Nikki kiitos vaan.
Tuo lista sai minut kuulostamaan päättömältä koheltajalta.
Hmmh, mua joskus harmittaa että kun en mä oikeasti ole niin kaksonen kun luulisi,
näiden kirjotusten perusteella nääs..
Tai kirjottaminen mussa on ehkä vahvinta kaksosta.
Olen kuitenkin vähäpuheisin meidän perheessä (
,
,
ja mä)..
on kaikkein puheliain..
Toisaalta myönnän kyllä olevani levoton ja kiinnitän jatkuvasti huomiotani
uusiin asioihin ja unohdan edelliset..
Olen liian haaveilija kaksoseksi..Mutta onhan tuota
-teemaa ollut juu,
tosin tuntuu että mikään ei onnistu.
Paitsi kirppariostokset,
tänään iso vanha kaunis lasinen (laitetaanko vielä lisää laatusanoja, joo no yks) pyöreä kulho,
hauska purkki mihin voin laittaa teepussit ja kaksi taulua, yhteensä 2,60€..
Vai yhdistetään
makeaan.. No johan nyt. Sitten kun on
niin aina kun haavoittuu niin parantaa itseään makealla. Juu näin sen on oltava.
En mä tiedä miksi, mutta mun kärsivällisyys on viime päivinä ollut aika rajallinen.
Ehkä siksi että haluaisin tehdä ja elää niin paljon enemmän kuin pystyn.
Niin ja kiva, nyt tuli hikkakin.
ja nyt se meni ohi..Huh
Aaviisuisen laittama kanavointi, olikohan se Urielin, no
tänä aamuna kuitenkin..
Se kolahti niin kuin Titanic jäävuoreen...
Sitä mä oon tässä koko päivän miettinyt.
Kun yksi vaihe päättyy, on tietynlainen "väliaika" ennen kuin seuraava alkaa.
Mikä tekee siitä väliajasta niin piinaavan?
Ja niin totta että ihmiset mieluummin hakevat draamaa,
kuin elävät sen väliajan läpi...
Entiseen palaaminen on aina turvallista, vaikka se aiheuttaisi sotkuja ja riitoja,
se on kuitenkin niin tuttua että mikäs siinä.
Aina kunnon hetken hurmio, haavojen auki repiminen ja mahtava tappelu
voittaa tylsyyden ja yksinäisyyden vai mitä??
Tavallaan, onhan se niin, mutta en silti halua sitä.
Minusta ei olisi ikinä palaamaan takaisin.
Ja sitten tulee viestiä
"mä oon viime aikoina miettinyt kaikkia asioita ja mun on paha olla"
Niin, nytkö sen huomaat?