Ahaa, vai tr kuu Vesimiehessä tänään...
Tuulista ja viileetä, jep jep. Minulla on Veskari-kuu ja kyllähän sitä tuuli ja viileys hyvin kuvaa. Päässä alkoi välittömästi soida kaksi biisiä: "Ei vapaata vangita voi" sekä yhden vanhan nuortensarjan tunnari: "Kesätuulet kutsuu seikkailuun...".
Kolmas mieleen tullut (ja yksi lempparibiiseistäni muuten) on Suurlähettiläitten iki-ihana Kun tänään lähden. Siinä tiivistyy ehkä kaikki se, jota itse Vesimies-kuuhuni yhdistän.
mutta muuten nämä ovat kyllä virkistäviä kun heidän kanssaan saa olla rauhassa eikä tarvitse pelätä joutuvansa jotenkin riepotelluksi tunteellisesti.
Nimenomaan tätä minäkin arvostan toisissa ihmisissä. Suorastaan vältän sellaisten ihmisten seuraa, joilla on tapana purkaa tunnetilansa näkyvästi ja kuuluvasti. Osansa on varmaan kyllä tuolla Rapu-deskendentilläkin.
Tunteiden ilmaisemattomuus ei muuten tarkoita etteikö niitä olisi, vaikka sellainen kuva varmasti helposti toisille ihmisille tulee. Ehkä tämä "rauhassa oleminen" on myös Veskari-kuiden "kirous" siinä mielessä, että kun on huono osoittamaan tunteitaan, ei myöskään lähipiiri hoksaa herkästi osoittaa niitä takaisin. Sitä toivoo ja osaltaan ylläpitää tiettyä etäisyyttä, mutta kuitenkin isoja suruja kohdatessa kaipaa osanottoa kuten muutkin. Ei voi kuitenkaan toisaalta lähipiiriä empatian puutteesta syyttääkään, kun itse tietää itse antaneensa sellaisen viileän ja "kyllä minä pärjään" -kuvan. Itselläni vielä tuo aurinko vesimerkissä tekee sellaisen ristiriidan, että esim. itken ja nauran loppujen lopuksi aika herkästi ja Veskari-puoltani se tietysti ärsyttää joskus suunnattomasti.