Onko täällä enemmänkin kirjoittajia, joiden keho tekee ihan omiaan omaan aikaan ilman,
että henkenne~sielunne on siinä mitenkään mukana omasta halustaan tai käskemässä?
En oikein aina ole varma, etkö todella ymmärrä, vai haluatko vain provosoida.
Oletko sitten itse sitä mieltä, että ihmisen kaikki teot tulisi vain tyytyväisenä hyväksyä? Jos joku tulee kadulla ja puukottaa, hyväksytkö hänen tekonsa tuosta vain? Tai jos joku selkeästi rikkoo jotain sellaista sääntöä, mitä itse ja kaikki muut yrittävät noudattaa? Pitäisikö kaikkiin tekoihin reagoida aina vain hyväksyen ja kaikki
inhimilliset eli ihmisten sopimat säännöstöt ohittaen - sekö olisi henkisyyttä?
Äh, tyypillistä. Aina kun tekee hiukankaan tiukemman kysymyksen, niin olen muka provisoimassa.
Koittakaa nyt kasvaa aikuisiksi, -edes siinä hengellisyydessänne.
Kyllä ihminen ITSE VALITSEE JA AJATTELEE ENSIN, puukottaako se jotakuta,
henkisesti tai kehollisesti.
Mun mielestä tappo ja murha oikeuskäsitteinä ovat naurettavia,
koska mitä sillä on väliä, olenko suunnitellut ottavani hengiltä jokun
2 sekunttia, 2 minuuttia, 2 tuntia, 2 päivää, 2 kuukautta vai 2 vuotta?
Olen joka tapauksessa miettinyt ja toteuttanut sen itse.
Minun kehoni ei tee sitä ilman sieluani~henkeäni, eikä ajatustani
-ei sitten millään.
Loppu tuosta sinun tekstistäsi ei ole mitenkään kiinnostavaa,
koska se on samaa fraasia ja mantran jaarittelua, olemme henkisiä kaikki
ja suvaitsevaisia ja jokaisella on oikeus, siis "oikeus", jos se sopii minulle ja minun ajatusmalliini
jne. blah-blah.
Sitä voi lukea melkein joka topicissa täällä ja siinä ei ole mitään uutta.
Miksi tuo henkisyys ei uudistu ja kehity eteenpäin, siis edes juttujen tasolla?
Ettekö koskaan ole tulleet ajatelleeksi ja epäillyt sitä?
Normaalistihan asia kuin asia kehityy eteenpäin tulemalla paremmaksi ja paremmaksi
ominaisuuksiltaan.
Ihan sitten joka (luotu) asia Maapallolla.
Te otatte edelleen samaa paskaa sisään esim. kanavointeina,
jossa 4D muuttuu 5D:ksi ja sitten 6D:ksi,
mutta samaa paskaa,
ei mitään uutta ja mullistavaa, mutta tuo teille tunteen ja sitä myöden jonninsortin
kokemuksen (kun myöhemmin liitätte sen tunteen johonkin sopivan tilanteeseen),
joka sitten tekee siitä (muka) uskottavan ja pönkitäte edelleen sitä
mantroilla, hokemilla ja sitten kun sitä tekee tarpeeksi moni,
niin sehän on jo oikeaa ja todellista, eh..?
P.S. Sashalle noista kysymyksistä sanoisin, että e
t todennäköisesti tule kyselemällä koskaan saamaan sellaisia vastauksia kuin toivoisit. Jos vastauksia todella kaipaat, niin löydät ne ihan itse.Taas tyypillinen fraasi.
Ei kai kukaan saakaan vastauksia, kun porukka kiemurtelee suorien kysymysten edessä
ja välttelee vastaamasta omilla sanoilla, vaan turvautuu ja piiloutuu
valmiiksi pureksittujen, vanhojen fraasien, mantrojen, kanavointien,
laulun sanojen, runojen, ajatelmien ja myötäilyjen ja ego -ja henkisten buustausten taakse?
Luuletko, etten ole ITSE kyselemässä ja etsimässä ja siten, löytämässä vastauksia?
Ei ne kuule sullekaan taivaasta, sieltä "korkeimmasta" syliin tipautettu,
vaan sinä kyselit ja luit ja annoit itsellesi muiden kertoa.Mitenkään muuten EI OLE MAHDOLLSISTA SAADA TIETOA TÄSSÄ MAAILMASSA.
Et tietäisi edes jeesuksen olemassa olosta, sen enempää kuin Keisari Neronkaan
(joka on myöskin uskon asia) ellet olisi sitä joltain IHMISELTÄ KUULLUT
JA JOSTAIN IHMISEN KIRJOITTAMASTA LUKENUT.
Sorry, mutta palaapas maanpinnalle.
Uskokaa jo, mä olen ollut jo ja kokenut jo tuon olemme yhtä
ja sielun siskoja ja veljiä ja jeesus sitä ja tätä, valo sitä ja tätä,
universaali rakkaus sitä ja tätä jne. ja kokenut sen ensin ahaa!-elämyksenä
ja täydellisenä vastauksena kaikkiin maailman ongelmiin(i),
mutta herännyt sitten siihen, että on olemassa toisenlainenkin "totuus"
ja huomannut tuon olevan ummehtunut ja vanhentunutta rajoittavaa skeidaa,
jolla vangitaan ihmisen mieli, jolloin se elää omassa pienessä kuplassaan
peittäen ikävät totuudet elämästä, eikä kohdaten niitä.
Mä vain yritän ymmärtää TEITÄ, en etsiä vastauksia omaan uskooni tai hengen elämääni.
Uskokaa nyt vain se tosiasia, että minulle EI OLE HENGELLISTÄ ELÄMÄÄ,
EIKÄ KIINNOSTUSTA SIIHEN, ainakaan sellaisena kuin mitä te sitä tyrkytätte,
siis kerrotte siitä minulle.