Muistuipa mieleen, että
-ottoisäni antoi aina
tismalleen sen, minkä olin synttäri -tai Joululahjaksi toivonutkin!
Muistan parikin synttäriä ja Joulua, jolloin bio-äitini oli kauhuissaan lahjastani,
kun olin toivonut tiettyä esim. nukkea ja tiettyä radio-ohjattavaa autoa
ja otto-isäni meni ja osti ne mulle lahjaksi!
Etenkin, kun se oli ns. "poikien juttu".
Muistan ikuisesti sen Joulun, kun en enään uskonut Joulupukkiin ja tiesin perheeni ostvan lahjat,
niin otto-isäni lahja minulle oli se musta, hartain toivomani BMW radio-ohjattava auto,
joita molemmat veljeni kadehtivat multa!
Otto-isäni oli harrastukseltaan rallikuski ja sain ajaa ensimmäisen autoni 4-vuotiaana
hänen sylistään. Sittemmin hän rakensi meille, siis veljilleni ja mulle, mikroautoja
sun muita menopelejä radalle. Ajoin ensimmäisen jokamiesluokan juniori-rallikortin 16-vuotiaana
ja olin ainut tyttö ja isäni niin mahdotoman ylpeä! Pärjäsin hyvin, jopa ihan vanhemmille pojille!
Olen aina ollut
-ottoisäni pieni tyttö, iästä huolimatta, kuten myös hänen veljilleen
ja muutamille siskoilleen. ...mutta olen aina ollut "tasavertainen" veljieni kanssa,
vaikka tosin olen oppinut jo varhain, mistä naruista miestä, oli se isä, veli tai setä
tai sitten se mahdollinen poikakaveri, vetää.
Isäni, veljeni ja setäni eivät ole koskaan , never ever hyväksyneet ainuttakaan poikaystävääni,
-tietenkään, ihan luonnollisesti.
Siksipä toisessa maassa olo on tehnyt mulle hyvää.
Tärkeitä
on elämässäni oikeastaan kaksi. Isäni ja yksi parhaista ystävistäni. Kumpikin ovat vähän ristiriitaisia tapauksia, vaiko onko se sitten vain sitä kaksosmaisuutta. Esimerkiksi isäni on urallaan erittäin menestynyt, sosiaalinen ja reilu, mutta jämpti johtaja. Vapaa-ajalla taas äänikin vaihtuu vapaalle ja hän on kuin toinen ihminen, rakastaa ruuanlaittoa ja laulelee samalla. Tietynlainen levottomuus kuuluu häneen ehdottomasti, jatkuvasti menossa jonnekin käymään kahville tai muuten vain puuhailee jotain kotona. Hän on itseasiassa töissä, joissa joutuu olemaan huomattavankin pitkiä aikoja matkoilla ja olenkin aina nähnyt sen kaksosmaisena.
Mä koen, että ilman merkeistä ja ylipäätään, Kaksonen on se ristiriitaisin.
Toisaalta sitä ja toisaalta tätä.
Esim. omasta elämästäni, niin olen vasta nyt alkanut menestymään
oikeasti työurallani.
Se on toisaalta hyvin myöhään,
mutta toisaalta olen edennyt hyvin nopeasti
nyt, lyhyessä ajassa ja korkalle tasolle.
Luulen sen johtuvan aiheuttamastani persoonallisesta ristiriidasta;
mut täytyy tuntea paremmin tai/ja syvällisemmin, enne kuin tärkeitä päätöksiä kohdallani voi tehdä.
Vapaalla olen todella toisenlainen; PR-managerina työstän enemmän tuota viihde-puoltani,
-asiakkaidein ja yhteiskumppanien kun täytyy koko ajan tuntea olonsa mukavaksi,
ja siten en ole välttämättä heti se varteen ottavin vaihto-ehto isompiin, vakaviin virkoihin.
Koen myöskin niin, että vapaa-ajalla saan olla oma itseni, se, joka mokaa kaikki ruoan laitot,
laulaa nuotin vierestä ja kertoilee hassuja tai huonoja vitsejä.
Se itsessäään on hauskaa, vaikka se vaatii puolellensa mut hyvin tuntevat ihmiset.
Vieraat ihmiset eivät välttämättä näe mitään hauskaa siinä, että kehun soittanneeni
(ironisen sarkastisesti) 20 vuotta akustista kitaraa, vannon soittavani ja laulavani ihan mitä vain,
jos vain biisin tunnen ja teen small talk shown sen ympärille ja sitten soitan ihan älyvapaasti
tuntematta nuotteja ja ihan mitä sattuu, ja laulan ihan omia sanoitusia,
-nuotin vierestä tottakai..
...ja tokaisen sen jälkeen, että tämä on varmasti kauneinta, mitä olette koskaan kuulleet...!
...ja kaikki, joilla on vähäänkään huumorin ja itseironian tajua taputtaa ja nauraa
ja kehuu että,
todellakin, olet 20 vuotta harjoitellut päästäksesi tuohon pisteeseen,
uskomatonta...!
ja jopa ravintoloissa ja clubeissa olen tehnyt tuon shown
ja olen aina saanut tippiä monen sadan euron edestä,
-vain siksi, että kehtaan ja uskalan laittaa itseni likoon ja täysin naurettavasti!
Minussa, kuten monissa Kaksosissa, elää pieni Komidienne -kuten Arlanassa elää pieni lehmä.
Hyvä ystäväni on myös erittäin ristiriitainen. Toisaalta hän on aikamoinen bilehile ja lähtee kyllä aina viihteelle kun joku vain ehdottaa, mutta toisaalta muuten hänestä tulee älykäs, mutta hieman ujo ja hiljainen kuva. Kun hän vaihtaa vapaalle, niin sitten todella ollaan vapaalla. Työssä hän on erittäin tunnollinen ja hoitaa kaikki hommat viimeisen päälle hyvin. Se mistä hänessä eniten pidän on nimenomaan älykkyys ja sarkastinen huumori, loistavia keskusteluja. Toisaalta hän on bilettämisen vastapainoksi erittäin hyvä ruuanlaittaja ja rakastaa leipomista, joten koti on hänelle tärkeä paikka.
Ich auch! Työ on työ, joka hoidetaan hyvin tunnollisesti ja pilkun tarkasti,
mutta vapaalla... :
forget everything, olet tekemisissä Kaksosen kanssa,
joka todella ottaa vapaan vapaana ja toimii sen mukaan.
Kaksoselle riittää, että päivästä ollaan vakavia
vain työn ajan.Pätee omalla kohdallani sanatarkasti.
Ei varmaan ihme, ettei työnantajani ole ollut ihan heti vakuuttunut taidoistani
-PR-managerina kun olen aikaisemmin toiminut ja se tietää pelkkä bilehiletystä.
Voisi oikeastaan sanoa, että se mikä kuva kaksosista tulee riippuu ihan ajasta, paikasta ja seurasta. Sitä pohjimmaista ja selkeää luonnetta on välillä vähän vaikeaa nähdä, kun se tuntuu vaihtelevan aika paljon. Älykkyys kyllä on yksi niistä näkyvimmistä piirteistä.
Sanoisin samaa tuntemistani Kaksosista. Ajasta, paikasta ja seurasta riippuvaista
ja voit saada ihan minkä kuvan tahansa Kaksosesta.
Kaksonen on yksi niistä merkeistä, jotka ansaitsevat aina toisen mahdollisuuden.
Itsekin olen saanut joistain moninkertaisista Kaksosista
kuvan ujona ja arkana ihmisenä, joka ei kuvaa yhtään perinteistä Kaksosta.
Tosin itsekin olen joissain tilanteissa tätä. Riippuu tilanteesta ja ihmisistä.
Kerran eräs (entinen) pomo tokaisi minulle, että minkä itsevarmuuspillerin olet oikein ottanut,
kun tulin toistamiseen työhaastatteluun ja olin kuulema ihan se viimeinen vaihtoehto
toisen kierroksen vaihtoehdoista ensimmäisen perusteella.
No, sain sen paikan aikoinani, mutta kertoo varmaan paljon siitä, miten
erilainen Kaksonen voi olla eri ihmisten ja tilanteiden mukaan.
Veskareista ja Kauriksista puheen ollen, niin he OVAT eläinrakkaita!
Kauhea, moninkerteinen Kaurs bio-äitini, oli valtavan eläinrakas,
vaikka ihmisrakas hän ei ollut koskaan.
Monet tuntemani Veskarit tykkää kuin myöskin eläimistä, mutta ovat pelastavampaa tyyppiä.
Esim. silloin kun bio-äitini halusi antaa kuulan kalloon jollekin eläimelle sairauden vuoksi,
niin Veskari-isäpuoleni halusi lääkitä ja katoa hiukan pidempään, josko eläin selviytyisi.
Kummatkin olivat oikeassa ja väärässä.
Monia eläimiä pelastui ja eli onnellisen elämän, vaikka bio-äiti halusi lopettaa eläimen sairauden
kärsimykset, mutta yhtä usein Veskari-isäni tunteet ja hoito pelastivat
ja parantivat sairaan eläimen normaaliin elämään.