seuraava »

[Pallaskissa]

Ja veikö Lemniskatan Vieraaksi  vai  ?!

Voi kauhistus Elektra, siis niin totta on tuo, että lapsilla erilainen äiti, vaikka samasta olisivatkin syntyneet, minulla ja veljilläni näin myös. Vanhin isoveljeni on vanha -Kuu, keskimmäinen nuori -Kuu ja nuorin samoin, ikivanha  ja minä "onneton"  . Vaan mitä kertoo minun äitiydestäni se, että kumpikin lapsistani on syntynyt Vaakakuuksi, tytär sen sai nousulleen ja pojan  äidin  ?

Oinas-Kuun hermostunutta (?) energiaa, tartteis tehrä jotain.

[Pallaskissa]

Tervetuloa takaisin uusin energioin, Saqirlat, sinähän se olet?! Ja kerrotkohan etymologian uuden identiteettisi takana..? *janoaa mielenkiintoista tarinaa* 

[Elektra]

Kiemurtelen naurusta, kun ajattelen Nikkiä körttihameessa -
hiukset kammattuina virsikirjajakaukselle sekä Siionin virsikirja kainalossa...

Virsikirja saa minut aina hilpeälle tuulelle! Nimittäin siitä tulee mieleeni vanha tarina siitä, kun isäpuoleni oli pikkupoikana pudottanut tällaisen äitinsä Siionin virsikirjan piimäsankoon ja virsikirja oli turvonnut niin, että kannet olivat nurinperin vastakkain 

Hupia lisää vielä Viivi ja Wagner -klassikko, kun Viivi huutelee Wagneria sänkyyn... Wagner tuumii, että eturauhanen paukkuu jo, mutta silloinhan sitä on veisattava, kun on virsikirjassa kannet levällään 


Joten aika mielenkiintoista pohdintaa muodostui aiheen körttihame ympärillä... johtuneeko siitä, että Venukseni on Oinaassa ja Kuu sopivasti hiertää sen välejä

Pallaskissan pohdinnasta uteliaana vilkaisin sisarteni ja äitini karttaa... kolmen syntymäaika on minulle arvoitus, mutta summittainen silmäys osoitti seuraavaa: Äiti on  , sisaret puolestaan  ,  ,  ja minähän olen  - siis eihän meillä ole muuta yhteistä kuin sukunimi, eikä sekään ole enää meillä kellään sama     Omat lapseni puolestaan ovat  ,  ja   

Tämän hetken päällimmäinen tunne on kuitenkin levottomuus jossain sisällä - kärkevä olo, jotenkin sellainen omien rajojen loukkaamattomuuden tarve... Ikäänkuin kulkisin leijonamaisesti muristen kehää oman tonttini rajalla ja vaalisin jotain ituvaiheella olevaa ideaa tai luomustani 

[*Alkmene*]

Tämän hetken päällimmäinen tunne on kuitenkin levottomuus jossain sisällä - kärkevä olo, jotenkin sellainen omien rajojen loukkaamattomuuden tarve... Ikäänkuin kulkisin leijonamaisesti muristen kehää oman tonttini rajalla ja vaalisin jotain ituvaiheella olevaa ideaa tai luomustani 

Vähän samoissa fiiliksissä minäkin. Murr, murr...
Eilen juuri hyvän ystäväni kanssa ensin paukutimme elämässä tällä hetkellä pinnalla olevia kipeitäkin juttuja ja jotenkin yhtäkkiä mukaan astui huumori ja lopunviimeksi nauroimme vedet silmissä...ja totesimme, että ollaan vain rauhassa "vaikeita ja vaativia" ihmisiä....ja keskeneräisiä. 

[Elektra]

Mirjam, olen pohtinut paljon tuota keskeneräisyyttä...

se onnistuua aina nostamaan niskakarvani pystyyn, koska siitä tulee mieleen luterilainen veisuu siitä, miten vajavaisia me olemme.

Olen sitä mieltä, että me olemme täydellisiä juuri nyt ja tässä hetkessä. Verraten, että jos vaihtaisimme tasoa nyt - niin kuolisimmeko keskeneräisinä? Täydellinen tässä hetkessä ei estä sitä, etteikö voisi kehittyä vielä lisää - mutta tämänhetkinen keskeneräisyys on jonkinlainen väheksyntä itseään kohtaan.

Ihan niinkuin tämän hetken suurin ongelma on puute. Kaikki on tässä ja nyt, mutta meiltä puuttuu milloin mitäkin, tunnemme itsemme ja elämämme vajavaisiksi, koemme syyllisyyttä siitä, että kun ei sitä ja tätä...

Mutta kaikki on tässä ja nyt. Enempää ei ole tässä hetkessä. Kun näemme tämän hetken juuri niin täydellisenä kuin se vain voi tässä hetkessä olla - näemme itsemme juuri niin täydellisenä, kuin vain voimme tässä hetkessä olla - niin ... that's it. Peace and love, baby.

