Itselläni on ollu jo pienestä lapsesta lähtien kissoja että en muista kaikkia millaisia he olivat.
Vanhin naaraskissani on jo yli 10 vuotta ja asuu kenties lähistöllä tai hän yleensä lähtee pois, jos hänellä omia pentujansa kotona, mutta hän on syntynyt siinä kesäkuun puolella tietääkseni, eli hän joko kaksos tai rapu kissa sitte.
Jos nyt puhuis siitä rakkaimmasta kissastani niin se on Risto. Sellaista ihanaa hassuttelijaa ja hellyyttä rakastava kissa on varmasti Härkä, ainakin hän oli aikamoinen syömäri
Nyt ihan nykyisistä sanoisin että hekin ovat ilma merkkejä molemmat, eka on Remu jolla samoja luonteenpiirteitä Ristosta, tai hän on oikeastaan Riston jälkeläisiä, Remulla oli jäänyt vielä henkiin Nöpö, joka
annettiin sukulaisilleni.
Toinen on Kimi, tai sitä kutsuttiin silloin syntymästä asti ihan millä nimellä tahansa. On aikamoinen villi luontoinen, myöskin joskus kotioiloissa, hän on syntynyt siinä lokakuun alkupuolella ja hänen kanssaan syntyneitä oli vielä neljä joista kolme kuoli, toinen kauniin tumma naaras kisu sitte annettiin vanhemman siskoni kaverille.
Oli minulla myöskin silloin 1998 syntyneitä kisuja, joista silloin pidin valkoisesta Ollista joka sitte jäi linja-auton alle noin 1 vuotiaana, Ilona joka oli kans pitkään oli jousimies mutta en nyt muista millaisia piirteitä hänellä oli, muistan ainakin sen että oli mustasukkainen jos hänen äitinsä eli Nekku oli joko minun tai muitten perheenjäsenien kanssa, hänellä oli vahva side vanhempiini ja minun ja siskoilleni, mutta sitte
noin 8-9 vuotiaana hänellä oli tullut kohtusyöpä, tai kaikki sai ehkä alkunsa kun Risto ja Ilona olivat silleen
ulkona ja näin hänet kiereskelevän, sen jälkeen alkoi tulla se kohtusyöpä ja kesän alussa hän katosi jonnekkin tai ihemttilin sitä, no se asia on surettu ja Riston asia myöskin kun hänen Remunsa ja Nöpönsä
syntyivät, luulenpä että kollit lähtevät yleensä pois synnyksen jälkeen tai jotain sellaista.
Näiden nykyisten kissojen aikana toivoisin pitkää ikää tai niin kauan kun kollit sitten elävätkin
