Sivuja: 1 ... 3 4 [5] 6 7 ... 10
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Mihin kasviin rinnastat itsesi ja miksi?  (Luettu 79014 kertaa)
0 jäsentä ja 16 vierasta katselee tätä aihetta.
metsätonttu
Vieras
« Vastaus #60 : 08.02.2006 23:06:37 »

Vaivaiskoivu,,,koska se kituu ja kituu ja ksvaa vaikka ei ois oikee paikka missä kasvaakaan.Sitkeästi hengissä  Cheesy

Terve Remppa! Onko sinulla lie Aku Ankan kovaonnisuutta tai lyötkö vain tempauksissasi päätä seinään?

Etkö tiedä että sinussa itsessäsi on myös nuo kolhut parantava ominaisuus?
Koivu oli ensimmäinen yrttini, jota syötin ukolleni, koska hänellä oli  turvotusta ja paha olo. Koivulla on nesteen poisto-ominaisuus. Muutenkin vahvistava, mutta sitä ei tule käyttää jatkuvasti. Siksi sillä on niin leppoista huiskia hellepäivien saunomisessakin. Ja se tuoksu!  smitten

Vaivaiskoivu on myös luovuuden lähde. Olet varmaan sinäkin, jos tohdit kunnolla tuoda niitä esiin. Ei ole olemassa kauniimpaa puuta, kuin vaivaiskoivun ydin. Olet varmaan nähnytkin.

Älä kätke kynttilääsi vakan alle!  Cool
tallennettu
kuikui78
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 26


Profiili
« Vastaus #61 : 08.02.2006 23:07:50 »

Minä olen ollut innoissani milloin mistäkin kukasta.Aurinkukkia jään aina ihastelemaan,ovat niin suuria ja pirteitä ja aina möllöttävät valoonpäin.Orkidea on kyllä yksi suosikeistani ollut jo pitkään kaikessa kauneudessaan ja herkkyydessään.Muratin kanssa (johon minulla on pieni pakkomielle) on ollut huonoa tuuria hmm...tai 
noh olisiko hoidossa ollut vikaa Embarrassed idiot2,eivät oikein kukoista minun hoidossani Cry...mutta aina on muratti silti saatava.Ihanan kiemurtelevia kun ovat. Grin
tallennettu
Elämänilo
Astroholisti
*****
Viestejä: 6357


Iloa, Valoa ja Rakkautta kaikille


Profiili
« Vastaus #62 : 08.02.2006 23:12:44 »

Hei Ystäväin

Ystäväni sanovat minun olevan kuin kissankello.
- hentovartinen
- kaunis
- herkkä vaurioitumaan
- tarvitsee ystävien tukea

(http://www.kissankello.com/images/logo.jpg)


 smitten  Elämänilo   smitten
tallennettu

aurinko merkurius mars neptunus vaaka , askendentti vesta neitsyt , venus IC saturnus juno skorpioni , jupiter uranus pluto leijona , chiron ceres kauris , kuu pallas kuunsolmu jousimies , MC harka
metsätonttu
Vieras
« Vastaus #63 : 08.02.2006 23:21:57 »

päivänkakkara
        ...ja kaikki tahtoo rakastaa...

        siperian pihtakuusi
       ikivihreä,PEHMEÄT neulaset ja IHANA vahva tuoksu,
       turvallinen,äidin havupallo jouluna

         juhannusruusu
        tuoksuva,kaunis ,perinteinen villi ja vapaa,PIIKIKÄS ..

Hei Nikki!

Ei tarkoitukseni oikeastaan ollut alunperin rueta 'lukemaan' kukkia, puita,pensaita tai muita kasvejanne, mutta ei voi mitään kun innostuu. Sitä vain lehahtaa liikkeelle.

Kuusi on voiman kasvi. Olen aina syönyt nuoria versoja, rouskuttanut oikein, miksi ei myös pihtakuusen kärkät olisi samanmakuisia, ehkä vielä pehmeimpiä. Mutta koskaan en ole tehnyt kuusenkärkäsiirappia, maistanut kyllä olen. Hyvää oli. Ja kyllä kuusi kuuluu lämpimiin yrtteihin, mutta metsän sukupuolena se on lämmin isoisän syli. Havupuut kuuluvat miehiseen sukupuoleen.  Grin Harrastatko voimailulajeja? Oletko yhtä utelias kuin kuusi kurkottamaan? Pidätkö pienistä eläimistä oksiesi kätköissä?

