Mitähän merkitsee se kun ei tunne olevansa 'kotona'. En tunne kovin mittään isänmaallisia tunteita Suomea kohtaan ja koko ajan haluaisi olla jossain muualla. Matkalta palatessa muut hihkuu "ihanaa päästä kotia, parasta matkustamisessa on kotiinpaluu" kun minä ajattelen "en minä halua, käännytään takaisin". Haaveilen koko ajan muista maista ja niihin tutustumisesta, voisiko sanoa, että etsin kotia?
Yksi hyvin rakas maa on Venäjä (ja sinne haluaisi vähän väliä), mutta sekkään ei ole oikein se mitä etsin. En oikein ymmärrä tätä. Onko kenelläkään muulla samoja kokemuksia? Tai osaisiko joku valaista asiaa?
Sydämeni kiittää.
On käsittääkseni DNA-tutkimusten perusteella kiistaton fakta, että n. 60
prosenttia suomalaisista miehistä on siperialaisten mammutinmetsästäjien
jälkeläisiä, joten ei liene ihme, että monet suomalaiset kaipaavat "alkukotiinsa"(?)
nykyisen Venäjän alueella. Naisten osalta tuo prosenttiluku tosin lienee
selvästi alhaisempi.
Olen muuten juuri lukemassa toista kertaa intialaisen herra Tilak'in kirjaa
Arctic Home in the Vedas (1903), missä hän hahmotelee veda-kirjallisuudesta
löytyvien vaikeaselkoisten ilmausten perusteella sitä, että arjalaiset olisivat
alunperin asuneet lähellä pohjoisnapa-aluetta, mutta joutuneet "peräytymään"
sieltä ilmastonmuutoksen takia päätyen pääosin nykyisen Intian alueelle.
Yksi tuollainen ilmaus on Ushas - jumaluudelle eli Aamunkoitolle omistetuissa
hymneissä esiintyvä väite siitä, että aamunsarastus ennen auringon nousua
horisontin yläpuolelle saattoi kestää useita päiviä (Rgveda: bahulaani; ahaani).
Tuo lienee mahdollista vain tietyn leveyspiirin pohjoispuolella.
Koska olen "äärimmäisen" kiinnostunut Rgvedan joistakin hämmentävistä
ilmauksista, sekä ylipäätään sen kielimuodosta, joka on mielestäni paljon
fantsumpaa kuin vaikkapa Bhagavad-giitaan vastaava, oletan, että olen joskus mahdollisessa aikaisemmassa inkarnaatiossani saattanut kuulua tuohon arjalaiseen vaeltavaan jengiin, tai sitten en...
: