seuraava »

[Sister of Night]

Eikö exälleen voi toivoa mitään hyvää? [/color]

Mä voin täysin liittyä tähän kerhoon siinä, kuinka ex on löytänyt ja kihlannut uuden tosi nopeasti eromme jälkeen. Kyllä se minustakin pahalta/ihmeelliseltä tuntui, kun oma prosessi koko eron työstämisessä ei ollut edes kunnolla alkanut.

Mun mielestä tai ainakaan mun kohdalla kyse ei ole siitä, etteikö eksälleen voisi toivoa mitään hyvää. Tottakai voi. Tuskin monen muunkaan tähän topiccin kirjoittaneilla asia on ihan niin. Meillä minä olin se, joka lähti ja eksä jäi itkemään, uhkailemaan, roikkumaan, ties mitä. Joten hänen, ja kavereidensa ja perheensä silmissä minä olin se kusipää jolle ei voi toivoa mitään hyvää, kun tuosta vain lähdin "ilman hyvää syytä". 

Sitten kun uusi tyttö löytyi, niin sen jälkeen hän oli kuin napin painalluksesta valmis päästämään minusta irti. Lähinnä siis omalla kohdallani kyse on ihmetyksestä. Miten tuo ihminen voi aloittaa uuden suhteen noin nopeasti, kun vielä viime viikolla on itkenyt silmät päästää puhelmisessa mulle, ja uhannut kuolevansa katuojaan. Ja on kyllä totta, että kai siinä on mukana myös silkkaa egon pullistelua, että miten tuo voi MINUN jälkeeni noin nopeasti siirtyä seuraavaan??

Olin vilpittömästi onnellinen, että uusi löytyi, koska en varmaan olisi enää jaksanut kauaa sitä puhelinterrorismia, kun mikään ei mennyt perille. Mutta myös ihmeissäni.

Niin tuolloin, kun edelleenkin toivon hänelle kaikkea hyvää, mutta kyllä mielessä on edelleen sellainen ajatus, että kestääkö se nopeasti solmittu kihlaus, joka on tätä nykyä muuttunut avioliitoksi, kovin kauaa.

Se ei tietenkään ole enää minun asiani eikä ongelmani, mutta onhan hän yhä jollakin tavalla rakas ihminen.

Ja sen kyllä allekirjoitan täysin kokemusteni pohjalta, että hyvin monille miehille tuntuu olevan todella vaikeaa olla yksin eron jälkeen, ja käydä läpi tietyt tunteet ja toipuminen. Ja tässä EN NYT tarkoita sitä, etteikö monien naisten kohdalla olisi sama homma...puhun vain omista kokemuksistani. Mutta jotenkin tuntuu, että miehillä on suurempi tarve hypätä heti uuteen valkavaan suhteeseen. (ja älkää nyt kaikki foorumin miehet lynkatko minua  )

[heguli]

Nopeasti eron jälkeen alkaneet suhteet ovat yleensä sellaisia "siltasuhteita", joiden tarkoituksena on säilyttää jätetyn minäkuva ja identiteetti kumppanina ja   #miehenä# muiden silmissä.

Ei siinä mitään pahaa ole, todellakaan. Jossain vaiheessa ne käsittelemättömät pettymykset kuitenkin eteen tulevat fyysisinä tai psyykkisinä ongelmina.

Täytyy vain yrittää ymmärtää....

 

[^^Queen Nefertiti^^]

Hrm olinkohan Itse laastarisuhde, kun exä oli 4v edellisen kanssa, 4 kk minun kanssa, 9 kk seuraavan kanssa.. tuli vaan mieleen että toimiikohan tämäkään matematiikka, kun kuittasi suhteensa "se on sellanen kaukosuhde" eli kuulosti suhteelta, jonka voi taas poikkaista kun HÄNELLE sopii..

[sawotar]

Kun kerta erotaan, sama se miten toimii sen jälkeen  : ei minua ainakaan kiinnosta pätkääkään toisen uudet onnet ja valloitukset pääasia kuhan on onnellinen ja on löytänyt vertaisensa, koska itse en ole siihen pystynyt olemaan omalla persoonallani  olen ex:lle aina sanonut että elä etsi huonompaa eläkä parempaa vaan tasavertaistasi
Huvittaa kun kumpikin ex miehistä sanoivat ennen suhteen loppumista''Mähän en ikinä sun jälkeen edes katso naisia
  siis se on kyllä hölynpölyä  eikä mennyt aikaakaan kun oli uusi mut silti toivon sille onnea

[^^Queen Nefertiti^^]

Luulen että miehet saattavat jopa uskoa moniin sanoihinsa ja tunteisiinsa, mutta kuten Shere Hite osuvasti sanoi tutkimuksessaan, hyvin yleinen tila näkyy olevan "olen sekaisin tunteistani". jne ymv.

