Mistähän kertoo levottomuus/kuulumattomuuden tunne tietynlaisissa ihmisporukoissa esim.? Onko se vain esim. merkki huonosta itsetunnosta vai mistä?
Saanko puuttua kysymykseesi vähän kevyen humoristisesti? Kun se toi niin monenlaista mielikuvaa mieleeni ja niillähän tykkään leikkiä.
Kuvittelen moni-ilmeisen porukan monenlaisia ihmisiä. Jos he ovat aivan muusta maailmasta kuin minä, esim. juhlatamineissa ja toistensa kanssa nauravaisia ja olen ujo ja arka
- kurkistan ovesta ja huomaamattomasti livahdan ulos, hui!
Jos minun on 'pakko' sinne mennä mukaan esim. yksin
- hivuttaudun huomaamattomasti johonkin nurkkaan istumaan ja seuraan tilannetta. JOskus vain haluaa olla syrjässä ja seurata, katsella ihmisiä.
Jos olen kauhealla haluttomuudella tullut tilaisuuteen
- istuuden kädet ristissä ja alan mättimään mielessäni arviointeja ja arvostella heitä otsa kurtussa ja voi kun sitä arvostelemista löytyy, parasta olisi tietenkin, jos samankaltainen ihminen istuisi vieressä, hehheh!
Jos he ovat jo osittain tuttuja kurssilaisia, eikä ole tuolia edes missään, ja olen arka
- katselen jonkun kiltin tai tutumman näköisen ja menen juttelemaan kuinka hirveä sää on ja mitä vielä huomenna se tuo tullessaan, amerikkalaiseen tapaan, mitään sanomatonta lörinää.
Jos tilaisuus on minulle tärkeä ja olen odottanut sitä kauan
- päälläni on punaista ja marssin topakasti keskelle arenaa ja tervehdin kaikkia huiskauttamalla ja menen hänen luo kuka katsoo minua. Minulla on silloin jokin päämäärä takana, ehkä oppia tuntemaan noita ihmisiä.
Hurjasti näitä kohtaamispuolia löytyisi. Mutta Eyen, oletko ajatellut, kuinka haluat muiden sinut kokevan. Käperrytkö, vedätkö antennisi piiloon varoen, ettei vain sinua huomattaisi? Vai onko sydämesi, sylisi avoin vastaanottamaan toisen, joka ehkä tunnistaa em. ja tulee helposti luoksesi? Meillä on tiedostamattomia tapoja sulkea itsemme ja tottakai tiedostaenkin suljemme itsemme, jos seura ei mielytä. Itse olen vain oppinut, että riippuu omasta itsestä, miten ottaa tilan haltuunsa tai sitten ei ja toiset aavistavat sen kyllä.
Ihmisten välisissä kohtaamisissa on tuhannenlaisia nyanseja, fotonit sinkoilevat sinne tänne, osuen, satuttaen, löytäen toisensa, loitontuen esim. ja mitä kaikkea ihmeellistä siihen mahtuukaan!