Onneksi sanoja on opittu - paha olisi täällä muuten naputella.
Sanojen järjestys - se on ratkaiseva. Miten haluaa itseään ymmärrettävän? Jotkut sekoittavat sanajärjestyksen tahallaan antaakseen
itsestään tietynlaisen kuvan, toiset taas vääntävät sormet verillä ja pää hiessä rautalankaa saadakseen
asiansa selväksi ja kolmannet myhäilevät tyytyväisinä sanoen jotakin neutraalia väliin... soont äär liivet...
Minun mielestäni juuri oma kokemus vahvistettuna vanhoilla viisauksilla, esimerkeillä ja vertauksilla sekä tuoreella logiikalla on hvyä. Eikä sekään mene kaikille jakeluun. Mikään ei mene kaikille jakeluun. Ei ole edes olemassa
kaikki ja
aina.
Niin no, itsellä on taipumus selaiseen joko "fanaattisuuteen tai perfektionismiin", että töherrän niin kauan jollain alueella elämässä, että voisin sen kertoa omin sanoin. Siis etten joutuisi kovin lainailemaan tekstejä muiden suusta. Mielummin toivoisin voivani olevani hiljaa silloin.
Tosin nämä perussanat on meillä käytössä (onneksi), että jotenkin voi kommunikoida.
Minusta kuitenkin on aivan eriasia jos kerron esim. että;
Maistoin tänään omenaa ja sen maku oli hieman kirpeä, mutta sopivan rapsakka. Tunsin samalla, miten ihmeellinen luonto on yksinkertaisuudessaan.
Tai;
Omena on rakenteeltaan rapea, kirpeäkin ja sen kautta voimme kokea myös luonnon ihmeellisyyden yksinkertaisuudessaan!
Ja eihän kaiken tarvitsekkaan mennä kaikille jakeluun?
Onneksi meitä on moneen junaan
Tähän aikaan ei enää oikein ajatus luista, vaikka syysloma onkin..
Joten ;