Ja oletko yhtä iloinen ja aurinkoinen ilopilleri kuin päivänkakkara? Päivänkakkara kätkee noita salaisuuksia itseensä.Sinun kannattaa tutustua myös tähän serkkukasviin, kamomillaan. Tuli yhtäkkiä sellainen intuitiivinen huomio, että jos rakastat myös ruusua, jolla on piikki, olet arka ja tarvitset puolustuskeinosi herkkien tunteiden vuoksi. Kamomilla auttaa tunteissa, jotka kiristää rintaa ja lopulta laskeutuvat vatsan pohjalle olla möllöttämään. Kamomillatee on paras ja lempein vatsalääke.

Näin ovat yrtit toinen toisillensa kaverina! smitten
tallennettu
Arael
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 15



Profiili WWW
« Vastaus #64 : 08.02.2006 23:38:07 »

Ihastuttavaa että täällä on muitakin kasvikunta likellä sydäntä kasvaneita!

Minulla tulvahti heti kymmeniä ihania kasveja mieleeni: Ensimmäisenä kuvana taisi olla vähän kaukaa haettu Paratiisilintu (jokin orkidean alalaji?) eli se kaunis joka avautuu kuin pieneksi värikkääksi veneeksi josta nousee lehtiä kuin purjeita. Tämä kuva pyyhkiytyi kuitenkin nopeasti mielestäni.

Mustikka pysyi mielessä pitkään. Ja kuvauksesi tuossa aiemmin pitää oivallisesti paikkansa minunkin kohdallani.. Tavallaan.

Suopursun ihana tuoksu muistutti raskaasta ilmasta ja vaikeista unista - muttei vielä sekään tuntunut ihan omimmalta..

Kaiken aikaa mieleni sopukoissa oli pyörinyt kuva kauniista valkoisesta kukasta: Mietin metsätähteä, mutta se on minuksi symmetrisyydessään liian matala ja hentoinen..

Kielo minä olen. Omalla surullisella tavallani kaunis, pitkälle sivuun kurottava (hento mutta raskas) kukkaketju, kellomaisuudessaan koko kasvina alakuloinen ja kuitenkin lehdiltään puhdaspiirteinen ja ylväs - ja ah niin myrkyllinen. Marjoista en tiedä kun äiti käski pientään olla syömättä. (Mutta houkuttivathan nuo punervina.)


Innolla Metsätontun näkemystä odottaen,
Arael
« Viimeksi muokattu: 08.02.2006 23:40:56 kirjoittanut Arael » tallennettu

You have Thirteen Hours in which to Solve this Labyrinth.
metsätonttu
Vieras
« Vastaus #65 : 08.02.2006 23:44:45 »

Minä olen ollut innoissani milloin mistäkin kukasta.Aurinkukkia jään aina ihastelemaan,ovat niin suuria ja pirteitä ja aina möllöttävät valoonpäin.Orkidea on kyllä yksi suosikeistani ollut jo pitkään kaikessa kauneudessaan ja herkkyydessään.Muratin kanssa (johon minulla on pieni pakkomielle) on ollut huonoa tuuria hmm...tai 
noh olisiko hoidossa ollut vikaa Embarrassed idiot2,eivät oikein kukoista minun hoidossani Cry...mutta aina on muratti silti saatava.Ihanan kiemurtelevia kun ovat. Grin

Kukkuu Kuikui!

Ihailetko auringonkukkaa, joka uskaltaa paistatella olemisellaan avoimesti ja kauniisti ja kätkeydytkö hieman ujona ja kainona orkidean kukinnon kuitenkin niin vankkaan varteen?  Viihdytkö isoissa joukoissa, jossa ei ketään liiemmälti tuijoteta?

