Ensimmäiseksi tulee ainakin seuraavat asiat mieleen..
eka huone
…jumalaton itsekritiikki ja tarve olla aina paras…
piiskaan itseäni ihan mahdottomiin suorituksiin..
ei riitä, että teen hyvin..pitää tehdä vielä paremmin.
Ja jos teen virheen jossain, ihan pienessäkin asiassa…alkaa tuntumaan,
että olenpa minä huono ihminen.
Miten mie noin tein…paremminkin ois voinut…mitä nyt muutkin ajattelevat…olenko noin surkea?
Ihan pienissä asioissa tulee tunne, että olisi pitänyt tehdä vielä paremmin!
Sitten rääkkään itseäni ihan loppuun asti, että saan parhaan tuloksen.
Opiskeluissanikin mulle ei riittänyt se, että just ja just suoriutuu, vaan aina pitää olla se, joka saa stipendin ja kaikki numerot ovat vitosia. Kaikki aika meni silloinkin lukemiseen ja harjoitteluissa oli hirveät paineet, kun on tunne etten saa tehdä yhtään virhettä...mietin yöt pitkät koulutehtäviä ja parasta mahdollista selviytymistä..
Riidat saavat minut myös, varsinkin, työelämässä ahdistumaan.
Inhoan sellaista typerää riitelyä, jossa ei ole mitään rakentavaa…tarkoituksena vain loukata…
11 h
..tykkään miellyttävästä seurasta, harmoniasta…ja
…työelämässä kaikki riidat saavat ahdistumaan.
Ykstyiselämän riidat, varsinkin parisuhteessa, eivät ollenkaan vaikuta samoin, Ic
,
ja puolustan ja vaadin oikeuksia vaikka henkeen ja vereen..
ja yritän ottaa kaikkien tunteet ja ajatukset huomioon…ja tuo neppari kuvio…suurta empatiaa heikompia kohtaan, mutta siinäkin vain niitä kohtaan, jotka ovat tilanteessa ilman omaa syytään. Lapset, eläimet, sodan jaloissa olevat…tunne siitä, että kyllä ihmiset ovat paskoja..itseni mukaan lukien…Sitten kun niitä alkaa miettimään, tuntuu, ettei yks ihminen kaikessa paljon paina...
Mutta en ole masentuvaisuuteen taipuvainen…
.” enkeli olkapäällä” -sanotaan,
ja asenne on aina se, että kyllä se tästä iloksi muuttuu..
ja mitä tästä voisi hyvääkin löytää…
kaikella on tarkoituksensa ja se on aina minun hyväksi.