seuraava »

[Mirjam]

Kaukokaipuuta metsätontullakin...

Kiitos Metsätonttu! 
Tosiaan juuri Kreetan saarella olen niitä ihastellut, kun niitä on ollut satoja kasvamassa rinteissä, kuivassa ja kuumassa ja silti ne on niin kauniita ja se kaikki sato mitä ne tuottavat...tuoksut...ja se sirkkojen siritys, mikä niiden oksistossa on...
*iskee kaukokaipuu myös*  :
Korfulla en olekkaan ollut koskaan...mutta olen kuullut, että kaunis saari se on....
Mistä tietää, vaikka sieltä joskus itsensä löytäisi...

[Velvet-76]

Minun lempikukkani on Gerbera. Joten se sit... Kaunis ja yksinkertainen... 

[aQuarius~]

Voi, et ole ollenkaan pieni etkä vaatimaton! Nyt olisi kukkasi kautta aika sinun tunnistaa voimasi ja se mesi joka antaa muillekin voimia. Taraxaum officinale.
Viimeinen sana tarkoittaa yleistä, mutta ensimmäinen on silmiä hoitava voide.
Katsojankin silmiä se ilahduttaa ja hoitaa. Voiko kevään vainioita olla ilotta katsomatta siellä missä voikukka kukkii? Lasten ensirakkaus kukkien joukossa.
Pitävätkö lapset sinusta?

Voikukan terälehdistä olen tehnyt myös maukkaimman viinin, mitä koskaan. Voi mikä mesi! Ja keväällä se antaa salatteihin suuren määrän C-vitamiinia, jos poimit sen varjoisista paikoista ennen kukintaa.

Toivottavasti voikukka avarsi myös sinun maailmaasi yhtä lailla kuin se avartaa sydämensä auringon valolle!

Olen imarreltu! Kyllä lapset pitävät minusta.. Tai ainakin itse pidän heistä!  Lapset ovat ihania!
Kiitos metsatonttu!

[body electric]

Vaikka sisikuntani onkin ruusu, luulen että voisin elämänolosuhteista johtuen rinnastaa itseni erämaakaktukseen, sen yksinäisyyteen ja sitkeyteen. Ja sehän kukkii vain harvoin.

[metsätonttu]

:                :
Tulipa mieleeni toinen aihe täällä Foorumilla, en tietenkään muista mikä.
Siellä minun onnenkukakseni tuli KISSANKELLO.
En enää ollut muistanutkaan kuinka paljon ihailin sitä lapsena.
Kuinka kaunis sininen se on ja kuinka kauniin muotoinen kello.
Silloin rakastin juuri sitä sinistä.

Toinen kasvi tuli mieleeni- kataja.
Miten sitkeä ja aina vihreä se onkaan.  Sitkeyttä elämään meille kaikille toivoo maarita  

Hei!
Tuolla edellä siteerasinkin jo kissankelloa. Mutta saat intuitiivisen viestin katajasta tässä. Oletkohan yhtä omapäinen, sitkeä ja sisukas kuin kotoinen kataja? Jos niin varo ettet kovin usein lyö päätäsi seinään. Joskus on hyvä antaa periksi, jos ei muille niin itselle. Sillä niinkuin kataja yrttinäkin, niin ei sisukaan ole aina hyväksi kaikille ja kaikissa asioissa.

Katajaa yrttinä käytettäessä ei sovi kaikille, ei ainakaan odottaville äideille eikä munuaissairaille. Mutta itse kävin syksyllä katajanmarjakuurin ja hoidin maksaani. Ja jos jalkoja alkaa kolottaa, niin katajavihta löylyttelyssä on tosi hyvä. Veret lähtevät kiertämään ja nesteet lähtevät liikkeelle. Vihdan haudutukseen pitää vain käyttää vähän enemmän aikaa ja tosi kuumaa vettä. Mutta se vesi onkin sitten ihanteellista jalkojen kylpyvettä.

Eli pahat ajetaan katajalla pois. Ennen jopa niin, että katajanoksia käristettiin kuumalla hellalla, jotta tunkkainen tupa puhdituisi. Ehkä sitä tarvittaisiin vieläkin toisenlaiseen tunkkaisuuteen, mm. sähköisten virtauksien hajoittamiseen. Hm.

Tulipas tässä  

     

[metsätonttu]

Minun lempikukkani on Gerbera. Joten se sit... Kaunis ja yksinkertainen... 

Mitä metsätonttu tuumisi Gerberasta? Tosi kauas pitää matkustaa sinne, missä gerbera kukkii. En tavoita sitä, vaikka kuinka pinnistäisin. Tulee mieleen, että tunnetkos olevasi kotona ollenkaan täällä kylmässä Pohjolassa, kaunis Gerbera. Oletko joskus kuin eksyksissä? Kaipaatko lämpöä ja kaukomaita? Paleletko kovasti? Se palelu voi johtua yksinäisyydestäkin tai siitä, että sinua on vaikea tuntea, et avaudu helposti muille. Vai miksi jotkut katsovat vain pitkään eivätkä uskalla lähestyä? Ehkä se onkin enemmän sinun tehtäväsi. Kerro enemmän itsestäsi. Sillä kuka voisi olla ihastumatta Gerberaan nytkin kun täällä lumi tuiskuttaa ja on vielä pimeää! Ilahduta sillä ainakin ystäviäsi.

