En voi olla taaskaan tarttumatta mielikuviinne ja jatkaa siitä.
Mäntyä olen kuvannut tuolla Chandran palstalla.
Sitten annoitkin monipuolisemman kuvan itsestäsi.?!
Metsätähti (duvkulla, trientalis europaea), valkovuokko, oliskohan lammörä suomeksi ketunleipä. Valkovuokosta luin hyvin kaunista tekstiä. Joissakin maissa sen kukkaa kuvattiin kruunuksi. Se kuvastaa myös kainoa neitoa, joka sateen tullen piilotti kruunuunsa keijun, sillä lehdet menevät suppuun sateen tullen. Oikeastaan aika jännä, sillä valkovuokolla voi olla 6 tai 7 terälehteä, kun taas metsätähdellä on aina 7 terälehteä ja siksi sitä kutsutaan pyhäksi kukaksi.
Miten kaino lienekin olet, mutta valkovuokkoa joku on kutsunut myös Daphneksi, jumalolennoksi, joka kyllä rakasti, mutta pysyi uskollisena itselleen, ei antanut ruumistaan rakkauden palvonnan kohteeksi, muuttui mieluummin vaikka puuksi. ketunleipä on myös kaino, mutta maukas. Ilolla olen aina sen lehtiä pureskellut. Sanotaan, että siellä missä ketunleipä kasvaa, on hyvin hapan maa, siksi nimi 'syra'. Ja siellä viihtyvät myös sammaleet, saniaiset ja korekat korpikuuset. Ketunleipä sulkee myös sisäänsä keijut sateen tullen.
Setripuu, kuinkas muuten, on männyn sukulainen. Joten, hänet tapaat myös etelän kaukomailla.
Ja puolukka! Mitä arvokasta lahjaa kannatkaan kupeellasi? Sanotaan, että kun Kalevalan Marjatta söi puolukan, siitä syntyi Jeesuslapsi, jonka hän synnytti saunassa. Olen kuullut myös sanottavan, että tämä syöminen on suomalaisessa kirjallisuudessa kaunein seksikuvaus. Kannattaa lukea Kantelettaresta tai itse Kalevalasta. Marjatta oli Kulleron sisko, johon hän onneton rakastui, eikä sukulaisuudesta tiennyt mitään.
Löydätkö hengenheimolaisuutta näiden kuvausten joukosta? Kiva muuten, että vaikka kasveissa harrastat valkoista puhtautta, niin sitten räiskähtää itse puolukka kuin energiapallo elämääsi.
-
Hih olen kuin olenkin HYVIN fyysinen ja seksuaalinen ihminen,nyt puolukkaan viitaten
...Kylla parantajaa minussakin on, toivoisin pääseväni joskus lukemaan vaikka seksologiksi ja sitten taideterapiaa. Musiikki, maalaaminen, kirjoittaminen kun on minulla joka hengenvedossa mukana...
Se Ketunleipä ei ihan ole se lammöra jota tarkoitin, vaan Stachys byzantina.Nukkapähkämö
tässä linkki kuvaan:
http://www.stauder.net/bildearkiv/Stachys%20bysanthina.jpgKaino olen aina välillä, ja niin kuin Daphne'kin metsästäjätär, ainakin omalla tavallani. Monet muut hänen "piirteistään" ovat aika osuvia minua ajatellen.
Setripuun tuoksu vie minut aina rauhaan haudan taa, kotiin, ja auttaa aina kun minulla on vaikeaa. Se on myöskin ainoa suitsuke jota voin ajatella käyttäväni jos puhdistan itseni, kotini tai esineitä.
Kiitos vastauksestasi, rakkautta ja lämpöa metsätontulle!
