tänään taas kartanteko pelitti täällä,
ei tartte vaihtaa vimpaimia,tulee muuten samanlainen olo kuin tuon digi-tv.n kans,että PAKKO,jos meinaat töllätä jatkossakin,
en taida meinata,digiä meinaan,
mikähän siinäkin on että sitä nousee kuin vauhko hevonen takajaloilleen jos joku meinaa ns. pakottaa johonkin,
siis sillai ettei anneta muita vaihtoehtoja,
toisen ehdoilla tekeminen syö motivaatiota,
lapsuustraumoja,joo..
:kuu:10 ast.
tänään aiemmin tarkkana,
tuosta tuli jotenkin mieleen tämänpäiväiset 2 vanhaa rouvaa pyöräilemässä,aamulla ja nyt illalla työmatkalla törmäten,
(
lähiliikenne) molemmat jotenkin yllättävästi kaukana kotoaan,(15 km)
,
molemmilla pyöräilykypärä päässä (ravun turvallisuus),
toisen olen aikaisemmin nähnyt pyörän selässä korkeintaan postireissulla (siis maaseudulla) ja tämä rouva on yllättäen alkanut kalastamaankin,käy katiskoilla naapurirouvan kanssa,
toinen on eläkkeellä oleva eläinlääkäri,jonka on tottunut näkemään
autolla ajamassa lääkärisalkkunsa kanssa,
että kun ikitosi tuolla kyseli kriittisiä "akkain" planeettoja niin
tämmöisiä itsenäisiä polkijoita täällä tänään,
ottavat elämänsä omiin käsiin vihdoinkin,eläkkeellä
miksihän minä yhistän rapuun nimenomaan nuo vanhat rouvat muutenkin,mamsellit ja matriarkat,Niskavuoren Hetat,
ei mitään tunteellisia hömppiä vaan suvun vanhimpia kunnianarvoisia rouvia,kaikki langat käsissä,
mummoni,tätini,joka täyttää huomenna 80 v.(isän puolelta tietty..)
samalta kylältä kolmessa talossa vanha emäntä rapu,
oonpa tainnut tästä kirjoittakin jo männä vuonna (kauheeta toistoo alkaa tulla,apuva)
tuosta edesmenneestä mummosta (siis jotta mukamas herkän ja tunteellisen ravun kuori nyt repeis vihdoinkin liitoksistaan)
hää oli ihan hirviä suustaan,
kauhia manipuloija,
kaikki suvun asiat oltava tiedossa,
tekemiset kyseenalaistettava jos eivät mahtuneet hänen pirtaansa,
piti vanhainkodin mummot herran nuhteessa iltahartauksillaan ihan kuin se hänen tehtävänsä olisi ollut,ei mitään kuin halua hallita,
(voe miun geenei..)
puuttui minukin elämääni ohjaten kirjeitse kun en tietenkään raukka ite mistään ymmärrä,
joo,rauha hänen sielulleen,
ja katsonpa sitten (joskus) peiliin...
tienvarsilla kukkii henkisinä viuletteina ryppäinä
kaekk kellot,hirven ja peurankin komiana,
ja nimenomaan ryppäinä