seuraava »

[Asterix]

Koska tästä aiheesta ei saa kunnon keskustelua aikaiseksi,

niin mitä mieltä olette ajatuksesta,

että hengellisyys on (kaltoinkohdellun) ihmisen puolustusmekanismi,
jolla suojellaan itseä koetulta "pahalta" (siis pahoilta ihmisiltä)
ja se ajan kanssa kehittyy hyökkäysmekanismiksi (siis välineeksi), jolla pyhitetään,
siis laitetaan puntit tasan sen koetun "pahan" kanssa (siis niiden itselle pahojen ihmisten kanssa)
ja pyhitetään se oma pahuus (joka kuitenkin tiedostetaan jollain tasolla)
sillä henkisyydellä?  

Kaikki ihmiset eivät pysty kohtaamaan omia pelkojaan ja pahuuttaan ilman
ulkopuolista "korkeampaa voimaa", mutta se "korkeampi voima" toimiikin vain
kulissina ja peittona, niin niitä omia pelkojaan ja pahuuttaan ei tarvitse katsoa
silmästä silmään missään tilanteessa, -ei uhrina, eikä pahana.

?

[Asterix]

Myöskään minun henkeni~sieluni ei ole sukua tai yhtä kenenkään muun ihmisen kanssa.

**Repikää siitä sitten, jos joku väen vängällä haluaa ajatella olevansa näin erillinen saari; henkisyydessä juuri tästä erillisyydestä puhutaan suurimpana harhana, mutta ihmisellä on oikeus ajatella näin. Kun lukee Sashan juttuja, tuntuu että hän on ihan h.vetin kiinnostunut henkisyydestä ja sitten ei kuitenkaan. Katsoisi vaikka illan huvi-tv ohjelmia, jos asia ei siis kerta kaikkiaan häntä kiinnosta  

Uskomatonta, että vastaan tähän,   mutta jos luet tätä topicia,
niin itseäni mitenkään korottamatta, niin olen ainoa,
jolta on tullut kaikista eniten OMAA TÄYSIN ASIALLISTA JA KOHTELIASTA TEKSTIÄ
OMISTA AJATUKSISTA ILMAN VALMIITA JA MONEEN KERTAAN KÄYTETTYJÄ FRAASEJA,
MANTROJA, HOKEMIA JA KANAVOINTEJA JA LAINATTUJA TEKSTEJÄ,
kuin yhdeltäkään hengelliseltä ihmiseltä tähän mennessä -edes yhteensä.

Hengellisistä ihmisiltä, kuten sinulta, tulee juttua, joka ei kuulu itse aiheeseen mitenkään,
vaan kiemurtelee kysymysten edessä ja tekee tekosyitä tai piiloutuu
niiden fraasien, mantrojen, hokemien, kanavointien, lainattujen tekstien
ja minun persoonani ja kirjoitusteni arvostelun taakse.

Tosin, minä EN OLE HENKINEN IHMINEN, mutta pohtiva ja miettivä ihminen.  

[Eklektikko]

Sasha;
kysyit miksi et ole saanut vastauksia ensimmäiseen viestisi kysymyksiin.

Ehkäpä siksi, että ne "Miksi henkinen ihminen sitä sun tätä..." kysymyksesi eivät kuvaa lainkaan henkisten ihmisten toimintaa.   

Ne kuvaavat sellaisten ihmisten toimintaa, jotka ehkä luulevat olevansa henkisiä, mutta ovat käsittelemättömien traumojen, egon ja dualismin harhan pyörteessä ja toimivat niistä käsin, sen sijaan että toimisivat hengellisyydestä ja rakkaudesta käsin.

Näinollen kysymyksiisi ainut mielekäs vastaus on:
Henkiset ihmiset eivät teekään noin, kysymyslauseissasi ei kuvaillakaan henkisiä/hengellisiä ihmisiä, vaan vasta sen polun aivan alussa olevia ihmisiä, jotka eivät vielä ole 'puhdistaneet' itseään.

Olisiko tällainen vastaus mielestäsi järjellinen? Minusta se tuntuisi jotenkin 'oikealta.'

Sanat ovat vain sanoja, ei kannata kuunnella sanooko joku olevansa henkinen/hengellinen, vaan katsoa hänen tekojaan ja sitä tapaa, miten hän kohtelee toisia ihmisiä.

[Asterix]

Sasha;
kysyit miksi et ole saanut vastauksia ensimmäiseen viestisi kysymyksiin.

Ehkäpä siksi, että ne "Miksi henkinen ihminen sitä sun tätä..." kysymyksesi eivät kuvaa lainkaan henkisten ihmisten toimintaa.   

Ne kuvaavat sellaisten ihmisten toimintaa, jotka ehkä luulevat olevansa henkisiä, mutta ovat käsittelemättömien traumojen, egon ja dualismin harhan pyörteessä ja toimivat niistä käsin, sen sijaan että toimisivat hengellisyydestä ja rakkaudesta käsin.

Itseasiassa, olet tässä ihan oikeassa, mutta ymmärrät varmaan,
että minä en ole mikään sanomaan tai arvostelemaan, kuka on pitkällä henkisyytensä
tiellä ja kuka ei, joten ruohonjuuritasolta on hyvä aloittaa raapimaan pintaa
-jo senkin vuoksi, että pidemmällä olevat muistaa ja tunnistaa nuo alkuaikansa
henkisellä tiellään ja pystyy jakamaan ne menneet kokemuksensa -nyt jo viisaudella-

Vai onko se niin, että nyt pidemmällä olevat ja kehittyneemmät eivät koskaan
edes aloittaneet moisesta räpellyksestä, vaan olivat valmiiksi pidemmällä kuin muut
siinä henkisellä tiellään..? :

Luulisi, että henkisellään tiellään pidemmällä olevat kirjoittaisivat täällä,
että "Ah, oh no...! Muistan tuon, minäkin kävin tuon vaiheen lävitse! Argh..!
Miten sitä olikaan hassu, mutta no, onneksi siitäkin selvittiin."

