seuraava »

[Esmiralda]

Tuosta levottomuudesta vielä, että sen energiahan sisältää syytä 'kulkea' . Ja kulkiessa näemme laajemmin ja opimme, jotakin itsestämmekin siis.

Huomaan, että monet sanovat nykypäivinä, että jokaisen nuoren pitäisi kulkea oma runtinsa ennen kuin asettuu. Ennen se koettiin ailahtelevaisuutena ja jotenkin negatiivisena. Nyt sille löytyy oma arvonsa. 

[Ratkaisu]

Hih, no löysin nyt sitten itse sen kohdan mitä tarkoitin Myssin kirjoista. Elikkäs se löytyy Toipumisen taito kirjasta. Laitanpa nyt tähän suoran lainauksen.

"Toinen ensimmäisen chakran varjopuolen aspekti on kyvyttömyys löytää tästä maailmasta paikkaa, joka "tuntuisi kodilta". Ihmiset joilta puuttuu tietoinen yhteys ensimmäiseen chakraan, pitävät usein monia näkemiään paikkoja kauniina, mutta mikään ei tunnu lukkiutuvan heidän järjestelmiinsä sillä tavoin, että he tuntisivat halua asettua sinne asumaan. He kaipaavat paikkaa, johon asettua, ja yhteisöä johon kuulua, mutta vaikka he lopulta kenties valitsevat jonkin alueen kodikseen, jokin heidän yhteydessään tähän paikkaan tuntuu aina epätäydelliseltä."

Niin no, itse olen sitä mieltä, että itsensä etsiminen ja oman paikkansa hakeminen ei nyt suoranaisesti kuulu tuohon vaan on lähinnä tarpeellista jokaiselle yksilönä. Eihän se oma paikka ja koti ihan automaattisesti löydy. Mutta tuota ylempää voi toki miettiä jos kokee monia vuosia etsineensä kotia sitä löytämättä, mene ja tiedä.

[Eyen]

Mistähän kertoo levottomuus/kuulumattomuuden tunne tietynlaisissa ihmisporukoissa esim.? Onko se vain esim. merkki huonosta itsetunnosta vai mistä?

[Suljin]

Itselläni se kertoo
juurikin siitä, ettei tämä
ko. porukka ole "oikea" minulle..

Voi toki johtua myös huonosta
itsetunnostakin..

Ja uusi ryhmä voi tehdä ujoksi
ja siten saada tuon tunteen,
mutta tällainen tilanne
helpottuu yleensä ihan ajan
kanssa..

Jos tunne on pitkäaikainen,
tilannetta pohdiskelemalla saa
varmasti avattua jutun
itselleen ihan omista tunteista
käsin..
Syitä moiselle kun voi olla niin
paljon

[Esmiralda]

Mistähän kertoo levottomuus/kuulumattomuuden tunne tietynlaisissa ihmisporukoissa esim.? Onko se vain esim. merkki huonosta itsetunnosta vai mistä?

Saanko puuttua kysymykseesi vähän kevyen humoristisesti? Kun se toi niin monenlaista mielikuvaa mieleeni ja niillähän tykkään leikkiä.

Kuvittelen moni-ilmeisen porukan monenlaisia ihmisiä. Jos he ovat aivan muusta maailmasta kuin minä, esim. juhlatamineissa ja toistensa kanssa nauravaisia ja olen ujo ja arka
- kurkistan ovesta ja huomaamattomasti livahdan ulos, hui!
Jos minun on 'pakko' sinne mennä mukaan esim. yksin
- hivuttaudun huomaamattomasti johonkin nurkkaan istumaan ja seuraan tilannetta. JOskus vain haluaa olla syrjässä ja seurata, katsella ihmisiä.
Jos olen kauhealla haluttomuudella tullut tilaisuuteen
- istuuden kädet ristissä ja alan mättimään mielessäni arviointeja ja arvostella heitä otsa kurtussa ja voi kun sitä arvostelemista löytyy, parasta olisi tietenkin, jos samankaltainen ihminen istuisi vieressä, hehheh!
Jos he ovat jo osittain tuttuja kurssilaisia, eikä ole tuolia edes missään, ja olen arka
- katselen jonkun kiltin tai tutumman näköisen ja menen juttelemaan kuinka hirveä sää on ja mitä vielä huomenna se tuo tullessaan, amerikkalaiseen tapaan, mitään sanomatonta lörinää.
Jos tilaisuus on minulle tärkeä ja olen odottanut sitä kauan
- päälläni on punaista ja marssin topakasti keskelle arenaa ja tervehdin kaikkia huiskauttamalla ja menen hänen luo kuka katsoo minua. Minulla on silloin jokin päämäärä takana, ehkä oppia tuntemaan noita ihmisiä.

Hurjasti näitä kohtaamispuolia löytyisi. Mutta Eyen, oletko ajatellut, kuinka haluat muiden sinut kokevan. Käperrytkö, vedätkö antennisi piiloon varoen, ettei vain sinua huomattaisi? Vai onko sydämesi, sylisi avoin vastaanottamaan toisen, joka ehkä tunnistaa em. ja tulee helposti luoksesi? Meillä on tiedostamattomia tapoja sulkea itsemme ja tottakai tiedostaenkin suljemme itsemme, jos seura ei mielytä. Itse olen vain oppinut, että riippuu omasta itsestä, miten ottaa tilan haltuunsa tai sitten ei ja toiset aavistavat sen kyllä.

Ihmisten välisissä kohtaamisissa on tuhannenlaisia nyanseja, fotonit sinkoilevat sinne tänne, osuen, satuttaen, löytäen toisensa, loitontuen esim. ja mitä kaikkea ihmeellistä siihen mahtuukaan! 

[Mountain Lion]

 Ihana lukea tänne tulleita viestejä kun en ole pitkään aikaan ollut koneella.

'Ulkopuolinen' kirjoitti jottain entisistä elämistä. No, minä tunnen suurta vetovoimaa intiaaneihin ja heidän kulttuuriinsa. Se tuntuu niin omalta. Saan vieläkin henkistä energiaa kun pääsin yhteiskuvaan perulaisten soittajien kanssa viime syksynä. Ja se musiikki jotain avain upeaa. (Saas nähdä miten oma musikaalinen minäni lähtee kulkemaan ensimmäisen rumpuni kanssa).