seuraava »

[Ajatus]

Ihmettelen täällä itsekseni, miten kiihkeästi Sasha tunnut suhtautuvan tähän asiaan ja jaksat näitä aiheita ottaa jatkuvasti esille, vaikka vastaukset sitten sinusta ovatkin epäkiinnostavia, "valmiiksi pureksittuja" tai jo kuultuja. Ikivanhoista totuuksistahan näissä ketjun aiheissa on kysymys - enhän minäkään nyt väitä, että olisin pyörää keksinyt uudelleen, mutta kirjoitan silti vain asioista jotka olen itse oivaltanut ja omakohtaisesti todeksi kokenut. Mistä muusta voisin kirjoittaa? Ei se minun oivallusteni arvoa omassa elämässäni yhtään vähennä, jos miljoona muuta ihmistä on kokenut tai kokee niitä samoja jossain vaiheessa elämäänsä. En tunne tarvetta olla muiden ylä- tai alapuolella ja on aika kiva tunne kun ei tarvitse kadehtia ketään, koska olen varsin tyytyväinen tämänhetkiseen elämääni ja "henkisyyteeni". Tosin kylläpä se elämä vielä kasvattaa, jos tarvis on.

Mä vain yritän ymmärtää TEITÄ, en etsiä vastauksia omaan uskooni tai hengen elämääni.

Uskokaa nyt vain se tosiasia, että minulle EI OLE HENGELLISTÄ ELÄMÄÄ,
EIKÄ KIINNOSTUSTA SIIHEN, ainakaan sellaisena kuin mitä te sitä tyrkytätte,
siis kerrotte siitä minulle.

Ehkä vain Kaksonen ja nousu-Skorppari voi yhdessä hetkessä pyytää vastauksia ja seuraavassa hetkessä - niitä saatuaan - syyttää tyrkyttämisestä? Astrologian opiskelu on siitä hauskaa, että se tuo jatkuvasti ahaa-elämyksiä erilaisten karttojen "yhteentörmäyksissä" asioiden esittämistavasta ja keskinäisestä viestinnästä. Toisaalta kun tarpeeksi monta kertaa törmää samaan seinään, alkaa miettiä josko seuraavan kerran vain kiertäisi sen. :

Tuon Skorpparien rakastaman, feenikslintumaisen "kaiken täytyy uudistua" -mantrankin ohitan kohta jo sujuvasti - minusta kun kaikkea ei suinkaan jatkuvasti tarvitse kyseenalaistaa pelkästään siksi, että se "toimisi" ja olisi jotenkin tähän asti ollut "väärin". Ehkä jotkut asiat ovat sellaisia kuin ovat sen vuoksi, että niissä on sitä jotain, joku ydin, joka säilyttää ne samanlaisina kautta vuosien? No, eipä tuossa minusta mitään pahaakaan ole, jos joku kokee että voi antaa jotain uutta esimerkiksi nyt astrologialle tai henkisyydelle - antakoon ihmeessä! Mieluimmin kuitenkin koitan muistaa katsoa molemmilta kanteilta tätäkin asiaa. Asiansa julistajia löytyy kuitenkin aina joka lähtöön.

(**Lako Wai Wai**, siksi että tämä on ikuisuusaihe. Täytyy raapia sieltä mistä kutittaa - ja taas niin ihana fraasi! )

[Asterix]

Ihmettelen täällä itsekseni, miten kiihkeästi Sasha tunnut suhtautuvan tähän asiaan ja jaksat näitä aiheita ottaa jatkuvasti esille, vaikka vastaukset sitten sinusta ovatkin epäkiinnostavia, "valmiiksi pureksittuja" tai jo kuultuja. Ikivanhoista totuuksistahan näissä ketjun aiheissa on kysymys - enhän minäkään nyt väitä, että olisin pyörää keksinyt uudelleen, mutta kirjoitan silti vain asioista jotka olen itse oivaltanut ja omakohtaisesti todeksi kokenut. Mistä muusta voisin kirjoittaa?

