seuraava »

[Hiisitär]

Ah, kiitoksia korjauksesta kirkolliskokouksen suhteen! ^_^ Minä revin aina jostain sen vuoden 1100 siihen! 

Buddhalaisuus on myöskin uskonto, joka perustuu valaistuneen Buddhan opetuksiin, aivan kuten kristinusko perustuu Jeesuksen opetuksiin. Ihmisillä on vain paha tapa muokata uskontoja ja kuulopuhe muuttuu aina hiukan erilaiseksi alkuperäisestä riippuen siitä, monenko henkilön kautta tieto on kiertänyt ja onko kirjoittaja kirjoittanut kaiken sanasta sanaan vai niin kuin on asian ymmärtänyt (ja ihmiset yleensä ymmärtävät asioita eri tavoin)  : Mutta ei enempää uskonnoista, nyt keskustellaan entisistä elämistä!

Toisille entisten elämien muistaminen ja tiedostaminen on tärkeämpää kuin toisille. Se riippuu oppiläksyistä, karmasta, sielun iästä ja siitä, onko ihminen avautunut entisen elämän muistoille/annetaanko hänen muistaa niitä. Omalla kohdallani entiset elämät, ne mistä on jäänyt jotain selvitettävää tähän elämään, ovat tärkeitä. Niiden avulla ymmärrän paremmin eri tilanteita, ihmisiä ja intuitiota. Tämä on tietenkin vain minun läksyni, mutta voisin tuumailla, että entisien elämien muistot helpottavat karman suorittamista, eikä se tunnu niin raskaalta, kun ymmärtää, että miksi päälleni lentää loskaa tästä ja tästä, sekä miksi tuo ihminen nostaa karvat ja riidan pystyyn!

Keijuhelina73:
Suomessa on joitakin entisiin elämiin perehtyneitä selvännäkijöitä, joilta voi saada apua. Toinen mahdollisuus on hypnoosi, mutta en tiedä paljonko Suomessa tehdään hypnooseja pelkästään entisten elämien muistamiseksi. Astrologiasta löytyy myös viitteitä entisiin elämiin ja esimerkiksi Helsingin Union Mystica-liike tekee astrologiatulkintoja entisistä elämistä (ja käsittääkseni myös Sepolta saa samoja tulkintoja)

Entisiä elämiä voi opetella myös muistamaan itse ja tieto tulee kyllä mieleen ajallaan. Meditointi on yksi tapa, samoin unet. Kuten aiemmin mainitsin, yleensä pelot, mielenkiinnonkohteet ja jotkut lahjakkuudet viestittävät entisistä elämistä. Esimerkiksi itse olen aina rakastanut ritareita ja vanhoja linnoja - selvisi, että elin 1300-luvulla kivilinnassa ritarin tyttärenä ja yksi aikuisiän rakastajistani oli ritari. Ala-asteella minulla oli kauhea legioonalaisbuumi! En muista mitään tuosta elämästä (vielä), mutta tiedän eläneeni Roomassa legioonalaisten aikaan. Ehkä olin itse legioonalainen tai joku läheisistäni oli.

[Elektra]

Minä olen luultavasti asunut jossain elämässäni New Orleansissa. Ihan teini-ikäisestä lähtien olen haaveillut sinne matkustamisesta ja se kaupunki kiehtoo minua ihan suunnattomasti. Jatkuvasti roikun siellä nettikameroiden kautta. Ja kun Katrina iski, minusta ihan oikeasti tuntui siltä, että sydämeni murtuu ihan heti. En saanut mielenrauhaa ennen kuin tein lahjoituksen New Orleansin uudelleenrakentamiseen. Ja minulla oikeasti ei olisi varaa minkäänlaisiin lahjoituksiin, mutta tuosta tuli minulle ihan pakkomielle. 

En ole koskaan (vielä) käynyt New Orleansissa eikä minulla pitäisi olla sinne mitään yhteyksiä, mutta kaipaan sinne suunnattomasti.

Entisten elämien lisäksi mielenkiintoa johonkin seutuun voi lisätä se, että olet jo siellä

Kun jumalkipinä irtaantuu Lähteestään, niin se alkaa kehittyä hitaasti kokemustensa myötä eri kehollistumissa esim maapallon olosuhteissa saavuttaen eläinten laumasieluisuuden jälkeen lopulta riittävästi kapasiteettia kehittyäkseen yksisieluisena. Kun sielu on saavuttanut eri inkarnaatioiden myötä lisää kapasiteettia, niin se pystyy jakautumaan voidakseen kokea samanaikaisesti enemmän. Nämä sielunsirpaleet voivat inkarnoitua uudelleen tänne, tai sitten osa voi olla ns. verhon takana, eli ei kehossa täällä....

Riippuu täysin sielun 'jaloontuneisuudesta' montako osaa siitä on kokemassa eli moneenko osaan se on jakautunut. Niitä voi olla useitakin.

Jatketaan ajatteluketjua:  sinä eläisit kaksoiselämää, unen aikana kohtaisit toisen rooliminäsi, mutta sen kokemukset ja oivallukset tulevat kuitenkin sinulle korkeamman minäsi myötä - nyt kun 'verho' ohenee koko ajan, nämä kokemukset alkavat tulla sinulle konkreettisemmiksi. Deja vú -tyyliin, että jos menisit New Orleansiin (oletetaan, että 'sinä' asut siellä) niin saattaisit löytää kotiovellesi ihan noin vaan

Eräälle ystävälläni vastaavanlainen kokemus oli sikäli rankka, että hän tunsi ja koki ajoittain toisen sielunsirpaleensa elämänkuvioita. Kun tämä toinen sitten koki auto-onnettomuudessa tasonvaihdon, niin ystävällänikin oli ahdistava tunne jonkin aikaa.

Itse nautin suuresti päästessäni viime syksynä lähelle toista 'minääni'. Outo paikkakunta, mutta olin siellä erittäin hyvin omassa keskuksessani, tunsin itseni 'suureksi ja vahvaksi' ja suuri onnellisuus kumpusi sisimmästäni. Meillä ei ollut ilo tavata. En tiedä hänen nimeänsä, ainoastaan asuinkaupungin, mutta ymmärtääkseni meillä on sama missio tässä elämässä. Tapaamme kuitenkin vielä fyysisesti, kunhan tässä vielä pari 'tenttiä' saan loppuun

Rebekka - minullakin on juutalaiselämä takanani (ei sodan aikainen), silloiset vanhempani ovat vaikuttaneet tässäkin elämässäni paljon 

AthaMaarit - Hai! Entinen samurai kumartaa kunnioittavasti. Kenties olemme olleet yhdessä miekan tiellä. Wakarimasu.

Minusta on mielenkiintoista saada näistä tietoa, koska joka kerta avautuu ymmärrys jostakin asiasta. Esim. miksi pelkäsin hukkumista ja pimeää (Meidän laivassa, meidän laivassa, on suuri reikä pohjassa. Ja se uppoaa, ja se uppoaa... kuten Fröbelin palikat laulaa, ja myös tyttäreni, kun oli lähdössä ensimmäistä kertaa risteilylle tässä kehollistumassaan) 

[elephanti]

Toisille entisten elämien muistaminen ja tiedostaminen on tärkeämpää kuin toisille. Se riippuu oppiläksyistä, karmasta, sielun iästä ja siitä, onko ihminen avautunut entisen elämän muistoille/annetaanko hänen muistaa niitä.

.. karma jokaisen elämässä ilmenee perimänä, eli DNa:na sekä ulkoisena maailmana, sitä on karma,, jos haluaa elää elämänsä oman karmansa mukaan, elää henkilö silloin oman elämänsä eettisesti oikein, pyrkien totuuteen, ottaen oppia niistä tilanteista joita ikuinen hetki muuttuvassa ympäristössään hänelle tarjoaa..

sielun ikä taas, se on kaikilla sama, kaikki sielut ovat yhtävanhoja kuin Maailmankaikkeus,, sielun iästä voidaan myös puhua tarkoittaen esim. ihmisenä vietettyä aikaa,, eli aikaa ihmisenä, joka taas jokaiselle eri..

entisten elämien muistot, kyllä joillakin ihmisillä on kyky muistaa entisiä elämiään, tai tapahtumia niistä, kaikki tarkoituksella.. ja tottahan on ettei kukaan voi tuntea itseään tässä hetkessä ellei tunne menneisyyttään.. niille ihmisille jotka muistavat entisiä elämiään tietysti menneisyyteen kuuluu nämä joita muistaa,, se ei kuitenkaan tarkoita että ihmisten täytyisi yrittää muistella menneitä elämiä, kiinnostus on hyvinkin luonnollista, muttei missään nimessä välttämätöntä.. ja usein muistellessa niitä sekoittuu elämät muistelijan omassa päässään yhteen.. vaikka muistaa täytyisi että kysymys on erillisistä elämistä, jotka ovat muistelijan tuoneet juurikin tähän pisteeseen,, ja juurikin tämä piste elämässä on se joka on tärkeä, se joka merkitsee nyt, ja se joka tekee tulevaisuuden..

[jam0]

AthaMaarit: Minulla on aika selkeä kuva siitä, että sielu on ollut ihan jokatasoisessa eliössä, tai joskus elämättömässäkin asiassa, joka on kuollessaan vapauttanut sielun. Eli tarkoitan että on ollut maassa, kivessä, vedessä, pieneliössä, kalassa, kasvissa, eläimissä yms.. sitten viimein ihmisessä. Mitä kauemmin on ollut sielu ihmisessä, sitä parempi valaistumisen mahdollisuus sekä taipumus valaistumiseen. Kun on viimein valaistunut, tulee tilaisuus vapautua tästä samsarasta, missä on ollut miljoonia vuosia. Näin näen henkilökohtaisesti tämän asian pähkinänkuoressa, paljon asioita tietysti tapahtuu välillä.

[CorvusLeonis]

Mitä kauemmin on ollut sielu ihmisessä, sitä parempi valaistumisen mahdollisuus sekä taipumus valaistumiseen.

Vai niin. Ja ihmisenäkö oleminen muka antaa parhaimmat edellytykset valaistumiseen, vaikka tiettävästi ainakin delfiinit on älykkäämpiä? Mutta toisin kuin delfiinillä, ihmisellä on mahdollisuus parannella itseään sorkkimalla kokoonpanoaan ja muutenkin muuttamalla asioita parhaansa mukaan. Ikävä vain, että tällaista ei tehdä hyvän sään aikana, vaan vaaditaan aina maksimaalisesti yleistä kärsimystä jotta markkinavoimat pääsevät siitä syntyvän eriarvoisuuden kautta edistämään kehitystä.

Terveisin yksityistämispolitiikkaa kannattava Korppu.

[Tara]

ihana tämä keskustelu. Nämä entiset elämät selittäisi ainakin osan unistani, jotka ovat toisinaan saaneet minut huolestumaan. Toisinaan en tiedä ovatko uneni viittauksia tulevaisuuteen. 
Alle 15 vuotiaana näin usein unta autolla ajamisesta mammani luo. N. 18 vuotiaana lensin usein unissani ilman mitään välineitä niinkuin uisin ilmassa.
Sitten tuli susi-unien vuoro: minun olisi pitänyt pelastaa pieni vauva susien luota. Koskaan unessa en päässyt lapsen luo.
Nämä unet on sitten vielä sellaisia että nyt kirjoittassani näen/muistan ne hyvin yksityiskohtaisesti. Sitten viimeaikaisin toistuva uni on kielilläpuhuminen, tämä menee suurinpiirtein niin että ensin kuulen henkilöiden puhuvan aivan vierasta kieltä ja sitten hetken kuluttua huomaan puhuvani sitä heille takaisin.
  Tästä keskustelusta kolahti kohdalle myös, lainaus
"Tuttu oli tuo tunne itsellenikin silloin alussa, kun en vielä tiennyt thtävääni eli se, etten kuulu tänne."
Ihanaa että on muitakin jotka tuntevat näin!

[Hiisitär]

Minäkin olen miettinyt tuota sielun jalostumista kivenmurusesta ihmiseksi, enkä näe siinä mitään väärää. Usko siihen, että ihminen syntyy eläimeksi tarkoittaa yleensä sitä, että siihen mennessä, kun sielu on saavuttanut sen tason, että se voi syntyä ihmisenä, palaisi takaisin eläimeksi jossain vaiheessa ja taas takaisin ihmiseksi. Käsittääkseni näin ei ole vaan ihmissielu pysyy ihmissieluna sille tasolle päästyään.

Nyt on kiire auttamaan miestä tässä, joten en ehdi kirjoittaa enempää aiheesta ,)  Tämä on jälleen minun näkemys eli - kun on kerran päässyt ihmisyyden tasolle, ei voi sielulliselta tasoltaan taantua takaisin esimerkiksi eläimeksi tai kasviksi. Sen sijaan oppinut sielu voi taantua jossain elämässä takaisin päin ihmissieluna eli unohtaa oppimiaan asioita ja tavallaan hänet pistetään elämän koulussa takaisin alemmille luokille kertaamaan asia.

[elephanti]

sielun seuraava inkarnaatio on aina luonnollista seurausta edelliselle,, jos ihminen ei kykene elämään ihmiselämän arvoista elämää, voi hyvinkin olla seuraava elämä alemmilla elämisen tasoilla.. kaikki luonnollisesti, kaikki logiikan mukaan.. mutta riippuen tietysti jokaisesta itsestään, ja siitä omasta kyvystä elää ihmisenä..

[hopeatähti]

Kysyin kerran tietoisessa unessa että missä "elämässä" olen ollut
kaikkein onnellisin 

Vastaus oli että olin valas ja TUNNE oli UPEA 

[Dniwfoffup]

En tiedä entisistä elämistäni mitään, mutta inhoan Englantia (maana) tosi paljon. En ole ikinä käynyt siellä, enkä tahdokaan. En tiedä mistä johtuu  :.

Toinen asia minkä voin nolona tunnustaa.. luulin ihan pienenä historiaa tuntematta että Hitler oli siisti jätkä  .

Eräs linna Saksassa (jossa kävin joskus 5 vuotiaana) nimeltään aika liki Neuchmeinstein (eli siis Neuschwanstein, tarkistin )(?) on iskenyt ihan hirvittävästi silloin. En olisi millään kuulemma halunnut lähteä sieltä pois. Myös kuningas Ludvig (joku nro) oli ihan suosikkini pienenä leikeissäni.

Pitäisi mennä pian harjoittelemaan näitä menneiden elämien mysteereitä. Innolla odottaen  .

[pohjanhelmi]

Aika jännä, itse olen vuosia nähnyt silloin tällöin unta jostain talosta, se on yllättävästi aina samanlainen, vaikken ikinä ole sitä nähnytkään, monesti uneni viittaavat myös jonnekkin kapeille kujille, jossa on paljon kivitaloja, en ole sellaisessa paikassa vieraillut.  Sitähän sanotaan että talo kuvastaa omaa itseään unessa, mutta nämä ovat olleet jotenkin erilaisia unia.
Olen aina ollut kiinnostunut eyptistä , en tiedä miksi, samoin veljeni ja kerran joku sanoikin, että olisin edellisisssä elämissäni asunut siellä, tiedä sitten tätä, asiasta en puhunut tietenkään etukäteen.

[Hiisitär]

Hei Pohjanhelmi!

Taloista tuli mieleeni nuorempi siskoni, joka jonnekin 4 vuotiaaksi asti aina automatkoilla osoitteli taloja ja sanoi "Minä en asu meillä, minä asun tuossa talossa".Yhä uudestaan ja uudestaan. Siskoni itse ei muista tätä, mutta minä ajattelin jo silloin (7-vuotiaana), että siskoni varmaan muistaa vielä tätä elämäänsä edeltäneen elämän ja etsii tiedostamattaan sitä "Oikeaa kotiaan" ja vanhempiaan.

[pohjanhelmi]

Ajatelkaa, minun  poikani puhuu aina, että hän on asunut tässä samassa talossa, mutta silloin äiti sinä olet ollut vielä vauva ja se talo oli vihreä. Ja niin totta totisesti tämä talo on ollut silloin vihreä ja vaihtanut väriä jo kaksi kertaa senjälkeen...mielenkiintoista,muutakin vastaavaa on sanonut, ,,mm. että silloin hänellä on ollut muka punertavat hiukse,,sekin voisi pitää paikkansa.

[salomi]

Jos entisen elämän haluasin todella tietää, niin suosittelen asian selvittämistä entisen elämän tulkitsijoiden käyttöä. Itsekin olen selvittänyt entisen elämäni niin kuinka ollakkaan olin ratsastava soturi kreikassa. pahuutta tuli tehtyä ja nyt sitten karma on sellainen, että pitää auttamistyötä tehdä sairaiden parantamiseksi. Mielenkiintoisinta olisi se, että olin nähnyt hevostaisteluista ja sotimisesta vuosia samaa unta ja se oli juuri sellainen hemmo, jonka tulkitsija kertoi minun olleen aiemmin. asiasta en ollut mitään hänelle kertonut.

En minäkään tosisuomalaisena entiseen elämään uskonut ennen kuin omin silmin huomasin asian selvittetyäni sen helpottavan elämääni ja elämän suuntaa.

[Hiisitär]

Salomin kanssa olen samaa mieltä, että jos ihan ehdottomasti just-nyt-heti haluaa selvittää entisiä elämiään, niin entisten elämien tulkitsijan pakeille vaan  Sen sijaan jos malttaa odottaa, ne entiset elämät alkavat muistua mieleen lopulta itsestään. Kuten rakas ystäväni totesi "uskon siihen, että henkinen kehitys kulkee eteenpäin myös omalla painollaan ja esimerkiksi jokainen muistaa entiset elämänsä sitten, kun on sen aika"