seuraava »

[Buf~]

Minä olen aika skeptinen ollut aina, mutta nyt rupean uskomaa kohtaloon. Tai siihen että teoillamme ja valinnoillamme elämässä voi olla jokin johdatettu tarkoitus. Olen ottanut viime vuonna suunnan uudelle elämälle, siis aloin opiskella toiseen ammattiin. Välillä opiskelu on sujunut hienosti ja olen ollut sitä mieltä että tää on se mun juttu. Nyt sitten olen kaksi kertaa ollut lopettamassa ja nyt viimeinen kerta olin jo niin tosissani. Mutta kas, minut suorastaan pakotettiin uudestaan opiskelemaan ja paluuta vanhaan ja tuttuun ei enää ole. Kai minun on uskottava jo kohtaloon.. 

[Ozzette]

Skeptisyyttä ja uskonpuutetta on löytynyt minultakin, muttei enää. Uskon todella vahvasti kohtaloon. Ja ylipäätään siihen, että mitä eteemme tuleekin, on jollain tapaa tarkoitettu. Oppimassa ja löytämässä oikeaa suuntaa elämällemme olemme täällä hakemassa. Vaikka omakin elämäni on ollut kaiken kaikkiaan melkoinen tuskien taival, uskon, että juuri tuskieni ja kärsimysteni kautta olen voimistunut ja kasvanut ihmisenä. Kaikella on paikkansa ja aikansa ! Olen ihan lyhyessäkin ajassa muuttunut paljon siitä, mitä joskus olin ! Olen paljon POSITIIVISEMPI, LUOTTAVAISEMPI, KIITOLLISEMPI ja ENNENKAIKKEA OPIN RAKASTAMAAN ITSEÄNI JA SEN MYÖTÄ MYÖS MUITA ENEMMÄN !! Lisäksi olen oppinut luottamaan intuitiooni ja tuntemuksiini siitä, mikä kulloinkin olisi minulle sopivinta. Tottakai välillä olen ihan "pihalla" elämäni kanssa, kuten me kaikki, mutta sellaistahan elämä on... Olen ROHKAISTUNUT ja sanotaanko elämän "karaisema", etten enää niin pienistä hetkahda. Juuri löytyneen positiivisen ajatteluni ja hyvän huumorintajuni/itseironianikin ansiosta pärjään paremmin. Kyllä ajatuksella on suuri voima ! Rakastan elämää !!     

[sawotar]

uskon ja sen että kaikella on tarkoituksensa ja aikansa

[taiska]

Kyllä vain jostain syystä olen aina uskonut siihen, että meille kaikille on määrätty se tietty tie jota kuljemme siihen asti kun on aikamme kuolla.Me itse voimme osittain valinnoillamme vaikuttaa siihen miltä se tien kulkeminen tuntuu, mutta tietyt asiat meidän on kuitenkin tässä elämässä opittava tavalla tai toisella.Tärkeintä on se että uskallamme luottaa ja rakastaa elämää 

[nikki]

kohdata kohtalo kohdallaan kohta koh talossa
USKON
mielenkiintoinen on tämä kieli..
uskon että ihminen kohtaa sen mitä hän kulloinkin TARVITSEE
ei välttämättä sitä mitä hän haluaa
kummasti vaan tulee oikeat ihmiset ja asiat vastaan kun ne on ajankohtaisia
JOKU jossakin lukee meidän ajatusenergiat ja jos on niin pölvästi ite ettei osaa tulkata vinkkejä niin ohi meni tällä kertaa ,ehkä seuraavalla kierroksella sitten vaikeemman kautta

[Kotkansilmä]

           KOHTALO, tuo sielusuunnitelman mukaan tehty elämän-

               polkukartta, jota apuna käyttäen täällä suunnistamme,

                  joskus neula tai koko kompassi hukassa !!

   J A      T I E T Ä M M E    V A L A I S K O O N
                         

[mammamma]

Kohtalo kuulostaa niin ankealta.. Mutta sanotaanpa vaikka että uskon ennalta suunniteltuun elämään 

[Stareyes]

Hei Welhotar

KOHTALO, kuulostaa jotenkin siltä, että sinulla/meillä ei ole valinnanvaraa . Siksi en usko kohtaloon, se on jotakin sellaista, johon sinut on pakotettu olemaan, etkä voi muuttaa tilannetta/tilanteita.

Olevaisen tarkoitus, ei mielestäni ole se, että hän kyykyttää meitä sieluina tahtonsa mukaan, vaan niin että Olevainen haluaa kokea itsensä meidän kautta.

Sovimme kyllä tuolla toisella tasolla, missä olemme, ennen syntymäämme raamit, mitkä sitten toteutamme kukin tavallaan. Uskon kuitenkin siihen, että miellä on aina mahdollisuus muuttaa raameja,  ja sitä ei kukaan tuomitse tai kiellä.

Kun puhutaan kohtalosta, voin kertoa, että olen ahmaissut suuren palan ja minusta tuntuu, etten jaksa kulkea tietäni, koska tuntuu siltä kuin joku olisi aina vastaan .
Mutta haluan vapautua kaikista rajoitteista, olen niin uupunut taakkani alla, etten oikein jaksa ajatellakaan, mitä kaikkea mulla on työstettävänä
Vaihtaisitko osia minun kanssa? Tuskin. Kukaan ei halua ottaa tätä taakkaa, joka minulla on itselleen, vai haluaako?

Yksityisyyden suojan tähden olen avautumatta omasta "kohtalostani" tämän enempää

[Marion]

KOHTALO on sitä jos ei tiedä mitään. Tulevaisuus on uusien kohtaloiden tuoja.

  

[remppa11]

Joskus kauan sitten entisessä elämässäni,uskoin kaikkeen jopa joulupukkiin )) Mutta huomaan että sinisilmäsyyteni ja sen ns.lapsenuskoni jälkeen olen muuttunut todella pessimistiksi.Ei tarvitse mennä entiseen elämääni kuin muutama vuosi taaksepäin,olin mielestäni tavallaan hienompi ihminen.
Silloin jaksoin aina luottaa ja uskoa että hyvä voittaa pahan ja että kohtalo se ei anna asioille pahaa suuntaa.....mutta kävi kuitenkin niin että se kaunein luonteenpiirteeni kai kuoli.Jäljelle jäin pesiimistisyys ja epäusko kaikkeen,tilalle astui jäykkä,pälyilevät katseettomat kasvot ja hymy muuttui irvistykseksi,ja kohtaloni siintä en tiedä mitään  enää,muuta kun että en enää usko edes siihen....mihin uskon en tiedä....

[kaapokisu]

Kohtalo on tie joka meitä kuljettaa. Ainoa vapautemme on valita mihin risteyksestä käännymme. Toiset valitsevat helpomman tien kuin toiset, mutta päämäärä on sama.

Voimme siis valita menemmekö oikotietä vai kiertotietä 

[Buf~]

Voimia sinulle Stareyes! Toivottavasti taakkasi jos ei kokonaan katoa niin ainakin helpottaisi. Onneksi itse olen päässyt parin viikon kestäneestä ahdistavasta fiiliksestä.

[Stareyes]

Voimia sinulle Stareyes! Toivottavasti taakkasi jos ei kokonaan katoa niin ainakin helpottaisi. Onneksi itse olen päässyt parin viikon kestäneestä ahdistavasta fiiliksestä.

Kiitos vainen kovasti myötätunnosta
Kysymyksessä on raskas natalchartin vaikutus, osaltaan, ja TR- tehostaa kait taas voimiaan, tiedä tuota, kaapit sekasin kuitenkin.

Kun osais olla kehonsa kanssa sinut joskus....huoh

[Yussra]

Mun on ainakin pakko uskoa, koska teen niin paljon järjen vastasia päätöksiä aina.

  

Justiinsa nytkin laitetaan taas elämää uusiks, koska siltä vaan tuntuu.

[valon lapsi]

Tämä kohtaloasia alkoi nyt kiinnostaa toden teolla. Olin viime syksynä tarot-korttiennustajalla ja olen ihan äimän käkenä, sillä kaikki hänen kertomansa on tähän mennessä toteutunut.

Alkoi väkisin mietityttämään, että koska asioihin ei voi siis ilmeisestikään mitenkään itse vaikuttaa, niin sittenhän on ihan turha miettiä ja murehtia tulevaa. Tämä oli aika iso käänne mun elämässä, sillä olen murehtija-tyyppi ja mulla on tapana mietiskellä ja pyöritellä mielessäni, että tekisinkö noin vai näin ja tuliko tehtyä oikein ja mitä sitten jos?  Varsinkin ihmissuhdeasioissa tulee mietittyä, että olisinko voinut tehdä asiat sittenkin jotenkin toisin. Mutta kaikella onkin siis joku tarkoitus ja asiat menee niin kuin ne on mennäkseen!

Elämääni putkahti nyt uudelleen vanha ihmissuhde ja sillä on ilmeisesti joku syvempi tarkoitus, kun tuli jo toista kertaa. En jaksa enää murehtia, että tuleeko jutusta mitään, vaan annan päivän mennä kerrallaan ja katselen kiinnostuneena mitä kohtalo on suunnitellut. 

On ihanaa vapautua kahleista ja tajuta asiat uudella tavalla!