..tai muuta vastaavaa kokemuksen syvää rinta-ääntä.

[^^Queen Nefertiti^^]

miten voi yleensä kommentoida ketjuun, jossa joku kaivaa omaa napaansa viesti toisensa jälkeen? järjetöntä ajanhukkaa. jos laittaa lainauksia tai tietoa uskonnoista ja henkisyydestä, ei käy. jos jollain on kärsivällisyyttä jauhaa tän neidin topiceissa, good luck.

[Asterix]

miten voi yleensä kommentoida ketjuun, jossa joku kaivaa omaa napaansa viesti toisensa jälkeen? järjetöntä ajanhukkaa. jos laittaa lainauksia tai tietoa uskonnoista ja henkisyydestä, ei käy. jos jollain on kärsivällisyyttä jauhaa tän neidin topiceissa, good luck.

Mikä sinä on niin vaikeaa KIRJOITTAA OMIA AJATUKSIA OMISTA KOKEMUSKSISTA?

Mua ei kiinnosta mikään valmiiksi pureksittu ja annettu pullamössö, kanavoinnit ja mantrat,
jolla te buustaatte itseänne, jonka mä voin Googlettaa itsekin,
vaan mä haluan mennä tuosta sonnasta syvemmälle, TEIDÄN OMIIN KOKEMUKSIIN
ja OMIIN AJATUKSIIN HENKISYYDESTÄ.

Kun te vedätte tuota valmista tietoa, kanavointeina ja mantroina sun muita,
epäilemättä ja kritisoimatta, niin onko ihme, että aivot lyö tyhjää siinä vaiheessa,
kun joku alkaa kyselemään, itseasiassa hyvin yksinkertaisia kysymyksiä?

Mikä tuossa henkisyydessä on TEIDÄN OMAA TIETÄ?

Siis kun tuo kaikki buustaus on valmiiksi jonkun tekemää
ja sitä sitten seuraatte kuin lampaat, mutta miten se sitten voi olla SINUN TIESI,
kun sitä samaa tietä kulkee moni muukin, joka on uskonut samaisen henkisyyden sanoman
ja etenkin, kun tuo tie on ollut jo sen, joka loi ko. henkisyyden lajin?

Jokaisellahan pitäisi olla OMA TIE, koska ei ole olemassa toista samanlaista ihmistäkään,
mutta en todellakaan väitä, etteikö joku voisi löytää onneaan "joukko-ohjelmoinnista"
suppeammalla maailmalla ja rajoittuneella kehityksellä ja kasvulla.

Tuolla kaavallahan on kaikki uskonnot pelaavat ja puhun nyt uskonnoista,
koska jokainenhan niistä väittää olevansa hengellinen, eikä uskonnollinen.

Idea on kuitenkin se, että samaa sössöä syötetään kaikille, joka "aivopesee"
ihmisen tyytymään siihen, ettei ole suurempaa tai vapaampaa tai parempaa
-tai edes muuta vaihtoehtoa.

Uskaltaako monikaan kasvaa hengellisenä ILMAN ULKOPUOLISIA "KORKEIMPIA VOIMIA"
ja JONKUN VALMIIKSI KERROTTUJA JA KIRJOITETTUJA TIETOA?

[Asterix]

^___^ Hyvä kysymys.
Mä olen kanssa miettinyt, että mitä tuo "puhdistautuminen" on
-siis ihan käytännön tasolla ja mitä ne muut ovat, jotka eivät ole "puhdistautuneet"
ja miten tässä toteutuu "suvaitsevaisuus" ja "pyyteetön rakkaus",
taaskin ihan käytännön tasolla, eikä teorian tasolla.

Ja kuka tai mikä määrittää sen, kuka on "puhdas" ja kuka "epäpuhdas"?

[nikki]

Idea on kuitenkin se, että samaa sössöä syötetään kaikille, joka "aivopesee"
ihmisen tyytymään siihen, ettei ole suurempaa tai vapaampaa tai parempaa
-tai edes muuta vaihtoehtoa.

Uskaltaako monikaan kasvaa hengellisenä ILMAN ULKOPUOLISIA "KORKEIMPIA VOIMIA"
ja JONKUN VALMIIKSI KERROTTUJA JA KIRJOITETTUJA TIETOA?

Voisin itse allekirjoittaa tämän astrologian suhteen.
Neljässä vuodessa tälläkään foorumilla ei ole tullut montaa pohtijaa vastaan, joka uskaltaisi kyseenalaistaa vanhan uskomusjärjestelmän ja pohtisi astrologiaa enämpi omien kokemustensa perusteella, vaan tukeudutaan lainauksiin ja valmiiksi pureskeltuihin fraaseihin kuin hukkuva oljenkorteen.
Esimerkkinä vaikka tuohon henkisyyteenkin ja uskontoon liittyen  .
Hyväntekijä, uskonnollisuus, henkisyys, uskomukset,ismit,TOTUUS.
Totuus hyvyydestä?
Monet paavit ovat olleet  ja  nousulla.
Mitäpä on viime aikoina tullut esille katolisesta kirkosta?
Hyvyyttä?
Ehkäpä just se TOTUUS?

Jospa täysikuu tuo tähän oikaisua?
 :neptunus:27 :uranus:27 :venus:27
ja saabisesti:
Suuri kuulijakunta yhdistyy jälleen jonkin kokemansa HARHAKUVITELMIEN menetyksen vuoksi. OIKAISU
ja minäkin lankesin lainaukseen,
valitettavasti..
  9  :aspect_ssx:Poseidon rx 9  :aspect_ssx:Hybris rx 9 
josko tuo Hybris  tuo sen "hyväntekijän" pahan myös esille?

Eräs amerikkalainen ufotutkija sanoi eräällä luennolla, että yksi tärkeä kysymys ihmisille tulee olemaan: uskotko jumalaan?
Pitää miettiä tarkkaan mitä siihen vastaa.

[Eklektikko]

Minusta on mielenkiintoisaa huomata kuinka helposti sitä omasta mielestä tietää kenellä on sitä ja kenellä on tätä vielä kesken ja mikä on sitten harhaa ja mikä ei. Parempi on vain pysyä sillä omalla tiellä eikä edes yrittää tulkita ketään muita kuin itseään.

Ne jotka siis eivät ole puhdistautuneet ovat siis likaisia? Onko puhdistautuminen sitten matka kohti sivistyneempää käytöstä, jossa kyetään kohtelemaan toinen toisiamme arvokkaasti ja tasavertaisesti?

Minä kommentoin viestissäni vain sitä, mikä voi olla niiden käyttäytymismallien takana, joita Sasha ensimmäisen viestinsä kysymyksissä esitti. Ja kyllä  kyse ennen kaikkea on siitä, että kohtelisimme toisiamme rakkaudellisesti. Sanaa sivistys en tässä kohtaa käyttäisi.

Yhtä hyvin maallisella tasolla voisi sanoa, että nämä ihmiset, joilla on vanhaa painolastia, ovat niitä, jotka luulevat ettei heillä enää ole mitään kehitettävää itsessään, mutta eivät huomaa mitä se olisi. Tai vielä ei ehkä ole oikea aika sille? Tähän voi törmätä mitä maallisimmissa yhteyksissä myöskin.

Puhdistautumisella tarkoitan omien traumojen läpikäymistä ja niiden omien käyttäytymis- ja ajattelutapojen muuttamista, jotka tekevät elämästä hankalaa itselle ja ympäristölle. Tätäkin voi ajatella maallisella tasolla ilman mitään hengellisyyttä. Esimerkiksi pahasti ulkoaohjautuva ihminen on hankala niin ystävänä, työtoverina, kuin millä muulla tavalla tahansa. Eikä tällainen ihminen sen vähemmän hankalaksi muutu, vaikka oltaisiinkin hengellisissä ympyröissä.

Musta/valkea, hyvä/paha, mies/nainen, puhdas/likainen: Nämä kaikki ovat harhaa! Fyysinen taso aiheuttaa meissä halun jäsentää maailmaa dualistisesti! Voisi olla hyvä aina muistaa, että se on harha.

Kun puhun 'puhdistautumisesta' en siis tarkoita että puhdas on vastakohta 'likaiselle,' tai että puhdistautumaton olisi likainen! Tarkoitan vastuun ottamista omasta vanhasta painolastista sen sijaan, että jää sen valtaan  ja kaataa sen seurauksia muiden niskaan. Eli siis ne vanhat traumat, ulkoaohjautuvuus, ego-jutut jne.

Ihan riippumatta siitä, ollaanko hengellisissä vai vaikka työpaikan ympyröissä, noista asioista seuraa ikävää ympäristölle ja sen vuoksi ei ole mitenkään välttämättä aina ihmisen yksityisasia, jääkö hän vanhaan painolastiinsa rypemään, vai tekeekö hän sille jotain. Ei minulla ole velvollisuutta vaikkapa olla ihmissuhteessa, jonka moinen tekee mahdottomaksi. Ja jos moinen saa työpaikalla aikaan vakavia ristiriitoja, minulla on ihan oikeus mennä siitä pomolle juttelemaan. Ei se tee minusta parempaa, pyhempää jne. Se tekee vain minusta ihmisen, joka ei halua olla kynnysmattona, vaan pitää ne terveet rajat sisäistä lastani suojaamassa.

Kuten aina, ei minua voisi vähempää kiinnostaa tämän asian teoreettinen puoli. Sen sijaan minua kiinnostaa käytäntö ja arkipäivässä näkee paljon näiden asioiden aiheuttamia ongelmia.

Toisten oppien seuraaminen vs. oma tie:
Kuten nimimerkkini 'Eklektikko' kertoo, en seuraa yhtään mitään valmista systeemiä, vaan olen koostanut omani napsimalla sen mikä tuntuu hyvältä siitä mikä tulee eteen. Ja tämä ei tarkoita paljon parjattua 'noutopöytähengellisyyttä.' Minun oma systeemini ei ole täynnä pelkkää herkkua, esim. nyt karma eli syyn jaseurauksen laki ei välttämättä ole vain kiva asia. Vähänkös nauratti, kun joskus kauan sitten tällä palstalle yksi tyyppi rupesi tivaamaan missä muka olen shamaanivihkimykseni saanut.  Vastaus: Noin kolmessa edellisessä inkarnaatiossa, kyllä niillä edelleen täällä surffaa.

[Eklektikko]

Sanoilla kikkailua... 

