seuraava »

[nikki]

kiitos pallaskissa..
minua kehtuutti eilen,sekä ihmetytti tuo elämänilon  ,
kunnes tajusin yöllä puhelimen soidessa että se oli niin selvä merkki
kuin olla voi  ihmisestä,mutta sitten olikin jo liian myöhäistä..kummallista tää elämä..
mutta kuu onkin nyt "mystisissä"  kuvioissa suorakaiteessa:
  24 ast. (kohta kyllä jo opponoi pluton kanssa) ja toinen "palikan" oppositio tuo  ,
onko tässä sellanen pullonpyöritys-leikki seurapiireissä?
pokeririnki taikka räsypokka,mutta kuka huijaa...?
minua tämä päivä on masentanut,
tuo suorakaide olis saanut olla mulle päälle ajanut rekka,
ois litistynyt tästä välinpitämättömyydestä selkärangattomaksi,
niitä päiviä kun millään ei tunnu olevan ei niin mitään merkitystä,
ihmisen elo niiiiiiin jonninjoutavaa,
ja mistäkö pohjimmiltaan kyse?
siitä ettei tämä elämä toteutakaan MINUN TAHTOA,
vaan käsikirjoitusta kirjoitetaan jossain muualla tältä osin,
että kun kirjoitin saqirlatille jotta antaudu,niin ihan yhtä paljon saan takoa sitä omaan päähäni 8 huoneessa..ylen vaikiaa on..

noista muistoista,
ihan ekana,pallaskissan lapsuusmuistoista tuli niin lämmin olo,
sellanen lasten kukertava nauru,giggling,giggling,kaikui korvissa,
on varmaan isoisä aatellut:"on tuota onnea minulla,syli on täynnä sinua.."
hopi-intiaaneilla oli muistaakseni sanonta:"ihmiseltä,jolla ei ole ollut isoisää kertomassa,häneltä ei voi vaatia"
minulla ei ole ollut,valitettavasti..
ja nuo hämähäkit,nehän risteilee sinun kartallasi,pallaskissa..
josta tuli mieleen oma lapsuusmuisto,
pari unta lapsuudesta alle kouluikäsenä:
nukun tuvassa pinnasängyssä (sellanen vedettävä,nukuin siinä pitkään)
isä ja äiti nukkuu lähellä,
jompikumpi laittaa minua nukkumaan tuohon sänkyyn ja sen pohja kuhisee käärmeitä,minua kauhistuttaa..
toisessa unessa liitelin usein köyden varassa tuvan nurkasta nurkkaan,
jalat eivät saaneet tavata lattiaan,aina siinä ja siinä hilkulla..
oikea muisto,
on talvi,äiti meinaa viedä meitä neuvolaan veljen kanssa,
kantaa saavin kamariin uunin eteen ja pesee meidät siinä,
vetää meidät kelkassa tuonne neuvolaan,
neuvolasta muistan piikin ja valkoiset pingispallot,joilla leikin ennen "koitosta"..
muuten lapsuudesta tulee mieleen hehkuva aurinko ja juoksentelu alastonna pitkin pihaa..
ensisuudelmaa en muista,
ei ole tainnut olla kovinkaan järisyttävä kokemus,
sen kyllä muistan,kun se sitten oli sitä...

[Pallaskissa]

minua tämä päivä on masentanut,
tuo suorakaide olis saanut olla mulle päälle ajanut rekka,
ois litistynyt tästä välinpitämättömyydestä selkärangattomaksi,
niitä päiviä kun millään ei tunnu olevan ei niin mitään merkitystä,
ihmisen elo niiiiiiin jonninjoutavaa,
ja mistäkö pohjimmiltaan kyse?

...Kylmäsi kovin tämä kirjoittamasi,  perääntyy ja jouduimme käyttämään kuumeisia, yskiviä lapsia terveyskeskuksen päivystyksessä (onneksi ei rohinoita keuhkoissa, isommalle kuumelääkettä, pienemmälle tissimaitoa). Kotiin ajaessamme oli tie poikki, matkailuauton ja rekan kolari  Jonkun paluu hiihtolomalta saattoi olla viimeinen kotiinpaluu...