Tämä teksti tuli tosiaan kuin lumipyry vauhdilla. Ethän ota turhan vakavasti!
  

[Mio]

"ruohoon"

(http://www.designegg.com/insertmonkey/monkeys/monkey%20hiding%20in%20grass%20at%20night.jpg)

[enska]

Jaa-a.. ei tullut kukkia mieleen, mutta tuolla tuoksu-osiossakin meni metsäiseksi..
Eli Lakka tahi Hilla, miksi nyt sitä kukin kutsuu. Vaikeapääsyinen, siellä usvan ja upottavan suon suojassa oleva pikkuinen jokin..

Ja sitten on niitä päiviä ( tai lähinnä öitä) että ollaan Kärpässieniä..

[metsätonttu]

Vaikka sisikuntani onkin ruusu, luulen että voisin elämänolosuhteista johtuen rinnastaa itseni erämaakaktukseen, sen yksinäisyyteen ja sitkeyteen. Ja sehän kukkii vain harvoin.

Hei Electric! Saat kulmakarvani kohoamaan!

Se vielä uupuisi että olet skorpioni.  

Mutta kuinka olet löytänyt kaksi piikikästä, niin kauniita ja niin parantavia molemmat! Ystäväni valmisti minulle itse hajuveden, jossa on ruusua ja laitan sitä niinkuin Marilyn 'päälleni' yöksi. Sillä uskon sen hoivaavaan ja lempeään voimaan. Ihana nukahtaa ja nähdä kauniita unia.

Sinua ei todellakaan voi olla huomaamatta, Ruusu. Mutta valitset tarkkaan ystäväsi, liian usea katselee ja toivoo salaa. Tai jos sinulla on perhe, niin kyllä sitä vaalit ja varjelet. Ystäväsikin ovat tallessa ja turvassa sinun likelläsi.

Ystäväni kukkaisvaelluksia-kirjassaan toteaakin, että ruusu on niin tunteita ja mielialoja herättä kasvi, että jos keräisi kaikki ruusukirjat, ne eivät hänen hyllyilleen mahdu. Se on varmaankin maailman rakastetuin kukka, huom. ei kasvi. Siinä sen ristiriita! Yrttimuorit eivät niinkään sitä harrasta muussa kuin hedelmän muodossa, vaan aromaterapiassa ja Bachin kukkaishoidossa se on varmasti käytetyinpiä aromeja.

Mutta kaktuksesta löydän sinun sisimpäsi. Sen joka haluaa antaa, huomata sen vähäisimmänkin, jolla on empatiaa enemmän kuin uskaltaa itselleenkään myöntää. Erämaan kaktus on pelastanut monen ihmisen ja eläimen hengen. Ihmisen hylkimässä erämaatakin on hipaissut Luojan suuri lempeä käsi!

Eikö vain?  

[metsätonttu]

"ruohoon"

(http://www.designegg.com/insertmonkey/monkeys/monkey%20hiding%20in%20grass%20at%20night.jpg)

Huh, metsätonttu ei malta lähteä nukkumaan ollenkaan, kun nuo kasvit inspiroivat. Mitähän tästä vielä tulekaan?

Mutta jos sallit, Lumor, mielikuvani lentää, niin tässä.  :

Jos löydät ruohon miellyttäväksi rinnallesi, koet miellyttäväksi myös tuulen ja auringon ahavan. Ehkä eniten nautit syysmyrskyistä, joissa kohtaat aisteillesi kaikki sen muodot; äänen, tuoksun ja näet kuinka kaikki taipuu sen myötä, kuten sinäkin. Haluatko joskus antautua vain kaiken vietäväksi, mitäs surra huomisesta, eletään täysillä ainakin tämä hetki? Haluatko kokea vapauden illuusion, ainakin sen illuusion.

Vai onko ihanin hetki se, kun kevät on kutonut nurmelle vihreyden ja voit asettua siihen maata, tuntea maaemon sylin ja hellän ruohon kutkutuksen.
Pian on kevät jälleen. Koita jaksaa vielä pieni hetki. 

[metsätonttu]

Jaa-a.. ei tullut kukkia mieleen, mutta tuolla tuoksu-osiossakin meni metsäiseksi..
Eli Lakka tahi Hilla, miksi nyt sitä kukin kutsuu. Vaikeapääsyinen, siellä usvan ja upottavan suon suojassa oleva pikkuinen jokin..

Ja sitten on niitä päiviä ( tai lähinnä öitä) että ollaan Kärpässieniä..

Hei pikkuinen Hilla!

Oletkos koskaan nähnyt kun ne pikkuiset hillannuput nostavat kukkivan päänsä ja levittäytyvät oikein voimillensa. Kaikki ne pikkuiset siellä suolla. Valkoisenaan, valtoimenaan! Sitä on ilo katsella, nauru kuplii rintaan. Niin puhdas, valloittava ja aurikoinen on se näky. Ja koska se kasvaa aavalla yleensä, pienikin tuulen vire liikuttelee niitä kuin ne olisivat lentoon lähdössä.

Eivät ne ole pikkuisia joitakin, Enska, vaikka luulet. Vedätköhän ihmisiä höplästä, kun näyttelet vaatimattomuutta. Jos syvältä itseltäsi kysyt, ehkä sinun on vaikea olla vaatimaton. Niinkuin hillankukkakin, se imee suosta arvaamattomia voimia, ikivanhoja, ikiviisaita. Siksi olin minäkin kerran ihastunut, kun sain paljon hilloja, niin paljon, että litra tuli perheellemme viikossa syödä. Ja arvaapa sairastimmeko sinä talvena mitään. Ei varmasti.

Mutta siinäpä se ristiriita sitten onkin. Vaatimaton pinta ei kestä, jotain tiivistyy ja purkautuu ulos. Käspässienestä kasvaa komea ja kaunis. Kaunein sieni, joka on pakko huomata. Noitien sieni. En tohtisi kokeilla.

Aika jännä kasvi (eliö) yhdistelmän löysit itsellesi. Kannattaapi sinunkin miettiä mitä siihen kätkeytyypi.

Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan! 

[enska]

Heh..

aika monta vuotta tässä on kökitty/odoteltu että jotain purkautuisi ulos, mieluiten ikivanhaa viisautta kuin komeutta..Vaan aina joku tuulenvire tempaisee lentoon.. pitäisi kai juurtua/tiivistyä ja sitten tehdä kaunis kaari, josta riittäisi auringonpaistetta ja terveyttä kaikille muillekin..

Mutta kiitos metsis rohkaisusta..

[metsätonttu]

Kuule Enska, heh, heh

Tulipa vielä mieleen sellainen totuus, että kyllähän se hillankukkakin ottajaansa odottaa. Sillä ilman hyönteistä ei senkään voimat yllä maan pinnalle.
Pukkijaa ja töykkijää me kaikki tarvitsemme, jotta meidän lahjat heräisivät ja uskaltaudumme enemmän ulos ja luomaan asioita.

Joten kuulostellaan ja katsellaan...

[Synapsi]

Rakastan pellavaa 

Kasvi itsessään on tosi kaunis ja siitä saatavat tuotteet on hulppeanhyviä sisäisesti ja ulkoisesti. Siihen voisin helposti samaistua.

Jostain syystä myös sinappi on aina intuitiivisesti puhutellut minua. Aikas vaatimaton kasvi mutta jotakin taikaa siinä on...

[metsätonttu]

Synapsille!

Pellava-sinappi! Voi mikä persoona!    Linum Brassica, jos yhdistää kaksi latinankielistä nimeä.

Tässä on ihmeellisten kulttuurien kirjo. Kerrotaan, että pellava kuuluu ikivanhaan viljelykasviin ja että sitä ei mistään ole löytynyt luonnonvaraisena. Mustasinappi, jota olen itsekin yrittänyt kasvattaa puutarhassani, mutta tökkäsi siihen, että miten ne siemenet niistä saan ilman vaivaa ja työtä, kasvaa Euroopassa joka puolella villinäkin.

Sinappi polttaa ja pellava viilentää. Oletko äärimmäisyyksien ihminen? Etsitkö laajoja ulottuvuuksia? Kun mieltä kaivertaa, onkin pellava turva, suoja ja hoitaja. Hildegaard Bingen osoittikin palovammalle aina pellavansiemenrouhekeitteessä kastettua käärettä. Kun taas turvallisuus puolestaan tylsistyttää ja näivettää, lähdetkö nuuskimaan ympärisöäsi ja antautumaan seikkailulle? Sinappi sinua siinä on varmasti vauhdittamassa, sillä rohdoksena se vauhdittaa verenkiertoa, ruoansulatusta ja antaa sydämelle vauhtia! Mutta varo, ettet mene liian pitkälle! Liikaa sinappiakin syödessä voi joutua myrkytystiloihin, niin ihanaa kuin Turun sinappi käristemakkaran päällä onkin.

Toisaalta minun silmiäni ilahduttaa juuri sinapin heleänkeltaiset kukat ja pellavan sinisyys.

Ja tosiaan pellavavaate on ihana. Aidon tuntoinen olo. Varmaankin arvostat kaikessa aitoutta ja puhtautta, et hyväksy elämässä keinotekoisia tunteita eikä ilmiöitä. Siihenhän meidän kaikkien pitäisi pyrkiä. 

Jopas taas paukuttelin, älä ota vakavissasi!