seuraava »

[Mirjam]

Näistä vaihtoehdoista valitsen myös välinpitämättömyyden. Se riepoo ja pahasti.
Eikös se ole tavallaan rakkauden vastakohta?!

Kyllä

Ite olen kokenut ja ymmärtänyt, että olisi kaksi alku "polariteettia"; pelko ja "armollisuus/rakkaus".
Monet ns"negatiivisiksi" luokitelluthan tunteet syntyy pelosta.....

 

[solnesko]

Ite olen kokenut ja ymmärtänyt, että olisi kaksi alku "polariteettia"; pelko ja "armollisuus/rakkaus". Monet ns"negatiivisiksi" luokitelluthan tunteet syntyy pelosta..... 

On olemassa sanontoja: Epätoivo on ylpeyden nurja puoli. sekä: Pelko on mielikuvituksen tuotetta. Sanoohan jo psalmin kirjoittajakin, ettei "polta minua aurinko päivällä eikä kuu yöllä..." Jaa että kuu yöllä... eikös se ole nimenomaan niitä kuviteltuja pelkoja? 

[puhina]

Äänestin vaihtoehtoa joku muu.
Toki kaikki noista vaihtoehdoista ärsyttävät hieman, toiset enemmän ja toiset vähemmän ja tilanteesta ja ihmisestä riippuen. Esim tyhmyys on helppo antaa anteeksi mutta tyhmyys ja ilkeys samassa paketissa alkaakin jo nostattaa kiukkua todenteolla pintaan.
Yksi mikä itseäni on tuntunut ärsyttävän todella paljon on vilpillisyys. Inhoan kieroilijoita jotka punovat ulkokultaista seittiänsä jotakin sellaista saavuttaakseen mitä ei voisi ääneen myöntää.
Oliko tässä tarinassa tarkoitus olla jokin opetus 
Tyyliin: mainitsemasi piirre löytyy itsestäsi vahvana...toivottavast ei:)

[Mirjam]

On olemassa sanontoja: Epätoivo on ylpeyden nurja puoli. sekä: Pelko on mielikuvituksen tuotetta. Sanoohan jo psalmin kirjoittajakin, ettei "polta minua aurinko päivällä eikä kuu yöllä..." Jaa että kuu yöllä... eikös se ole nimenomaan niitä kuviteltuja pelkoja? 

Niinno...täytyy myöntää että lainasin tuossa kyllä oman kokemuksen tueksi muualta opittuja sanoja...
Itseasiassa koen kuitenkin niin, että tai no joo...*jää pohtimaan oikein tuota juttua vielä, ennenkuin aiheesta naputtelee lisää*

   

[solnesko]

Niinno...täytyy myöntää että lainasin tuossa kyllä oman kokemuksen tueksi muualta opittuja sanoja...   Itseasiassa koen kuitenkin niin, että tai no joo...*jää pohtimaan oikein tuota juttua vielä, ennenkuin aiheesta naputtelee lisää*     

Onneksi sanoja on opittu - paha olisi täällä muuten naputella. 
Sanojen järjestys - se on ratkaiseva. Miten haluaa itseään ymmärrettävän? Jotkut sekoittavat sanajärjestyksen tahallaan antaakseen itsestään tietynlaisen kuvan, toiset taas vääntävät sormet verillä ja pää hiessä rautalankaa saadakseen asiansa selväksi ja kolmannet myhäilevät tyytyväisinä sanoen jotakin neutraalia väliin... soont äär liivet... 
Minun mielestäni juuri oma kokemus vahvistettuna vanhoilla viisauksilla, esimerkeillä ja vertauksilla sekä tuoreella logiikalla on hvyä. Eikä sekään mene kaikille jakeluun. Mikään ei mene kaikille jakeluun. Ei ole edes olemassa kaikki ja aina.

[Mirjam]

Onneksi sanoja on opittu - paha olisi täällä muuten naputella. 
Sanojen järjestys - se on ratkaiseva. Miten haluaa itseään ymmärrettävän? Jotkut sekoittavat sanajärjestyksen tahallaan antaakseen itsestään tietynlaisen kuvan, toiset taas vääntävät sormet verillä ja pää hiessä rautalankaa saadakseen asiansa selväksi ja kolmannet myhäilevät tyytyväisinä sanoen jotakin neutraalia väliin... soont äär liivet... 
Minun mielestäni juuri oma kokemus vahvistettuna vanhoilla viisauksilla, esimerkeillä ja vertauksilla sekä tuoreella logiikalla on hvyä. Eikä sekään mene kaikille jakeluun. Mikään ei mene kaikille jakeluun. Ei ole edes olemassa kaikki ja aina.

Niin no, itsellä on taipumus selaiseen joko "fanaattisuuteen tai perfektionismiin", että töherrän niin kauan jollain alueella elämässä, että voisin sen kertoa omin sanoin. Siis etten joutuisi kovin lainailemaan tekstejä muiden suusta. Mielummin toivoisin voivani olevani hiljaa silloin.
Tosin nämä perussanat on meillä käytössä (onneksi), että jotenkin voi kommunikoida.
Minusta kuitenkin on aivan eriasia jos kerron esim. että;
Maistoin tänään omenaa ja sen maku oli hieman kirpeä, mutta sopivan rapsakka. Tunsin samalla, miten ihmeellinen luonto on yksinkertaisuudessaan.
Tai;
Omena on rakenteeltaan rapea, kirpeäkin ja sen kautta voimme kokea myös luonnon ihmeellisyyden yksinkertaisuudessaan!
 
Ja eihän kaiken tarvitsekkaan mennä kaikille jakeluun?
Onneksi meitä on moneen junaan

Tähän aikaan ei enää oikein ajatus luista, vaikka syysloma onkin..
Joten ;
*lyhyestä virsi kaunis, tällä ketaa*

[Keho]

Tuosta jakeluun menosta, joka toisia niin kovin ärsyttää, voisin vaikkapa sellaisenkin teon kertoa kuin tein omillekin Itseilleni eli opetin jokaiselle, miten kuullaan vain sitä OMAA mielensä tekoa eikä välitetä mistään muusta kuin sen sisäisen Olevaisuutemme eli Jumalamme opetuksesta niin se tie on ainut, mikä vie perille! 
Eli sen tähden egomme siitä ärsyyntyy, kun se ei tajua, mitä sen toisen mieli sanoi. 
Ja - tavallaan - sehän oli tarkoituskin, koska sitä ei ruokittu enää mitenkään, kuten tehtiin ennen ja siten se saatiin "ylös" eli esiin piilostaan. Joten sen jälkeenhän oli täydellisen mukavaa vain sen Karunan avulla, tehdä sillekin ne "teot". 

[Vilja]

[Vilja]

huomenta  , ylläolevasta jäi teksti pois  , anyway

Mukava kun tällä foorumilla on kanssaihmisiä jotka eivät ole tyhmiä  evätkä ylpeitä , ajatellen jos itsessä oleva piirteet ovat ne jotka ärsyttää, mitä tuosta kaikkitietävyydestä , se on varmaan ominaisuus jonka vois oppia pois .

  , ,

tarkennus ; tyhmyydellä en tarkoitä älykkyyttä

[spikehead]

Minulle se on kanssa välinpitämättömyys. Entisen kanssa oli viimeisen 1½vuotta nokat vähän väliä ankarastikin vastakkain kun sanoin mitä tahansa niin vastaus oli AINA "Ihan sama" "Ei kiinnosta" tai muuta vastaavaa. Kyseisen ajanjakson jälkeen olen yhä nähnyt punaista jonkun sanoessa "ei kiinnosta" tai vastaavaa asioihin, joita itse pidän tärkeinä. 

[tiikeri]

ensinmäisenä minulle kolahti toi kaikkitietävyys Se on jotenkin toisen aliarvioimista ja ei tunne toista kohtaan kunnioitusta.. "En tarkoita että ei voi olla erimieltä" vaan se jotenkin pysäyttää.. ja laittaa miettimään et hei minullakin on aivot ja luulen et tiedän mikä on minusta niin tai näin.. ja usein olen vähän viitannut kintaalla..että luule sinä noin jos siltä tuntuu :crazy2


mutta mielestäni muitakin löytyy sellaisia mitä en voi aina hyväsyä

 

[notshka]

minullakin se on noista mainituista ominaisuuksista "kaikkitietävyys" joka usein saa näkemään punaista, koska yleensä se ilmenee niin että ei anna toisen näkemykselle tilaa, koska omasta mielestään tietää siitäkin paremmin, ja tämä johtaa ylimielisyyteen, joka on todella ärsyttävä piirre sekin, mutta tosiaan mielestäni aivan eri asia kuin ylpeys. Ylpeyttä on useanlaista.
On mahdotonta tietää kaikkea, ja se pitäisi pystyä myöntämään, koska on tyhmää aliarvioida kanssaihmisiään luulemalla, että he eivät tiedä tätä.

[Elektra]

Hetihän minä arvasin, että kaikkitietävyys on suosituin   

Voihan sitä tietysti olla eri mieltä, mutta....
(hihittelee besserwissermäisesti ja katoaa takavasemmalle)



 

[solnesko]

Tuosta jakeluun menosta, joka toisia niin kovin ärsyttää, voisin vaikkapa sellaisenkin teon kertoa kuin tein omillekin Itseilleni eli opetin jokaiselle, miten kuullaan vain sitä OMAA mielensä tekoa eikä välitetä mistään muusta .....

Kuulkaahan työ Legioona, jokaisessa viestissäni - aiheesta ja sisällöstä riippumatta - on vastaus teille kaikille itseille tuohon, yhä uudestaan ja uudestaan, vaikka ette sitä näekään.  :  Matt.23:27-33[/size]

[solnesko]

Voihan sitä tietysti olla eri mieltä, mutta.... (hihittelee besserwissermäisesti ja katoaa takavasemmalle)
   

Ehdottomasti vastustan!