seuraava »

[täysikuu]

diamond
kiitos kieloista ja paranen hyvää vauhtia.....se on tarkoitus

Viime yö oli aivan julmetun ankara heittäen kummallisia vanhoja ahdistuksia jo olemassaolevien lisäksi, hyi.
Tytärkin sekoili ja käveli unissansa, kelloa katsomassa kuulemma, juu ja kyllä oli katsonutkin, muuta aamulla ei sitten tiennyt asiasta mitään.
Ajattelin näitä meidän lapsia, siis kaikkien äitien, ja itse ainakin haluan sanoa ääneen kaikki kiitokset, kannustukset, rakkauden tunteet, ja mahdollisuudet ulos tuolle rakkaalle pakkaukselle. Ostin hienosti ensimäisen lukio-vuoden suorittaneelle tyttärelleni kauniin keijukais/enkelityttö patsaan jolla on kyyhkynen kämmenillään ja minusta se kuvasi hurmaavasti sitä aitoa siivet auki ja asioiden maailmalle laiton meininkiä.
Itkuksihan se meni, todistus haetaan huomenna, niinkuin myös poitsun.

[Tiigris]

Mua mietityttää toi juhlahömpötys..
Ja se että vanhemmat palkitsee lasta koulumenestyksestä..

No, mä sain tapella äidin kanssa kauan että se suostu järjestään mulle yo-juhlat. Mutta sekin oli sitten vaan ihan lähimmille sukulaisille ja mun kavereille. Tosi rennot juhlat siis.. Joista pidin paljon.
Muistan kun itkin äidille että kaikilla muillakin on juhlat ja mulla ei ole ikinä ollut mitään juhlia, ei rippihjuhlia (koska en edes käynyt riparia), ei ollut prinsessapäivää kun vastustin koko vanhojentanssitouhua, ja lapsena mulle taidettiin vaan kerran järjestää synttärit johon sain kutsua kavereita..
Äiti sanoi mulle vaan että hirvee vaiva ja ei ole varaa... Mutta lopulta suostui.....

Jotenkin sitten ihmetyttää kun katsoo että joku touhuaa ja touhuaa joidenkin lapsen juhlien järkkäämisen kanssa ja jopa tykkää siitä... 

En oo katkera. 

Mä luulen että mun lapset joutuu kokemaan lähes yhtä juhlattoman elämän kun mä. 
No synttäreitä voin järjestää mutta en kyllä mitään kuivia ja ärsyttäviä isoja juhlia johon tulee kaikki ei niin kivat sukulaiset yms.... Plääh. 

[rovatar]

Miten niin palkitsee??

Mie koen että arvostaa toisen vaivannäköä ja saavustusta? Antaa sille arvoa.

Onhan se niin, että tavat ja arvostuksen esittämiset tehdään tietyllä jo sovitulla yhteiskunta tavalla :, mutta jokainenhan meistä elää tiettyjen " sääntöjen" mukaan ...toinen toisella tavalla, toinen toisella ja aina joku rikkoo niitäkin..., MUTTA eikö tärkeintä ole se, että osoittaa lapselleen, että MINÄ , vanhempana arvostan, SINUN, lapseni saavutusta, sellaisella tavalla , joka Lapselle on tärkeää. Toinen lapsi haluaa sen suurina sukujuhlina, toinen ei, hän ei juhli ripareita ym.
Vanhempi arvostaa lapsen omaa mielipidettä. Ei sitten lapsen tarvitse ruveta syytteleen vanhempia, kun et järkänny mulle hienoja sukujuhlia...

[Tiigris]

No sorry ettei mun vanhemmat antaneet mulle mitä halusin. 
Ei se ole mikään itsestään selvyys. Ja kaikkia vanhempia ei ollenkaan kiinnosta esim. lapsen koulumenestys..
Mulle äiti aina naureskeli sitä että miten muut vanhemmat vouhottaa lapsiensa todistusten kanssa ja antaa rahaa hyvistä todistuksista.. Silloin äiti sanoi mulle että sillä ei ole mitään väliä, että ei ihmistä saa mitata suoritusten perusteella (ja by the way, keskiarvoni oli melkein aina päälle ysin, mutta siitä ei kyllä kotona sanottu juuri mitään- kuten ei siitäkään sanottu mitään kun yläasteella numerot laski kuin lehmän häntä ja lintsasin enemmän ku olin paikalla).. Minua ei ylistetty, mutta ei myöskään patisteltu tai haukuttu. Olin aina arvostettu ja sen näyttämiseen ei tarvittu mitään ihmeempää.

Ehkä tää oli jotain  - lapsuutta, mutta oikeasti olen kiitollinen siitä,
että olen ehkä jo hyvin varhain oppinut arvostamaan asioita eri tavalla,
koska ympärillä ei ole ikinä hössötetty liikaa.

[Tiigris]

Niin siis kyllä minä aion onnitella ja kannustaa tulevia lapsiani,
ehkä sitten löytäisin kultaisen keskitien mummoni ja äitini väliltä ... 

[Ajatus]

Nojuu...vähän kaksipiippuinen juttu tuo suorituksista palkitseminen. Itse olen sitä mieltä, että ilman muuta hyvistä koulusuorituksista kuuluu antaa kiitosta ja hyvää palautetta. Ymmärrän kuitenkin tuon Tigrinumin äidin pointin sikäli, että jotkuthan saavat sitä kiitosta vanhemmiltaan vain koulusuorituksista, tai vain jos suoritukset ovat vanhempien mielestä "tarpeeksi" hyviä, eikä se ole lapsen kannalta kovin oikeudenmukaista. Ei vanhempien hyväksyntää pitäisi koulusuorituksilla joutuakaan ostamaan. Mielestäni kuitenkin jollain tavalla arvostusta pitäisi aina osoittaa, kun lapsi on saanut tietynlaisen etapin opiskeluissa kunnialla suoritettua - oli se sitten yo-kirjoitukset, ammattiin valmistuminen tai muu vastaava.

Henk.koht. kammoksun juhlien järjestämistä eikä voisi vähempää kiinnostaa niihin liittyvä hössöttäminen (olen ), mutta en osaisi itse lähteä kyseenalaistamaan lapseni (jos sellainen olisi) yo-juhlia. Ne kuuluvat minulla jotenkin kategoriaan "itsestäänselvyys". Mutta henk.koht. arvostuksistahan siinäkin on kyse, eivät kaikki vanhemmat (tai kaikki ylioppilaatkaan) arvosta ylioppilastutkintoa, eikä siinä silloin nähdä sen suurempaa juhlimisen aihetta. Tärkeintä olisi varmaan saada aikaan jonkinlainen kompromissi juhlinnan tyylistä ja laajuudesta vanhempien ja lasten välillä, jos nuo arvostukset kovasti eroavat toisistaan.

Niin...tällä hetkellä - arvostukset sopivat kai hyvin pohdinnan aiheeksi. Ja ruoka myös...noista tarjoiluista kun mainittiin, niin kalliiksihan ne tulevat, mutta eihän juhla tuntuisi juhlalta jollei saisi samalla herkutella jollain ei-niin-arkipäiväisillä jutuilla. Itse olin siellä lauantain yo-juhlissa töissä, eli auttamassa kaveria keittiössä ja palkaksi on nyt jääkaapissa ihania piirakoita, joita jäi juhlista jäljelle - nam. Niitä väännettiinkin porukalla koko perjantai-ilta.

[nikki]

 :kuu:13 
 
 
onko tässä flirtin poikasta ja hurmaushenkee,iskumeininkiä ja retro  :lla sitten "iskunvaimenninta"?
menojen höyläystä otsikoi paikallinen lehti,
ja painotalo "Helprint siirtyi hollantilaisten käsiin "(heh,lehtipainanta,kädet ja  )

noista juhlista,
en minäkään HÖSSÖTTÄNYT,herraisä pois se minusta!
muistan omista yo-juhlista kuinka itse ehostin kotia juhlakuntoon,
leivoin ja hankin juomalaseja lisää (jäi jostain syystä mieleen ja huvitti kun tytär ekana osti "naisellisia maljoja" lisää, )
siis omat vanhemmat,isä varsinkaan ei ole mikään juhlija;
tyyliin lannanlevityksestä pellolta ei taho malttaa lähteä pojantyttären ristiäisiin,
nyt itse vanhempana ja äitinä noihin juhlien valmisteluun liittyi niin monia muitakin tunteita kuin vain yo-juhlien humu,
jos rippijuhlat ovat tavallaan siirtymäriitti lapsuudesta nuoruuteen,itsellisyyteen,
(nämä luterilaiset/koulujuhlat "korvaavat" tärkeitä riittejä,joita olisi syytä juhlistaa)
niin ylioppilasjuhlat ovat samalla siirtymäriitti vastuulliseen aikuisuuteen,irtautuminen vanhemmista ja lapsuudenkodista,
on valmistauduttava tekemään päätöksiä ja kantamaan niistä vastuu,
"yo-todistus todistaa sinulla olevan VALMIUDEN korkeakouluopintoihin" sanottiin juhlapuheessakin,
niin että kun tiesin tyttären tulevasta muutostakin niin kyllä se juhlien pottusalaatti
sai "suolaisia mausteita" joukkoon,
iloa,onnea, haikeutta ja niitä irtipäästämisen suolaisia kyyneleitä,
monasti juhlien valmistelu on jo puolet juhlasta,sitä odotusta kuin jouluna ikkään,
varsinkin kun se itse juhlapäivä menee niin nopeasti,
mielelläni olin rättipoikki,kerran elämässä tämmönen tappaus kuitenkin,
ja juhlat olivat todella onnistuneet,
vieraat tyttären kutsumia enimmäkseen,
lupsakkaa meininkiä