[*Alkmene*]

Ööh, minulla ei ole tuohon keskeneräiseen mitään negatiivista tunnelatausta. Siis itselläni se ei liity vajaavaisuuteen sillä tapaa, vaan tietyllä lailla ehkä juuri siihen, tietoon ja kokemukseen, että täydellisyys ei ole yhtäsuurikuin valmis, vaan juuri tässä hetkessä eläen, keskeneräiseltä tuntuvanakin, on valmis... 
Oikeastaan itsensä voi tuntea keskeneräiseksi vain silloin, kun ei olisi vielä valmis kuolemaan tähän paikkaan...  :
Jotain sen suuntaista minulla siis 

[Riitta]

No mikas nyt... kun itseani vaivaa karsivallisyyksen puute, haluaisin saada kaikki valmiiksi NYT ja kuitenkin koetellaan sita pinnaa, ensi vuoden sopimuksia yms. Miksi pinnaa v e n y t e t a a n, vai onko se leijona ja pluto pirukseen kiusaamassa minua?

[Elektra]

Diamond -

Vai olisiko se tuo Oinaskuu, kultaseni 
Häräthän ovat tunnetusti loistavia venymään ja antamaan periksi 


Mirjam -

Ai siis sitäks sie meinasit 

Ei tarvinnut kuin rautalangasta vääntää, niin hetihän mie nyt hokasin, mitä tarkoitit... ja mie ko niin aloin saarnaamaan, kun olen tuota vajavaisuutta ja hohhoijjaa kuunnellut silmät rähmien, niin ajattelin putsata sitä omalta tontiltani pois 

[mateve]

Täällä paistaa  meitä on hellitty monena päivänä valolla 
Kestävyydestä sitä, että on siinä kestämistä kun    ja  on tullut elettyä kuin sumussa mutta ei humussa.
Jokohan tämä irtonaisuus, ei mitään loppuu, kun vuosi vaihtuu, vai vieläkö   lisää tyttärien kautta sumua silmiin. Toisaalta sitä on ollut niin paljon että johan sitä kai osaa jo, sumussa.
Kärsivällisyyttä kyllä koetellaan viimeisiä tarkistuspäiviä ennen synttäreitä ja sitten alkaakin 9 vuosi.

   Mateve

[pluto]

Ihanaa, en olekkaan ainoa jolla on pinna tiukalla ja kärsivällisyys kadoksissa.

Joku sotkee meidän kotona sitä mukaa kun siivoan. Tavarat katoilevat. Pukki toi selkä vääränä tavaraa ja nyt pitäisi kaikelle sille roinalle keksiä jokin paikka.

Vekara inttää joka asiassa vastaan ja minä menetän malttini ja karjun naama punaisena takaisin...
 
Mikään ei toimi. Kun sain joululahja-digiboxin kytkettyä, huomasin hyvin pian, että telkkari alkaa hajota.
Ulkona on kurakeli ja auton pissapoika kieltäytyi luovuttamasta vettä (jota siellä kyllä on) tuulilasin pesuun. Kaiken kukkuraksi aurinko alkoi paistaa suoraan edestä päin se kuraisen tuulilasin läpi, joten ajelin hetken sokkona...

AAAARRRRRGGGGGGHHHHHHH!!!!!

Mutta kyllä se taas tästä. Tarpeeksi kun alkaa sapettaa, se yleensä johtaa suursiivoukseen ja siihen, että kaikki turha roju lähtee kierrätykseen ja kaatopaikalle. Sen jälkeen voi taas hetken hengittää vapaammin.

Ehkä.

[Pallaskissa]

Mutta kyllä se taas tästä. Tarpeeksi kun alkaa sapettaa, se yleensä johtaa suursiivoukseen ja siihen, että kaikki turha roju lähtee kierrätykseen ja kaatopaikalle. Sen jälkeen voi taas hetken hengittää vapaammin.

Ehkä.

Hahaa, Oinaskuu (nyt 18^o ja risat), mitä mainioin aika tomuttaa (kun jo )  ja viskoa turhaa hempeilemättä tavaraa ripeästi pois! Niukkuutta, tarmolla! Josko tämäkin kissaemo purkaisi energiaa kyöräämällä roskat ulos ja tavaraa kierrätykseen!

[Riitta]

No hyva etta en ole ainoa, ilmeisesti se on tama oinas-kuu, koska koko aamun heitin roskia pellolle ja oli pakko ruveta siivoomaan kun tuntui etta tukehtuu polyyn ja raivoon. (ainakin hyodyllista raivoomista)

[selkälokki]

Loukkaannuin niin, kun luin  :sta ja se oli niin tylsän ihmisen tunnemaailman kuvausta siinä...  Olisin vaikka mielummin   

höh, no ei tämä niin herkkua ole olla  ...
Itseasiassa tuntuu taas siltä, että olen kadottanut kosketuksen omiin tunteisiini ja se ei ole kovin mukavaa.. Tässä välillä tuntui jo, että olin löytänyt syvimmän tunnemaailmani kuu skorpparina, mutta nyt tuntuu että se hävisi. Miusta tuntuu, että voisin olla mikä tahansa muu kuumerkiltä, kuin skorppari...
On kai niitä vahvoja tunteita, mutta ois kiva tietää ne itsekin.