Monia vaihtoehtoja, monia ärsykkeitä meillä kaikilla, aina saattaa löytyä  uusi. Tai siis löytyy- :

[Tess]

Mulla on juuri eroprosessi meneillään, eikä ole taaskaan ollut helppoa... Olen se jättäjä, kuten viimeksikin vuosia sitten. Suhde ei yksinkertaisesti toiminut, mua masensi ja olin ahdistunut aina. Oltiin vain niin erilaisia, enkä kai sitten saanut suhteesta sitä mitä tarvitsin, vaikka olikin niitä mukavia leffankatselu-hetkiä. Tätä on ollut äärettömän vaikea selittää miehelle, joka yhä rakastaa ja toivoo ja lupaa muuttuvansa ja ymmärtävänsä vasta nyt mistä kiikasti. Minusta kukaan ei voi muuttua niin paljon, että se parantaisi suhdetta joka ei vain arjessa toimi. Yritän selittää etten nyt tarvitse muutoksia vaan omaa aikaa, eikä hänessä ole vikaa vaan ei vain sovi mun kanssa. Yhtä paha olo tällä kundillakin oli suhteessamme, mutta jotenkin se ei häntä haitannut muka. Ja ollaan nyt kolmisen viikkoa juteltu asioita läpi ja itketty. Rankempaahan se mullekin on kun toisella on niin paha olla.

Mutta eilen kävi sitten jo treffeillä ja tuhlasi yli satasen tähän tyttöön ja ilmeisesti näkevät taas tänään. Mutta samalla sanoo rakastavansa yhä mua eikä parempaa voi koskaan löytää. Joten ei hän vain pysty olemaan yksin ja onhan se helpompaa olla käsittelemättä sitä asiaa. Toinen tyttö vie ajatukset pois vähäksi aikaa. Mulle tämä ero on silti vaikeaa, vaikka sen itse lopetin enkä voisi kuvitellakaan vielä tapailevani ketään ventovierasta...
 
En suostu uskomaan että minussa on enemmän vikaa kuin muissa... tai että olisin hankalampi, vaikka vaikea olenkin  Eiköhän se mies ole sitten se oikea, joka mua jaksaa valittamatta ja jota mä osaan sen takia kunnioitaa 

[the_planet]

Itselläni oli ainakin pitkään eron jälkeen sellainen ihme tyhjyyden tunne. Aluksi sitä metsästi miestä rinnalleen ikäänkuin vaan täyttääkseen vierellä olevan paikan, mutta sitten tuli aika jolloin ei napannut kukaan.
Aina vertaili siihen exään. Pitkä yksinolo aiheutti sen, että asetin aivan älyttömiä vaatimuksia miehelle. Silloin tuli mietittyä paljon sitä miksi ylipäätään jätin hyvän miehen... Niin, siinä vain loppui rakkaus. Olen aina ollut sitä mieltä, etten ole ihmisen kanssa vain siksi, että se on ns. hyvä tapa.

Tuli kuitenkin päivä, jolloin kuulin, että exäni oli löytänyt uuden. En kuitenkaan saanut mitään primitiivi reaktiota, vaan olin jopa onnellinen hänen puolestaan.... Eipä hänen elämänsä ole minun ohjailtavissa 

[sawotar]

Ehkä se oma sokeus tai sitten jos tipahtaa illuusiosta tähän hetkeen ja huomaa, että ei se ollutkaan se mitä halus  :
Itse ainakin ihastuin edelliseen ex:ään kun hän oli raitis, ja eka ex:ään ihastuin ulkokuoreen, mutta tuli radikaalinen muutos vuodessa...viina ja vieraat vei ja tyyli on sama edelleen hällä.
Viime ex on totaallisen levoton persoona liikkeissä ja puheissa jne jne ehkä se oma sokeus valinnoissa ällöttää..mut silt en kadu pätkääkään, koska niiltä sai just sen opin mikä pitikin

[^^Queen Nefertiti^^]

Oletkos elephanti mies? Oliko vika minussa vai siinä, että eräät hlöt olivat kaksi- naamaisia? Hetken rakastavia, toisena hetkenä kylmiä? Ovathan he kelvanneet muillekin, kun muita heille kerran löytyy. Ja olihan eräs nainenkin erotilanteessamme aika ikävä. 

Kyllähän mies voi olla aikansa mukava, mutta eikös erotilanteessa yleensä joku tee jotain noloa? Muistaakseni en itse ole pettänyt ketään? Mutta ei nyt tästä enempää. Sama se mitä tekevät. Se vain aiheutti sen, ettei miehiä pysty ottamaan todesta enää tai "oikeita suhteita", ja hyvä niin. Melkein on seksisuhteet parempia, jos nekään. Myön- teistä kai sentäs että joku voi minusta olla vielä viehättävä, synkkaa tms. kemioita.

Jaahas vai että raittius, ulkokuori ja levottomuus. No minulla meni siten että levot- tomuus, raittius+henkisyys ja ulkokuori hahaha.      >  harjoittelua, parempaan päin menossa. Olishan sitä ehkä voinut muutakin oppia suhteista, mutta pääasia että hengissä ollaan ja voi valita paremmin, kun kerran tarjontaa on. Opin keskittymään sisäiseen rakkauteen ja pitämään hieman jarruja päällä.

[Holly Fruit Cake]

Voi kuule, mun "tärkeimmillä" exillä oli uusi jo ennen kuin erottiin  Ihan vaan siltä varalta ettei tarttis olla hetkeäkään yksin. Silloin voisi juolahtaa mieleen ettei eron syy ole aina siinä toisessa 
 

[^^Queen Nefertiti^^]

Tuntuu etten koskaan ole seurustellutkaan.. like a virgin.. paljon parempi vain miettiä rahaa, työtä ja pintajuttuja.. kaksoisliekeistäkin meni fiilarit.. voi voi.. ehkä tuo vikan exän tärkeily vaan oli liikaa.

HFC niin anteeksi kenessä olikaan mikä syy? Ainoa vika tässä tämänhetkisessä tilassani on, että kukaan ei tunnu enää tärkeältä, oli rikas ja kuuluisa, asemaa ja valtaa, tai ei. Se on outoa. Ja kun seksistä oli puhe, niin onkohan sen vikan exänkään suhteessa muusta kyse. Ihmettelisin jos hän "rakastaa" jotakuta! Eräs otti yhteyttä minuun, en todella tiedä miksi minun on niin vaikea koskea miehiin, tai häneen. No siis ei ole. Toiseen on, toiseen ei.

September 11, 2006
Sudden positive changes in your romantic situation can have you walking on air. Do try to keep a firm grip on reality, though. The Moon-Jupiter opposition might cause you to see such changes through rose-colored glasses; all may not be as it appears. Enjoy the day without setting yourself up for future disillusionment. In the home: avoid quarrels with family members - stay out of their way if you have to. Tonight you need to relax!

[Holly Fruit Cake]

Tarkoitan, että kun siirtyy vanhasta suhteesta suoraan uuteen, ei tarvitse käydä läpi esim. eroon johtaneita syitä,vaan(HUOM! minun tapauksessani) exät ovat jatkaneet samaan tyyliin kuin ennenkin. Jokainen tietty tallustaa omalla tyylillään.

Saitko vastauksen kysymykseesi, Sphinx?

[^^Queen Nefertiti^^]

Heh

niin, loppujen lopuksi teen ja koen mitä teen, eihän minun tarvitsisi siitä kellekään täällä selitellä. Ethän sinä elephanti tiedä, miten paljon kaksinaamainenkin henkilö, jolla on muuten psykologista kuormaa, saattaa RAKASTAA minua (monia vuosia). Se oli silloin, ei se minua enää haittaa. Silloin teetin yhteistähtikartat ja koin sitä sielunkumppanuutta ja se oli voimakasta se. Tosin en kiinnittänyt paljon huomiota siihen että eräs oli kuukaksonen, mutta myöhemminhän vasta kuumerkkeihin tutustuinkin.

Ja jos jotakuta sielukasta tyyppiä sattuu kiinnostamaan seksi, onko se jotenkin paha asia? Ei sekään minua haittaa - kiva että itsekin löysin jonkun uuden muutaman kk sen jälkeen kun exäkin. Uusi tapaus ei ainakaan ole onnistunut loukkaamaan, ei edes verbaalisesti, kun molemmilla on Merkurius Skorpparissa. Ei minun ole silti tarve sanoa hänelle että kuule nyt sitten seurustelet meikän sielun  kanssa etkä saa katsoa yhtään ympärillesi. Sitten se vasta minua inhoaisi. Ei näissä ole kyse tyhjyyden täyttämisestä vaan siitä, että aina välillä löytää jonkun ja sitten pitäis päätellä mitä tehdä. En ollut itsekään nuorena niin pitkällä henkisesti kuin nyt, joten voin ymmärtää nuorempia veljiä. Nimenomaan kokeilemalla näkee mihin jutut menee. Minua huvittaa se että eräskin kaikkea henkistä jutellut tyyppi ei kiinnostanut yhtään, vaikka oli jopa exän kanssa samana pv määränä syntynyt. Sen sijaan aivan toinen, joka on ihan alussa henkisen puolensa ymmärtämisessä!

Ja nyt jos puhutaan siitä että kaikki löytävät uuden, niin miksi ei kun kaikki ovat saman Luojan luomia. Eri asia kuinka raadollinen ero on ja mitä siinä tapahtuu, mutta eipä ole ihmisen psykologiassa minulle ainakaan paljon uutta. Olisi pikemmin ihme jos kaikki eivät löytäisi kaikista jotain viehättävää? Voidaanko ajatella että kaikki ovat osia Minusta, jopa exien uudet naiset? Se oli kaikkein pisimmälle viety ajatus, mihin pääsin aikanaan asiaa miettiessä.

Joo HFC ymmärsin mitä tarkoitat.

[LionQueen]

Totta varmasti on useimpien antama vastaus, etteivät miehet osaa olla yksin, sitähän suurin osa heistä pelkää. Sen lisäksi että pelkäävät vapautensa menettämistä jne. Mutta olen lukenut "Mars ja Venus"-kirjoja, ja niistä olen saanut hyviä vihjeitä miesten ajatusmaailmasta. Jokainen ihminen etsii sitä Oikeaa, ja jokainen seurustelusuhde vie hänet lähemmäs sitä. Kun huomaa että puoliso ei olekaan sitä mitä etsii, on helpompi suunnata "tähtäintä" parempaan suuntaan. Ymmärrättekö mitä koetan selittää..? Yksi mahdollisuus on se, että ex:äsi on kauttasi saanut tähtäimen parempaan asentoon, ja osunut lähelle "oikeaa", siksi kihlaus.

Suosittelen siis teille kaikille sinkuille kirjaa Mars ja Venus - seurustelun taito ja parisuhteessa eläville Miehet ovat Marsista - naiset Venuksesta.

Onnea etsintään ja suhteisiin..! 

[^^Queen Nefertiti^^]

Miksei se exä voi vain myöntää että muuttui täysin alun jälkeen? Oli jo niin erilainen että aikana kun aloitti uuden suhteen, en halunnut häntä kumppaniksi. Tai sitten se osaa piilottaa kylmyytensä alussa. Jotenkin tuntuu että se ei edes käsitä millainen on.. Sellainenko ystävä hän olisi ollut loppuelämän, yhtä tyhjän kanssa?  Annoin exälle Marsvenus kirjoja luettavaksi, eipä tainnut lukea - aiemmat oli toisenlaisia, lainattiin toisillemme henkisiä kirjoja ja luettiin yhdessä ja kommentoitiin  . Enkä ole koskaan kirjoittanut niin ilkeästi kenellekään että muistokin lähtisi. 

Mitä järkeä siinä todella on ettei osaa olla yksin eikä osaa sitoutua. Tästä on kirjoitettu kirjoja, miten suloista menettää kylmä vapaus rakkaudelle.  "Yksin on kylmää, kanssasi on ihanaa".. tarkoittaa matemaattisesti kovin monta surua ihmisille ja kyynistymistä aina uudelleen alkaessa. Vai. Voiko se joskus pamahtaa 99% täydellisenä?

Itselle ollut selkeää ettei pakota nyt yhtään mitään suhdetta. Elämässä on muuta. Kihlauksesta puheen ollen, eka mies halusi eniten kihloihin ja mentiin naimisiinkin, muiden kanssa ei ole toistaseks haluttanut > tosiaan itseäkin kiinnostaa sitoutua yhä vähemmän...  : Olisihan se romanttista..