Oli tästä juuri puhetta kollegan kanssa. Että itsessä pitää olla se nöyryys läsnä. Silloin kuulee paremmin, näkee paremmin, kun myöntää itselleenkin, ettei ole valmis.
Esiintyjän, taiteilijan pitääkin olla kesken, kasvaa, kuihtua, muuttua, olla läsnä. Läsnä ei voi olla, jos on päättänyt mikä on jokaisessa hetkessä jokaisen ihmisen kanssa.
Jos tilanteeseen menee kädet auki katselemaan, sieltä todennäköisesti lähtee syli täynnä aarteita.
Jos sinne menee kädet puuskassa - i know it all, don´t talk to me - asenteella, lähtee pois hartiat korvissa, kun on puolustanut pikkuista reviiriään ja koittanut samalla kusta muiden kintuille.
No, joo, nämä näistä mielikuvista.
Ironian lapsen kartalla ainakin härkä osui silmääni ja
lähellä
. Olisi tunteet tuossa lähellä, nopeana käyttövoimana. Ystävälläni
(myös esiintyjä) tunteet ovat koko ajan läsnä, ja ne myös hehkuvat hänestä ensimmäisenä ulos.
on tietenkin erilainen kuin leiskakuu. Syvällinen tulkitsija? Antaa itsestään vanhemmanoloisen vaikutelman?