seuraava »

[Usvametsä]

Pitkän pohdinnan jälkeen, totesin olevani lähinnä mustikkaa, koska olen lähes sininien kaikessa. Jopa kylmät jalkani 

[metsätonttu]

Pitkän pohdinnan jälkeen, totesin olevani lähinnä mustikkaa, koska olen lähes sininien kaikessa. Jopa kylmät jalkani 

Mene flamencokursseille, usvametsä, niin kyllä lämpenee jalkasi! Juuri harjoittelin tuossa tunnin ja joka paikassa veri kiertää. Se on kuule, sininen tanssi.

Mutta kylläpä mustikasta tuli heti mieleen Suomen paratiisi. Olet paratiisin lapsi, sininen uneksija, jonka mielikuvia hivelee jo avaruudelliset violetinsiniset säteet.
Oletko eteerinen ja sinua joskus katsotaan pitkään, mutta ei tulla lähemmäksi? Tyydytkin ehkä siihen, nautit olla itsesi ja omiesi ympöröimä. Ehkä sinulla on tässä elämänkierrossa se lepoaika, et nauti ollenkaan virroissa pyörimisestä etkä porukoissa riehumisesta. Katselet mieluummin sivusta hymysuin, että miksiköhän noiden pitää suotta törmäillä.

Hassuja mielikuvia toi mustikka sinun kuviisi.  Suothan minun irrotella.   Metsätontulle nuo kasvit kertovat omaa elämäänsä, ne ovat kasvinkumppaneitani.

Mustikka osoittaa sinulle, missä todella on lähin paratiisisi. Harva suomalainenkaan sitä huomaa. Se on kuin varjoisien saniaisten kupeessa kulkeva neito, joka keräilee voimiaan itseensä auttaakseen jälleen pulassa olevaa vastaantulijaansa, poimijaansa. Mustikan marja hoitaa kaiken, kovan vatsan, löysän vatsan, ruoansulatuksen, suoliston. Kaiken, mistä ihmisen onni on kiinalaisittain kiinni: puutarhasta ja hyvästä suolentoiminnasta. Lisäksi lehti myös hoitaa kaiken sen, millä sokeria ylensyövä sivistyneistö rasittaa kehonsa. Se ehkäisee sokeritaudin. Mustikanlehtiä pitäisi aina olla silloin tällöin teeruohojen seassa.

Eipä silti, itsekin olen ne unohtanut tänä kesänä. Mutta vasta söin mustikkaa suu sinisenä. Viime kesä kun oli kuin olis paratiisissa ollut sen runsaine satoineen. Kävithän tapaamassa ystävääsi mustikkaa, otithan vastaan mitä metsä sinulle sydämestään ojensi, sininen neito?

[meLinda]

Hmm..
puu: mänty
kukka: metsätähti tai valkovuokko, myöskin "lammöra" (en tiedä kyseisen kasvin nimea suomeksi, ehkä joku voi auttaa?) on lähellä sielua ja sydäntä
ulkomaa, kasvi: setripuu (cedartree)
marja: puolukka


Olen monesti miettinyt tämmöisiä hauskoja juttuja, ja aina päätynyt samaan

[metsätonttu]

Koska täällä on niin monta kissankelloa, niin aivan sattumalta osui silmiini kirjassa Blomstervandringar tarinaa kissankellosta. Kerrotaan, että kun munkit alkoivat suunnitella yleensäkin kelloja, joiden kilkatus kantaisi kauas pelloille ja metsiinkin, he käyttivät mallina kissankellon muotoa.

Onko kissankelloilla herkät korvat, liekö hyviä kuuntelijoita. Skoonessa kansan suussa nimittäin kissankellon nimi on Korvakello. 

[metsätonttu]

Hmm..
puu: mänty
kukka: metsätähti tai valkovuokko, myöskin "lammöra" (en tiedä kyseisen kasvin nimea suomeksi, ehkä joku voi auttaa?) on lähellä sielua ja sydäntä
ulkomaa, kasvi: setripuu (cedartree)
marja: puolukka


Olen monesti miettinyt tämmöisiä hauskoja juttuja, ja aina päätynyt samaan

En voi olla taaskaan tarttumatta mielikuviinne ja jatkaa siitä. 

Mäntyä olen kuvannut tuolla Chandran palstalla.
Sitten annoitkin monipuolisemman kuvan itsestäsi.?!  :

Metsätähti (duvkulla, trientalis europaea), valkovuokko, oliskohan lammörä suomeksi ketunleipä. Valkovuokosta luin hyvin kaunista tekstiä. Joissakin maissa sen kukkaa kuvattiin kruunuksi. Se kuvastaa myös kainoa neitoa, joka sateen tullen piilotti kruunuunsa keijun, sillä lehdet menevät suppuun sateen tullen. Oikeastaan aika jännä, sillä valkovuokolla voi olla 6 tai 7 terälehteä, kun taas metsätähdellä on aina 7 terälehteä ja siksi sitä kutsutaan pyhäksi kukaksi.
Miten kaino lienekin olet, mutta valkovuokkoa joku on kutsunut myös Daphneksi, jumalolennoksi, joka kyllä rakasti, mutta pysyi uskollisena itselleen, ei antanut ruumistaan rakkauden palvonnan kohteeksi, muuttui mieluummin vaikka puuksi. ketunleipä on myös kaino, mutta maukas. Ilolla olen aina sen lehtiä pureskellut. Sanotaan, että siellä missä ketunleipä kasvaa, on hyvin hapan maa, siksi nimi 'syra'. Ja siellä viihtyvät myös sammaleet, saniaiset ja korekat korpikuuset. Ketunleipä sulkee myös sisäänsä keijut sateen tullen.

Setripuu, kuinkas muuten, on männyn sukulainen. Joten, hänet tapaat myös etelän kaukomailla.

Ja puolukka! Mitä arvokasta lahjaa kannatkaan kupeellasi? Sanotaan, että kun Kalevalan Marjatta söi puolukan, siitä syntyi Jeesuslapsi, jonka hän synnytti saunassa. Olen kuullut myös sanottavan, että tämä syöminen on suomalaisessa kirjallisuudessa kaunein seksikuvaus. Kannattaa lukea Kantelettaresta tai itse Kalevalasta. Marjatta oli Kulleron sisko, johon hän onneton rakastui, eikä sukulaisuudesta tiennyt mitään.

Löydätkö hengenheimolaisuutta näiden kuvausten joukosta? Kiva muuten, että vaikka kasveissa harrastat valkoista puhtautta, niin sitten räiskähtää itse puolukka kuin energiapallo elämääsi. 

[Q]

Suopursu

Siellä synkillä soilla
unohtuneitten metsien takana
on taianomainen paikka
jossa vetisestä, pettävästä maasta
nousee jotain väkevää ja tuoksuvaa
Ei sen kauneus aukea
niin kuin lempeät ruusun terälehdet
niin kuin ystävälliset esikot
Silti jotain uskomattoman hentoa,
hienoa,
haurasta
valkeudessa kukan sen


Sellainen runo nousi intuitiivisesta rakkaudestani ja mieltymyksestäni ihanaan suopursuun . Tulkitkoon muut...

[Usvametsä]

Mene flamencokursseille, usvametsä, niin kyllä lämpenee jalkasi!

JIIHAAA.... ei flamco, vaan SAMBA !!! Voihan vietävä, kunpa sellaiselle kurssille vielä joskus pääsisinkin 

Oletko eteerinen ja sinua joskus katsotaan pitkään, mutta ei tulla lähemmäksi?

No eteerisyydestä en niin tiedä, mutta joskus tuntuu, että pitkään kyllä katsotaan, mutta lähelle ei tulla.

Tyydytkin ehkä siihen, nautit olla itsesi ja omiesi ympöröimä. Ehkä sinulla on tässä elämänkierrossa se lepoaika, et nauti ollenkaan virroissa pyörimisestä etkä porukoissa riehumisesta.
Katselet mieluummin sivusta hymysuin, että miksiköhän noiden pitää suotta törmäillä.

Ihan niin, juuri niin. En välitä ollenkaan olla minkään keskipisteenä, vaan mieluummin sivussa.

Suothan minun irrotella.   Metsätontulle nuo kasvit kertovat omaa elämäänsä, ne ovat kasvinkumppaneitani.

Ilo on minun puolellani !

Kävithän tapaamassa ystävääsi mustikkaa, otithan vastaan mitä metsä sinulle sydämestään ojensi, sininen neito?

Näin kaupunkilaisena, nykyään, joudun ikävä kyllä tyytymään pakastemarjoihin.

Kiitos Metsätonttu, tämä oli oikein hauska 

[metsätonttu]

Suopursu

Siellä synkillä soilla
unohtuneitten metsien takana
on taianomainen paikka
jossa vetisestä, pettävästä maasta
nousee jotain väkevää ja tuoksuvaa
Ei sen kauneus aukea
niin kuin lempeät ruusun terälehdet
niin kuin ystävälliset esikot
Silti jotain uskomattoman hentoa,
hienoa,
haurasta
valkeudessa kukan sen


Sellainen runo nousi intuitiivisesta rakkaudestani ja mieltymyksestäni ihanaan suopursuun . Tulkitkoon muut...

Oi, kuinka kauniisti kuvailit kukkaasi, aistikas Katja-Q!

Juuri aistikkuuden yhdistän myös suopursuun. Näit sen herkän kukkatertun kuin pitsiä. Mutta joka kerta kun metsässä samoilen, jää kulkuvanaani suopursun tuoksu. Se tuoksi herää liikkeelle vain varrenkin hipaisusta, sillä se tuoksu on koko kasvissa. Kuvittelenkin aina, että se on maaäidin suosikkihajuvettä. Sen tuoksusta suorastaan humaltuu. Suopursu kasvaa vain siellä, missä maa on ravinnerikasta, varjoista kosteuteen ja aurinkoa sopivasti ojentaakseen kukkanuppunsa valoon. Suopursu on voimallinen lääkekasvi juuri naisille. Sillä on hoidettu muinoin kohdun verenvuotoja ja reumaattisia kipuja. Lääkkeeksi sitä ei kuitenkaan suositella sillä joillekin se aiheuttaa kovaa päänsärkyä. Siksi sitä ei käytetä enää oluenkaan mausteena.

Se ei ole miesten kasvi. Naiselle se on äidillinen yrtti. Varmaan myös sinä olet äidillinen, vaikka et ehkä vielä äiti, niin moni löytää sinusta turvaa ja lohtua. 

[sofee]

Taidanpa rinnastaa itseni pajuun ,sitkeä "sissi" ei hevin katkea,vaikkapa täs välil tuntuu että juuriakin revitään,mutta pystyssä aion pysyä.

 ::)Sofee :

[remppa11]

Vaivaiskoivu,,,koska se kituu ja kituu ja ksvaa vaikka ei ois oikee paikka missä kasvaakaan.Sitkeästi hengissä 

[Synapsi]

Voi jestas, miten hienosti paukuttelit, Metsätonttu!
Kyllä, olen äärimmäisyystyyppi tosiaan.

Olet näemmä kasvien maailmoissa kuin kotonasi. Upeaa kasvipsykologiaa tai peräti kasviastroa!!

Tajusin muuten nyt sen sinapin, tarvitsen "potkua", kun vähän taipuvainen haaveksimaan ja alhainen verenpainekin kiusaa..

Kiitos kun autoit näkemään itseäni tarkemmin 

[Maukka]

Kovin on kukkaista mielikuvaa ihmisillä...
Itse taidan olla enempi puu-osastoa, ja heti tuli mieleeni Kataja. Sitkeä, sisukas ja pisteliäskin, marjat ja kaikki. Omalla tavallaan hyvin vaatimaton, mutta korkeana pilarina hyvinkin kaunis. Kaiken lisäksi hyvän makuinen (tämä on tietysti makuasia).

Tunnen kyllä ihan oikeasti jonkinlaista yhteenkuuluvuutta katajan kanssa!?

[metsätonttu]

Taidanpa rinnastaa itseni pajuun ,sitkeä "sissi" ei hevin katkea,vaikkapa täs välil tuntuu että juuriakin revitään,mutta pystyssä aion pysyä.

 ::)Sofee :

Tervetuloa sitkeiden pajujen joukkoon, Sofee! Älä välitä, jos juuriasi revitään, niin ehkä sillä on tarkoituksensa. Mistäs tiedät vaikka olit väärässä paikassa kasvamassa.  Meidän moniulottuneisuus on myös siinä, että pienestä oksanpalasestakin juurrutamme itsemme uuteen paikkaan ja kohotamme vartemme. Onkohan tuo sitä luovaa voimaamme, ideoiden rikkautta ja uskoa itseemme? 

[nikki]

päivänkakkara
        ...ja kaikki tahtoo rakastaa...

        siperian pihtakuusi
       ikivihreä,PEHMEÄT neulaset ja IHANA vahva tuoksu,
       turvallinen,äidin havupallo jouluna

         juhannusruusu
        tuoksuva,kaunis ,perinteinen villi ja vapaa,PIIKIKÄS ..

[metsätonttu]

Kovin on kukkaista mielikuvaa ihmisillä...
Itse taidan olla enempi puu-osastoa, ja heti tuli mieleeni Kataja. Sitkeä, sisukas ja pisteliäskin, marjat ja kaikki. Omalla tavallaan hyvin vaatimaton, mutta korkeana pilarina hyvinkin kaunis. Kaiken lisäksi hyvän makuinen (tämä on tietysti makuasia).

Tunnen kyllä ihan oikeasti jonkinlaista yhteenkuuluvuutta katajan kanssa!?

Hei Maukka! Tuolla edellä on kasvikaverisi Maarita, jossa tietoa katajasta, myös parantajamuodossa. Sinä löysitkin tuon uljaan pylväskatajan. Ne ovat todella kauniita, toivottavasti sinulla on yhtä hyvä ryhti, sillä ryhti se on mistä ihmisen kauneuden tai komeuden ensimmäiseksi huomaa. Kauniskin ihminen vajoaa harmauteen, jos ryhti on huono. Kun kannat kauniisti itsesi, sielusikin iloitsee!