  Ööh..? Miten niin kiihkeästi ja jatkuvasti?
Tämä on varmaan vuosiin ensimmäinen henkisyyttä koskettava topicini
ja aivan normaaleja kysymyksiä ilman sen kummempaa kiihkoa.

Yleensä mua parjataan pinnallisuudesta ja heti kun kerrankin otan jonkun
henkisen aiheen syvälliseen käsittelyyn, niin johan kitistään taas,
kun AINA sinä Sasha tästä puhut.  

Sorry, jos mun kysymysket aiheuttaa tunteiden kuumenemista, se ei ole tarkoitukseni,
joten relatkaa nyt taivaan tähden!

Ei tämä nyt ole mitään maata kaatavaa, vaan normaalia small talkia
ja ajatuksen vaihtoa.


Tästä ns. "henkisten ihmisten" vastauksista kysymyksiini tulee mieleen entisajan
Jehovan todistajat ja Helluntailaiset, jotka tulivat tungettelevan väkisin
tyrkyttämään sitä omaa sanomaansa, johon ei auttanut kohtelias kieltäytyminen,
vaan niiden kanssa piti alkaa vääntämään tiukkaa keskustelua, johon ne aina vastasi
samoilla mantroilla ja vetoamalla raamatun sanaan ja profetioihin
ja ihmisten uskoontulotodistuksiin.

Ja kun alkoi kyselemään syväluotaavia kysymyksiä niiden uskosta HEIDÄN OMIN SANOIN,
ILMAN RAAMATTUA JA NIITÄ IHMISTEN TODISTUKSIA JA RUKOUKSIA,
ne tunsivat olonsa epämukavaksi viimein ja jättivät sinut hyvin mielellään rauhaan.

Nykypäivän jehovia ja hellureita ovat kaikenmaailman reikihoitajat, kaukoparantajat
ja universaalit valo-ihmiset jne.

Mä kunnioitan ihmisten henkilökohtaista uskoa, mutta mä oletan,
myös minun näkemystä kunnioitetaan ja kun olen kiinnostunut ymmärtämään sinun uskoasi,
kuten nyt, saan siihen vastauksia, millä minä ne itselleni kykenen jäsentämään.

Mä kaipaan tähän keskusteluun henkilökohtaista tatsia.
Et välttämättä ole pyörää keksinyt, mutta olet käyttänyt niistä itse montaa erillaista,
niin varmaan osaat kertoa, minkälaista on käyttää minkäkinlaista pyörää.

En minä kaipaa selostusta, kuinka pyörä keksittiin ja miten se toimii,
vaan että kun laitat vaikka autosi alle Goodyearin kesärenkaat, saderenkaat tai talvirenkaat
tai vastaavasti Michelinin vastaavat, niin kummatko ujeltaa enemmän, kuluttaa enemmän
ajossa bensaa, kummat liukkaammat sadekelillä jne. See..?  
Siis miten se henkisyys toimii käytännössä, mitä puutteita ja vikoja olet huomannut,
mitä parantaisit.  

Tuohon loppuviestiisi en nyt sen enempää kantaa, koska astrologiakin,
kuten Nikki aikaisemmin kirjoitti, sisältää myöskin niin paljon valmiiksi kirjoitettua sössöä
ja tyypittelyä, joka pitäisi niellä sellaisenaan.

Jos minunlaisiani tunkion tonkijoita, epäileviä Tuomaksia, kritisoijia
ja uudistushaluisia ihmisiä ei olisi, niin varmaan vieläkin kirjoitettaisiin nämäkin viestit
sulkakynällä kynttilän valossa ja lakaistaisiin roskat maton alle.

Siinä ei ole mitään intohimoa tai suurempia tunteita mulle, vaan se on ihmistyyppi-kysymys.
Mä olen utelias ja mä en voi arvostaa mitään, ellen ensin näe sen kaikkia puolia
sellaisena kuin ne ovat. Monelle se voi olla kiusallista, jos ne pelkää niiden huonojen puolien
paljastuvan, mutta se ei ole se pointti, vaan kokonaisuus.

[Ajatus]

Ööh..? Miten niin kiihkeästi ja jatkuvasti?
Tämä on varmaan vuosiin ensimmäinen henkisyyttä koskettava topicini
ja aivan normaaleja kysymyksiä ilman sen kummempaa kiihkoa.

Aijaa. : No ehkä sitten vain kirjoitustyylisi on enemmän ristiriidassa tarkoittamasi asian kanssa kuin tajusinkaan. Olikos sulla vai muistanko väärin?

Yleensä mua parjataan pinnallisuudesta ja heti kun kerrankin otan jonkun
henkisen aiheen syvälliseen käsittelyyn, niin johan kitistään taas,
kun AINA sinä Sasha tästä puhut.  

Sorry, jos mun kysymysket aiheuttaa tunteiden kuumenemista, se ei ole tarkoitukseni,
joten relatkaa nyt taivaan tähden!

Alan varmaan jo tuntea Kaksos-laadun, kun arvasin ennalta tämänkin kommentin. En kylläkään oikein tiedä kenen tunteiden tässä ajattelet kuumentuneen -  :n, vai?

Ei tämä nyt ole mitään maata kaatavaa, vaan normaalia small talkia
ja ajatuksen vaihtoa.

Kuka se puhuikaan niistä itsestäänselvyyksistä ja samoista fraaseista..? :

Tästä ns. "henkisten ihmisten" vastauksista kysymyksiini tulee mieleen entisajan
Jehovan todistajat ja Helluntailaiset, jotka tulivat tungettelevan väkisin
tyrkyttämään sitä omaa sanomaansa, johon ei auttanut kohtelias kieltäytyminen,
vaan niiden kanssa piti alkaa vääntämään tiukkaa keskustelua, johon ne aina vastasi
samoilla mantroilla ja vetoamalla raamatun sanaan ja profetioihin
ja ihmisten uskoontulotodistuksiin.

Et sitten oppinut henkisesti niistä mitään, vaan jatkat samaa aina uudelleen?

Siinä ei ole mitään intohimoa tai suurempia tunteita mulle, vaan se on ihmistyyppi-kysymys.
Mä olen utelias ja mä en voi arvostaa mitään, ellen ensin näe sen kaikkia puolia
sellaisena kuin ne ovat. Monelle se voi olla kiusallista, jos ne pelkää niiden huonojen puolien
paljastuvan, mutta se ei ole se pointti, vaan kokonaisuus.

Tiedän. Olen elänyt koko elämäni Skorpparien ( ja :ita) kanssa.

[Ajatus]

t. maallisuuteen erittäin tyytyväinen yksilö

No sinäpä sen taas sanoit. Minäkin olen maallisuuteen erittäin tyytyväinen noin ylipäänsä. Juuri nyt en jaksa enää jatkaa henkistymistä, kun on nälkä ja väsyttää. Jatkakaa ken jaksaa.

[Asterix]

Niin, tuossa on pointtia, että jos "henkisillä ihmisillä" on kova halu pois tästä aineellisesta
maailmasta, niin miksi kaikilla pitäisi olla?

Itse esim. nautin tästä kahollisesta ihmiselämästä, minulle ei ole mikään kiire pois "tuolle puolen".
Minusta kuullostaa kauhistuttavalle ajatus, että kuolemani tai jonkun valaistumisen
jälkeen mun pitäisi tyytyä olemaan tekemättä mitään, mitä tällä hetkellä voin
ihmiskehossa kehollani tehdä ja viedä siten sieluani mitä erilaisempiin kokemuksiin
ja paikkoihin, koskapa noista kokemuksista se sieluni on kasvanut ja avartunut.

Mä ymmärrän, että on ihmisiä, jotka ovat kehollisesti jumissa,
joko niin, etteä ne ei koskaan pääse sitä naapuripaikkakuntaa pidemmälle
tai sitten esim. sairauden tai kivun, tai sen psyykksisen eston ja/tai kivun
vuoksi ovat rajoittuneempia käyttämään kehoaan niin, miten oikeasti sielu haluaisi,
niin silloin kasvaa se katkeruus ja viimein luovuttaminen, että voi kun pääsisi pois.

Mutta.. paljon on minunlaisiani ihmisiä, jotka eivät tahdo saada kehollisesta
ihmiselämästä mitenkään kyllänsä ja janoavat koko ajan uusiin elämänkäänteisiin ja seikkailuihin,
tuli se millaisena tahansa vastaan, äärimmäisenä ilona tai suruna
ja me emme välttämättä ole siihen "korkeimpia voimia" tarvinneet,
vaan eletty elämä ja keho ja sielu ovat itsessään opettaneet kääntäneet itsetutkiskeluun
ja tasapainon ja oman itsensä (jumaluudenko henkiseltä nimeltään?) löytämiseen
ja sen eri älykkyyden lajien (lahjat, selvänäköisyys, parantaminen jne henkiseltä nimeltään?)
käyttöön ottoon itsessämme.
 
-koska me aletaan saada kunnioitusta ja suvaitsevaisuutta osaksemme,
ilman sitä jostain opittua henkisyyttä ja "korkeimpia voimia"
ja olla tasavertaisia ihmisiä henkisen tien kautta menneiden kanssa?

Mun mielestä se henkisyys vain monimutkaistaa asioita ja mä olen suora ihminen,
enkä jaksa jotain turhia mutkia matkassani.

Mun mielestä myöskin samat madot meidät syö kuoleman jälkeen
ja samaan paikkaan me kaikki päädymme, oli henkinen tai ei
-ollaanhan me jo nytkin samassa paikassa keskenämme.

Miksi jokin henkisyys ja matrojen hokeminen sun muut traditiot tekisivät
ihmissielusta jotenkin paremman, että se paremman elämän~tason maanpäällä
tai sitten viimeistään kuoleman jälkeen saavuttaisi?

Tosin tämä on vain minun mielipiteeni.

[Asterix]

Ööh..? Miten niin kiihkeästi ja jatkuvasti?
Tämä on varmaan vuosiin ensimmäinen henkisyyttä koskettava topicini
ja aivan normaaleja kysymyksiä ilman sen kummempaa kiihkoa.

Aijaa. : No ehkä sitten vain kirjoitustyylisi on enemmän ristiriidassa tarkoittamasi asian kanssa kuin tajusinkaan. Olikos sulla vai muistanko väärin?

Mä en ymmärrä minkä ristiriidan sinä näet, pitäisikö minun suhtautua mielestäsi
vakavammalla otteella aiheeseen vai mitä sä tuolla tarkoitat?
Mä olen vain utelias tämän aiheen tiimoilta, mutta kuten yleensäkään tänne kirjoittelesessani,
en koe mitään ihmeempiä tunteita kehossani -annan vain tulla sen, mitä ajatuksissa on.

  juu, kai se antaa potkua, jonka voi intohimoksikin laskea ja käsittää väärin?

Tämä on jo off topicia, -aihe on henkisyys, eikä Sashan horoskooppi
ja persoonan ruotiminen.
Olet sentään ex-mode, joten pitäisi olla hallussa jo.  

[Asterix]

Ei tämä nyt ole mitään maata kaatavaa, vaan normaalia small talkia
ja ajatuksen vaihtoa.

Kuka se puhuikaan niistä itsestäänselvyyksistä ja samoista fraaseista..? :

No kun mantrojen ja fraasien hokemisella ei vaihdeta ajatuksia,
eikä se ole edes small talkia.
Mä ymmärrän, että suomalaiset ei kaikki hahmota vielä kunnolla, mikä small talkia.

Tästä ns. "henkisten ihmisten" vastauksista kysymyksiini tulee mieleen entisajan
Jehovan todistajat ja Helluntailaiset, jotka tulivat tungettelevan väkisin
tyrkyttämään sitä omaa sanomaansa, johon ei auttanut kohtelias kieltäytyminen,
vaan niiden kanssa piti alkaa vääntämään tiukkaa keskustelua, johon ne aina vastasi
samoilla mantroilla ja vetoamalla raamatun sanaan ja profetioihin
ja ihmisten uskoontulotodistuksiin.

Et sitten oppinut henkisesti niistä mitään, vaan jatkat samaa aina uudelleen? 

Niin kuin esimerkiksi mitä olisi pitänyt oppia?
Älä kysele ja kritisoi liikoja henkisistä asioista  -ihmiset suuttuu siitä?

[sangviinikko]

....En nyt koko ketjua kahlannut, kun ei tuo henkisyys niin aiheena kosketa/nostata tunteita, mutta haluan kommentoioda tuota täälläkin esilletullutta ajatusta astrologian jumahtaneisuudesta ja ummehtuneisuudesta sekä keskustelun vähäisyydestä tällä foorumilla. Siitä että ei kyseenalaisteta vaan uskotaan sokeasti vanhoihin kaavoihin.
Ajattelen astrologisen symbolikielen oppimisen olevan verrattavissa vieraan kielen oppimiseen. Siis yhtä helposti tai vaikeasti omaksuttavissa kuin vieras kieli. Kun mitätahansa vierasta kieltä opiskeltaessa, niin astrologiakin vaatii tiettyjen periaatteiden ja lainalaisuuksien omaksumista, kieliopin hallintaa. Kun kieltä/astrologiaa käyttää säännöllisesti, sitä alkaa hallita ja energiaa vapautuu kikkailuun ja luoviin ratkaisuihin sen tylsän kirjakielen sijaan...
Hienoa että tällä foorumilla on niitä jotka  siis jo hallitsevat astrologiaa siinämäärin että paukut riittävät kikkailuunkin ilman että menee hakuammunnaksi. Näitä viestejä on ilo lukea ja niistä saan oivalluksia ja ne laittavat miettimään ja ennenkaikkea tutkimaan itse. Mikä on siis paljon enemmän kuin ulkoaopittu "itsestäänselvyys".
Mutta, tämä siis nyt aiheen vierestä...  
jatkakee.

[Esmiralda]

Sasha, kyllä sinä hikoilet mielestäni aivan oikean asian kimpussa.
Näen että asia herättää monenlaista tunnetta.

Mutta älä sinä samperi kuvittele, että väsymys on tekosyy ohittaa näitä asioita. Kyllä ihminen saa ihan oikeasti olla väsynyt ja puhditon! Se on todellisuutta! 

Mielessä olet ollut ja asiasi!

Ja päädyin tällaiseen:

Kyllä henkinen olotila on lähinnä sellaista rakkautta, missä on myötätuntoa ja kutsua toista kohti.
En puhu pyyteettömästä rakkaudesta, sillä usein se sekoitetaan johonkin sellaiseen, jossa on orjuutta, vääränlaista nöyryyttä ja uhrin olotilaa. Puhun sellaisesta joka syntyy vapaasti, ei pakoittaen.

Henkisyys on myös palvelemista. Ei sellaista, jota tehdään saadakseen itselle hyvää mieltä, vaan sellaista, jossa tuntee toisen olotilaa.

Uskon, että Jeesus oli oikeasti olemassa. Hän pesi opetuslastensa jalat ja osoitti sillä palvelemisen suurta merkitystä. En tiedä ymmärsikö sitä kukaan.

Uskon myös, että tänään olimme tasapainoisesti asialla sekä fyysisesti että henkisesti, kun kolme rivakkaa naista menimme auttamaan ystävän muuttopuuhissa. Hän on ollut erossa nyt narsistisesta miehestään puoli vuotta, erossa ja pelossa, ja nyt vasta kun sosiaaliviranomaiset lähtivät tukemaan, uskalsi mennä vanhaan kotiinsa hakemaan muuttotavaroitaan. Siellä kaiken pölyn ja sekamelskan keskellä kun ahersimme, jokainen meistä hiljaa kokien kaikessa siinä sen kamalan ahdistuksen, missä ystävämme oli asunut parin kymmenen vuoden ajan. Se ahdistus henki tavaroista, kaaoksesta, nurkkaan unohtuneista, kaikesta ja meitä itketti. Sen kaaoksen kautta ystävämme puhui koko menneen elämänsä.