Pyrin lähinnä ilmaisemaan sen, että täällä fyysisellä tasolla meillä on taipumus hahmottaa tätä hyvinkin kaoottista maailmaa käyttämällä 'apuvälineenä' dualistista ajattelua.  Voimakas kahtiajako kuitenkin harvoin kuvaa todellista tilannetta, joten itse pidän tärkeänä muistaa löytää joka asiasta enemmän kuin kaksi ääripäävaihtoehtoa. Muuten voi jäädä osa maailman vaihtoehdoista huomaamatta. Siinä kaikki.

(Tämä sama koskee lucifer-keskustelua, johon en viitsinyt osallistua, mutta joka myös tuo tämän dualismin esille. Itse uskon 'yksinapaiseen' jumalaan, joka ei 'tarvitse' vastakappaleekseen 'luciferia.' Kyllä meissä ihmisiksi inkarnoituneissa riittää ihan tarpeeksi potentiaalia helvetillisyyteen...   )

Itsekin viihdyn hyvin fyysisellä tasolla, voin nauttia siitä täysin palkein, vaikka tiedänkin että muutakin on olemassa. 'Harha' ei tarkoita samaa kuin arvoton tai vähempiarvoinen. Pelkästään sitä, että koko moniulotteinen todellisuus ei ole täällä nähtävissä, koska fyysisestä kehosta palaisivat silloin käämit, sitä kun ei ole siihen suunniteltu. 

Olen sitä mieltä, että ne jotka vaikeroivat 'kuinka raskas ja hankala tämä fyysinen taso onkaan, voih kun pääsisin täältä pian helpommille tasoille,' ovat vielä hommassa ei-aivan-valmiita. Nimittäin sitten kun oppii ne tavat joilla fyysisellä tasolla kannattaa toimia, lakkaa se tuntumasta raskaalta ja hankalalta.

Kipu on pakollista, mutta kärsimys on vapaaehtoista!

[Eklektikko]

Kaikki lainaukset aamunsäteeltä:

minä tunnen itse vielä tarvetta esimerkiksi hyvä- paha ja terve -sairas kahtiajaoille, koska jos menisin KÄYTÄNNÖSSÄ hyvän ja pahan tuolle puolen, voisin tehdä kaikkea kauheuksia, kuten murhia, koska paha on vaan 'suhteellista'

Varmaan ihan toimiva ratkaisu. Itse taas ajattelen vain syytä ja seurausta eli karmaa, tällöin en anna mitään arvoarvostelmaa siitä onko jokin teko määriteltävissä hyvä/paha -akselilla, vaan pohdin vain sen seurauksia. Toisaalta, yhdellä ainoalla ohjeella olen tähän asti pärjännyt: "Näpit irti toisten ihmisten vapaasta tahdosta." (Ei tietenkään koske lastenkasvatusta, koska lapsi tarvitsee rajojen asettajaa. Ei koske myöskään työpaikkaa/koulua/armeijaa, koska näissä paikoissa olemme itse antaneet luvan puuttua vapaaseeen tahtoomme)

Mutta sillä kai ei ole väliä kuinka asian ajattelee, vaan vain sillä mikä on lopputulos. 

sinä tai kukaan muukaan, ei voi pelkän Lucifer-keskustelun perusteella päätellä, millainen minun jumalakäsitykseni on, koska siitä en ole edes puhunut. joten pyydän, älkää tehkö päätelmiä minun jumalakäsityksestäni, ellen ole itse selittänyt sitä.

Minä en ole puhunut  jumalakäsityksistä kuin yleisellä tasolla. En ole siis tehnyt myöskään sinun jumalakäsityksestäsi mitään päätelmiä, minulla ei ole niistä mitään mielipidettä, enkä ole kirjoittanut mitään sinun jumalakäsityksestäsi. Ole hyvä äläkä lue rivieni väliin mitään mitä siellä ei ole, minä puhuin asiasta yleisellä tasolla, enkä edes tiennyt, että sinä olit kirjoittanut lucifer-ketjuun!

Minulla on tapana puhua suoraan. Jos olisin halunnut kommentoida juuri sinun kirjoituksiasi jossain toisessa ketjussa, olisin sanonut niin.

[Asterix]

Idea on kuitenkin se, että samaa sössöä syötetään kaikille, joka "aivopesee"
ihmisen tyytymään siihen, ettei ole suurempaa tai vapaampaa tai parempaa
-tai edes muuta vaihtoehtoa.

Uskaltaako monikaan kasvaa hengellisenä ILMAN ULKOPUOLISIA "KORKEIMPIA VOIMIA"
ja JONKUN VALMIIKSI KERROTTUJA JA KIRJOITETTUJA TIETOA?

Voisin itse allekirjoittaa tämän astrologian suhteen.
Neljässä vuodessa tälläkään foorumilla ei ole tullut montaa pohtijaa vastaan, joka uskaltaisi kyseenalaistaa vanhan uskomusjärjestelmän ja pohtisi astrologiaa enämpi omien kokemustensa perusteella, vaan tukeudutaan lainauksiin ja valmiiksi pureskeltuihin fraaseihin kuin hukkuva oljenkorteen.
Esimerkkinä vaikka tuohon henkisyyteenkin ja uskontoon liittyen   .
Hyväntekijä, uskonnollisuus, henkisyys, uskomukset,ismit,TOTUUS.
Totuus hyvyydestä?
Monet paavit ovat olleet   ja   nousulla.
Mitäpä on viime aikoina tullut esille katolisesta kirkosta?
Hyvyyttä?
Ehkäpä just se TOTUUS?