[nikki]

..pitäisiköhän minun olla kiltisti hiljaa..
miltähän planeetalta nää meikäläisen mielikuvat oikein lähetetään...

[Riitta]

Minulla on tiistaina      ja pitas menna karajajille-eikos se niin ole, etta kolmioilla pitaisi voittaa?
Ainaskin tuomarit ovat niin luvanneet-katotaan sitten...
Ja toi chironkin voi tosta alkaa haipya, niin ei tarvitse tota paaparkaani kolhia ikkunoihin ja mieskin loi jalkansa-milloin ne paremmat transiitit tulee? 

[kooky]

hopi-intiaaneilla oli muistaakseni sanonta:"ihmiseltä,jolla ei ole ollut isoisää kertomassa,häneltä ei voi vaatia"
minulla ei ole ollut,valitettavasti..

nämä hopit on todella viisaita. Ei minullakaan ollut, lähteneet jo kauan ennen syntymääni.

tykkäsin myös siitä hopien sanonnasta: "we are the ones we have been waiting for"...

Mulla myös ollut tyhjänpäiväinen olo, se on masentavaa, mutta onneksi siitä voi aina hetkittäin havahtua. Tai sitten lohduttautuu jotenkin sillä, että sitä on sitten kai jotenkin luontaisesti buddhalainen..."kaikki on tyhjyyttä"  : Ei se tietenkään auta, mutta ei sitä pakoonkaan pääse...niin mitä, no juuri ei mitään

[nikki]

hopithan ovat viisaita,kyllä..
nukkuminen,unennäkö on mulle pakoa..

että hetkellinen suorakaide voipi sitten olla jonkun ruumisarkkukin,
onpahan tuo kartta nyt vähän sen mallinenkin..
tutkailin yhtä toista kolarikarttaa,
yhteistä oli pluton ja kuun aspekti,
syyskuunlopulla  ,
kuun 
(nyt  )
kuun 
(nyt  )
että kun pluto on "manalan vartija" ja kuulemma 8 huoneessa näkyy myös kuolinTAPA,niin mikä näistä tekee kuolemasta tapaturman?
vaiko kaikki yhdessä?
tai liikenneonnettomuuden?
merkurius?
saturnus ja aika "pysähtyy"?

velloopi mahassa,
ja nenä tukossa,
taidan paeta sänkyyn pelaamaan ihan issekseni pasianssia..

[Pallaskissa]

toisessa unessa liitelin usein köyden varassa tuvan nurkasta nurkkaan,
jalat eivät saaneet tavata lattiaan,aina siinä ja siinä hilkulla..

Minulle tulee vahvasti mieleen että sinä nikki jos kuka näet selkounia, lucid dreams, olet varmastikin oikeasti unessasi lennellyt. Vieläkö osaat unissalentämisen taidon?

Hämähäkki, kyllä, tärkeä. Olenhan itsekin itsessäni hopeaisella rihmalla kiinni, joskus katsonut itseäni katonrajasta ja ajatellut että tuo on minun elämänlankani, ohut kuin hämähäkin seitti mutta vähintäänkin yhtä vahva. Arachne -asteroidi aivan tasantarkkaan MC:llä (orbi 5 kaariminuuttia...)

[Muoks: Siis juuri äsken vasta sen Arachnen katsoin astro.comista ja olin aivan varma, että se on joko jollakin akselilla tai yhtymässä Aurinkoon tai Kuuhun...]

[nikki]

.."nomen est omen" eikä siitä sen enempää,
selkounia?,auringon valoahan se kuu heijastaa,voipihan tuo olla,
muutaman kerran lennellyt viime vuonna,mutta kovin oli huono nousu aluksella,ei kovin liidellyt..
mutta noissa lapsuuden unissa oli mukavaa liidellä,
näin tuon unen monta monituista kertaa,
tupa on iso ja korkea ja seiniä yhdistää kurkihirret,
mutta käsittääksenihän monetkin lapset näkevät lentounia,
vapautta?
joissain unissa taasen olin tuvan katolla korkealla ja nippanappa putoamassa..
oonkohan mä kavunnut sinne unissani...
velipoika vesmies käveli unissaan,
serkukset keskusteli unissaan (liekö totta tuo,vaiko legendaa:
"miten me sinne kuuhun laskeudutaan?
-no,persiillään tietenkii")

[Elämänilo]

....
minua kehtuutti eilen,sekä ihmetytti tuo elämänilon  ,
kunnes tajusin yöllä puhelimen soidessa että se oli niin selvä merkki
kuin olla voi  ihmisestä,mutta sitten olikin jo liian myöhäistä..kummallista tää elämä..

Hei "nikki"

Kävin korjaamassa mokani. 

  26 23'27"


 Elämänilo   

[nikki]

kaikella on tarkoituksensa,
ei sitä ois tarvinnut korjata,
ihmettelin sitä,tuijotin ja tuijotin,
kun minun olis pitänyt tuijottaa tästä ikkunasta ulos samalla ja
HUOMATA KUKA MINUA TUIJOTTAA........

[*Alkmene*]

Huh, huh, viime yö oli taas ihan kumma. Enkö muka päivällä "ajattele" tarpeeksi, kun monet asiat aukeaa moniulotteisesti yöllä..
Joku ilta mietinkin pitäisikö tosiaan nousta silloin yöllä ja naputtaa kaikki se ylös, koska aamulla jotenkin siihen ei pääse kiinni sanallisesti enää. (viime yön aiheena keho-psykofyysinen-henki ja sen merkitys ja yhteydet yms) heh... luennoilla..

Eilinen menin tutustuessa tämän kaupungin terveyspalveluihin. Tyttärellä jalassa pienestä "haavasta" kehkeytyi nopeaan tahtiin iso tulehdus. Sairaalasta toiseen ja verikokeita ja seuraamista, "uhkakuvana" antibioottia suoraan suoneen osastolla pari päivää..
6,5 tunnin reissun jälkeen kuitenkin pääsimme kotiin resepti kainalossa ja tulehdusalue tussilla rajattuna jalkaan, jonka avulla voimme seurata etenemistä. Mutta kieltämättä tässä kaupungissa toimii hyvin nämä palvelut ja on ystävällinen henkilökunta.

Viikkovillitys tuntui kovasti siltä, että "salatut ja mahdolliset vilpit" paljastuu ja turha tekeminen on turhaa.

Kovinpa nuorena täällä kaikki on ensi-SUUDELMANSA saaneet..  : (vai pusujako?)

[pluto]

kuulemma 8 huoneessa näkyy myös kuolinTAPA,

Tuota en ole muuten ennen ole tajunnutkaan.
Mulla kun 8. huoneen kärki oinaassa ja huoneessa Kheiron, niin ilmeisesti haavoitun tuskallisesti räjähdysonnettomuudessa ja joudun lopuksi anomaan jumalilta kuolevaisuuden lahjaa...

 

Synkeissä tunnelmissa tänään...

Noista lapsuusmuistoista. Jostain syystä muistan tosi vähän siitä ajasta, kun äitini asui vielä kotona. Olin kuitenkin jo kuusi kun hän muutti pois, joten aika outoa minun mielestä...

Semmoinen muisto on, että heräsin aina aamuisin varhain ja kesäaamuina istuin portaalla ulko-oven edessä punaisessa uimapuvussa ja ihailin vielä alhaalta paistavaa aurinkoa äitini lähtiessä aamulla töihin. Oli vielä aivan liian viileää olla uimapukusiltaan ja minulla olikin äitiyspakkauksen keltainen viltti hartioillani.

Muistan myös seuranneeni auringon nousua samalla paikalla, ja äitini todistaakin, että hän on joskus herännyt viiden aikaan aamulla siihen, että ulko-ovi on käynyt ja tenava lähtenyt pihalle. Ilmeiseti olen joskus päässyt livistämään ulos niin, ettei kukaan ole huomannut.
Muisto on jostain syystä jäänyt voimakkaasti mieleen. Hiljainen maailma. Vain minä, aurinko ja linnut. Ikää minulla oli kai 3 tai 4 vuotta.

Ja vielä tuosta unissa lentämisestä. Näen aina silloin tällöin unta lentämisestä, mutta se on aina unessa jotenkin tosi vaikeaa. Tiedostan, että minun täytyy vain USKOA, ja lentäminen onnistuu, mutta saan itseni irti maan pinnasta vain pari metriä, ja aina välillä pitää palata potkaisemaan maasta vauhtia. Matalaliitoa.

[nikki]

synkeissä tunnelmissa..kuu t-ristin osana hetken aikaa,
  2 astetta  ,
  :jousimies:28 ast.
  :oinas:6 ast.
tuo venus on jotenkin vahvoilla tuossa,sellanen agressiivinen "pöpö"
kun vielä  on 0 astetta 
ja ite marskin 0 astetta  ,
että ilmakuplia puhaltelee ja buklaa nämä beibit,
rapu on hedelmällinen merkki,pöpöillekin,
pitäkää itsestänne huolta,mitä se t-risti käskeekään..

nuo lapsuusmuistot oiskin jännä osata sijoittaa jollekin lapsuuden ap-kartalle,
jotenkin niistä tulee kartat mieleen,vaikken esim. plutonkaan karttaa tiedä,aurinko vois olla nousevana planeettana,tai 4 huoneessa
"isän korvikkeena",isän merkitystä korostamassa,varsinkin kun äidistä
ei ole paljon muistoja,
tuosta omasta käärmeunesta tuli mieleen oidipusikä-vaihe ja vahva pluton vaikutus,
lentounista tietenkin  ,
progekarttaakin vois tutkailla,
oisko progekuu "muistokuu"..

8 huoneessa niin paljon tavaraa,että kuolintapa voipi olla jopa onnenpotku..

[mateve]

  :ssa satoa viikonlopulla.
Poikani katsastamassa äitiään, että on kaikki kunnossa, hänen omassa elämässä miettimistä mitä oikein tahtoo.
Vanhin  tytär puhelinyhteydessä pariinkin otteeseen vihdoinkin, samoin elämäänsä äitinä kertomista, itsellä  tytär jota nyt joutuu rajoittamaan, niinkuin minäkin laitoin rajoja, ymmärtää vihdoinkin, miksi.
Lauantaisen keskustelun seurauksena yöllä uni jossa hän pyysi anteeksi itkien ja minä tunsin syvää myötätuntoa häntä kohtaan, jolloin päässäni alkoi humina joka lisääntyi kuin muuntajassa, niin että heräsin ja totesin sen fyysisestikin 

Eli vaiheikas viikonloppu joka tuo luottamusta siihen että kaikki toimii ajallaan ja jokainen kantaa omat kehityskiemuransa itse...
Ihanaa kevät ilmaa täällä...

   Mateve

[Pallaskissa]

"Rekka väisti, perhe pelastui" otsikoi päivän Aamulehti ja  saa helpotuksen kyyneleet silmiin.

Pöpöjen ruokana edelleen, nyt pienempikin lapsi kuumeinen ja päivystyksessä käytiin, seurana aulallinen yskiviä ihmisiä ja lyhenemätön jono kun jatkuvasti tuotiin sydänpotilaita ovesta...

Pluto, aika makea kuolintapakuvailu! Hmm, itselläni tyhjä 8. huone, kärki Kauriissa. ...Pitkää ikää  :? Täytyykin katsoa, mitä aspekteja huoneen kärjelle osuu (ja huoneeseen mahdollisesti tulevat keskipisteet!).

Ja nyt, kuten aina Rapu-Kuun aikana pyykkiä pesemään ja tautisena aikana kuuraamaan WC Tolulla  <-- Pöpöt, tämä on teille!