tuo  :merkurius:rx 19  on aika tarkassa kvinkunssissa omaan merkuriukseeni  ;siksiköhän on ollut vähän vaikia viestitellä tännekään?
jonnekin olin kirjannut  :n olevan irtipäästämisen aspekti,
joo,pakkasin eilisillan tyttären tavaroita,hän lähti itse pääsykokeisiin,
tänään lähti muuttokuorma kohti uutta kotia;
niin ontosti kaikuu huoneessaan....
onks tää nyt se tyhjän pesän syndroooooooooooooooooooma nui niiku hiänosti sanottuna?

[mateve]

Sitä se on Nikki 
Mutta on siinä myös mukavaakin, oman elämän rytmittämistä omaan aikaansa. Käyhän ne lapset kotonaan kun muistavat ja tarvitsevat.
Itselläni oli uusikuu    jalat rakkuloilla uusista kengistä kun jokavuotinen  - jalat paljaana. Eli siis tasapainotuksen tarvetta kun  on  dekanaadissa, mutta näköjään hienosteluakin on kuvioissa mukana, se naisellisuus kun pukkaa esiin vankilassaolon jälkeen.... 

   Mateve

[nikki]

 :kuu:7 
viime yönä  eli Hectorin sanoin "unet kummalliset minut menneesen vie,monet kasvoni peilistä nään.."
  ja hellepäivä,
niin helle ettei jaksa kattia sanoa saati pottua lähteä istuttamaan,
jääköön huomiseen Kustaan päivään,perinteiseen potunistutuspäivään,
vaikkakin kuu on jo kasvava (mullan alta satoa antavat pitäisi istuttaa vähenevän kuun aikaan) mutta jospa tuo rapukuu antaisi silti satoa,
ja onhan siellä maalla jo kolme riviä pottua taimella,
perääntyvä merkurius on pitänyt palaveria tulevaisuuden työn tiimoilta,
opettamaan taitaa  joutua opettelemaan,
jos vain rahoittaja hyväksyy työharjoittelun,
lehmät on sitten minun osaltani lypsetty,
lopullisesti laitumelle laskettu,
irtipäästetty,
totisesti toivon että sillekin alalle löytyisi tekijöitä,jotta Suomen ruokahuolto pelaisi jatkossakin,
minun polveni ei vain suostu siihen hommaan enää taipumaan,
"arvaamattomat ovat herran tiet",luojan suuret suunitelmat,
niihin on taipuminen,
kiinteän merkinkin loppupeleissä,
ja hyvä näin,
eteenpäin

[Lizzy]

Nikki, sekä äidillä että tyttärellä muutoksia edessä... Hyvä olo tulee viesteistäsi. Selvästi leppoisat ja luonnolliset muutosten tuulet puhaltavat... sitä aitoa elämää, joka menee luonnollisesti eteenpäin...
  sen ymmärtää... vaikka tuliskin joku syndroooooma...

Tuli ihan kaihoisa olo tuosta mitä kirjoitit ylioppilasjuhlista. Se ei todellakaan ole vain se juhla... siihen liittyy niin paljon kaikkia tunteita. Niin ja juuri noita "riittejä" tai "rituaaleja" jollain tavalla kaipaan. Sellaisia, jotka jokainen tajuaa niiden olevan käännekohtia elämässä.

Mun elämästä on nyt juhlat aika kaukana. Välillä tuntuu, ettei elämä tunnu miltään, ei tuoksu miltään, ei maistu miltään... Ei näy muutoksia... Mutta ehkä se on just sen merkki, että ne on todella lähellä ja kohta alkaa ruusut taas tuoksuun.
 

Todella helle ollut tänään. Ei ole jaksanut tehdä oikein mitään. Onkohan huomenna samanlainen. huh

[täysikuu]

Rapu,  , rapu rallaa....
aina omalla tasaista "kyytiä". Olin hakasten heitto-reissulla ja turhaan pelkäsin metallin vievän osan jalkaani mennessään...Vähä kirpas muutamassa kohtaa, niin kai se kuuluukin.
Polvi paranee, hyvin. Mieli ei parane hyvin. Sukulaiset ahdistaa armottomasti. Liikkua ei voi, kun kepeillä, puol kilsaa päivässä.
Se siitä.
Vehka avasi kauniin valkoisen kukkansa aamukahveepöytään piristeeksi. Suippo, terävä kärkinen, puoliavoin, sisus "piikkinen", kaunis yksinkertaisuudellaan. Mielenkiintoinen. Erilainen.
Pohdinnoissa paljon tuo erilaisuus, poikkeavuus, ja kun sitä olet, se kuinka sinuun suhtautuu suuri väki....
polkee yli, hermoaa hitautta, katsoo ylenpalttisesti alhaalta ylös, osittaa sormmella, ei väistä.
Apuva, siinä onkin olemista.
Onnekseni luoja antoi syntymässä positiivisen mielen pohjalle, muuten oltas tosi pohjalla.

