seuraava »

[Kuuhilda]

Minusta näissäkin asioissa pätee se mikä ihan kaikessa muussakin ihmisuhteissa. Toisen ihmisen kunnioitus, ja kunnioitus itseäsi kohtaan, ja myös rehellisyys, se että uskaltaa katsoa todellisuutta silmästä silmään. Elämä on ja kulkee rataansa, ja tilanteet muuttuvat ja joskus se pakka voi vipata pöytään ihan odottamattomiakin kortteja, sellasia ettei ole koskaan aiemmin sellaisten edessä ollut. Monesti jopa pelossaan ihmiset verhotutuvat omaan hyveellisyytensä ja oikeamielisyytensä ja päätöksiinsä, takertuen niihin kuin kala verkkoon. Silloin, kun ei uskalla, silloin kun pelkää mitä toiset ihmiset sanovat, miten minuun suhtaudutaan, minkä minun tekoni minusta tekee...onko se oikein sitten, jos jättää syvimmät toiveensa, mahdolisuudet, uudet alut ja kokemukset sivun vain siksi, että olisi oikeudenmukainen ja kunniallinen ja ihmisten että kumppaninsa silmissä kunnollinen ja hyvä?
Elämä on elettävä sellaisena kuin se vastaan tulee, rohkeasti ja pää pystyssä, eikä ole olemassa mitään sääntöjä siitä, miten se kuuluisi elää.
Pettämistä on monelaista, eikä toiseen rakastuminen tai hänen kanssaan seksin harrastaminen vaikka jo on suhteessa, ole minusta mitenkään poikkeus minkään muunkaan pettämisen suhteen.

[Indium]

^ Kuuhilda puhuu niin asiaa.

Kyllähän niitä ihkuja vastaan tulee ja pientä piiloflirttiä syntyy helposti, mutta normaalitilanteissa noihin ihkuihin on erittäin helppo olla koskematta, vaikka kuinka on neptunus-venus-jupiterhässäkkä ykköshuoneessa
Mutta tottavie kun elämä ihan oikeasti pistää eteen ties mitä missä ei todellakaan ole kyse kevyistä, hauskoista asioista saatikka hetken huvista. Mitä sitä Kuuhildan sanoja toistelemaan, paremmin sanoi kuin minä osaisin.

[Ave^^]

Mutta tottavie kun elämä ihan oikeasti pistää eteen ties mitä missä ei todellakaan ole kyse kevyistä, hauskoista asioista saatikka hetken huvista. Mitä sitä Kuuhildan sanoja toistelemaan, paremmin sanoi kuin minä osaisin.

Kommentoidaan tähän, vaikka asiaa onkin sanottu edellä, että vastuuta omista valinnoistaan ei voi kuitenkaan sysätä sellaisen asian niskaan, että "maailma tuo eteen vaikeita asioita". Ne ovat vaikeita, mutta vaikeus ei oikeuta mitään sen kummemmin. Eikä se vaikeus poista sitä, että jos toimii impulssiensa mukaan, toimii lopulta oikeasti vain tyydyttääkseen jotain omaa haluaan, mikä se halu sitten onkaan. Se on helppo verhota tuollaisten ajatusten taakse. Kuulostanko nyt kuitenkin moraalisaarnaajalta, en sitä tarkoita  , mutta olen tiettyjen kokemusten takia pohtinut tätä paljonkin ja varsinkin sitä vastuuta ja siitä pakenemista. En siis tarkoita tuomita ketään valintoja tehnyttä, vaan minulle aina on ollut tärkeää omien valintojeni kohdalla tiedostaa mahdollisimman paljon niiden taustalta, tiedostaa myös ne ei-niin-miellyttävämmät puolet itsestään. Ihmisiä me kaikki ollaan, ja kaikissa meissä on kaikenlaisia puolia.

[- Kastehelmi -]

Ave^^ nyt sit taas vei multa sanat suusta Mulle on tästä pettämisasiasta sanottu, että "et sä voi tietää...". Voinpas.

[Indium]

Joo, hyviä pointteja Ave. En itsekään missään nimessä halua selitellä tyyliin "se vaan tapahtui ku mulla oli nii ja nii vaikeeta". En voisi tykätä itsestäni jos noin tekisin (joo venus kauriissa muuten mullakin  : ).

[Kuuhilda]

Jos ihmisellä on tarve selitellä muille valintojaan ja tekemisiään, sillloin voi olla, että valinta ei ole ollut lähtöisin puhtaasti omasta itsestä, tai että tuon asian kanssa on itsellä vielä jotain askarreltavana.

[Hopealohikäärme]

No niin, mun pettäjän merkit:

 
 
 
Lilith 7. huone  (vai kertooko tästä?)

