seuraava »

[miumiu]

Ongelmani on siis älytön sulkeutuneisuuteni, varsinkin parisuhteessa. On välillä uskomattoman vaikeaa puhua omista tunteistaan tai toiveistaan toista ihmistä kohtaan. Nykyinen suhde on verraten nuori, ja ihan näin alkuvaiheessa varsinkin tuntuu tosi vaikealta päästä ulos kuorestaan ja oikeasti olla oma itsensä. 

Nyt pelkäänkin että suhde kariutuu siihen etten osaa tarpeeksi selvästi ilmaista tunteitani tätä ihmistä kohtaan ja että annan itsestäni jotenkin kylmän ja etäisen kuvan, vaikka en oikeasti ole ollenkaan sellainen!

Olen kyllä tehnyt tosi paljon töitä tullakseni itsevarmemmaksi ja avoimemmaksi, ja kehitystä on viime vuosina tosi paljon tapahtunutkin, mutta silti viimeinen askel on jotenkin vielä ottamatta.
Tiedostan kyllä aika pitkälle mistä tämä luonteenpiirre johtuu, mukana on kivasti aineksia sekä entisistä elämistä että nykyisen elämäni lapsuus- ja yläastevuosilta... Ilmeisesti tässä elämässä tärkein oppiläksyni onkin tulla rohkeammaksi ja kykeneväisemmäksi tuomaan omaa itseäni ja ajatuksiani esille.

Fyysisesti kykenen kyllä näyttämään tunteitani, esim. halailemalla ja suukottelemalla, mutta puhepuoli on se joka tuottaa vaikeuksia. Tyypillinen suomalainen siis...  Kai takana on jonkinlainen pelko, että tekee itsensä naurettavaksi tai että omat ajatukset ja tunteet eivät ole tarpeeksi tärkeitä esiintuotavaksi. Tyhmää, tiedän. 

Osaako kukaan antaa mitään konkreettista neuvoa, esim. jotain hyvää mielikuvaharjoitusta, jolla voisi vahvistaa rohkeutta ja avoimuutta? Ja jos olette olleet samassa tilanteessa niin millä tavalla olette päässeet siitä eteenpäin?
Olisiko jonkinlaisesta chakrojen puhdistamisesta apua?

Tunteita riittää vaikka muille jaettavaksi, olisi vain kiva jo vihdoin ilmaista niitä ilman että sanat juuttuvat kurkkuun... 

[selkälokki]

Olisiko jonkinlaisesta chakrojen puhdistamisesta apua?

Kyllä varmasti olisi.
Tulee mieleen ainakin tuo kurkkuchakra, johon liitetään myöskin tunteiden ilmaisu.
Tuossa yksi linkki:
http://www.reikisivut.com/chakrat/5/

Energiahoidoilla pystyy puhdistamaan, ja olikohan myös niin, että chakraan liittyvällä värillä voi puhdistaa ja vahvistaa chakraa.
Esimerkiksi juuri sinisellä tuota kurkkuchakraa.
Varmasti olisi hyväksi myös sydänchakran puhdistus ja vahvistus...
http://www.reikisivut.com/chakrat/4/
Oisko muita ehdotuksia?

[selkälokki]

Jossain kirjassa, jonka joskus lainasin kirjastosta, oli sellainen meditaation kaltainen harjoitus, jossa käytiin kaikki chakrat läpi ja ajateltiin myös kyseisiä värejä.
En vaan muista kirjan nimeä...Oiskohan ollut sellainen turkoosinvärinen, joka kertoi juuri chakroista...
No jaa, mutta jotain tuollaistakin mielikuvaharjoittelua voisi kokeilla.

[miumiu]

Kiitos vinkeistä Selkälokki! Kyllä on tutunkuuloisia oireita kuvailtuna sekä sydän- että kurkkuchakran epätasapainossa...Mielenkiintoista myös tuo että kurkkuchakra liittyy kilpirauhaseen. Minulla on nimittäin jo kauan ollut muutamia oireita, joista olen epäillyt kilpirauhasen vajaatoimintaa, vaikka testeissä ei toistaiseksi mitään ole näkynytkään.

Kokeilenpa tänään tehdä tuollaisen väriharjoituksen ennen nukkumaanmenoa.  :

[maallikko]

Hei!

Jos on mahdollisuus käydä Rosen-terapiassa niin kokeile sitä. On hyviä kokemuksia siitä ja myös chakra-mielikuvaharjoituksista.

[Kotkansilmä]

Ongelmani on siis älytön sulkeutuneisuuteni, varsinkin parisuhteessa.
Nyt pelkäänkin että suhde kariutuu siihen etten osaa tarpeeksi selvästi ilmaista tunteitani tätä ihmistä kohtaan ja että annan itsestäni jotenkin kylmän ja etäisen kuvan, vaikka en oikeasti ole ollenkaan sellainen!

 
              Helppo nakki..   

               Puhu, kun pitäisi olla hiljaa.

                 Halaa, pussaa ja ole lähellä, kun pitäisi ottaa etäisyyttä.

                   Kehu edelliset suhteet ja sukulaiset..

                     Vähättele toisen avuja, ( vertaa niitä edel... )

                       Kerro kaikki suunnitelmasi ja halusi niiden toteutumiseen.

                         Laita parivuoteeseen näkymätön aita..

Y H D E S S Ä   N A U T I M M E   O N N E S T A M M E   A I N A 
                                     

[karssu]

siihen on yks hyvä ja yksinkertainen ohje kokeile kirjoittaa esim.tekstiviestinä tai kirjeenä se on helpompaa ja vapauttavaa. mulla on ollu sama tunne ja olen päässy siitä sillä tavalla

[^^Queen Nefertiti^^]

Exäni ongelmia suoraan enkä siksi jaksa hänen tapailuaan enää..(kurkkuchakra)

Minulla ei ole mitään ongelmia ilmaista suurta rakkautta ja intohimoa, kunhan ilmaisen vaan. Olenkin ollut pisimmän suhteeni ulkomaalaisen kanssa. EN haluaisi ajatella että tunneasia on joku suomiongelma. Liittynee persoonaan, ikään, sukupolveen jne.

[miumiu]

Hei!

Jos on mahdollisuus käydä Rosen-terapiassa niin kokeile sitä. On hyviä kokemuksia siitä ja myös chakra-mielikuvaharjoituksista.

Olen monesti tuota Rosen-terapiaa miettinytkin, jopa kerran varasin siihen ajan, mutta jouduin sen jostain syystä perumaan eikä uutta tullut varattua...

Monet tosin sanovat että siinä kannattaisi käydä useammin kuin kerran, enkä tiedä onko minulla siihen tällä hetkellä mahdollisuutta. Mutta tietysti jos kerran kokeilee niin näkee ainakin että onko se se "oma juttu" vai kannattaako kokeilla jotain muuta.

[miumiu]

siihen on yks hyvä ja yksinkertainen ohje kokeile kirjoittaa esim.tekstiviestinä tai kirjeenä se on helpompaa ja vapauttavaa. mulla on ollu sama tunne ja olen päässy siitä sillä tavalla

Näin olen monesti tehnytkin, ja kyllähän se helpommalta tuntuu. Tosin huomaan että kirjoittaessakin saatan aika tarkkaan miettiä miten sanani asettelen. Välillä myös tuntuu että olisi parempi puhua ainakin tärkeistä asioista ihan silmästä silmään...

[miumiu]

Exäni ongelmia suoraan enkä siksi jaksa hänen tapailuaan enää..(kurkkuchakra)

Minulla ei ole mitään ongelmia ilmaista suurta rakkautta ja intohimoa, kunhan ilmaisen vaan. Olenkin ollut pisimmän suhteeni ulkomaalaisen kanssa. EN haluaisi ajatella että tunneasia on joku suomiongelma. Liittynee persoonaan, ikään, sukupolveen jne.

Totta, tuskin kyse on pelkästään kansallisuudesta. Tunnen itse myös joitakin eteläeurooppalaisia, jotka eivät ole mitenkään ulospäinsuuntautuneita vaan pikemminkin tosi introverttejä tyyppejä. On niitä poikkeuksia siis puolin ja toisin. 

[Kotkansilmä]

[Totta, tuskin kyse on pelkästään kansallisuudesta. Tunnen itse myös joitakin eteläeurooppalaisia, jotka eivät ole mitenkään ulospäinsuuntautuneita vaan pikemminkin tosi introverttejä tyyppejä. On niitä poikkeuksia siis puolin ja toisin. 

 
             HETKINEN, näinkö se menee ( tyhmä kysymys ),, siis

              he ovat pelkästään lämpöisiä ja läheisiä,,,  jopa

                ilman ÄITIÄ ?