Muuten, mitenkäs otollista aikaa kaupantekoon ja päätöksiin olikaan tämä oinaskuun aika? Muistaakseni siitä oli aiemminkin puhetta...
Ja mikä lie, vesimieskuu halusi meille runsaasti pyyhkeitä antaa Joululahjaksi, niitä tuli useammasta osoitteesta, ja vielä kälyni sanoi, että hänkin meinasi meille pyyhkeet ostaa, mutta oli jättänyt ne väliin.

[nikki]

pluto!!
tänään on viattomien lasten päivä!!
isäni aina vitsailee tätä nimipäiväkseen...
viatonta pikkupoikaa tuossa miehessä kyllä on vielä yli seitenkymppisenäkin,siskonsakin sanoo aina valokuvista:"on kuin pikkupoika.." vähän orvon oloinen...
mutta
kuu köllötteli mukavan puolikkaana taivahalla jopa valaistenkin,
ja mateve,myös minä olen nauttinut valosta,kullasta taivaanrannalla,
ja myös neptunus kiusaa irrallisuutena 
muuttuu  ja sitten vielä  että ei ihan heti pääse kirkastumaan tämä oma taivaanranta...ja alkanut on poisheittojen aika,9 vuosi,merkittävin vuosi minun elämänkaaressani,toistuvana,mielenkiinnolla odotan..

kuu siis 22 astetta oinasta, ,
siinä teille niitä ärräpäitä,
tarkka neliö venukseen tällä hetkellä,arvot pohdintaan varsinkin kun
plutoninen merkurius on ollut vaikuttamassa,nyt se on onneksi siirtynyt jo harkitsevampaan kauriiseen, :merkurius:1 aste ,
yhtyy aurinkoon 6 astetta,järki päässä,mutta kädet nyrkissä niinkös?
onkohan meillä kykyä huolehtia itsestämme kun  on siirtynyt kaloihin,0 astetta,voi meitä,se alkaa nyt se perinteinen ruokavarojen
inventaario,niin riihessä kuin kellarissa,
mielikuvituksella meinataan elää ja unelmille siivet kasvattaa,utopiaaaaaa...sanoo pallas vesimiehestä,joka näkee jo ensi vuoteen..heh..viikonlopun yli ..
ja kyllä vain tuo oinaskuu kaipailee samoinajattelevia junoja vaakasesta tarkalla oppositiolla,
aletaan yhdessä kimppaan,mars matkaan,jookos
ja
on se oinaskuu suotuisa kaupankäynnillekin,uusien suunnitelmien lanseeraamiselle,tilanteiden hyödyntämiselle,
impulsiivisille päätöksille(joo,sain vietyä asuntohakemuksen,johon olin
virkailijan,ihan mukava mies,huviksi kirjannut toiveen:skootterille katos,meni kuulemma vaikeeks nyt homma..)
ja oinaskuu pyytää välttämään liiallista höyryä korvien välissä,
jottei olennaiset asiat unohu,ja varomaan muitten sarvia taistojen tiimellyksessä,
uranuurtajat autoteollisuudessa menestyvät

tuosta körttiläisyydestä,kun kerran alettiin,sopihan se hyvinkin jousimiehen  lahkolaisuuteen,
liittyy lapsuuteeni,
alamökissä asui meillä "hyyryläisenä" körtti-Kalle,niin häntä kutsuttiin,
veljeni yllyttivät minua ummikkoa huutelemaan tuolle kiltille miehelle
(sain suklaatia joka lauantai,miksihän lauantai?)jotta körtti-Kalle,
körtti-Kalle!..enpä saanut suklaatia vaan luudanvarresta kyytiä..
jännä persoona oli hän huopahattu päässänsä,kävelykeppi kädessään..
että lapsuuteni oli noinkin uskonnollisesti värittynyt,enpä ole tullut ees aatelleeksikaan,
asui siellä mökissä sitten ihan toisensorttistakin porukkaa,
yhteistä oli tuo luudanvarrella karkuun huitominen...kun me penskat ikkunoista heidän kortinpeluutaan tuijotettiin...
voi meitä

[nikki]

kuu onpi siirtynyt härän merkkiin,0 astetta ja rapiat,
nyt ei sitten saa istua kädet ristissä,hyvä tilaisuus mennä jollottelee ohi muuten,sanoo kuukirja,
sekstiili cerekseen kaloissa,äläkä heittäydy marttyyriksi,
myötätuntoa kaipaa ja antaa ihmispolo..
tähän voisi käydä tuo sekstiilin rakentava synteesi ja käytännöllinen organisointikyky härkään liittyenkin aikas hyvin,
neliö pallakseen lisää haastetta,
voisipa myös kaivaa tuon sukankutimenkin esiin tai kirjoa symboleja pellavaiseen...
aurinko näyttäytyi ja meni menojaan,vaihtoi kuun mennessään..
mahtavia varjoja luo tuo viistovalo,
päivä pitenee jo kukonaskeleen verran ainaskin