Eipä silti. Minä olen nähnyt sellaisen orkidea'meren' että muistan sen aina.
Kävimme katsastamassa eräältä suolta, tuleeko sinne hilloja. Maariankämmekkä (varmaan yleisin orkidealaji Suomessa) kukki siellä valtoimenaan! Lilanpunaiset kukkavarret peittivät suomättäät! Seisoin, tuskin hengitin ja tuijotin.

Orkidea on vaurauden symboli, olen jostakin lukenut. Haaveiletko rikkauksista?
On myös eräs valkoinen orkidea minunkin metsässä nimeltä valkolehdokki, Ruotsissa sitä kutsutaan nattviol, yöorvokiksi sen suloisen tuoksun vuoksi. Tarut kertovat, että se on yksinäinen kaunis nunna, kerran rakastunut, pettynyt ja piiloutunut.

Mutta et kai vain ole yhtä omistushaluinen kuin muratti?  Wink Se kietoutuu niin ovelasti ja sitkeästi toisen ympärille.

Mutta et sure yksin sen hoitamista. Minullakin oli jo niin kaunis muratti kasvamassa, kunnes sitten, kastelinko sitä liikaa, se alkoi kuihtua ja kuoli pois.  Cry Minäkin haluan ostaa uuden. Toivotaan että se onnistuu.  smitten
tallennettu
metsätonttu
Vieras
« Vastaus #66 : 08.02.2006 23:54:38 »

Hei Ystäväin

Ystäväni sanovat minun olevan kuin kissankello.
- hentovartinen
- kaunis
- herkkä vaurioitumaan
- tarvitsee ystävien tukea

(http://www.kissankello.com/images/logo.jpg)


 smitten  Elämänilo   smitten

Tietenkin, sehän on ilmastaan selvä, Elämänilo, että olet Kissankello!

Tiedätkö, mitä ensimmäiseksi tuli mieleeni, kun 'tarvitset ystävien tuen'.
Tuli mieleen maantiejyrät, kuorma-autot ja kaikki koneet siellä. knuppel2 knuppel2

 Sillä tosiaan, kissankello on herkkä, hento ja usein muut vievät sen tilan kasvupaikoilla. Siksi nuo maantiehirviöt ovat tehneet sille suuren palveluksen. He ovat tasoittaneet kissankellolle siinä sivussa kasvupaikkaa ja niinpä juuri mutkaisten ja soraisten kyläteiden varsilla ne iloiten kukoistavat. Olet varmaan huomannut!

Symbolisena nuo konehirviöt voivat olla myös näitä kaaosilmiöitä, mihin sitten enkelit ym. oppaat ovat joukolla rientäneet herkkien ja kauniiden sielujen avuksi. Suuret muutokset, ovatpa ne sitten pahoja tai hyviä, vyöryttävät myös maaperää kauniille kasvaa. Saamme uudenlaista voimaa ja ohjausta.

Mistähän se tällainenkin tuli mieleen? Huh! Mutta sydämellä, lämpimällä  smitten smitten
tallennettu
Chandra
Astroholisti
*****
Viestejä: 2752



Profiili
« Vastaus #67 : 08.02.2006 23:58:06 »

Tähän väliin on pakko kommentoida,, Cheesy

Tulihan se sieltä,valkolehdokki smitten
Meilläpäin kutsutaan Jeesuksenkämmeneksi.Joka kesä juhannuksen jälkeen on pakko etsiä pari kappaletta.

Päivisin vaatimattomia,vaan minkä tuoksun yöllä päästävät valloilleen.
Tuoksun mukaan iltasella löytyvät metsästäkin. smitten

Orkideat muutenkin aivan ihania.Tosin nyt ei kotona yhtään kukassa,mutta kovasti kasvattelen niitä.

Kukkaiskansaa tämä astroporukka. Wink
tallennettu

Elämänilo
Astroholisti
*****
Viestejä: 6357


Iloa, Valoa ja Rakkautta kaikille


Profiili
« Vastaus #68 : 09.02.2006 00:05:21 »


Tietenkin, sehän on ilmastaan selvä, Elämänilo, että olet Kissankello!