Sitten rauhoittavat tekijät:

 
  4. huone (mutta  3. huone)
 
 
  (mutta 7. huone)
  (6. huone, seiskan lähellä)

No niin, eli rajoittavia tekijöitä on enemmän, ja se näkyy. En ole pettäjätyyppiä, ja jos olisin parisuhteessa, mieluummin lopettaisin suhteen ennen kuin alkaisin vehtaamaan kenenkään toisen kanssa. Rehellinen täytyy olla ja toista kunnioittaa sen verran. Mutta sinkkuna yhden illan jutut on OK, enkä ole kovin sitoutuva henkisessä mielessä - minua ei voi kukaan koskaan omistaa. Vähän ristiriitaista, mutta niinhän mun karttakin kertoo, kiikkulauta kun on! Joskus kyllä joudun miettimään, että mitä Kaksosmaista mun luonteessa edes on, mutta ehkä se näkyy vain tiettyjen ihmisten seurassa.

[Corvus Leonis]

Miten sellanen triplasuhde oikein toimii? Onko sullakin skorpparissa?

Jousimiehessä. Tosin luulisi että Venus-Uranus on aspektina melko liberaali missä tahansa merkissä?

Tällaisen polyamorisen elämän toimivuus on pitkälti kiinni siitä pystyykö olemaan ajankäyttönsä suhteen reilu kaikille osapuolille, ettei suosi liikaa toista toisen kustannuksella, ja että hyväksyy sen seikan, että kun toinen jakaa sinut muiden kanssa, niin se jaon pitää olla ymmärrettävissä myös toistepäin. Että toinen ei ole mun omaisuutta eikä toistepäin. Kovin moni ihminen kun on sellainen, että suvaitsee kyllä itselleen ihan mitä vaan, mutta annas olla jos joku muu yrittää samaa! Että itselleen on ihan ok omata kymmeniä vastakkaisen sukupuolen edustajia tuttavapiirissään mutta sitten ollaan niin katkeria esim. mun vastaavista... jossain FB:ssä... Tekee elämän helpommaksi vapauttaa itsensä tietystä omistamisen tarpeesta (tää on mulle erityisen tärkeä seikka opetella, koska mulla on alasolmu Skorpionissa 2.huoneessa) ja näyttää samalla vaikka muille esimerkkiä.  

Olen seurustellut tähän mennessä kahden julkkiksen kanssa ja varsinkin toinen yritti käyttää vaikutusvaltaisuuttaan osoittamalla mulle niinsanotusti kaapin paikan ja järkyttyi suunnilleen sydänjuuriaan myöten kun tajusi, että mä en rakastanut sitä sillä tavalla kuin "kaikki muutkin", vaan häippäsin suhteesta aika iisisti.

Ja kyllä mua pidetään omassa kaveripiirissäni sangen pinnallisena kun ei kiinnosta sitoutua vain yhteen ihmiseen (enkä varsinkaan saman katon alla) enkä varsinkaan roiku kenessäkään. Mutta voi tietysti olla, etten ole yksinkertaisesti tavannut sellaista ihmistä, joka saisi mut haluamaan sitoutumista, oli sellaisia sitten olemassa tai ei.

[Lizzy]

Itselläni on tuo  ja olen mustasukkainen luonne (jota olenkin toisaalla omassa aiheessaan pohtinut)

En ole ikinä pettänyt enkä myöskään sellaiseen ole kokenut tarvetta. Mutta olen kyllä tunnistanut itsestäni tuon ajatuksen, että itseltään sitä hyväksyy vaikka mitä (vastakkaisen sukupuolen ystävät ym.), mutta jos toinen tekee samalla tavalla niin sitten se onkin väärin. Täytyy myöntää, että se on monta kertaa ollut itsepohdinnan paikka. Minua tuollainen monen kanssa säätäminen hajottaisi liikaa. En pystyisi sellaiseen enkä tekisi sellaista ja näin ollen minulla on myös oikeus odottaa toiselta samanlaista sitoutumista.

Toisaalta tuo, että ketään ei omista on hyvin tärkeä asia ihmissuhteissa oivaltaa. Oli sitten kyse parisuhteesta tai ystävyyssuhteista. Mielestäni puit KV tuon ajatuksen todella hyvin sanoiksi ja ehkä sinulla syy pitää yllä yhtäaikaa montaa intiimiä suhdetta on juuri tämä ei-omistamisen oppiminen. Voi olla, että jonain päivänä löydät ihmisen, josta voit tuntea samalla tavalla että et halua omistaa, mutta toisaalta et kaipaa ketään muuta siihen. Tai sitten et, mutta minulla tuo aspekti kartalla on varmaan opettamassa itsenäisyyttä juuri vastapainoksi nousu-ravun helposti takertuvalle luonteelle.

[Lilli]

Miten sellanen triplasuhde oikein toimii? Onko sullakin skorpparissa?

Jousimiehessä. Tosin luulisi että Venus-Uranus on aspektina melko liberaali missä tahansa merkissä?

Tällaisen polyamorisen elämän toimivuus on pitkälti kiinni siitä pystyykö olemaan ajankäyttönsä suhteen reilu kaikille osapuolille, ettei suosi liikaa toista toisen kustannuksella, ja että hyväksyy sen seikan, että kun toinen jakaa sinut muiden kanssa, niin se jaon pitää olla ymmärrettävissä myös toistepäin. Että toinen ei ole mun omaisuutta eikä toistepäin. Kovin moni ihminen kun on sellainen, että suvaitsee kyllä itselleen ihan mitä vaan, mutta annas olla jos joku muu yrittää samaa! Että itselleen on ihan ok omata kymmeniä vastakkaisen sukupuolen edustajia tuttavapiirissään mutta sitten ollaan niin katkeria esim. mun vastaavista... jossain FB:ssä... Tekee elämän helpommaksi vapauttaa itsensä tietystä omistamisen tarpeesta (tää on mulle erityisen tärkeä seikka opetella, koska mulla on alasolmu Skorpionissa 2.huoneessa) ja näyttää samalla vaikka muille esimerkkiä.  

Jokseenkin näillä pelisäännöillä minäkin elelin muutaman vuoden nuorena aikuisena. Minulla ei ole Uranus-Venus -kontakteja ja Venuskin on Ravussa (1.h yhtymässä Jupiteriin), mtta Kuun alasolmu on kyllä Skorpionissa. Lisäksi Au-Kaksoset on varmasti vaikuttanut siihen, että sitoutuminen ei kauheasti kiinnostanut. Ajattelin, että tuollaiset vapaamuotoiset seksisuhteet voisivat sopia minulle. Minulla oli siis yleensä yksi tai kaksi vakituisempaa rakastajaa kerrallaan, koska yhden yön suhteet eivät kiinnostaneet.

Minä valikoin tahallani seuralaisekseni miehiä, joilla oli värikäs naishistoria. Tätä pidin merkkinä kahdesta asiasta: heillä on luultavasti jonkinlaisia rakastajan taitoja ja toisekseen he eivät luultavasti suhtaudu minuun liian vakavasti. Näin yleensä olikin. Tässä kävi tosin myös niin, että värikkään naishistorian takia en miehiin liiemmälti tunne-energiaa sitonut ja aloin kohdella heitä lähinnä rattopoikina (itsesuojeluvaiston toimintaa tämmöinen..). En ole vielä tavannut miestä, joka pitäisi siitä, että on naiselle pelkkä seksiobjekti ja päteehän tämä myös toisinpäin. Naiset ovat kautta aikojen valitelleet sitä, että miehet esineellistävät heidät ja kyllä minä itsekin tätä koin enkä pitänyt siitä. Minulle käy nykyäänkin aina niin, että jos kiinnostunut jostain miehestä ja hän alkaa kertoilla monisatalukuisesta seksipartnerihistoriasta (miehillä on tapana kerskailla tämmöisellä), niin menetän heti arvostuksen ja kunnioituksen ja alan pohtia, olisiko tuosta kuitenkin jotain hupia sängyssä. Vaikka en elä enää hippityylisesti rakkauselämässäni vaan hyvin perinteiseen tyyliin, niin tietyt reaktiot ovat jääneet. Aika äkkiä tuollaiset lähinnä seksille perustetut suhteet alkavat maistua puulta, jos siitä puuttuvat muut suhteiden peruspilarit, kuten esim. rakkaus, arvostus ja kunnioitus. Lisäksi tämä monen partnerin kanssa säätäminen on aika kuluttavaa ja vaikka kuinka olisi yrittänyt pysyä uskollisena vapaan rakkauden aattelle, niin olihan niissä niin nöyryyttäviä tilanteita, ettei mitään määrää. Eräs partneri yritti kaiketi tahallaan provosoida minusta jonkinlaisia voimakkaampia reaktioita esim. näyttäytymällä silmieni edessä jonkun muun kanssa tai saattoipa hän joskus iskeä jonkun muun, vaikka oli minun seurassani. Vaikka minäkään en ollut yksiavioinen, niin pyrin kuitenkin noudattamaan jonkinlaista hienotunteisuutta suhteissani.  Yleensä vapaat suhteet loppuivat kuitenkin siihen, kun joku osapuoli löysi jonkun, jonka kanssa halusi olla tosissaan.

Joka tapauksessa päädyin n. 25-vuotiaana ensimmäiseen perinteiseen parisuhteeseen, jossa oli paljon hyviä elementtejä. Kyllä minulla hyvä parisuhde nousi arvoasteikossa huimasti ylöspäin tämän suhteen jälkeen ja olenkin sen jälkeen elänyt enemmän tai vähemmän tiiviissä. yksiavioisissa parisuhteissa. Kaikki suhteet eivät ole valitettavasti olleet järin hyviä, mutta tiedän jo kokemuksesta, että hyvä suhde rikastuttaa enemmän kuin rajoittaa. Suhteet, joissa tunteita joutui koko ajan panttaamaan, alkoivat lopulta köyhdyttää sielunelämää siinä määrin, että en enää kestänyt itseäni. Rakkaus ja intohimo ovat minulle vain liian tärkeitä, ilman niitä kuolen sisäisesti.

[Downtempo]

Pakko kyllä vielä kommentoida tuota kovasti puhuttua "kaksoset pettäää" -juttua, oli se sitten Aurinkona, kuuna tai venuksena,
niin olen kyllä huomannut että mun kaksosvenus saattaa toimia ns. pettävänä, vain sellaisissa suhteissa, mitkä eivät ole päässeet sitoutumiseen saakka. Eli jos toinen ei ole halunnut sitoutua, niin koen että mullakin on oikeus mennä miten haluaa, eli en jätä minkäänlaista ankkuria siihen toiseen. Eli pidän ns. tilanteet avoinna, niin kauan kunnes toinen osoittaa mulle, että on tosissaan, enkä ole mikään leikkikalu. Niin kauan pidän myös toista toissijaisena, vaikka saattaakin olla että mulla on vahvoja tunteita pelissä. En vaan halua ryhtyä suhteeseen, missä olen toisarvoinen, niin teen samantien samat toiselle.

Vakituisessa parisuhteessa tämä mun venukseni sitten asettautuu omaan satamaansa, eikä sen jälkeen tarvi miettiä muita 
Toisaalta olen kokenut tuon venukseni mulle hyvänä vahvuutena, suojelen sillä itseäni lähinnä, etten viitsi laittaa kaikkia kortteja peliin, vaikka olisikin ne tunteet pelissä. Jos nään että toinen ei ole tosissaan, niin mun on ihan helppo pitää itseni tarpeeksi etäällä tunteista ja jotta en jäis roikkumaan yhdessä, kenestä ei ole mihinkään. Mun on siis helppo jatkaa elämääni ihmisten jälkeen, ketä eivät ole tosissaan, saati sitten eron jälkeen, kun kaikki rakkaus on kuollut. En jää loppuiäksi riutumaan. Vaikkakin olen todella herkkä ja todella tunteilla varustettu ihminen, niin tuo venus-kaksonen on vähän helpottanut tietyissä asioissa elämääni.

Mä voisin kuvailla venustani mun rakkauden majakaks. Niin kauan aikaa se jaksaa pyöriä ja etsiä valoa, kunnes löytää kohteensa 

[Hopealohikäärme]

Vakituisessa parisuhteessa tämä mun venukseni sitten asettautuu omaan satamaansa, eikä sen jälkeen tarvi miettiä muita 
Toisaalta olen kokenut tuon venukseni mulle hyvänä vahvuutena, suojelen sillä itseäni lähinnä, etten viitsi laittaa kaikkia kortteja peliin, vaikka olisikin ne tunteet pelissä. Jos nään että toinen ei ole tosissaan, niin mun on ihan helppo pitää itseni tarpeeksi etäällä tunteista ja jotta en jäis roikkumaan yhdessä, kenestä ei ole mihinkään. Mun on siis helppo jatkaa elämääni ihmisten jälkeen, ketä eivät ole tosissaan, saati sitten eron jälkeen, kun kaikki rakkaus on kuollut. En jää loppuiäksi riutumaan. Vaikkakin olen todella herkkä ja todella tunteilla varustettu ihminen, niin tuo venus-kaksonen on vähän helpottanut tietyissä asioissa elämääni.

Mä voisin kuvailla venustani mun rakkauden majakaks. Niin kauan aikaa se jaksaa pyöriä ja etsiä valoa, kunnes löytää kohteensa 

Toi on kyllä totta, että tunnepuolella on tosi helppo pitää itsensä etäällä toisista, tai siirtyä eteenpäin (tarpeen vaatiessa). Kaksos-Venuksena (ja Kuuna ) en esim. ole kokenut mitään angstin kaltaistakaan pitkän parisuhteen kariuduttua. Menee vähän niin kuin "poissa silmistä, poissa mielestä"-tyylisesti. Ja aina on toivoa paremmasta, jotenkin, tai ei ainakaan mitään pitkäaikaista masennusta ole koskaan ollut ihmissuhteiden takia. Mutta toisaalta, se on ehkä myös rasite, kun ei tunnepuolella pysty niin syvällisesti sitoutumaan kehenkään - tai sitten se on lyhytaikaista.

[Hopealohikäärme]

Vakituisessa parisuhteessa tämä mun venukseni sitten asettautuu omaan satamaansa, eikä sen jälkeen tarvi miettiä muita  
Toisaalta olen kokenut tuon venukseni mulle hyvänä vahvuutena, suojelen sillä itseäni lähinnä, etten viitsi laittaa kaikkia kortteja peliin, vaikka olisikin ne tunteet pelissä. Jos nään että toinen ei ole tosissaan, niin mun on ihan helppo pitää itseni tarpeeksi etäällä tunteista ja jotta en jäis roikkumaan yhdessä, kenestä ei ole mihinkään. Mun on siis helppo jatkaa elämääni ihmisten jälkeen, ketä eivät ole tosissaan, saati sitten eron jälkeen, kun kaikki rakkaus on kuollut. En jää loppuiäksi riutumaan. Vaikkakin olen todella herkkä ja todella tunteilla varustettu ihminen, niin tuo venus-kaksonen on vähän helpottanut tietyissä asioissa elämääni.

Mä voisin kuvailla venustani mun rakkauden majakaks. Niin kauan aikaa se jaksaa pyöriä ja etsiä valoa, kunnes löytää kohteensa  

Toi on kyllä totta, että tunnepuolella on tosi helppo pitää itsensä etäällä toisista, tai siirtyä eteenpäin (tarpeen vaatiessa). Kaksos-Venuksena (ja Kuuna ) en esim. ole kokenut mitään angstin kaltaistakaan pitkän parisuhteen kariuduttua. Menee vähän niin kuin "poissa silmistä, poissa mielestä"-tyylisesti. Ja aina on toivoa paremmasta, jotenkin, tai ei ainakaan mitään pitkäaikaista masennusta ole koskaan ollut ihmissuhteiden takia. Mutta toisaalta, se on ehkä myös rasite, kun ei tunnepuolella pysty niin syvällisesti sitoutumaan kehenkään - tai sitten se on lyhytaikaista.

Joo, en mäkään ole kokenut minkäänlaista "vihaa" tai sen tapaistakaan. Oon vain ajatellut ja kokenut, että elämä jatkuu, ja niin se on jatkunutkin. Pystyn myös olemaan väleissä eron jälkeen. Toinen asia on se, että miten toiset kokee asian. Mä pystyn olemaan jopa hyvinä kavereina, ilman tunteita. Jotkut voi kokea sen väärin, että riepottelen toisia, mutta asia on ihan päinvastaista. Oon vaan neutraali.  

Hmm, tarkoitin angstilla enemmänkin surua tai masennusta, kyllä mä "vihaa" olen kokenut, tai jonkinlaista katkeruutta, mutta aika lievänä, ja ohi sekin on onneksi mennyt kun olen päässy purkamaan (eli haukkumaan, haha!).

Mä taas en tosiaankaan halua olla missään tekemisissä exän kanssa, parempi, jos häviäisi koko Maapallolta. Kohdatessa olen viileääkin viileämpi, en kyllä haluaisi olla edes kaveri. Mulla se on joko tai. Satunnaisempien juttujen kanssa se on aika hällä väliä-meiningillä, olen tosiaankin neutraali.

Se on kyllä hyvä, että yleensä pääsen järkeilemällä useimmat tunnejutut ohi, ettei liikaa haittaa normaalia elämää. En ymmärrä ihmisiä, jotka masentuvat kuukausiksi eron jälkeen. Ja nyt on tosiaan sellainen, tunne, etten todellakaan kaipaa mitään vakavaa juttua, tai edes vähemmän vakavaa. Pelkästään hulvattomia komedioita, ja niitäkin riittävän pitkin väliajoin  

Tai voi olla, etten ole tavannut vielä "Sitä Oikeaa", mutta melkeinpä luulen, että senkin jotenkin prosessoisin päässäni, en "sydämessä". Sellaista se on...  :

Rasite on mulle ehkä myös se, että kait niitä tunteita pitää joskus pohtia, eikä vaan jättää taakseen, oli se sitten vaikka jokin "suru-tunne-projekti", eron jälkeiset fiilikset yms. Ettei ne sitten tule kompastuskivenä vastaan joskus... Onhan se ihan terveellistä miettiä tappioita ja tunteakin ne, eikä aina vaan sivuuttaa niitä, vaikka kuinka helppoa se oliskin.  : (ja se on liian helppoa)

Tunteiden (nimenomaan ihmissuhteisiin liittyviä) pohtimista olen harrastanut paljonkin, melkeinpä pelkästään sitä, en varsinaista tuntemista. En osaa selittää, ehkä muut    -ilmamerkit ymmärtää mistä puhun...

En sillain oo miettiny, että se olis rasite ettei pysty tunnepuolella sitoutuun, pystyyhän siihen, kunnes toinenkin on samoilla linjoilla.
Toisaalta ajattelen sen niin, että mulla on ehkä liikaa pelkoa sitoutumaan "ihan keneen vaan", tai sit oon vaan päässäni kehittänyt oman kriittisyyteni. (oon kyllä liian krtiittinen?   )Toisaalta jos mulla on tosi vahvoja tunteita pelissä, niin meen ihan lukkoon ja mua ärsyttää suunnattomasti, etten saakaan otetta mun järjelliseen maailmaani   Siinä kohtaa ehkä säikähdän itseäni pahasti.

Tunnepuolella sitoutumaan, mitenhän selittäisin tänkin kunnolla... ehkä tarkoitin sitä, etten pysty "vaan rakastamaan", vaan aina on myös järki pelissä, mikä tekee kaikesta niin paljon häilyvämpää, tai spekulatiivisempaa... tai että teoretisoin ja analysoin liikaa niitä tunteita, jolloin ne ei ole enää tunteita, vaan.. no, jokin testi ehkä.

Mähän oon rapuna tunteellinen, mutta myös suojautuvainen. Kuu härkänä en kyllä etene sen syvällisempään, ellei ole kyseessä sellaista kuka on tosissaan   Saatan heittää ongenkoukkuni, ja kun siihen joku nappaa, annan alkusysäyksen, ja sen jälkeen loppu on toisen käsissä, mä jänistän siinä vaiheessa.

Minäkin olen Rapuna hyvin tunteellinen, mutta se ilmenee jotenkin niin hämärällä tavalla, etten itsekään tiedä... ensinnäkin  -Kauriina peitän sen muilta 99,999999-prosenttisesti, ja Kuu ja Venus-Kaksosena älyllistän niitä tunteita.. mutta silti ne siellä on, todellisia ja aika voimakkaitakin. Mutta silloin liikutaan tosi syvissä vesissä, ja ehkä ne tunteet ei sitten vaan kohdistu ihmisiin, vaan muihin asioihin. Johonkin sisäiseen maailmaan, tai mistä minä tiedän..  

Mietin vain, että millainenhan olisin, tai käyttäytyisin, jollei mulla olis noita elementtejä?
Nuo kyllä jarruttaa mun käyttäytymistä paljon, oon sen huomannut. Oon super seksuaalinen (ja joskus se häiritsee paljon, ne jää kyllä mun pään sisäiseks kuvitelmiks kytemään   8. huoneessa, myös   on siellä) ja mietin yks päivä että mitä jos mulla oliskin sellasia menevämpiä elementtejä, niin silloin ehkä mulla saattais olla paljon irtosuhteita, mutta nuo mun elementit on niin jyrkkiä, että tarvitsen sen henkisen yhteyden, muuten en siirrä pelinappulaani mihkään suuntaan, ja taas mun venus-majakka vaihtaa suuntaa, jos sitä ei löydy.

Musta tuntuu, että etsin liikaakin sitä henkistä yhteyttä, tai että henkisen yhteyden pitää olla niin täydellinen, että onko sitä mahdollista löytääkään. Siksi en ehkä olekaan vielä rakastunut super-super-voimakkaasti kehenkään, ainakaan kehenkään todelliseen..   Ja siis irtosuhteisiinhan tämä ei vaikuta, koska seksi ja rakkaus ovat mielestäni täysin eri asioita.

Puhuinkohan itseni pussiin jossain kohdassa? Toivottavasti en, kun vähän aikaa näitäkin pohtii niin huomaa että asiat olisi voinut sanoa ihan toisin.

[Hopealohikäärme]

Tunteiden (nimenomaan ihmissuhteisiin liittyviä) pohtimista olen harrastanut paljonkin, melkeinpä pelkästään sitä, en varsinaista tuntemista. En osaa selittää, ehkä muut  kuu  venus-ilmamerkit ymmärtää mistä puhun...

No mä voin ymmärtää puoliks, koska kaksonen edustaa ilmaa mulla venuksessa. Pohdin ihmissuhteisiin liittyviä tunnetilojani, mietin mistä ne johtaa jne. en osaa sitä puolta selittää sen enempää, koska mulla on hyökännyt vastaan se tunteiden tunteminen. On ollut ristiriitaista itteni kanssa, koska puolet musta pyrkii järkeilemään ja puolet taas pyrkii tuntemaan. Ilma vs. vesi... very hard to explain 

Hahah, ilma ja vesi, tosiaankin, kiteytyy mun kartalla, ja vieläpä kiikkulauta-kartta, että ei mikään helpoin vaihtoehto ymmärtää itseään... hmm, tässä kun mietin, ehkä se onkin se, että järjen kanssa tunteiden pohtiminen jotenkin tekee niistä, ei enää niin uskottavia tai "todellisia", että ne tunteet tavallaan laimenee siihen. Esim. jos mietin ihastumista, sehän on vain kemiallinen reaktio aivoissa, joka on muodostunut vuosimiljoonissa evoluution myötä, jotta lisääntyminen olisi mahdollista. Ei järin romanttista...

Tunnepuolella sitoutumaan, mitenhän selittäisin tänkin kunnolla... ehkä tarkoitin sitä, etten pysty "vaan rakastamaan", vaan aina on myös järki pelissä, mikä tekee kaikesta niin paljon häilyvämpää, tai spekulatiivisempaa... tai että teoretisoin ja analysoin liikaa niitä tunteita, jolloin ne ei ole enää tunteita, vaan.. no, jokin testi ehkä.

Ehkä sullakin menee aikaa tohon. Tai siis en tiiä ymmärsinkö jotain väärin, vai tarkoititko että, sulla menee aikaa että saat järjen ja  tunteen balanssin kasaan? Voi kuule, en tiiä minkä käsityksen sait mun viestistä, mutta mulla menee aina pitkään punnitakseni asioita järjellä ja tunteella. Usein se järki voittaa. Eli vaikka oliskin tunteita pelissä, niin jos toinen ei ole järjellisesti ajateltuna sopiva niin huomaan törmänneeni ristiriitaan, ja päädyn järjen puoleen. Koska tunnetila sokaisee paljon, ja siinä humussa nielee paljon sellasta, mikä tulee ihan varmasti vastaan pidemmän päälle. Järki voittaa, mutta tunteet vie?  :

Jotain tollaista, balanssia on vaikea saada aikaan, ja sitä juuri haluaisin, koska en halua olla täysi tunteen riepoteltavissa oleva idiootti, mutten myöskään sieluton robotti, joka vain ajattelee. Silti (nykyään varsinkin) aika helposti järki ja käytännöllisyys voittaa, mutta toisaalta, kyllä se tunnekin välillä ryöpsähtelee esiin jos aihe on, tai jonkinlainen "inspiraatio", semmoinen iloinen kolibri kevätniityllä. Hyvin Kaksosmaista!

Minäkin olen Rapuna hyvin tunteellinen, mutta se ilmenee jotenkin niin hämärällä tavalla, etten itsekään tiedä... ensinnäkin  askendentti-Kauriina peitän sen muilta 99,999999-prosenttisesti, ja Kuu ja Venus-Kaksosena älyllistän niitä tunteita.. mutta silti ne siellä on, todellisia ja aika voimakkaitakin. Mutta silloin liikutaan tosi syvissä vesissä, ja ehkä ne tunteet ei sitten vaan kohdistu ihmisiin, vaan muihin asioihin. Johonkin sisäiseen maailmaan, tai mistä minä tiedän..  idiot2

Heh, mulla on ehkä kutina mitä tarkoitat, mutta sitä on aika vaikea pukee sanoiks. Se vaan ilmenee ulos jotenkin. Monet kyllä aattelee tollasesta asetelmasta viileyden huipentuman patoutuneena ravun tunnemaailmaan Ehkäpä se purkautuu sellasten ihmisten kanssa joskus, kuka sitä ymmärtää, ja osaa ns. puhua tunteista tai tunnetiloistaan, vai millä sitä nyt kutsuukaan, JÄRJELLISESTI, ja osaa ottaa huomioon sen herkkyyden, mikä kytee pinnan alla. Kuhan ei lähde väärällä tavalla kaiveleen, koska saa vastaan JÄRJELLISTÄ sanailua, ja toinen voi ymmärtää väärin, että mitä oikeesti yrittää ilmentää itsestään.  Ja mun mielestä mun venus-kaksonen tekee sitä itselleni, että en jaksa jauhaa kaikkea tunnetiloja kuiteskaan läpikotaisin.

Nimenomaan, JÄRJELLISESTI tunteista puhuminen, sitä tykkään harrastaa silloin tällöin kaverin kanssa, joka ymmärtää. Sekin on jännä, miten erittelen täysin asiat, mitä kellekin ihmiselle puhun. Kukaan ei varmaan tiedä kaikkia tietämisen arvoisia asioita minusta, vaan kukin valittuja paloja sieltä täältä. Ehkä niin on turvallisempaa, tai jotain...

Musta tuntuu, että etsin liikaakin sitä henkistä yhteyttä, tai että henkisen yhteyden pitää olla niin täydellinen, että onko sitä mahdollista löytääkään. Siksi en ehkä olekaan vielä rakastunut super-super-voimakkaasti kehenkään, ainakaan kehenkään todelliseen..   Huh Ja siis irtosuhteisiinhan tämä ei vaikuta, koska seksi ja rakkaus ovat mielestäni täysin eri asioita.

Minkälainen on täydellinen henkinen yhteys? Se että osaa vaan tulkita, tuntea toisen olemuksen, vaikkei tarvi mitään kommunikaatiota, Vai se että osaa ERITTÄIN hyvin lukea toista rivien välistä, vai se että osaa asettua toisen asemaan, vai se että arvot on kohdillaan, vai se että toinen osaa tulkita toisen olotilan ja sen myötä itsekin vaan olla... Vai se noiden kaiken lisäks, että uskallat itse myöntää sellaisen olevan olemassa (jollekkin kenet sitten tapaatkaan). Eli tarviit myös luottamusta aika lailla toiseen? Sekö se täydellisyys sisältää, henkisyys täsmää, mutta haluut varmuuden että sitä ei käytetä sua vastaan. Siitäkö se testailu johtuu? Haluat varmuuden että se myös on luottamuksellista, koska tiedän sen myös itsekin, että sitä "pään sisältöö" ei ihan kaikille jaeta, vaan vaati aika paljon luottamuksen testailua. Hmmm... Nyt kun tällasta kirjoitti, niin mietin kyllä itsekin paljon näitä asioita, ja sillä sanoinkin aiemmin että ehkä oon liian krtiittinen...

No tuossapa luettelit aika monta asiaa, luulisin, että se täydellinen henkinen yhteys on kaikkia noita, tai ainakin suurinta osaa - ehkä vielä jotain lisääkin. Mutta totta on, etten varmaan uskallakaan luottaa, että sellaista henkilöä olisi oikeasti olemassa, koska sehän olisi maailmani keskipiste suurinpiirtein silloin, ja mikään ei ole riskialttiimpaa kuin oman maailmansa keskittäminen toiseen ihmiseen.

Luottamusta kyllä tosiaan tarvitsen aika tavalla, jotta yhtään vakavammalla pohjalla ihmissuhteeni voisivat olla, ja myös aika pitkää tottumista toiseen. Sehän vaatii sitoutumista itseltäkin, eikä johonkin arvottomaan kannata sitoutua. Sitten yksi tärkeä asia vielä, jota toisessa ihmisessä voisin etsiä: kunnioitus. Minun_pitää_voida_kunnioittaa sitä ihmistä, johon rakastun. Olla ylpeä, että olen sellaisen ihmisen kanssa. Eipä olekaan näitä vaatimuksia paljon, joo...

Puhuinkohan itseni pussiin jossain kohdassa? Toivottavasti en, kun vähän aikaa näitäkin pohtii niin huomaa että asiat olisi voinut sanoa ihan toisin.

Puhuit monessa kohtaa, varmaan mäkin, mutta tää on ehkä tämmöstä, että ei vaan osaa selittää kaikkea mielen syövereitä järkevästi. Varsinkaan johdonmukaisesti. 

Haha, voi olla, että mulla myös on täysin keskenään ristiriitaisia tai hetkittäin vaihtuvia mielipiteitä, koska niihin ei liity niitä tunteita. Järjen kuuluu tarkastella asioita objektiivisesti, ja asioilla on monta puolta. Selitäpä se jollekin miehelle, joka jo valmiiksi ajattelee, ettei ymmärrä naisia! 

[khanda]

Onpas kiva huomata että löytyy muitakin jotka 'yli-analysoi' ja pyörittelee asioita päässään samalla tyylillä, jotenkin vähän aavistelinkin että joltain täntapaiselta foorumilta voisi löytyä samanhenkisiä "hörhöjä"

Nyt tosiaan tekee mieli opetella ymmärtämään ja lukemaan noita horoskooppeja/tähtikarttoja enemmän.. Tällä hetkellä kaipaan uusia spirituaalisia näkökulmia varsinkin ihmissuhteiden saralla, ja astrologinen perspektiivi tuntuu nyt vetäisevän puoleensa. Joten asiantuntijoille kysymys:

Pitääkö teillä nuo astrologiset tulkinnat oikeasti aina (tai edes usein) täysin paikkansa, huomaatteko jotain tiettyä toistuvaa kuviota ihmissuhteissanne, tai elämässä yleensä, mikä selittyisi "täydellisesti" noiden tähtikuvioiden kautta? Esim. juuri uskollisuuden/uskottomuuden. vilpittömyyden, rehellisyyden, mustasukkaisuuden ym. osalta?
Vasta-alkajana en vielä osaa tulkita noita karttoja juuri lainkaan, mutta mitä nyt olen pikaisesti alkuun tutustunut niin mulla tuntuu menevän aika pahasti ohi tuo mun oman horoskooppini (Oinas) luonnekuvaus, ja eri huoneiden merkitykset.. en oikein tunnista itsenäni niistä.  Siksi en myöskään uskaltaisi yhtään luottaa sen avulla ihmissuhteiden tai minkään muunkaan tulkitsemiseen.. taidan vaan olla tosi skeptinen astrologian(kin) suhteen vaikka uskon kyllä että myös sen kautta voi oppia ymmärtämään paremmin jotain tiettyjä universaaleja ilmiöitä, vaikkei se mitään tyhjentäviä vastauksia tarjoisikaan.