtävä on tosi kateissa ja se masentaa yms.  kiinnostaa kovasti tuo uuden ajan auttaja - mitä tarkoittaa

[Keho]

Hei helinä,

Uuden Ajan auttajat ovat juuri niitä, jotka OMAN elämänsä kokemusten avulla tekevät sitä kollektion sekä siis karmamme puhdistusta tuolta mielemme tasoilta, jotta jokainen Sielumme löytäsi tiensä takaisin Jumaluutemme lähteeseen eli Luojamme Kotiin. Joten sen tähden niin monet kokevat nyt "kovia", koska teemme sen heidänkin puolestaan emmekä siis vain oman persoonamme tähden muunnakaan enää mitään muuta kuin sen ulkokuoren. 

Ja vasta sen jälkeen, kun jokainen on oman "osansa" tehnyt teoilleen eli oman energiakehostonsa avulla muuntanut muidenkin pelot tai muutkin negaatiot uudelleen sille taajuudelle, jolla itsekin jo on niin voidaan lopettaa kärsiminen. Eli sen tähden sanoin, ettei enää kestä kauan, koska suurin osahan jo tehty on eli kaikki se, jonka jälkeen voidaan se Valommekin alas tuoda, jota sanotaan Pohjolan Valoksi. Älä siis huolehdi enää siitäkään, etteikö ole oikeaa tehtävää selvillä, sillä sitähän juuri nytkin teet, kun ajatuksellasi innostut uuteen!  

[pohjanhelmi]

Mistähän johtunee, hirmuinen vastenmielisyys natsismia kohtaan, jo lapsesta saakka, ilman,että kukaan olisi siitä mitään minulle kerenny kertoa, voisihan siitä vetää omia johtopäätöksiäkin, vaan tiedä häntä.

[Artemis]

Pohjanhelmi, äidilläni on ollut sama lapsesta saakka, hän näki painajaisia jo lapsena natseista ja kidutuksista. Olemmekin pohtineet että olisiko hän voinut elää toisen maailmansodan aikaan vainottuna...
Kiva oli kuulla etten ole ainoa joka tuntee olonsa välillä oudoksi täällä 
Joskus saan outoja tuntemuksia joistain maista, ihmisistä ja asioista, kuin ne olisivat tutumpia mitä luulenkaan. Edellisistä elämistä?
Toisaalta on hyvä olla tietämätön, en haluaisi muistaa nyt esim. jos olen tehnyt julmuuksia ollessani kehittymättömämpi, en haluaisi muistaa että olen tullut murhatuksi tai muuta vastaavaa.

[sini48]

Hej vaan,

Tämä aihe on todella mielenkiintoinen ja tästä voisi jutella tuntikausia....
Ihmisiä tulee ja ihmisiä menee elämästäni ja tiedän että kaikilla on jokin tarkoitus..
mietin entisiä ja nykyisiä suhteitani jne.....

Ehkä voimakkain kokemus, mikä vieläkin on sisälläni pelkkänä kysymysmerkkinä - on tapahtumasarja, joka alkoi kymmenisen vuotta sitten...
en sitä silloin ehkä edes ymmärtänyt "tältä kantilta" - mutta näin jälkeenpäin tuntuu että tässä on kyse juuri näistä asioista.

Eli: Asuin tuolloin vielä ulkomailla.
Minulla oli usein yksi- ja sama painajainen joka toistui... jos ei nyt niin usein, mutta kuitenkin voimakkaana. Unessa juoksin hiekkaista tietä pitkin pieni lapsi sylissäni -  pakoon ampuvia sotilaita...rakennukset tienvarsilla näyttivät vaaleilta hiekka/savi taloilta ja en varmastikaan ollut näillä leveysteilla...
kuulin vain luotien viheltävän ohitseni ja huomasin kuinka hiekka pöllysi luotisateessa..
huusin miestäni ja vauva sylissäni itki - niinkuin minäkin.
yht´äkkiä tunsin ikäänkuin kivi olisi osunut takaraivooni - ja samalla tajusin ettei se ollut kivi - vaan luoti. Olin kaatumaisillani ja katsoin lastani kauhun vallassa - JA SIIHEN HERÄSIN - JOKA KERTA!
No, meni vuosia ja uni toistui silloin tällöin...  Ja eräänä päivänä elämääni käveli juutalainen mies, joka vei minulta totaalisesti "jalat alta" . Olimme silloin kuin "luodut toisillemme" ja olimme onnellisia.... ja vuoden päästä tapaamisestamme odotin hänelle lasta.... .......... jne... jne....
Kaiken tämän jälkeen erosimme, muutin takaisin suomeen hän Israeliin..
Kului vuosia, emmekä edes olleet puheväleissä, nykyään pidämme yhteyttä ja välimme ovat joko lämpimät - tai jääkylmät...
Reaktiot ovat joko niin täynnä rakkautta - tai totaliisen välinpitämätöntä.....
Ja hän haluaisi tyttäreni ja minut sinne.. kotimaahansa...

nämä ovat niin kummallisia asioita... kun mietin häntä en tiedä onko hän mieheni jostain sieltä entisestä - vai onko hän se sotilas, jonka luoti lävisti pääni?
Kuka kertoisi ?
 
Olen opiskellut kabbalah nyt kohta vuoden.. ja sieltä löytyy vastauksia juuri näihin..
vastauksia - joita jo aikaisemmatkin ovat tänne kirjoittaneet...
- when the time is right - and when the need is there -

with love and light
Rebecca

[remppa11]

Onkohan siinä perää että jos ihannoi jotain tai siis tuntee ns.yhteenkuuluvuutta jonkin tyyppiseen elämään,kulttuuriin tms.Niin  se ois sitä tuttua entisestä elosta. Mua nimittäin on aina siis ihan pikkulikasta asti vetänyt kaiken mailman inkkari jutut puoleensa samoin erämaat ynms.koskaan en ole tuntenut oloani niin kotoisaksi kuin nykyisessä asunnossamme,sillä erottuani päätin vihdoin laittaa kaikki inkkari taulut patsaat kuvat ynms.seinälle ja sisustinkin eteisen ns.inkkareilla (likan kiusaksi  )Mutta oikeesti tunnen viihtyväni nyt jollain tavalla kodissa erilailla,tieteskin eron muuta tuomat asiat ei inkkareiden avulla katoa mutta pilkku valoa harmaaseen on juhlaa.

[jam0]

Olen miettinyt myöskin tuota, mistä remppa11 kirjoitti. Kun miettii ihmisiä jotka ihannoivat niin paljon jotain tiettyä eläintä, vaikka jotain liskoa, että tatuoi kehonsa täyteen suomuja ja leikkaa kielensä halki, voisi se meinata sitä että on ollut edellisessä elämässään tuo lisko. Ja onhan noita esimerkkejä nähty esim. Ripley's believe or notissa, missä ihmiset muokkaavat kehoaan jonkin asian mukaan. Voisihan kuvitella että ihmiset jotka tekevät sukupuolenvaihdosleikkauksen, voisivat olla vielä niin kiinni edellisessä elämässään, jos se on ollut vaikka todellinen feministi, syntyykin mieheksi.

[Hiisitär]

Hei Rebecca!

Minulla on alkanut näin vanhemmiten olla samantyylisiä unia. Unen maisema on joka kerta eri, mutta sama teema toistuu: siinä olen min ja muita henkilöitä. Olemme kaikki rivissä. Paikalle tulee sotilaita (tai muita aseistautuneita ilkimyksiä). Vaikka yritämme vastustaa heitä he tuntuvat olevan kuolemattomia (esim. viime unessa yksi ryhmäläisistäni ampui sotilaita rynkyllä lähietäisyydeltä, mutta luodit vain menivät heistä läpi). Sotilaat alkavat tulittaa meitä. Ennen kuin minuun osuu heittäydyn epätoivoisena lattialle ja toivon, että sotilaat luulisivat jo ampuneensa minut. Turha toivo. Tunnen samanlainen "kivellä heittämisen"-tunteen eri kohdissa ruumistani ja herään. Nyt kun olen ajatellut, ampumakuolema on ollut loppujen lopuksi miellyttävä. Naps vain kivuttomasti.

Kielistä saksaan minulla on tällainen viha-rakkaussuhde. Minut naitettiin 1700-luvulla kreivi Brynelle Saksaan (koko nimeni oli Anna Bryne). Saksa ei ollut äidinkieleni, joten minulla oli aika tuskaa oppia sitä. Samalla kuitenkin pidin saksasta, koska se oli mieheni ja myöhemmin myös viiden lapseni äidinkieli. Inhoan myös sitä, että minut saatetaan jonnekin ja jätetään yksin. Perheeni saattoi minut Saksaan enkä enää nähnyt heitä pahemmin sen jälkeen ja olin yksinäinen.
Positiivista sanahelinää minulle on japani ^_^ Elämäni Tanoke-nimisenä samuraina on syynä tähän.

Unista täytyy vielä kertoa sen verran, että esim. tuo Anna Brynenä viettämäni elämä on selvinnyt osaksi unena. Kuulin unessani Brynen kartanosta. En ole ikinä kuullutkaan tässä elämässä sanaa Bryne ja kokeilin huvikseni googlella onko sellaista sanaa enää olemassa. Olin haljeta, kun huomasin, että se ON vanha saksalainen sukunimi. Etelä-Norjassa on myös Bryne-niminen kaupunki.

[Hiisitär]

Jam0!

Ihminen ei synny missään vaiheessa eläimeksi. Se, että tuntee vetoa johonkuhun eläimeen tarkoittaa yleensä sitä, että eläin on sinun Voimaeläimesi. Eräänlainen eläinmaailman henkiopas.

Ihminen on yksisieluinen olento, jonka tehtävä on syntyä uudestaan ja uudestaan kunnes hän oppii kuka on, mistä tulee, minne menee sekä on kokenut elämän mahdollisimman monipuolisena. Eläimet ovat laumasieluja, lukuunottamatta valaita ja delfiinejä, jotka ovat myös yksisieluisia olentoja. Laumasieluiset eläimet tulevat maan päälle elämään ja kuoltuaan ne palaavat takaisin laumasieluun ja kertovat muille laumasielun jäsenille kokemuksiaan. Käsittääkseni eläimet ovat myös yhteydessä laumasieluunsa koko ajan. Esimerkiksi kun eräs apinalaji oppi pesemään hedelmät ja juurekset ennen ruokailua, sama tapa oli parissa kuukaudessa levinnyt kaikkien saman lajin ja apinaserkkujen käyttöön 
Laumasieluisuus siis tarkoittaa sitä, että talitintti pysyy talitinttinä ja hevonen hevosena.

Lisää aiheesta voi lukea kirjasta "Viestejä Michaelilta"

[Hiisitär]

Tietenkään kenenkään ei tarvitse uskoa siihen, mitä minä sanon 

Suosittelen teitä lukemaan kirjaa Viestejä Michaelilta. Michael on kausaalitasolla oleva sieluperhe, eli entiteetti, joka alkoi sanella viestejä maan päälle 1970. Hänelle esitettiin kysymyksiä, joihin Micheal vastasi. Hän korosti ehdottomasti sitä, että hänen sanomisiaan saa arvostella, epäillä ja kyseinalaistaa. Itse kuitenkin näen, että Michael on niin korkealla kehitystasolla, että hän ymmärtää asiat suuremmin kuin minä täällä maan päällä.

yksi Michael ryhmän jäsenistä kysyi tätä eläimeksi syntymisen asiaa Michaelilta, johon hän vastasi, ettei ihminen synny eläimeksi. Ihminen on yksisieluinen ja eläin laumasieluinen, eli sieluiltaan aivan erilaisia (eihän kissakaan muutu kuoltuaan koiraksi tai synny uudelleen koiraksi, vaan pysyy kissana  ) Syy siihen, miksi esim. buddhalaiset uskovat tähän elämänä elämiseen on ainoastaan uskonnollinen piirre. Uskonnolliset liikkeet ovat yleensä hyvin kaukana siitä minkä minä ymmärrän Universaaliksi Totuudeksi ja Laeiksi, vaikkakin kaikki uskonnot korostavat harmoniaa ja rakkautta ihmisten välillä. Yksikään uskonnollinen liike ei esitä elämän Universaalia Totuutta (niin kuin minä sen näen) siinä muodossa, missä pitäisi, vaan aikojen saatossa uskonnot ovat saaneet erilaisia piirteitä, jotka poikkeavat Universaalista Totuudesta ja Laeista. Yksi näistä on uskomus eläimeksi syntyminen. Toinen on esimerkiksi kristinuskon oppi, jonka mukaan ihmine ei synny uudelleen (ja tämäkin on vuoden 1100 kirkolliskokouksen päätös, sillä Jeesus opetti jälleensyntymää).

Tuon paremmin en osaa eläinten laumasieluisuutta selittää, koska en ole perehtynyt siihen vielä tarpeeksi. Ajatuksia aiheesta saa heittää ja korjatkaa viisaammat ihmeessä, jos olen väärässä!

"Jumala loi ihmisen, ihminen loi uskonnot"

[elephanti]

voidakseen puhuakseen buddhalaisuudesta, täytyisi varmaankin ymmärtää buddhalaisuutta.. voidakseen ymmärtää buddhalaisuutta täytyisi siihen tutustua.. tutustuttuaan voisi ymmärtää, ymmärrettyään voisi tietää.

tottahan se on että EI kukaan ymmärrä Universaalia totuutta samalla tavalla kuin joku toinen.. vaan kaikki ymmärtävät omalla tavallaan, omalla persoonallisella tavallaan..

Buddha on henkilö joka ymmärtää Karman, kun henkilö on Buddha, on henkilö Valaistunut, kun on valaistunut ei ole uskoa, on vain ymmärrys.

en tiedä mitä se Michael tarinoi, en tiedä, koska en tiedä, en Usko.. täytyisi tietää ennenkuin voi uskoa,, tieto edeltää uskoa, ymmärrys edeltää tietoa.. ajattelu edeltää ymmärrystä.. tunteminen taas tuo tiedon

pohdi, ymmärrä, tunne, muista
-------------

ja se suuri kirkolliskokous jossa raamatusta päätettiin poistaa jälleensyntymään viittaavat rakenteet pidettiin ~550 - luvulla jKr Konstantinapolissa jos en nyt täysin väärin muista..

(:

----------------

edelleenkin sitä mieltä ettei edellisten elämien tutkiminen ole kovinkaan tärkeää, ovat asioita joita muistaa, jos ja kun on aika muistaa.. ei niinkään asioita joita tulisi yrittää muistella,.. onhan tämä elämämme luonnollisesti suoraa jatkoa edelliselle.. ja tämän elämän jossa jokaisella on itsellään kyky vaikuttaa tulevaisuuteensa- ja elää nykyhetkessä pitäisi luonnollisesti olla kiinnostavampaa kuin ne elämät joita ei ole,, menneisyys on Harhaa, on vain ikuinen hetki..

[sini48]

Hej AthaMaarit ja kaikki "sielunveljet- siskot"

Tämä tekstisi, jonka lainasin tähän - on juuri sellaista, mitä olisin myös itse voinut kirjoittaa...
ajatukseni ovat hyvin pitkälti samalla "aaltopituudella".
eli:

Ihmisellä on tasapuolisesti elämiä sekä miehen että naisen ruumiissa. Sielu on sukupuoleton, joten se ei välitä, millaiseen fyysiseen kehoon se syntyy  Valitsemme kehomme elämään sen mukaan, mitä milloinkin haluamme oppia. Keho valitaan aina itse. On periaatteessa yhtä tyhjän kanssa syyttää ketään - Jumala, itseään, vanhempiaan jne - siitä millaisen kehon kukin on saanut. Jokaisen ruumis on juuri sopiva tähän elämään ja elämäntehtävään!  Toki ruumiinkuntoon vaikuttaa myös valinnan vapaus, tyyliin jäänkö sohvalle mättämään herkkuja enkä liiku yhtään/en syö mitään ja liikun vain hulluna. Ääripäitä pitäisi pyrkiä välttämään ihan oman fyysisen ja henkisen terveyden vuoksi. Muistetaan se kultainen keskitie 

Lisäksi, että sielu kokee elämiä molemmissa sukupuolissa, se pyrkii kokemaan täällä maanpäällisen vaelluksensa aikana kaiken mahdollisen koettavana olevan. Jossain elämässä sitä elää vanhaksi, toisessa kuolee nuorena. Joskus on rikas ja varakas, joskus rutiköyhä. Yhdessä elämässä on fyysinen atleetti, toisessa rampa. Olen hetero, olen homoseksuaali. Joskus elää akateemisesti koulutettuna henkilönä, välillä on huora. Murhataan ja tullaan murhatuksi. Kuolemakin pyritään kokemaan mahdollisimman monella tapaa : hukkuminen, ampuminen, hirtto, teloitus, luonnollinen kuolema, kulkutauti, elävältä palaminen, onnettomuus, sota, murha, nälkä, myrkytys.... Sielu on lähtenyt liikkeelle Jumalasta kokeakseen tämän fyysisen maailman mahdollisimman monipuolisesti ja palatakseen ajallaan takaisin Jumalaan, kun se on kokenut mielestään tarpeeksi. Samalla sielu pyrkii muistamaan, kuka se todellisuudessa on, mistä se tulee, minne se menee ja mitä Elämä kaikkine asioineen oikeastaan on. 
Yleensä mitä vanhemmaksi sielu tulee, sen paremmin se muistaa entisiä elämiään. 

Juuri näin.

Ja onko sittenkin niin, että se on lapsi, joka valitsee vanhempansa - eli sielu, joka päättää syntyä "tiettyyn" perheeseen jne...
jokaisella lapsella on siis viesti vanhemmilleen... mutta kuinka usein huomaamme/tajuamme mikä tarkoitus milläkin on?

näitä asioita voisi pohtia siis "loputtomiin"....
mukavinta on, kun huomaa ettei näiden juttujen kanssa ole yksin - täältä löytyy samoinajattelevia.

with love and light
rebecca

[Alice]

Minä olen luultavasti asunut jossain elämässäni New Orleansissa. Ihan teini-ikäisestä lähtien olen haaveillut sinne matkustamisesta ja se kaupunki kiehtoo minua ihan suunnattomasti. Jatkuvasti roikun siellä nettikameroiden kautta. Ja kun Katrina iski, minusta ihan oikeasti tuntui siltä, että sydämeni murtuu ihan heti. En saanut mielenrauhaa ennen kuin tein lahjoituksen New Orleansin uudelleenrakentamiseen. Ja minulla oikeasti ei olisi varaa minkäänlaisiin lahjoituksiin, mutta tuosta tuli minulle ihan pakkomielle. 

En ole koskaan (vielä) käynyt New Orleansissa eikä minulla pitäisi olla sinne mitään yhteyksiä, mutta kaipaan sinne suunnattomasti.

[CorvusLeonis]

Meitsi taas on entinen preussilainen. Tämä Kuu-Neptunus-yhtymä jouskarissa 3.huoneessa indikoi ilmeisesti epämääräisen törmäilyn lisäksi päätä sekoittavia omituisuuksia, joiden seurauksena muistan jopa entisen ulkonäköni - pitkä, laiha, mustat hiukset, mustat silmät, pitkä musta takki, silmälappu seurauksena räjähdeonnettomuudesta. Kämppänä sellainen valtava synkkä kartano keskellä metsää. Oma kirjasto oli. Sairainta, että kokonaisuudesta huokui paitsi mieletön tuttuus, myös sairaalloinen pahuus jollaista en ole missään ikinä kokenut. Joka tapauksessa, kuolaan aseiden perään ja olen vuosikausia haaveillut omasta singosta ja liekinheittimestä. Koulussa opettajat valittivat kirjoittavani aina sodankäynnistä ja lahtaamisesta. Mikä omituisinta, isäni on varmaan maailman pasifistisimpia ihmisiä.

Olen tässä miettinyt sitäkin että olisikohan jokin toinen aika elää parempi. Esim. teknologinen kehitys ja kehitys yleensäkin on vielä niin lapsenkengissään verrattuna mitä kaikkea on vielä edessäpäin, että tämä aika tuntuu ihan jälkeenjääneeltä. Kaikki nämä rajat ja tabut, vanhat uskomukset, iänikuisten kaavojen toistaminen samanlaisena elämän alusta loppuun. Ihmiskunta muuttuu, tulevaisuus on moraaliton ja korruptoitunut jollainen maailma on aina ollut, mutta ihmisarvo määritellään ehkä sen perusteella minkä yrityksen, laitoksen tai organisaation palvelukseen on mennyt tai kieltäytynyt menemästä tai mihin projektiin tai eturyhmään kuuluu. Ihmisillä on periaatteessa suurempi vapaus vaikuttaa maailmaan, mikäli he hakeutuvat ajamaan itseään suurempia asioita. Ehkä tulevaisuudessa näillä asioilla, ja niitä asioita ajavilla ryhmillä on suurempi merkitys kuin yksittäisillä johtajilla. Tai sitten ei. Mutta luulen, että loppujen lopuksi emme sitä tiedä.
Niin, ihmisen pahin ongelma on keskusjohtoisuus.
Kun Pluto siirtyy aikanaan Kauriiseen, alkaa ropista.

Kannatan ydinvoimaa. Ei voi mitään. 

[keijuhelina73]

Voisiko joku kertoa missä voisi selvittää entiset elämänsä?
Olen kuullut et kouvolassa olisi yksi ihminen mut aika pitkä matka..
Jos sellainen ihminen löytyisi pk- seudulta???