Tiedätkö, mitä ensimmäiseksi tuli mieleeni, kun 'tarvitset ystävien tuen'.
Tuli mieleen maantiejyrät, kuorma-autot ja kaikki koneet siellä. knuppel2 knuppel2

 Sillä tosiaan, kissankello on herkkä, hento ja usein muut vievät sen tilan kasvupaikoilla. Siksi nuo maantiehirviöt ovat tehneet sille suuren palveluksen. He ovat tasoittaneet kissankellolle siinä sivussa kasvupaikkaa ja niinpä juuri mutkaisten ja soraisten kyläteiden varsilla ne iloiten kukoistavat. Olet varmaan huomannut!

Symbolisena nuo konehirviöt voivat olla myös näitä kaaosilmiöitä, mihin sitten enkelit ym. oppaat ovat joukolla rientäneet herkkien ja kauniiden sielujen avuksi. Suuret muutokset, ovatpa ne sitten pahoja tai hyviä, vyöryttävät myös maaperää kauniille kasvaa. Saamme uudenlaista voimaa ja ohjausta.

Mistähän se tällainenkin tuli mieleen? Huh! Mutta sydämellä, lämpimällä  smitten smitten


Kiitos "mesätonttu"


(http://www.kase.fi/~hanname/kuvat/Korjatut/tonttupoika.jpg)

 smitten  Elämänilo   smitten
tallennettu

aurinko merkurius mars neptunus vaaka , askendentti vesta neitsyt , venus IC saturnus juno skorpioni , jupiter uranus pluto leijona , chiron ceres kauris , kuu pallas kuunsolmu jousimies , MC harka
Arael
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 15



Profiili WWW
« Vastaus #69 : 09.02.2006 00:07:38 »

Tähän väliin on pakko kommentoida,, Cheesy

Tulihan se sieltä,valkolehdokki smitten


Tuli pakottava tarve googlettaa tuo nimi ja sieltähän löytyi kuva kauniista kukasta jonka nimeä olen monesti kohdatessa pohtinut.. Nyt senkin tiedän - kiitos sulle!

 Smiley
tallennettu

You have Thirteen Hours in which to Solve this Labyrinth.
metsätonttu
Vieras
« Vastaus #70 : 09.02.2006 00:13:30 »

Ihastuttavaa että täällä on muitakin kasvikunta likellä sydäntä kasvaneita!

Minulla tulvahti heti kymmeniä ihania kasveja mieleeni: Ensimmäisenä kuvana taisi olla vähän kaukaa haettu Paratiisilintu (jokin orkidean alalaji?) eli se kaunis joka avautuu kuin pieneksi värikkääksi veneeksi josta nousee lehtiä kuin purjeita. Tämä kuva pyyhkiytyi kuitenkin nopeasti mielestäni.

Mustikka pysyi mielessä pitkään. Ja kuvauksesi tuossa aiemmin pitää oivallisesti paikkansa minunkin kohdallani.. Tavallaan.

Suopursun ihana tuoksu muistutti raskaasta ilmasta ja vaikeista unista - muttei vielä sekään tuntunut ihan omimmalta..

Kaiken aikaa mieleni sopukoissa oli pyörinyt kuva kauniista valkoisesta kukasta: Mietin metsätähteä, mutta se on minuksi symmetrisyydessään liian matala ja hentoinen..

Kielo minä olen. Omalla surullisella tavallani kaunis, pitkälle sivuun kurottava (hento mutta raskas) kukkaketju, kellomaisuudessaan koko kasvina alakuloinen ja kuitenkin lehdiltään puhdaspiirteinen ja ylväs - ja ah niin myrkyllinen. Marjoista en tiedä kun äiti käski pientään olla syömättä. (Mutta houkuttivathan nuo punervina.)


Innolla Metsätontun näkemystä odottaen,
Arael


Voi toki, tulithan sieltä, Kielo! Oikeammin Arael! Minun äitinikin kukka oli kielo.

Tähän hyvän yön tarinaksi minun pitää kertoa sinulle tarina, jonka minun yrttioppaani minulle kertoi ja tästä tarinasta voit jopa löytää sielusi sopukoita.

Ritari oli rakastunut kauniiseen vaaleaan neitoon ja oli hänkin huomannut komean ritarin. Paha lohikäärme tuli ja vein kauniin neidon. Tottakai ritari lähti seuraamaan lohikäärmettä sen vuoristosoliin ja löysikin tämän. Syntyi kauhea tappelu. Veri lensi, kun lohikäärme sivalsi ritaria milloin mihinkin ja ritari puolestaan lohikäärmettä. Kumpikin yhtä sitkeitä. Kävi niin, että molemmat tuupertuivat kuolleina maahan. Neito suri ritariaan niin, että jäi siihen polun varteen itkemään eikä tahtonut enää mitään muuta elämältä.

Enkeli näki neidon surun ja päätti tehdä jotakin. Hän kylvi pieniä siemeniä vereen joka virtasi tien varrella kuin pieni puro. Siihen kasvoi kieloja. Veren mukana vierivät siemenet alas laaksoon ja kielo löysi sieltä paikkansa. Kielon kukka muistuttaa kauniista, kainosta ja uskollisesta rakkaudesta. Ja vihan ja omistamisen veri myrkytti kukan marjan punaiseksi.

Rakkaudesta niin helposti löytyvät nämä molemmat. Rakkaus on usein taistelua ristiriitojen melskeessä.

Näin kasvit meitä muistuttavat kasvunkivuista ja elämän ihanuudesta!  tickedoff smitten
tallennettu
nikki
Astroholisti
*****
Viestejä: 6618


Profiili WWW
« Vastaus #71 : 09.02.2006 00:14:43 »

metsätonttu
en harrasta voimalajeja,työni on fyysistä ,voimaa löytyy myös tahdonvoimaa
elämäni eläimet ovat vähän isompia kuin oravaiset oksalla
tiedän että kuusi on maskuliininen ja minun pitäisi kurkottaa enämpi pihlajaiseen,äidin havupallo on muisto jota äidin kädet eivät ole enää tekemässä
pihtakuusia olen istuttanut useammankin ja kuusenkerkkiä himoitsen joka kevät

päivänkakkara on kestävä,vaatimaton köyhässä maassa kasvava perinteinen niittykasvi,keskikesän merkki kuin ahomansikat timoteiheinässä
ilonen ja aurinkoinen minussa on nousujousimies,ulkoinen olemus,koska muut kokevat minut sellaisena
kamomilla ei ole niin suoravartinen kuin kakkara
teetä en paljon juo,yrteistä lipstikka on mun juttuni

ja piikki ihanaisen ruusun alla on arkuutta,kauheaa tunneherkkyyttä,kyllä,
vaikka katsonkin herkkyyden voimavaraksi niin kiusallista kuin onkin itkee vollottaa milloin missäkin ja kummallisista syistä
piikki siinä ruusussa kauemmin kestää kuin kukka...

ja metsätonttu
eikö tämä katajainen kansa nimenomaan nälkävuosinaan oppinut syömään pettuleipää petäjästä,hyödyntämään voikukanjuuret kahvinkorvikkeena ja
tietämättään olemaan yrttiviisaita,
meillä olisi niin paljon opittavaa..
tallennettu
metsätonttu
Vieras
« Vastaus #72 : 09.02.2006 00:18:28 »

Voi mikä kuva! Kiss

Elämänilo! Mistä sinä tuommoisen taikatempun osasit?  Shocked

Ihan kuin olisin ensimmäistä kertaa katsonut itseäni peilistä. Olenpa minä hurmaava! coolsmiley  Aivan punastuin.  Embarrassed Grin
tallennettu
Arael
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 15



Profiili WWW
« Vastaus #73 : 09.02.2006 00:19:15 »


Rakkaudesta niin helposti löytyvät nämä molemmat. Rakkaus on usein taistelua ristiriitojen melskeessä.

Näin kasvit meitä muistuttavat kasvunkivuista ja elämän ihanuudesta!  tickedoff smitten

Täällä pillitetään täyttä häkää.. Cry
 Näinhän se on. Kiitos oikein paljon!  smitten
tallennettu

You have Thirteen Hours in which to Solve this Labyrinth.
meLinda
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 21



Profiili WWW
« Vastaus #74 : 09.02.2006 02:21:32 »

En voi olla taaskaan tarttumatta mielikuviinne ja jatkaa siitä. 

Mäntyä olen kuvannut tuolla Chandran palstalla.
Sitten annoitkin monipuolisemman kuvan itsestäsi.?! 

Metsätähti (duvkulla, trientalis europaea), valkovuokko, oliskohan lammörä suomeksi ketunleipä. Valkovuokosta luin hyvin kaunista tekstiä. Joissakin maissa sen kukkaa kuvattiin kruunuksi. Se kuvastaa myös kainoa neitoa, joka sateen tullen piilotti kruunuunsa keijun, sillä lehdet menevät suppuun sateen tullen. Oikeastaan aika jännä, sillä valkovuokolla voi olla 6 tai 7 terälehteä, kun taas metsätähdellä on aina 7 terälehteä ja siksi sitä kutsutaan pyhäksi kukaksi.
Miten kaino lienekin olet, mutta valkovuokkoa joku on kutsunut myös Daphneksi, jumalolennoksi, joka kyllä rakasti, mutta pysyi uskollisena itselleen, ei antanut ruumistaan rakkauden palvonnan kohteeksi, muuttui mieluummin vaikka puuksi. ketunleipä on myös kaino, mutta maukas. Ilolla olen aina sen lehtiä pureskellut. Sanotaan, että siellä missä ketunleipä kasvaa, on hyvin hapan maa, siksi nimi 'syra'. Ja siellä viihtyvät myös sammaleet, saniaiset ja korekat korpikuuset. Ketunleipä sulkee myös sisäänsä keijut sateen tullen.

Setripuu, kuinkas muuten, on männyn sukulainen. Joten, hänet tapaat myös etelän kaukomailla.

Ja puolukka! Mitä arvokasta lahjaa kannatkaan kupeellasi? Sanotaan, että kun Kalevalan Marjatta söi puolukan, siitä syntyi Jeesuslapsi, jonka hän synnytti saunassa. Olen kuullut myös sanottavan, että tämä syöminen on suomalaisessa kirjallisuudessa kaunein seksikuvaus. Kannattaa lukea Kantelettaresta tai itse Kalevalasta. Marjatta oli Kulleron sisko, johon hän onneton rakastui, eikä sukulaisuudesta tiennyt mitään.

Löydätkö hengenheimolaisuutta näiden kuvausten joukosta? Kiva muuten, että vaikka kasveissa harrastat valkoista puhtautta, niin sitten räiskähtää itse puolukka kuin energiapallo elämääsi.

-

Hih olen kuin olenkin HYVIN fyysinen ja seksuaalinen ihminen,nyt puolukkaan viitaten Smiley...Kylla parantajaa minussakin on, toivoisin pääseväni joskus lukemaan vaikka seksologiksi ja sitten taideterapiaa. Musiikki, maalaaminen, kirjoittaminen kun on minulla joka hengenvedossa mukana...
Se Ketunleipä ei ihan ole se lammöra jota tarkoitin, vaan Stachys byzantina.Nukkapähkämö
tässä linkki kuvaan: http://www.stauder.net/bildearkiv/Stachys%20bysanthina.jpg

Kaino olen aina välillä, ja niin kuin Daphne'kin metsästäjätär, ainakin omalla tavallani. Monet muut hänen "piirteistään" ovat aika osuvia minua ajatellen.
Setripuun tuoksu vie minut aina rauhaan haudan taa, kotiin, ja auttaa aina kun minulla on vaikeaa. Se on myöskin ainoa suitsuke jota voin ajatella käyttäväni jos puhdistan itseni, kotini tai esineitä.
Kiitos vastauksestasi, rakkautta ja lämpöa metsätontulle!
tallennettu

walk your talk

Little One - Ava-Li
    18.01.2006
Alltid i mitt hjärta.
  Hoist that rag.
Sivuja: 1 ... 3 4 [5] 6 7 ... 10
  Tulostusversio  
 
Siirry: