Pakko nyt perustaa tälläinen aihe kun niin kaivaa mieltä.
Olen aina kuvitellut että olen sen verran itsekäs, että minulle on kyllä ihan helppoa toimia ihan vaan sen mukaan mitä itse haluan. Mutta jostain syystä ihmissuhteissa pomppaa esiin sitten tälläinen hmm, ehkäpä velvollisuudentuno. Astrologiasta yritin miettiä, kalapainotusta kartalla kun on, sehän kertoo siitä että on vaikea olla ilkeä, eikä haluaisi loukata toisia, mielummin vain miellyttää.
Sitten tosta velvollisuudentunnosta
ja
DESC
ja
ehkä vielä
5. huoneessa
Mulle on nyt niin herännyt tuo tunne, että mulla on tavallaan velvollisuus tehdä nyt vaikka tämä yksi kyseessä oleva herra onnelliseksi. Tiedän että mulla olisi mahdollisuus auttaa ja tukea ja antaa vaikka mitä, ja tuntuu että se olis mun tehtävä vain sen takia että mä pystyisin siihen.
Mutta kun se juttu on vaan siinä, että jos nyt menen tästä pidemmälle, niin aika kuluu yllättävän nopeasti. Lopulta olen se kyyninen vanha akka joka valittaa että mies vei kaiken mahdollisuuden elämään, vaikka itse sen päätöksen olen tehnyt.
Mitä pidemmälle menen, sitä vaikeammaksi lähteminen käy.
Se vaan, että ainahan sitä kaikki toitottaa, että pitää tehdä päätökset sen mukaan mitä itse haluaa. Sillä silloin kun itsekin saa siitä jotain, niin silloin on aina annettavaa muillekin. Vetääkö toi kalaluonne mua liikaa tonne uhrautumisen puolelle?
Isänikin on minulle jo vuosikaudet yrittänyt opettaa, että "jätä se mies jos se ei tunnu oikealta, ei ole järkeä tuhlata omaa elämäänsä siihen." Musta on vaan niin kauheaa tehdä niin jollekin joka voisi tarvita mua. Siitä ei tietenkään asia kiinni ole etteikö mulla tunteita ole, jos niitä ei olisi niin kaukana olisin jo, se vain että tiedän sisimmässäni että pidemmän päälle se ei toimisi..
Ihan joka näkökulmasta juttua siis tähän kaipailisin. Ehkä menee pikkusen tälläseksi itsestään jauhamiseksi tämä ketjun aloitus, mutta oman elämäni tilanteiden takia tämä aihe nyt mielessäni onkin.