P A I N A   P Ä Ä L L E   P A I M E N P O I K A ,,  Ä I T I   O D O T T A A
                     

[Hiisitär]

Minä kärsin myös tällaisesta itseni ilmaisemisen ongelmasta. Vaikeintahan tilanne on sellaisina hetkinä, kun joku painaa mutta asiaa ei osaa laittaa sanoiksi. Miehenpuolikkaani on puhelias tapaus, joka haluaa selvittää aina asiat puhumalla läpi, mutta hän ei koskaan painosta sanomaan mitään, vaikka näkisikin, että minua vaivaa jokin. Olenkin sanonut hänelle, että tulee rohkeasti patistelemaan, niin minäkin saan sanat suustani ulos paremmin.

Kirjoittaminen toimii minullekin hyvin. Kaikki vastoinkäymiset, varsinkin tämän elämän opit, tulee käytyä sisimmissään erittäin raskaasti lävitse. Se ei koskaan näy päälle päin, mutta jos saan tilaisuuden kirjoittaa asiasta, teksti on raskasta ja synkkää. Mieleni tekisi melkein tappaa joku, jotta sen hetkinen ahdistus menisi ohitse!  En kuitenkaan ole väkivaltainen ihminen, enkä kannata väkivaltaa missään nimessä.

Suurin asia, jonka olen pannut merkille on se, että loppujen lopuksi minun kuulukin selvittää asiat yksin. Voin ottaa tuntemukseni sanoiksi, mutta loppujen lopuksi kukaan ei tunnu ymmärtävän minua täysin. Saan ehkä taputuksia olkapäälle ja halauksia, mutta loppujen lopuksi käyn aina taisteluni Itse itseni kanssa.

Positiivisia tunteita tulee myös ilmaistua aika vähän, sillä minulla on ihmeellinen ajatus, että tottahan muut tietävät, että he ovat minulle rakkaita! Turha sitä on näyttää heille, he tietävät kyllä. En tiedä onko se vain perus Oinasmaisuutta vai mitä ihmettä. Yksi tapa ilmaista kiintymystäni ihmisiin on antaa heille pieniä lahjoja. Niiden mukana menee aina palanen minua lahjan saajalle. Mutta materia on kuitenkin vain materiaa..

Fyysinen läheisyys ei puolestaan tuota ongelmia, joskin lasketaan siitä pois seksuaalinen kanssakäyminen, joka on niin pyhä asia minulle, että se kuulu ehdottomasti vain pysyvään parisuhteeseen. Siinä antaa niin paljon itsestään toiselle, että menisin rikki yhdenillan suhteista (ja onhan tuota ehtinyt entisissä elämissä hurjastella ihan tarpeeksi!  ) Halailen ihmisiä mieluusti, kättelen aina kaikkia ja teatterilavalla olen kuin kotonani, vaikka joutuisinkin ottamaan läheisen fyysisen kontaktin vieraaseen ihmiseen.

Fyysisesti lähellä, henkisesti kaukana. En rehellisesti tunne ketään jonka seurassa osaisin olla yhtä vapautunut, 100% oma itseni. Se luonnistuu minulta vain yksin ollessani. Miehenpuolikkaanikin sanoo minulle usein, että olen mystisempi ja salaperäisempi mitä annan ymmärtää..

[ohjelmalehti]

Hei Miumiu.

