seuraava »

[Asterix]

Mjaa, tuosta   -boheemisuudesta...

Veskaria on tasan kahta lajia oman kokemukseni mukaan.
Boheemeja ja hienostuneita.

Bio-isäni oli   ja hän oli tunnettu eläissään ulkoisesta tyylikkyydestään
ja suomalaisittain ajateltuna, koreilun halustaan. Samoin on hänen siskonsa,   hänkin
ja oli 60 -ja 70-luvuilla Suomessakin tunnettu malli. Hyvin hienostunut jokaista elettäänkin myöden,
eikä päästä pahaa sanaa tai mitään vulgääriä suustaan.
Otto-äitini on   ja hyvin hienostunut nainen.
Hän myöskin hyvin kauniisti puhuva, vaikkakin hyvin rehellinen.
Boheemisuudesta ei tietoakaan, muutakuin vallankumouksellisin ajatuksin,
joita hän kertoo.

Oma Veskarini (haha, palasimme takaisin yhteen!) on tyyliltään hyvin hienostunut,
jopa niin, että välillä koen olevani liian boheemi hänelle, vaikka täällä (astrossakin)
mut luonnossa tuntevat tietävät kyllä, että pyrin ja tykkään klassisesta hienostuneisuudesta.
No, tosin Veskarin ajatusmaailma on taas ihan jotain muuta, kuten otto-äidillänikin.
Hyvin rajaton ja ennakkoluuloton uusia asioita ja kaikenlaisia ihmisiä kohtaan
ja se loputon syiden ja taustojen ymmärtäminen ja heikompien puolustaminen.

Äiti rakastaa rustata ja lukea runoja, Veskari lukea muiden ajatuksia ja kirjoitelmia.
Hän rakastaa kolumnejani, kuten äitinikin ja ovat kaksi innokkainta faniani.

Paras suomalainen ja pitkäaikaisin ystävättäreni on   ja kosmetiikka-alalla
luonut uransa ja rakastaa kauniita vaatteita ja omaa tajuttoman hyvän maun
pukeutumisen ja kaunistautumisen suhteen.
Olemme olleet ystäviä jo 17 vuotta.

No sitten otto-isäni, joka on   , on se boheemi keksijä ja suunnittelija mies.
Hän ei ulkoisesta koreilusta piittaa ja on usein nikkaroimassa ja rakentelemassa
mitä eriskummallisempia juttuja ja värkkejä.
Aina on jotain askartelua meneillään.
Hän rakastaa kaikenlaisia älypelejä ja suunnittelee niitä myös itse.
Arvaatte varmaan, että hän on insinöörinä ihan oikealla paikallaan.
Hän on juuri se, joka keksii ikuisesti ikiliikkujaa, vaikka sillä ei olisi mitään merkitystä
ja se olisi aivan turha kapistus.

Kaikille näille   :lle on yhteistä se, että heillä on maailman suurimmat sydämet,
aina auttamassa ja tukemassa heikompiaan. He ovat myös hyvin itsenäisiä ja selviytyjiä.
He ei huoli muiden avusta, vaan pärjäävät itse.
Rumia sanoja tai pahan puhumista kuulee heidän suustaan hyvin harvoin,
vaikkakin jokaisen suusta tulee totuus, mutta he sanovat sen kauniisti.
Kaikin puolin ihailtava taito!
Heillä on myös loistava huumorintaju ja ovat keveitä luonteiltaan, eivätkä
vaivu melankoliaan helposti ja niin, spontaaneja he ovat,
mutta mä rakastan sitä heissä, -olenhan   ja    

[Asterix]

Tuli vielä sellaista mieleeni lisätä  :stä, että...

Mun ottovanhemmat ovat molemmat  :iä ja ovat adoptoineet minut
ja muutaman muun lapsen.
Veskarini on adoptoinut yhden pojan avioliittonsa aikana. Hänellä on myös kaksi biologista lasta.
Tuo suomalainen  -ystävättäreni adoptoi pienen kiinalaistytön.

Liekö tuo rakkaus lapsiin ja halua parantaa maailmaa antamalla apua heikommilleen
juuri hyvin  :mäistä?

  :sten kasvattamana voin kertoa, että  -vanhemmat
pitävät kiinni lapsistaan hyvin lujaa ja heistä on taistelu itsenäistyä.
Veskarini pojilla on hiukan sama ongelma.

Heidän äitinsä on asunut jo 16 vuotta asumuserossa ja omassa kodissaan
ja pojat ovat kasvaneet Veskarin kanssa.
Heidän äitinsä ei ole pakollisia enempää tehnyt lastensa eteen.
Pojat alkavat olla aikuisuuden kynnyksellä,
19 ja 17 vuotiaat nämä nuorimmat bio-lapset. Adoptiolapsi on jo omassa kodissaan
ja elämässään.

[Asterix]

Heh, nyt kun luin teidän juttuja  :istä, niin alkoi naurattaa,
kun mulle on lapsesta asti vanhempani (vesimiehiä siis) ja nyt Veskarini
sanoneet aina, että kun sinä olet niin ihanan spontaani..

Veskarini sanoo rakastavansa mussa sitä, että ideoin koko ajan ja tartun hänen ideoihinsa
ihan sillä sekunnilla ja olen heti valmis toimimaan.

Äitini ja isäni kutsuvat sitä reippaudeksi...

No jaa, onhan tuo mun  :kin MC:llä 10 ja 9 huoneen rajalla ja  :ssa
ja  :ssa mun    :sen kanssa.

[Ratkaisu]

Itse en kyllä tunne montakaan veskaria, joten omat arviot ovat vähän sinne ja tänne. Pitäisi olla suurempi tutkintaryhmä, että osaisi tehdä tarkempia havaintoja. Mielenkiintoista lukea noista  ihmisistä. =)

[K-NRJ]

Liekö tuo rakkaus lapsiin ja halua parantaa maailmaa antamalla apua heikommilleen
juuri hyvin  :mäistä?

  on varsin humaani ja boheemi merkki, mutta ei itsekäs. Sen hallitsema huone 11 viittaisi juuri tuohon.

Minussa on myös paljon Vesimiestä (  ,  ,  ) ja olen hyvin paljon  -tyyppinen ajatuksissani ja toiminnassani. Nytkin minua kosiskellaan mukaan politiikkaan ja sehän onkin varsin  -mäinen juttu.  

Mielenkiintoinen merkki kaikenkaikkiaan... paras lapsuudenystäväni edustaa tuota merkkiä.  
Näkyyhän se sinussakin Kreivi (on sullakin nikki  :) varsin selvästi.  

[Asterix]

  on varsin humaani ja boheemi merkki, mutta ei itsekäs. Sen hallitsema huone 11 viittaisi juuri tuohon.

Minussa on myös paljon Vesimiestä (  ,  ,  ) ja olen hyvin paljon  -tyyppinen ajatuksissani ja toiminnassani. Nytkin minua kosiskellaan mukaan politiikkaan ja sehän onkin varsin  -mäinen juttu.  

Totta!   Mä laittaisin sut   :ksi ennemmin kuin   :ksi,
vaikka kyllä se hiukan pilkahtelee sieltä, mutta verrattuna muihin tuntemiini   :siin
olet huomattavan vähän tyypillinen   .
Good for me..

Mielenkiintoinen merkki kaikenkaikkiaan... paras lapsuudenystäväni edustaa tuota merkkiä.  
Näkyyhän se sinussakin Kreivi (on sullakin nikki  :) varsin selvästi.  

No mun bio-äiti, moninkertainen   on ollut 2 kertaa naimisissa   -miehen kanssa,
so..  

Mä olen aina tullut loistavasti toimeen   :ten ja  -painotteisten kanssa
ja ehkä olen oppinut paljon heiltä?


Ihailen heitä hyvin paljon ja rakastan heitä! En vain voi mitään!  

Etenkin sitä humanisuutta ja mielen avoimuutta, onko se sitten sitä
boheemisuutta(?), mutta esim. äiti ja Veskarini eivät hienostuneisuudestaan huolimatta
piittaa tai kauhistele asuntoni sekamelskaa (en ole oppinut kovin siistiksi ja olen TOSI boheemi tämän suhteen!), vaan alkavat siivota tai soittavat siivoojalle.
Äitini toki tykkää siivota asuntoani Wienissä vierailessaan.
Hän jopa silittää ja viikkaa kauniisti alusvaatteeni.

Kuka tahansa muu valittaisi aivan kamalasti!

Molemmille on yhteistä se, että jos he kokevat, että jotain puuttuu asunnostani tai minulta,
he mielellään menevät ostoksille ja ostavat sen astiaston tai kaapin tai vaatekappaleen mulle.
He ovat myös hyvin anteeksiantavia. Äitini, joka ei siis ole biologinen äitini,
sanoo, että...

"sinä voit tehdä mitä tahansa minulle tai muille, mutta se ei poista minun rakkautta sinua kohtaan
ja minä annan aina anteeksi. Mitä enemmän olen joutunut anteeksi antamaan sinulle,
sitä rakkaammaksi sinä olet minulle tullut"

Äidin sanat eräänä kertana, jo vuosia sitten, kun tein pahan, hyvin pahan virheen
ja rikoin varmasti äidin sydämen tuhannen pirstaleiksi teollani.
Olen säästänyt hänen sanansa ja ne kulkevat läpi elämäni mukanani.

Veskarini sanoi teoillaan hiukan saman, kun peruin hääni Jouskarin kanssa
ja taistelin sen tekemiä väärennöksiä ja laskuja vastaan.
Juristina hän tuli apuun, -pyytämättä- maksoi yli 26.000 euron maksun, johon mulla ei ollut varoja
ja jonka Jouskari ehti mulle tehdä.
Veskari edustaa mua juristina ja eikä halua mitään palkkiota itselleen.
Ottakaa huomioon, että jätin Veskarin Jouskarin vuoksi Jouluna.
Jos joutuisin maksamaan Veskarille tuon rahan ja juristipalkkiot, niin summa
olisi välillä 50-70 tuhatta euroa.
Mahtava mies!

  :t ovat   n  ja   n lisäksi ihmisiä,
jotka ei vanhoja muistele, eikä jaksa riidellä kauaa, joten erimielisyydet ovat
sekunneissa ja minuuteissa ohi, mutta   on ihan ylivoimainen tässä.
  haluaa kääntää asiat parhain päin nopeammin ja rehellisesti.
Mun tuntemat   :t eivät kieroile ja eivätkä pelaa likaista peliä,
vaan hyväksyen vallitsevat faktat tekee sen rauhan maahan.

Hyvänä kakkosena tulee   ja sen huono puoli on se, että se voi valehdella saadakseen
rauhan maahan ja se ei välttämättä kauan kestä ja voi tarvta uuden,
"Vaakamaisesti naurettavan" valheen korjamiseen ja silloin oillaan jo ikävässä kiertessä.

  ovat ne, jotka muistelevat kärsimänsä pahan herkimmin ja melankolisin ilman merkeistä,
johtuen varmaan siitä "jing-jangista" aka kahtiajaosta. Riippuen kumpi on vallitseva sillä hetkellä.
Kaksoset sortuu myöskin liioitteluun ja totuuden kaunisteluun ja se ei aina palvele hyvää.

Tulen hyvin toimeen ilman merkkien kanssa, mutta huonoiten heistä toisten Kaksosten kanssa.
Mielestäni Kaksosilla on usein se pakko-hauska päällä,
koska, "hei, me ollaan molemmat Kaksosia!"-syistä ja mä tykkään aidosta tilanne-hauskasta,
enkä tehdystä hauskasta.
Kaksonen on Kaksoselle susi..  : tai siis tulos on susi.
Mä huomaan   :na ja   :na
sen Kaksosen melankolisen puolen ja sen "tehdyn" hyvin helposti.
Se voi olla mitä vain tehdystä hauskuudesta, älykkyydestä (vaikka   ovat usein
hyvin älykkäitä, mutta kun ne yrittää buustata suurempiin mittakaavoihin sitä toisen   :n läsnäollessa)
tai vaikkapa henkisten kykyjen todistamisessa.

Ja kun puhutaan henkisistä kyvyistä, niin en ole varma, ketkä ovat eniten henksempiä,
Veskarit vai Kaksoset, koska Veskarit ovat niin ymmärtäväisiä ja humaaneja ihmisyyden suhteen,
mutta Kaksosella on ne kaksi eri puolta, -ihan kaikessa.
Vaa'at ovat mielestäni vähiten henkisiä ilman merkeistä.
Näin siis oman kokemukseni perusteella ja siihen nyt voi vaikuttaa persoonien muut aspektit
ja oma kokemus tyypeistä tai ihan mikä vain ja mitä vain, mutta tämänhän te tiedättekin jo.

Joka tapauksessa, mun kokemus Veskareista on pääpiirteittäin loistava,
mutta kuten sanottua, mutta Veskarien lapsena ja tyttöystävänä en allekirjoita,
että Veskari haluaa olla yksin ja ilman toisen ihmisen läheisyyttä.

Oma äitini, isäni ja Veskarini eivät voi elää ilman rakkauttaan ja vuorovaikutustaan minuun
ja kaipaavat minua hyvin herkästi -joskus ihan rasitukseksi asti.
Parhaimmat ystäväni ovat   :iä..
...mutta te jo tiedätte mun merkit ja aspektit, -ehkä niillä on vaikutusta asiaan?

[Asterix]

Lisäys vielä, että Veskari-ottoisäni on aina huolehtinut, kaikesta tunne-etäisyydestään huolimatta,
että mulla on aina kaikki hyvin, myös ja etenkin taloudellisesti.

Hänelle on helpointa osoittaa rakkauttaan lahjoin, milloin se on joku hänen keksintönsä,
milloin jokin asia, mitä tarvitsen tai kovasti toivon tai sitten ihan käteinen tai yhdessä tekeminen.
Hän on käytännön mies, ei paljon puhele tunteistaan,
mutta jos alan tai aloin askartelemaan jotain, niin hän pitää aina huolen,
että minulla on kaikki tilat ja mahdollisuudet siihen ja on ja oli aina auttamassa tehtävässä.

Häneltä sain lahjaksi hänen perimät tsaarin ajan teehuoneen huonekalut,
kun halusin entisöidä ne entisöijällä.
Hänen arvionsa mukaan voimme entisöidä ne yhdessä ja menimme entisöintikurssille
ja niin me entisöimme ne!
Niiden arvo rahassa.... pfff.. ette halua tietää!
Tulos oli kuitenkin kaunis ja saimme ostotarjouksia.
Otto-isäni sanoi kuitenkin, että niitä ei myydä, ne ovat Sashalle minulta.

 

Isäni sairasti syövän ja on ollut "terveenä"" noin 4-5 kk ja on selviytynyt siitä.
Sädehoitoja hän ei enään tarvitse, mutta käy kontrolleissa. 

[Asterix]

Itse en kyllä tunne montakaan veskaria, joten omat arviot ovat vähän sinne ja tänne. Pitäisi olla suurempi tutkintaryhmä, että osaisi tehdä tarkempia havaintoja. Mielenkiintoista lukea noista  ihmisistä. =)

Ei se mitään haittaa!  Meillä jokaisella on omat aspektimme
ja ne vetävät puoleensa itsellemme sopivia ihmisiä, keitä kenellekin. 
Se auttaa meitä selviytmään elämässä ja olemaan onnellisia,
ja sehän on se meidän päätarkoitus, eikö vain?

Kaikki ihmiset ovat hurjan mielenkiintoisia!

[Asterix]

Ah, tuli mieleen Sansain kahvitupa-viestistä, joka muistutti ottamaan lapsenomaisuuden käyttöön,
että ilman merkit ovat paitsi lapsirakkaita, niin myös lapsenomaisia, siis välittömiä.

Ehkä eniten lapsellisin on   kaikkine hullutuksineen ja päähänpistoineen,
sitten diplomaattinen   , joka nauraa ja hassuttelee asiat positiviseksi
ja vähiten   , joka on vastuullisempi ja aikuisen rehellisin ilman merkeistä,
vaikka hänet on hyvin helppo saada
mukaan lapsen(omaiseen) mielikuvituksen lentoon ja nauruun.

Melkein lähes kaikki tuntemani Kaksoset tulevat loistavasti toimeen lasten kanssa,
itseni mukaan lukien, ja heidän on helppoa mennä mukaan lasten mielikuvitukseen,
jossa asiat ja esineet muutuvat yksinkertaisista valtavan hienoiksi jutuiksi
ja ei ole aikuisenakan pelkoa, mitä muut ajattelevat asiasta tai tilanteesta.

Tosin se ei tarkota sitä, että haluaisi itse lapsia.
Ainakin meille Kaksosille on kaksi eri asiaa rakastaa (kaikkia) lapsia kuin tehdä tai omata niitä itse.
Tiedättekö mitä tarkoitan? Se on ehkä se vastuun pelko vaivaa,
koska Kaksonen haluaa olla vapaa liikkumaan, tuntemaan ja ajattelemaan kuten ja miten haluaa.

Tosin Kaksonen nousevalla tai kuu Ravulla tekee Kaksosesta hyvin humaanin
ja enemmän Vesimies-tyyppisen humaanin, maailmaa pelastavan, edes muutaman yksilön
kohdalla, tyypin. Esimerkkinä Angelina Jolie, ,
joka on adopoinut 3 lasta ja synnyttänyt 3 muuta lasta.

Tuo   on taatusti se syy. Muutoin olemme astrologiset kaksoset.
Itse olen   , joka voi olla hyvin itsekäs myös.

Kaksonen rakastaa suurperhettä ja sen ideaa, mutta ei välttämättä koe/halua sitä omakseen,
vaan kokea sen toisella tavalla, esim. sisaruksena tai ystävän perheen kautta.
Kaksonen yleensä rakastaa lapsia, mutta ei välttämättä halua niitä itselleen.
Ainakaan kovin nuorena. Tämän allekirjoitan itseni kohdalta.

Voin hyvin kuvitella suurperheen itselleni after 40, adoptoituna ja biologisena,
mutta aivan hyvin myös rakkautta työnä lastensuojelussa tai humanitaarisena auttamistyönä.
Se voi olla myös läheistä kummiutta tai hyvin läheisenä olemista monelle lapselle.

Rakastan lapsia, hyvin paljon, mutta en ole varma, saanko omia, siis adoptio/biologinen,
mutta viihdyn loistavasti, voin jopa unohtaa ajan kulun lasten parissa leikkiessäni
ja rakastan sitä hyvin, hyvin paljon!
En ole varma kuitenkaan, kuinka jaksaisin omien adoptoitujen ja/tai biologisten lasten kanssa
-ymmärrättekö, mitä tarkoitan?
Olisi ihanaa kuulla kokemuksianne ja mielipiteitänne meistä Kaksosista!

[Ratkaisu]

Tärkeitä  on elämässäni oikeastaan kaksi. Isäni ja yksi parhaista ystävistäni. Kumpikin ovat vähän ristiriitaisia tapauksia,  vaiko onko se sitten vain sitä kaksosmaisuutta. Esimerkiksi isäni on urallaan erittäin menestynyt, sosiaalinen ja reilu, mutta jämpti johtaja. Vapaa-ajalla taas äänikin vaihtuu vapaalle ja hän on kuin toinen ihminen, rakastaa ruuanlaittoa ja laulelee samalla. Tietynlainen levottomuus kuuluu häneen ehdottomasti, jatkuvasti menossa jonnekin käymään kahville tai muuten vain puuhailee jotain kotona. Hän on itseasiassa töissä, joissa joutuu olemaan huomattavankin pitkiä aikoja matkoilla ja olenkin aina nähnyt sen kaksosmaisena.

Hyvä ystäväni on myös erittäin ristiriitainen. Toisaalta hän on aikamoinen bilehile ja lähtee kyllä aina viihteelle kun joku vain ehdottaa, mutta toisaalta muuten hänestä tulee älykäs, mutta hieman ujo ja hiljainen kuva. Kun hän vaihtaa vapaalle, niin sitten todella ollaan vapaalla. Työssä hän on erittäin tunnollinen ja hoitaa kaikki hommat viimeisen päälle hyvin. Se mistä hänessä eniten pidän on nimenomaan älykkyys ja sarkastinen huumori, loistavia keskusteluja. Toisaalta hän on bilettämisen vastapainoksi erittäin hyvä ruuanlaittaja ja rakastaa leipomista, joten koti on hänelle tärkeä paikka.

Voisi oikeastaan sanoa, että se mikä kuva kaksosista tulee riippuu ihan ajasta, paikasta ja seurasta. Sitä pohjimmaista ja selkeää luonnetta on välillä vähän vaikeaa nähdä, kun se tuntuu vaihtelevan aika paljon. Älykkyys kyllä on yksi niistä näkyvimmistä piirteistä.

[Ratkaisu]

Sen kyllä lisään tuohon, että en heidän karttojaan tarkemmin ole tutkinut, joten en kyllä osaa sanoa, mitä vaikutteita sieltä löytyy. Veikkaisin kyllä, että kummallakin on neitsyttä kartalla, ainakin siltä vaikuttavat, vaiko onko se sitten se  siellä taustalla, mikä saa vaikuttamaan myös neitsytmäiseltä.

[indiima]

Hauska, että jokin astrologinenkin osio ottaa tulta alleen.

Mä olen huomioinut tätä eläinrakkautta ihmisissä viime aikoina. Eräs  mies on todella eläinrakas, oikea jurrikka ja kauhea pässinpää, mutta eläimille aivan uskomattoman hellä ja kiinnostunut niistä. Tässä kaurismiehessä on paljon veskaria, syntynyt tammikuun puolella jo.

Mulla on ollut harrastajanäyttelijöinä kaksi n. 16-17-vuotiasta  -tyttöä. He ovat molemmat olleet taitavia lavalla, mutta suhteellisen kykenemättömiä keskittymään RYHMÄtyöskentelyyn. Molemmille on tarvinnut teroittaa sitä, että tässä on kyseessä yhteinen asia, ja anteeksi, et voi lähteä ryyppäämään tänään klo 19.00 toiseen kaupunkiin. Btw: olet alaikäinen. Se toinen puoli veskariudessa.

Neitsytmiesten kanssa tulen melkein poikkeuksetta toimeen, kuten myös neitsytnaisten. Heidän kanssaan tulee kyllä usein intohimoisia räväytyksiä myös, mutta ne jotenkin arkipäiväistävät, tasaavat suhdetta.

Olen tällä hetkellä suhteellisen kyllästynyt siippaani, ja ruoho on tarpeeksi vihertävää aidan toisella puolella, että sinne voi jopa katsella. Yritän pysyä lestissä, mutta jollei lestin sopivuus parane, niin vaihtoon menee. Menee pisteliääksi, kun molemmissa on annokset  .

[Asterix]

Muistuipa mieleen, että   -ottoisäni antoi aina tismalleen sen,
minkä olin synttäri -tai Joululahjaksi toivonutkin!
Muistan parikin synttäriä ja Joulua, jolloin bio-äitini oli kauhuissaan lahjastani,
kun olin toivonut tiettyä esim. nukkea ja tiettyä radio-ohjattavaa autoa
ja otto-isäni meni ja osti ne mulle lahjaksi!

Etenkin, kun se oli ns. "poikien juttu".  
Muistan ikuisesti sen Joulun, kun en enään uskonut Joulupukkiin ja tiesin perheeni ostvan lahjat,
niin otto-isäni lahja minulle oli se musta, hartain toivomani BMW radio-ohjattava auto,
joita molemmat veljeni kadehtivat multa!

Otto-isäni oli harrastukseltaan rallikuski ja sain ajaa ensimmäisen autoni 4-vuotiaana
hänen sylistään. Sittemmin hän rakensi meille, siis veljilleni ja mulle, mikroautoja
sun muita menopelejä radalle. Ajoin ensimmäisen jokamiesluokan juniori-rallikortin 16-vuotiaana
ja olin ainut tyttö ja isäni niin mahdotoman ylpeä! Pärjäsin hyvin, jopa ihan vanhemmille pojille!

Olen aina ollut   -ottoisäni pieni tyttö, iästä huolimatta, kuten myös hänen veljilleen
ja muutamille siskoilleen. ...mutta olen aina ollut "tasavertainen" veljieni kanssa,
vaikka tosin olen oppinut jo varhain, mistä naruista miestä, oli se isä, veli tai setä
tai sitten se mahdollinen poikakaveri, vetää.

Isäni, veljeni ja setäni eivät ole koskaan , never ever hyväksyneet ainuttakaan poikaystävääni,
-tietenkään, ihan luonnollisesti.  
Siksipä toisessa maassa olo on tehnyt mulle hyvää.  

Tärkeitä   on elämässäni oikeastaan kaksi. Isäni ja yksi parhaista ystävistäni. Kumpikin ovat vähän ristiriitaisia tapauksia,  vaiko onko se sitten vain sitä kaksosmaisuutta. Esimerkiksi isäni on urallaan erittäin menestynyt, sosiaalinen ja reilu, mutta jämpti johtaja. Vapaa-ajalla taas äänikin vaihtuu vapaalle ja hän on kuin toinen ihminen, rakastaa ruuanlaittoa ja laulelee samalla. Tietynlainen levottomuus kuuluu häneen ehdottomasti, jatkuvasti menossa jonnekin käymään kahville tai muuten vain puuhailee jotain kotona. Hän on itseasiassa töissä, joissa joutuu olemaan huomattavankin pitkiä aikoja matkoilla ja olenkin aina nähnyt sen kaksosmaisena.

Mä koen, että ilman merkeistä ja ylipäätään, Kaksonen on se ristiriitaisin.
Toisaalta sitä ja toisaalta tätä.
Esim. omasta elämästäni, niin olen vasta nyt alkanut menestymään oikeasti työurallani.
Se on toisaalta hyvin myöhään,
mutta toisaalta olen edennyt hyvin nopeasti nyt, lyhyessä ajassa ja korkalle tasolle.
Luulen sen johtuvan aiheuttamastani persoonallisesta ristiriidasta;
mut täytyy tuntea paremmin tai/ja syvällisemmin, enne kuin tärkeitä päätöksiä kohdallani voi tehdä.

Vapaalla olen todella toisenlainen; PR-managerina työstän enemmän tuota viihde-puoltani,
-asiakkaidein ja yhteiskumppanien kun täytyy koko ajan tuntea olonsa mukavaksi,
ja siten en ole välttämättä heti se varteen ottavin vaihto-ehto isompiin, vakaviin virkoihin.

Koen myöskin niin, että vapaa-ajalla saan olla oma itseni, se, joka mokaa kaikki ruoan laitot,
laulaa nuotin vierestä ja kertoilee hassuja tai huonoja vitsejä.
Se itsessäään on hauskaa, vaikka se vaatii puolellensa mut hyvin tuntevat ihmiset.
Vieraat ihmiset eivät välttämättä näe mitään hauskaa siinä, että kehun soittanneeni
(ironisen sarkastisesti) 20 vuotta akustista kitaraa, vannon soittavani  ja laulavani ihan mitä vain,
jos vain biisin tunnen ja teen small talk shown sen ympärille ja sitten soitan ihan älyvapaasti
tuntematta nuotteja ja ihan mitä sattuu, ja laulan ihan omia sanoitusia,
-nuotin vierestä tottakai..
...ja tokaisen sen jälkeen, että tämä on varmasti kauneinta, mitä olette koskaan kuulleet...!
...ja kaikki, joilla on vähäänkään huumorin ja itseironian tajua taputtaa ja nauraa
ja kehuu että, todellakin, olet 20 vuotta harjoitellut päästäksesi tuohon pisteeseen,
uskomatonta...! ja jopa ravintoloissa ja clubeissa olen tehnyt tuon shown
ja olen aina saanut tippiä monen sadan euron edestä,
-vain siksi, että kehtaan ja uskalan laittaa itseni likoon ja täysin naurettavasti!
Minussa, kuten monissa Kaksosissa, elää pieni Komidienne -kuten Arlanassa elää pieni lehmä.

Hyvä ystäväni on myös erittäin ristiriitainen. Toisaalta hän on aikamoinen bilehile ja lähtee kyllä aina viihteelle kun joku vain ehdottaa, mutta toisaalta muuten hänestä tulee älykäs, mutta hieman ujo ja hiljainen kuva. Kun hän vaihtaa vapaalle, niin sitten todella ollaan vapaalla. Työssä hän on erittäin tunnollinen ja hoitaa kaikki hommat viimeisen päälle hyvin. Se mistä hänessä eniten pidän on nimenomaan älykkyys ja sarkastinen huumori, loistavia keskusteluja. Toisaalta hän on bilettämisen vastapainoksi erittäin hyvä ruuanlaittaja ja rakastaa leipomista, joten koti on hänelle tärkeä paikka.

Ich auch! Työ on työ, joka hoidetaan hyvin tunnollisesti ja pilkun tarkasti,
mutta vapaalla... : forget everything, olet tekemisissä Kaksosen kanssa,
joka todella ottaa vapaan vapaana ja toimii sen mukaan.
Kaksoselle riittää, että päivästä ollaan vakavia vain työn ajan.
Pätee omalla kohdallani sanatarkasti.
Ei varmaan ihme, ettei työnantajani ole ollut ihan heti vakuuttunut taidoistani
-PR-managerina kun olen aikaisemmin toiminut ja se tietää pelkkä bilehiletystä.

Voisi oikeastaan sanoa, että se mikä kuva kaksosista tulee riippuu ihan ajasta, paikasta ja seurasta. Sitä pohjimmaista ja selkeää luonnetta on välillä vähän vaikeaa nähdä, kun se tuntuu vaihtelevan aika paljon. Älykkyys kyllä on yksi niistä näkyvimmistä piirteistä.

Sanoisin samaa tuntemistani Kaksosista. Ajasta, paikasta ja seurasta riippuvaista
ja voit saada ihan minkä kuvan tahansa Kaksosesta.
Kaksonen on yksi niistä merkeistä, jotka ansaitsevat aina toisen mahdollisuuden.

Itsekin olen saanut joistain moninkertaisista Kaksosista
kuvan ujona ja arkana ihmisenä, joka ei kuvaa yhtään perinteistä Kaksosta.

Tosin itsekin olen joissain tilanteissa tätä. Riippuu tilanteesta ja ihmisistä.

Kerran eräs (entinen) pomo tokaisi minulle, että minkä itsevarmuuspillerin olet oikein ottanut,
kun tulin toistamiseen työhaastatteluun ja olin kuulema ihan se viimeinen vaihtoehto
toisen kierroksen vaihtoehdoista ensimmäisen perusteella.
No, sain sen paikan aikoinani, mutta kertoo varmaan paljon siitä, miten
erilainen Kaksonen voi olla eri ihmisten ja tilanteiden mukaan.

Veskareista ja Kauriksista puheen ollen, niin he OVAT eläinrakkaita!
Kauhea, moninkerteinen Kaurs bio-äitini, oli valtavan eläinrakas,
vaikka ihmisrakas hän ei ollut koskaan.
Monet tuntemani Veskarit tykkää kuin myöskin eläimistä, mutta ovat pelastavampaa tyyppiä.
Esim. silloin kun bio-äitini halusi antaa kuulan kalloon jollekin eläimelle sairauden vuoksi,
niin Veskari-isäpuoleni halusi lääkitä ja katoa hiukan pidempään, josko eläin selviytyisi.
Kummatkin olivat oikeassa ja väärässä.
Monia eläimiä pelastui ja eli onnellisen elämän, vaikka bio-äiti halusi lopettaa eläimen sairauden
kärsimykset, mutta yhtä usein Veskari-isäni tunteet ja hoito pelastivat
ja parantivat sairaan eläimen normaaliin elämään.

[Asterix]

Sorry tämä hehkutus Veskarien puolesta, mutta niin myös otto-äiskä, ystäväni
ja Veskarini ovat aina antaneet lahjaksi sitä, mitä olen kovasti toivonut.
Ehkä se kertoo siitä, että Veskarit kuuntelevat tarkasti (vaikka eivät sitä sanokaan)
ja painavat mieleensä ja antavat lahjaksi sen, minkä kuvittelevat toisen toivovan?

Tosin hiukan väitän, että kaikki ilman merkit ovat hyvin anteliaita, eivätkä (muista)
laskea kustannuksia, kun se lahja tulee jollekin erityisen rakkaalle.

Ex-Vaakani teki "muuten vaan lahjoja" paljon, kuten myös Veskarini ja veskari-vanhempani.

Itse en muista, mitä olen antanut lahjaksi rakkaimmilleni ja he muistuttvat,
että hei, annoit viimeksikin "muuten vain lahjan", joka oli kovin arvokas,
joten mitä ihmettä sinä oikein ajattelet??!

Veljeni vaimoineeen on aina niin kauhuissaan mun lahjoista pikku prinsessallemme,
mutta hän on niin kovin suloinen tyttö, etten malta ja musta on kivaa,
että suvussamme on toinenkin prinsessa, ettei mun tarvitse olla se ainut..

Tosin musta on huomattavasti jännittävämpää ja hauskempaa antaa toiselle lahja
kuin saada itse.
Mikähän tuokin on, pitäisi kai olla enemmän kiinnostunut saamaan lahjoja
-jos olisi normaali päästään.

Shoppaillessa saan usein idean nähdessäni jotain, joka mielestäni sopii jollekin rakkaalleni
ja ostan sen ja annan sen lahjana. Se ei vaadi synttäriä tai Joulua,
tämä päivä on hyvä ja jos lahjan saaja ihmettelee "muuten vain lahjaa",
niin kyllä Kaksonen sen juhlan aiheen aina keksii..
-hyvä shampanja päivä tänään  : ja ajattelin sen kunniaksi antaa sulle lahjan..

[^^Queen Nefertiti^^]

ravut saavat nyt riittää, mutta en oikein tunne varteenotettavia tulimerkkimiehiäkään, siis jos seurustelusta on kyse. varsinkin keskenkasvuiset väärät merkit on sitten niin vääriä. mistä tuli mieleen että eräs naimisiin mennyt neitokainenhan on rapu. no, merkkiäni en vaihtaisi, tosin se ei sano kaikkea.

olisi pitkästä aikaa hauska vertailla karttoja sellaisen miehen kanssa, joka todella tuntuisi natsaavan. eräs toinen nousuvaaka siis oli   jota en kokeilisi enää, mutta kartat natsasi aika hyvin. tosin silloin, kuten kauriin / ravun kanssa, tuntui että ei tämä kestä..

ravut on muuten perhe-suku-ja bisneskeskeisiä ja voivat olla ihan jees-

  miehet vaikuttavat käytännöllisiltä, keskitytään bisneksiin.

kaksoset on hyviä vastapooleja keskusteluissa, joskus. riippuu monista vaikutteista.

no pitäisi tavata muutama kiinnostava ihminen, että voisi sanoa uutta. siihen tulee mahiksia.