Kohta se jussikin, siin keskikesä on käsillä, että tää aika menee......katoaa....karkaa.

[Ajatus]

lehmät on sitten minun osaltani lypsetty,
lopullisesti laitumelle laskettu,
irtipäästetty,
totisesti toivon että sillekin alalle löytyisi tekijöitä,jotta Suomen ruokahuolto pelaisi jatkossakin

Voi, sanos muuta...samat tunnelmat myös lapsuudenkotonani tällä hetkellä. On varmasti outoa, kun ei kesällä ole enää lehmiä kotilaitumella...kun yli 30 vuotta on ollut. Isä on , koville oli vissiin ottanut.

[Ippuska]

nikki - ONNEA uusille urille   
Tyttärellesi myös 
 

[nikki]

tack ippuska,
asiat tuntuvat loksahtavan uusille urille kuin itsestään,etenevät siihen malliin että alan jo huolestua josko suunta on sittenkään oikea (MUUTOS VAATII AINA SUUNNAN),
vaan kaipa se on,kun kerran eteneminen  ei takkua

täysikuu
minäkin mietin tuota erilaisuutta;jos ennen erotuin pituuteni ja ryhdin ansiosta joukosta,niin nyt olen sitten "ryhdikkäästi linkuttava",oudosti kävelevä,
vaan eipä tuo haittaa,ENÄÄ;
jo vain arastelin minäkin aluksi liikkeelle,immeisten ilimoille,lähtemistä,
vaan nyt olen omaksunut vaanivan pantterin kuvasta sanat:
 "ASENNE RATKAISEE AINA!"
(tosin sen yläpuolella toisessa kuvassa makoilee auringossa kuin ilmetty edesmennyt kollini,vaan onhan siinäkin asennetta ottaa välillä lunkisti..)
mutta että sormella osoitetaan,ikävää,todella,
mutta jospa siinä on opetusta myös osoittajalle,
ajansaatossa monet "roolit" vaihtavat omistajaa?

  28 
potut tuli laitettua maahan,
ei ihan kaikki,koska myös mäkäräiset löysivät pottupellolle,
ja venuksen verenhimoisesti sekstiilaten jellonamarsilleni (tr  tarkka huomenna) imivät käsivarteni mukaville paukamille,
ja pottu oli tietenkin "norjanpunaista" jo SDP:n puheenjohtajavaalienkin kunniaksi,
valituksi tuli Jutta Urpilainen,
  jolle tuo  teki transiittia,
valovoimainen kultakutri,
transiittina hällä  "a pleasant day",
siis ihan jonnenjoutava transiitti nui niinku poliittista vallanvaihtoa aatellen,
ehkä se kuvastaa ajanilmiötä siten että politiikot alkavat olla nuorta ja lehdistön linssille sopivaa,julkaisukelpoista mediatavaraa,
toinen hehkuttaa koko hammasrivistöllään ja toinen kultakutreillaan,
ok,kunhan muistavat asiansakin,
linnunradalla pähkäilivät tuota valintaa,kun eivät saaneet kunnon transiitteja tueksi valinnalle,
en tiedä olisiko tuossa jotakin valtaanpääsyyn liittyvää,
tr  Lilith  ,(2 astetta jo yli tosin)
uranus liittyy vallanvaihtoon,ja tuo Lilith voisi hyvinkin olla meijän Suomen vahvoilla,ensimmäisillä naisilla,merkittävä,vrt Halonen,
ja hällä tais olla joku "unelmien päiväkirja",eiks se sopis kaloihin,
ja uranus yllättäen täyttääkin ne unelmat?

[K-NRJ]

Kuu on siirtynyt Leijonaan, sinänsä hauskaa, mutta se lähestyy uhkaavasti Marsia ja noiden kohtaaminen osuu 2 asteen päähän IC:stäni... eli mitä tapahtuu? Pieni räjähdys / välikohtaus kotona?

Hieman esimakua sain juuri kun jahtasin Leijona-poikaani ympäri taloa (niin, teille jotka ette tiedä niin asun nyt siinä ihanassa asunnossa ja piha kukkii jo kauniisti, omenapuista tippuivat juuri kukat mutta omppuja odotellaan) koska hän ei haluaisi ottaa antibioottejaan... huh, kyllä pikku-Leijona jaksaa pistää hanttiin mutta ovela Kauris piilotti antibiootit mehuun