Jospa täysikuu tuo tähän oikaisua?
 :neptunus:27 :uranus:27 :venus:27
ja saabisesti:
Suuri kuulijakunta yhdistyy jälleen jonkin kokemansa HARHAKUVITELMIEN menetyksen vuoksi. OIKAISU
ja minäkin lankesin lainaukseen,
valitettavasti..
  9   :aspect_ssx:Poseidon rx 9   :aspect_ssx:Hybris rx 9  
josko tuo Hybris   tuo sen "hyväntekijän" pahan myös esille?

Eräs amerikkalainen ufotutkija sanoi eräällä luennolla, että yksi tärkeä kysymys ihmisille tulee olemaan: uskotko jumalaan?
Pitää miettiä tarkkaan mitä siihen vastaa.

Loistavaa tekstiä Nikki ja kiitos astrologisesta näkemyksestä!

Tuo dualistisuus vaivaa astrologiaa ihan samoin ja siihen on iskostunut niin
kiveen kirjoitetut symbolit, että jos ne ei ensisilmäyksellä sovi tulkinnan kohteesen,
niin sen tulkinnan kohteen täytyy MUUTTUA jollain kirjoittamattomalla säännöllä
siihen tulkintaan sopivaksi.

Niin, voisiko niitä astrologisia oppeja kyseenalaistaa vaihteeksi, eikä aina asiakasta,
jolle tulkinnan persoonallisuudesta ja luonteesta tekee?

Astrologian alkeita opetellessa on tullut mieleen pelkästään omaa karttaa,
siis itseäni tutkiessa, miksi minun pitäisi olla kuin tämä tulkinta sanoo
ja onko mahdollista, että tämä on vain opetettu/opeteltu tulkinta
(joka on tulkittu alunperinkin ehkä "väärin")
että tällä ja tuolla aspektilla olet tälläinen ja tuollainen ja..

- eläydynkö minä sitten siihen tulkintaan ja MUUTAN omaa käytöstäni ja ajattelutapaani
tuohon tulkintaan sopivaksi, -syyllä, että minä PIDÄN SIITÄ tulkinnasta
tai vastaavasti en tunnista sitä puolta itsessäni,
jolloin se voi muuttua astrologin painostuksesta TIEDOSTAMATON PUOLI~PIMEÄKSI PUOLEKSENI
ja minun tulee KOHDATA SE itsessäni ja nosta se esiin
tai voihan se olla TIEDOSTAMATON HYVÄPUOLI, jota en ole koskaan
aikaisemmin "tunnistanut" itsessäni
-vai luonko sen puolen itselleni, jonka JOKU TOINEN SANOO MINUSSA OLEVAN?

Mitäpä, jos sitä ko. tulkintaa ei ole koskaan kyseenalaistettu tai/ja mietitty loppuun
ja voisiko sillä olla muunkinlaista merkitystä?

Välillä tulee mieleen, että astrologisen tulkinnan tilaavana pitää omata jo loistava
itsetuntemus ja itsetunto, että osaa erottaa itsensä persoonana siitä tulkinnasta.


Tosin ilmeisesti monikaan ei tunne itseään, koska niitä kyseenalaistuksia
tulkintoihin tulee hyvin vähän?

Monet, jotka tilaa niitä tulkintoja itselleen, ovat todenäköisesti jo minuus-hajalla
jostain hengellisestä muotista tai psykologisesta muotista tms.



Yhtä kaikki, tämä aika on suosinut pitkään
MILLAINEN OLET JA MILLAINEN SINUN TULEE OLLA-bisnestä
ja sillä on tahkottu vuosia monen monia miljardeja ja biljardeja eri tavoin,
uskontoina, ismein, ideologein, new agein, astrologiana jne
ja niiden oheistuottein, kirjoina, luentoina, opetuksin jne.
Tämän kyseenalaistaminen on aikamoinen homma, koska siinä ei lähde vain
työ ja leipä ja business alta monelta, vaan myös romuttaa monen ihmisen minä-kuvan.

Harva nimittäin enään uskaltaa olla oma itsensä ilman minkäänlaista
uskontoa, uskoa, ismiä tms. ja kaikesta sellaisesta luopuminen on erittäin pelottavaa,
koska ihminenhän luopuu silloin siitä opetellusta, jonkun muun sanelemasta minästä.

*****

Mitäpä jos ei olekaan olemassa "korkeampaa voimaa", jumalaa, reikiä ja Jeesuskin oli vain
ihminen Jeesus ilman jumalallisuutta ja ihmeparantumiset ja energiat ja muut ovatkin
peräisin sieltä alkuperäisestä lähteestä, -sinusta itsestäsi-
mutta et osaa käyttää sitä itsenäisesti, vaan tarvitset siihen välikappaleen,
toisen ihmisen tai/ja jumalan, korkeamman voiman tms.
joka saa sinut stimuloimaan ko. energiaa itsessäsi?


*Sorry hajanainen teksti -lounas on jäänyt väliin ja nyt menossa maha nuristen*

[Ave^^]

Hmm.. itse suhtaudun henkisyyteen aina puhtaasti psykologiselta kannalta. Sillä sitähän se on, jotain ihmisen luomaa.

Ja siinä ei ole mitään pahaa. Uskonnot sun muut pelastavat monet ihmiset kärsimykseltä. Ne antavat heille merkityksen elämään. Syyn elää.
Kaikkien meidän ei tarvitse olla individualisteja, käytännössä 90% väestöstä on niitä lampaita, vaikkei sitä itselleen haluaisi tunnustaakaan. Me emme KOSKAAN voi tietää mikä oikein ja loppujen lopuksi totta, siksi samaan aikaan on olemassa vain erilaisia näkemyksiä. Siksi sen oman tien löytäminen, oman totuuden löytäminen on ainut asia jolla on merkitystä. Ja jos tämä oma totuus jollain ihmisellä on jonkun toisen sanan seuraamista, mitä väliä sillä kuitenkaan on? Sillä tämä ihminen on löytänyt silloin sen mitä elämältään haluaa. Jossain vaiheessa ehkä tämän gurun opetukset eivät enää tunnu mielekkäiltä tästä ihmisestä, ja sitten hän vaihtaa suuntaansa, mutta ei se silti yhtään vähennä sen ajan merkitystä kun hän oli se seuraaja lammas, sekin aika todennäköisesti opetti hänelle jotain merkityksellistä.

Henkisyys on yksinkertaisesti vain tapa selittää jotain mitä ei itse voi ymmärtää. Käsittämätön verhoillaan symboleihin ja ajattelumalleihin, joilla itselle saadan rauhan ja selvyyden tunne. On hyödytöntä kiistellä siitä kenen näkemys on totta ja kenen ei, sillä yksikään niistä tuskin loppupeileissä on totta. Meistä ei kukaan tiedä mikä on totta. Siksi meillä jokaisella on meille itsellemme sopiva oma totuutemme, ja se on kunnioitettava asia.

[Rakkauden enkeli]

Näin palmusunnuntaina kirjoitan teille oman näkemykseni asiasta...

Kuvailkaa mulle, mitä se henkisyys on?

Henkisyys on jotain mikä on läsnä koko ajan, se on kuin jokainen hengenveto keuhkoihin. Henkisyys on meissä kaikissa läsnä joko tiedostettuna tai tiedostamattomana. Henkisyys on tiedostamista, henkinen ihminen on hän, joka tiedostaa tuon hengen, sen läsnäolon ja vaikutuksen. Meissä kaikissa on henki, se jokin joka on fyysisyyden ulkopuolella, mutta samalla myös siinä läsnä ja sisällä. Henkisyyttä ei voi irroittaa tai pilkkoa ihmisestä, eikä edes kattavasti selittää. Ainakin minulla loppuvat sanat...
Henkisyys voi auttaa tiedostamaan sitä kuka on, miksi on täällä ja mikä on ylipäänsä elämän tarkoitus.

Mutta eikö tämä ole jokaisen elossa olevan ihmisen täysin inhimillinen perusolemus?
Mikä siitä tekee erityisesti henkistä, muutakuin ajattelutapa käsitellä sitä?

NO JUURI NÄIN. MINULLE HENKI/HENKISYYS ON TÄYSIN INHIMILLINEN PERUSOLEMUS. SIIS IHMINEN ON PERUSOLEMUKSELTAAN JO VALMIIKSI HENKINEN.

Jos ihminen on sekulaari humanisti (Googlettakaa, jos käsite on vieras), niin yhtälailla hän kokee
ja tiedostaa henkensä, sen läsnäolon ja vaikutuksen.

Hänen ei tarvitse käsittää sitä "korkeimmista voimista" tai jumalasta tai jeesuksen kautta,
vaan hän käsittää sen luonnolliseksi ja inhimilliseksi olevaisuudekseen itsestään ja itsessään
ja tietää ilman korkeimpia voimia, jumalai ja henkioppaita, mikä hänen elämänsä tarkoitus on.

SE ONKIN LUONNOLLINEN JA INHIMILLINEN OLEVAISUUS ITSESSÄÄN. MINUSTA KYLLÄ, SIIS MINUN MIELESTÄ NOITA KORKEIMPIA VOIMIA TARVITAAN JUURI TÄMÄN ASIAN ASIAN OIVALTAMISEEN JA TIEDOSTAMISEEN.

Se ei kuitenkaan ole henkisyyttä, että väittää tietävänsä kaiken 100% varmuudella. Meistä kukaan ei tiedä totuutta sata prosenttisesti täällä ollessamme. Kaikki ovat erehtyväisiä, kukaan ei ole täydellinen. Eikä edes tarvitse ollakaan. Tietynlainen täydellisyys on toki tähtäimessä henkisyydessä, mutta sitä voimme olla lopulta vasta sitten jossain ihan muualla kuin tällä maaplaneetalla. Lähelle sitä voi kyllä päästä... Miten? Siihen ei tarvita muuta kuin rakkaus, kun oivaltaa mitä se on, miten se todella toimii ja vaikuttaa, niin kaikki muuttuu...  

Mikä on se totuus, jota kukaan ei tiedä henkisten ihmisten mukaan,
mutta minkä olemassa olon henkiset ihmiste selkeästi kuitenkin väittävät olevan olemassa?
Jos et pysty selittämään mikä se totuus on, niin sen olemassa olon kuitenkin pystyt?

NO OSAATKO SINÄ 100% VARMASTI SELITTÄÄ/TIEDÄTKÖ MIKÄ ON OLEMASSAOLOSI JA YLIPÄÄNSÄ ELÄMÄN TARKOITUS? SE TOTUUS, JOSTA PUHUN ON MINULLE JUURI SE, ETTÄ TIETÄÄ/TIEDOSTAA NÄITÄ ASIOITA. SIIHEN LIITTYY MYÖS SEIKAT: ELÄMMEKÖ TÄÄLLÄ VAIN KERRAN, ONKO JUMALAA YMS. OLEMASSA. NÄMÄ ELÄMÄÄ SUUREMMAT KYSYMYKSET JA NIIDEN VASTAUKSET KÄSITÄN TUOKSI TOTUUDEKSI. KUITENKIN KUTEN JO MAINITSIN, KUKAAN EREHTYVÄINEN IHMINEN EI VOI 100% TODISTAA, TAI TIETÄÄ ELÄMÄN  100%  TARKOITUSTA, TÄYDELLISTÄ TOTUUTTA. NO JOO FYYSISEN ELÄMÄN LAINALAISUUDET, ELÄMÄN KIERTOKULKU YMS. ON SELITETTÄVISSÄ, MUTTA ONKO SIINÄ KAIKKI JA MIKSI YLIPÄÄNSÄ ON ELÄMÄÄ YMS.?

Mikä on se täydellisyys ja täydellinen formaatti, joka odottaa ihmistä kuoleman
tai siis transformaation tai valaistumisen jälkeen?
Minusta jos sen pystyy todellisesti tiedostamaan, sen pystyy myös hahmottamaan
ja siten myös kuvailemaan.

NO MINULLE SE TÄYDELLISYYS ON SITÄ, ETTEI OLE ENÄÄ LAINKAAN NÄITÄ MAALLISIA KIPUJA, MURHEITA JA SURUJA MITÄ JOKAINEN TÄÄLLÄ OLLESSAAN JOSKUS KOKEE.

Henkisyys on sitä että hyväksyy itsensä ja muut juuri sellaisenaan, puutteineen päivineen.  Henkisyys on pyyteetöntä rakkautta. Me olemme täällä oppimassa ja opettelemassa. Henkisyys on maailmankaikkeuden ja oman itsen opiskelemista ja tuntemista. Henkisyys on myös opettamista. Opimme ja opetamme.
Henkisyys on aitoa nöyryyttä, jolla en tarkoita pokkuroimista, tai matelemista muiden edessä, vaan se on nöyryyttä  joka kumpuaa aidosta rakkaudesta ja kunnioituksesta kaikkea elämää kohtaan.

Hyväksyykö se itsensä ja muut juuri sellaisenaan, puutteineen päivineen?

KYLLÄ. NÄIN JUURI ON. TÄHÄN ON PYRKIMYS, NÄIN JUURI PITÄISI OLLA.

Henkisyys auttaa tajuamaan elämän suuruuden ja arvon, sekä myöskin sen mielekkyyden ja tarkoituksen. Henkisyys on sitä, että elää elämäänsä oman ”korkeimman itsen”, oman sisäisen äänen/intuition johdattamana. Sitä kautta Luojamme ”puhuu”. Henkisyys on totuudellisuutta omaa itseä kohtaan. Henkisyys on sitä, että uskaltaa olla juuri sitä mitä on ja elää sen mukaan.

Voiko ihminen tajuta elämän suuruuden ja arvon, kuten myös sen mielekkyyden
ja tarkoituksen ihan ilman henkisyyttä?
Voiko ihminen elää oman sisäisen äänen/intuition johdattamana ilman henkisyyttäkin?
Mikä silloin puhuu ihmisen sisällä ihmiselle itselleen, ellei ihminen ole henkinen?

EI MINUN MIELESTÄNI, KOSKA ITSE KÄSITÄN NUO KAIKKI KUULUVAN JUURI HENKISYYTEEN. TOSIN VOISIHAN SITÄ HALUTESSAAN JOLLAIN TOISELLA TERMILLÄ KUVATA. EIKAI SILLÄ NIIN VÄLIÄ... TÄMÄ ON KUITENKIN ”YKSINKERTAISESTI” ELÄMÄÄ KAIKKINENSA. OMA KORKEIN ITSESI, INTUITIOSI ON SE MIKÄ PUHUU SISÄLLÄSI, MUTTA ITSE KÄSITÄN NÄMÄKIN JUURI SIIHEN HENKISYYTEEN KUULUVAKSI.

Voiko ihminen elää totuudessa ja rehellisyydessä itseään kohtaan ilman henkisyyttä?

EI MINUN MIELESTÄNI TÄYSIN, JOTAIN OSA KOKONAISUUDESTA JÄÄ SILLOIN UUPUMAAN. AIVAN KUIN SINULLA EI OLISI SILMIÄ JOILLA NÄHDÄ. TOKI SILTI VOI ELÄÄ AIVAN TÄYSIN MIELEKÄSTÄ JA TASAPAINOISTAKIN ELÄMÄÄ, KUTEN SOKEANAKIN. ILMAN HENKISYYTTÄ, AIVAN KUTEN ILMAN NÄKÖKYKYÄ EI PÄÄSE IHAN SINNE ASTI, NIIHIN SAAVUTUKSIIN MINNE OLISI NÄKEVÄNÄ PÄÄSSYT, TAI EI AINAKAAN YHTÄ HELPOSTI TAI NOPEASTI. TÄMÄ NYT OLI EHKÄ VÄHÄN HASSU VERTAUS, MUTTA KUITENKIN... ILMAN HENKISYYTTÄ JÄÄ SIIS JOTAIN KOKONAISUUDESTA POIS, SIITÄ POTENTIAALISTA JOHON IHMISELLÄ OLISI MAHDOLLISUUS.

Henkisyyden ei tarvitse erityisesti näkyä tai korostua käytännön elämässä. Se on valinta, joka joillain näkyy enmmän, joillain vähemmän. Henkinen ihminen omaa mielestäni aina, oli sitten kuinka ”guru” tahansa jonkin verran egoa. Se on erottamaton osa meitä kun täällä maapallolla elelemme. Henkinen ihminen ei vain anna sen liiaksi hallita omaa elämää. Toisin sanoen ego ei pyöritä häntä, vaan hän pyörittää egoa. Hän voi toki vihastua, tehdä virheitä jne. mutta pysyy/palautuu aina keskukseensa, miten sen nyt selittäisi... Pysyy tasapainossa ja rakkaudellisena kaikesta huolimatta. Eikä anna fyysisyyden ja materian hallita eikä kahlita henkeä.

Päästään lempiaiheeseeni pahaan egoon.  
Mitä se ego kuolettaminen tai sen en-anna-sen-hallita on?
Mitä te sille ihan käytännössä teette?

EI SITÄ MINUN MIELESTÄNI TARVITSE KUOLETTAA, MUTTA HALLITA KYLLÄ. SE TARKOITTAA SITÄ, ETTÄ PYRKII OLEMAAN MAHDOLLISIMMAN RAKKAUDELLINEN, YMMÄRTÄVÄINEN JA SUVAITSEVAINEN MUITA IHMISIÄ, LUONTOA JA ELÄIMIÄ KOHTAAN YMS. SE TARKOITTAA SITÄ, ETTÄ ET OLE ”SAIRAALLA” TAVALLA ITSEKÄS, ANTAEN EGOSI RIISTÄÄ, TEHDÄ PAHAA, MANIPULOIDA YMS. KAIKKI TOKI TEKEVÄT NIITÄ VIRHEITÄKIN, EIVÄTKÄ AINA HALLITSE SITÄ EGOAAN.

Kun vihaatte tai kadehditte jotakuta ihmistä sydämenne pohjasta

MINÄ EN VIHAA KETÄÄN JA KATEUTTAKIN TUNNEN JOSKUS HARVOIN VAIN HENTONA JA OHIMENEVÄNÄ. EN KOSKAAN SYDÄMENI POHJASTA. INHIMILLISIÄ HEIKKOUKSIA TOKI OMAAN MINÄKIN JA SUUTUN JNE. EN KUITENKAAN VIHAA. TAI PIENI KORJAUS, HETKELLISESTI VOISIN VIHATA ESIM. HENKILÖÄ JOKA TEKISI JOTAIN PAHAA LAPSILLENI, MUTTA SE TUNNE MENISI AJAN KANSSA OHI JA OSAISIN ANTAA ANTEEKSI TUOLLE PAHAN TEKIJÄLLE. PYSYVÄNÄ TUNTEENA EN VIHAA KUITENKAAN KOSKAAN TUNNE, ENKÄ IKINÄ VOISI SANOA TODELLA VIHAAVANI KETÄÄN.

Unohdatte, että ei se vihanne tai kateudenne kohdekaan täydellinen ole,
eikä sitä häneltä voi edes edellyttää (ettehän edellytä sitä itseltännekään)
ja unohdatte, että myös sinun tulee olla rakkaudellinen ja suvaitsevainen (joka tilanteessa),
eikä vain vihanne ja kateutenne kohde.

EN MINÄ UNOHDA, SIKSIPÄ EN TODELLA VOI VIHATA JA ANNAN AINA ANTEEKSI.

Se tapahtuu jos keskittyy liikaa tai vain ja ainoastaan fyysisyyteen. Näiden välillä pitää vallita tasapaino. Tasapaino on henkisyydessä kaiken a ja o. Ei ole siis vastaavasti myöskään hyvä leijua vain ”pää pilvissä”, vaan kannattaa myös pitää ne jalat maassa. Henkinen ihminen käy ihan yhtälailla tarpeillaan, syö ja juo. Hän myös suuttuu, omaa kaikkia inhimillisiä tunteita yms. Se on tämän fyysisen maailman perusominaisuus/tarkoitus. Me olemme henkiä, jotka olemme tulleet oppimaan fyysisyydestä jne. Ei meistä kukaan täällä ollessa elä pelkällä ”Pyhällä Hengellä”, eikä ole tarkoituskaan. Ei Jeesuskaan elänyt.   Ah ihanaa, pääsinpäs taas Jeesustelemaan.  

Ok, jos henki on tullut maan päälle oppimaan fyysisyydestä, niin miksi henki,
joka on ottanut ihmisen muodon, toteuttaa tuota fyysisyyttä täysillä,
liikunta, raha, seksuaalisuus, syöminen ja reipas juominen jne.
on niin kauhistus henkisille ihmisille?

SIKSI JUURI, KOSKA SEN EI KUITENKAAN PIDÄ ANTAA HALLITA JA KAHLITA HENKEÄ JA TOISIN SANOEN MENNÄ ”ÖVERIKSI”. SILLÄ MIKÄÄN FYYSINEN JA MATERIAALINEN EI JÄÄ MEILLE KUN TÄÄLTÄ LÄHDEMME. HENKI ON SE KAIKKEIN TÄRKEIN, SE MIKÄ MEISTÄ JÄÄ... MUTTA SIIS EIHÄN LIIKUNNASSA, SEKSUAALISUUDESSA, SYÖMISESSÄ, RAHASSA JNE. SINÄLLÄÄN MITÄÄN PAHAA OLE, KUNHAN NE EIVÄT VAIN OLE ELÄMÄN KOKO SISÄLTÖ JA TARKOITUS. KUITENKIN KUKIN TAVALLAAN JA KUNNIOITAN JOKAISEN OMIA ELÄMÄN VALINTOJAAN. KAIKKI SAAVAT ELÄÄ KUINKA HALUAVAT. KAUHISTUS ON SIIS KYLLÄ AIVAN VÄÄRÄ SANA MINUN KOHDALLANI...

[^^Queen Nefertiti^^]

miksi tämä aihe jaksaa kiinnostaa ja kuumentaa (tunteita) vuodesta toiseen? (melkein kaikki on sanottu)

minä se hoitelen käytännön asioita. kun ne pitää hoitaa.