Vuoden 2012 loppupuolella - 2013 olen ainakin havainnut ihmisten pitävän enenevässä määrin omasta fyysisestä terveydestään parempaa huolta. Todella monet tuttavat, jotka eivät oikeastaan koskaan ole liikkuneet mitenkään erityisemmin ovat ruvenneet urheilemaan aika kovallakin kädellä ja myös syömään terveellisemmin, ihan tuosta noin vain että "nyt alkaa uusi terveempi elämä", eikä se ole ollut vain puhetta vaan ovat myös pitäytyneet siinä.. Myöskin on ruvettu ottamaan sitä omaa aikaa tehdä just niitä juttuja mitkä itseään kiinnostaa ja mistä tulee hyvä olo. Tämän olen huomannut myös itsessäni että enää ei vaan jaksa elää sekuntiakaan muita ihmisiä varten, tai ruveta miellyttämään ketään joidenkin "armopalojen" toivossa. Kunnioittava ja kohtelias pitää muita kohtaan tietenkin olla, mutta mihinkään asiaan en enää ryhdy henkisen/fyysisen terveyteni kustannuksella.
Ehkä ihmisistä tulee näinä aikoina vähän itsekeskeisempiä, mutta loppupeleissä sillä hyvällä tavalla. Pääsääntöisesti ihmisen luontoon kuitenkin kuuluu halu auttaa muita jollain tapaa. Nyt kuitenkin tajutaan että muita ei voi auttaa jos itse voi pahoin. Ainahan ihmiskunta tuppaa menemään ääripäästä toiseen ennenkuin löytyy se tasapaino, niinkuin voi ehkä päätellä tämän hetken totaalisen överistä itseensäkeskittymisestä jota ei voi olla huomaamatta esim uutisia lukiessa ja tv:tä katsoessa.
Jotenkin se tasapaino pitää kuitenkin löytää sieltä muiden vuoksi uhrautumisesta ja itseensä keskittymisen välistä, joten mikä onkaan parempi tapa kuin opetella kantapään kautta.
Joskus sitä tulee miettineeksi että "mikä hitto tätä maailmaa vaivaa?", mutta maailma vain etsii itseään, aivan niinkuin jokainen meistäkin yksilönä.
Ps. Ehkä myös aletaan oppia että aina ei tarvitse oppia sieltä kantapään kautta
Todella mielenkiintoinen huomio. Allekirjoitan kyllä tuon "terveellisempi -elämä" asian. Koen itse aika vahvasti, että nyt vihdoin, vuosien kamppailun jälkeen kykenen toteuttamaan sellaisia asioita, jotka tuntuivat miltei mahdottomilta aiemmin. Ehkä vielä repäsen ja lopetan tupakanpoltonkin, ken tietää.
Tosiaan omalla kohdallani koen aika vahvasti, että olen löytänyt rauhan. Johan sitä tulikin etsittyä vuosikaudet, mutta että en usko, että on yhteensattumaa, että se tulikin juuri nyt. Huomaan omassa äidissäni samoja piirteitä. Hänkin on jättänyt alkoholin juonnin paljon vähemmälle.
Mutta onhan paljon tapahtunut kun voi aivan vapaasti jo puhua reikistä, auroista, energioista, sielusta jne. kahvitunnilla tai miltei tuntemattomalle kadulla - ja reaktio on aina vain yhä kunnioittavampi ja tuntuu, että ihmiset ovat erittäin kiinnostuneita ja utelaita. Vielä 4-5 vuotta sitten naurettiin / vähäteltiin asioita. Sellaiseen en ole törmännyt hetkeen.
/A