Olet rutistanut syliisi ongelman, josta pääset vain avaamalla sylisi.
Mielesi on rakentanut itsellesi elämäsi kuluessa käyttäytymismallin ja nyt huomaat, ettei se enää palvelekaan sinua. Sinulla on paljon enemmän annettavaa, kuin se mikä on ollut menneisyydessä. Olet kasvanut ja kehittynyt ihmisenä, vain sisäisen kasvun ilmaiseminen on jäänyt lapsen kenkiin.
Kehotan sinua ottamaan työkalupakin esille ja ryhtymään TOSI TYÖHÖN.
OLET SEN ANSAINNUT.
Uskoisin, että ilmaisemisen vaikeutesi on siinä, että katselet itseäsi ulkoa käsin, siitä, miten ajattelet ihmisten sinua katselevan ja kuinka täyttäisit heidän odotuksensa ollaksesi riittävä heidän silmissään. (Ainakin osaksi näin).
Suuntaapa katseesi sisällesi aivan rehellisesti, katsele itseäsi ja tunne, kuuntele sisäistä itseäsi. Huomaat, kuinka sinä olet aivan erityinen. (Jokainen meistä on ).Sinulla on paljon kauniita tunteita, paljon kauniita ajatuksia ja tekoja toteutettavaksi.
TUNNE SISÄINEN KAUNEUTESI.  
Tämä on sitä kaikkea, mitä Sinä haluaisit maailmalle antaa. Sinun henkilökohtainen panoksesi tässä elämässä.
Älä jätä sitä käyttämättä. Kun et käytä sitä, olet itse se, joka kärsii tnteiden köyhyydestä, koska kiellät sen itseltäsi.
Tunteet ovat energiaa, sen tulee virrata ja ravita itsen kautta myös muita. Vain siten tulet itsekin ravituksi.
Kukaan toinen  ei voi antaa sinulle sitä, mikä on Sinussa ja joka on liitettynä Sinun kokonaisuuteesi. Kaikki ulkoinen on aina ulkoista. Katso sisään ja elä todeksi kokonaisuutesi.
Sinulla on tämä elämä aikaa olla onnellinen ja tulet sellaiseksi, kun tuot itsesi osalliseksi elämään.
Mitä sitten jos joku ei otakaan sitä vastaan, mitä sinä annat. Mitä sillä on väliä?Sinä olet kuitenkin antanut parastasi ja se jää elämään.
Kysymys on sinun elämästäsi, sinun panoksestasi siihen, kuinka käytät elämäsi ja mitä siltä haluat. Jätä muiden vastuulle se, miten he ottavat sen vastaan.
Näet kaikkialla ympärilläsi, kuinka emme uskalla rakastaa ja niin voimme huonosti, emme ainoastaan itse, vaan myös muut ympärillämme, koska annamme heille vain murto-osan siitä, mitä voisimme antaa.
Muuta maailmasi, uskalla elää, uskalla rakastaa, uskalla olla todellinen itsesi ja maailma rakastaa rakastaa Sinua ja Sinä jätät itsestäsi värähtemään kauniin rakkauden virran, joka ravitsee vielä tuleviakin sukupolvia.[/b]
RIKASTUTA ITSEÄSI JA MEITÄ MUITA OLEMALLA ROHKEASTI ITSESI.
Maailma tarvitsee niitä, jotka elävät rakkautensa todeksi.

Minäkin käyn rakkauden koulua.

[Nefertari]

Ongelmani on siis älytön sulkeutuneisuuteni, varsinkin parisuhteessa. On välillä uskomattoman vaikeaa puhua omista tunteistaan tai toiveistaan toista ihmistä kohtaan. Nykyinen suhde on verraten nuori, ja ihan näin alkuvaiheessa varsinkin tuntuu tosi vaikealta päästä ulos kuorestaan ja oikeasti olla oma itsensä. 

Nyt pelkäänkin että suhde kariutuu siihen etten osaa tarpeeksi selvästi ilmaista tunteitani tätä ihmistä kohtaan ja että annan itsestäni jotenkin kylmän ja etäisen kuvan, vaikka en oikeasti ole ollenkaan sellainen!

Olen kyllä tehnyt tosi paljon töitä tullakseni itsevarmemmaksi ja avoimemmaksi, ja kehitystä on viime vuosina tosi paljon tapahtunutkin, mutta silti viimeinen askel on jotenkin vielä ottamatta.
Tiedostan kyllä aika pitkälle mistä tämä luonteenpiirre johtuu, mukana on kivasti aineksia sekä entisistä elämistä että nykyisen elämäni lapsuus- ja yläastevuosilta... Ilmeisesti tässä elämässä tärkein oppiläksyni onkin tulla rohkeammaksi ja kykeneväisemmäksi tuomaan omaa itseäni ja ajatuksiani esille.

Fyysisesti kykenen kyllä näyttämään tunteitani, esim. halailemalla ja suukottelemalla, mutta puhepuoli on se joka tuottaa vaikeuksia. Tyypillinen suomalainen siis...  Kai takana on jonkinlainen pelko, että tekee itsensä naurettavaksi tai että omat ajatukset ja tunteet eivät ole tarpeeksi tärkeitä esiintuotavaksi. Tyhmää, tiedän. 

Eiköhän kaikki lähtene purkautumaan siitä, että alat kertoa hirstoriaasi niin itsellesi kuin kumppanillesi...ja sanot suoraan, että sinulla on vaikeuksia puhua. Ja että aikanaan opit siihen. Näin ei pääse syntymään riitaa itse aiheesta...Mutta tosiaan, ala purkaa vyyhtiä puhumalla historiastasi.siitä se vähitellen alkaa sinullakin helpottaa. henkkoht olen sitä mieltä, että itseluottamusta ja kunnioitusta ei saa kuntoon ennen kuin on selvittänyt menneisyyden möröt.