Siinä oli fyysinen ja henkinen käsi kädessä! Se henkinen ei ole nimittäin aina jotain pumpuleissa liitelemistä, pakoa todellisuudesta. Se on karvaana todellisuutena, yhtä hyvin tuskana kuin joskus toivottavasti sitten myös vapauttajana! Kun tunnet tuskaa, tai tunnet suurta riemua, tiedät olevasi henkinen. Ilman tunteita ei henkiseen yllä.

Tämän halusin tämän sinulle Sasha kertoa. Etkä voi todellista kokemusta laittaa romukoppaan edes teravällä kritiikilläsi!

[Asterix]

Sasha, kyllä sinä hikoilet mielestäni aivan oikean asian kimpussa.
Näen että asia herättää monenlaista tunnetta.

Kaikille kuumakaisoille, joilla tunteet kuohuaa kysymyksistäni, suosittelen tätä;
http://www.ebaumsworld.com/video/watch/994557/
Minulle tuli suorastaan nirvanaa lähentelevä rento olotila pelkästä katselusta.

Kyllä henkinen olotila on lähinnä sellaista rakkautta, missä on myötätuntoa ja kutsua toista kohti.
En puhu pyyteettömästä rakkaudesta, sillä usein se sekoitetaan johonkin sellaiseen, jossa on orjuutta, vääränlaista nöyryyttä ja uhrin olotilaa. Puhun sellaisesta joka syntyy vapaasti, ei pakoittaen.

Henkisyys on myös palvelemista. Ei sellaista, jota tehdään saadakseen itselle hyvää mieltä, vaan sellaista, jossa tuntee toisen olotilaa.

Uskon myös, että tänään olimme tasapainoisesti asialla sekä fyysisesti että henkisesti, kun kolme rivakkaa naista menimme auttamaan ystävän muuttopuuhissa. Hän on ollut erossa nyt narsistisesta miehestään puoli vuotta, erossa ja pelossa, ja nyt vasta kun sosiaaliviranomaiset lähtivät tukemaan, uskalsi mennä vanhaan kotiinsa hakemaan muuttotavaroitaan. Siellä kaiken pölyn ja sekamelskan keskellä kun ahersimme, jokainen meistä hiljaa kokien kaikessa siinä sen kamalan ahdistuksen, missä ystävämme oli asunut parin kymmenen vuoden ajan. Se ahdistus henki tavaroista, kaaoksesta, nurkkaan unohtuneista, kaikesta ja meitä itketti. Sen kaaoksen kautta ystävämme puhui koko menneen elämänsä.

Siinä oli fyysinen ja henkinen käsi kädessä! Se henkinen ei ole nimittäin aina jotain pumpuleissa liitelemistä, pakoa todellisuudesta. Se on karvaana todellisuutena, yhtä hyvin tuskana kuin joskus toivottavasti sitten myös vapauttajana! Kun tunnet tuskaa, tai tunnet suurta riemua, tiedät olevasi henkinen. Ilman tunteita ei henkiseen yllä.

Tämän halusin tämän sinulle Sasha kertoa. Etkä voi todellista kokemusta laittaa romukoppaan edes teravällä kritiikilläsi!

En ole laittamassa romukoppaan. Käytännön esimerkkejähän minä olen ollut
pyytämässäkin tuosta henkisyydestä.

Editoin ainoastaan tuon jeesus-lauseen pois.

Kerro mikä tästä kaikesta tekee erityisen henkistä?
Eikö mielestäsi ihminen ilman uskoa jeesukseen, jumalaan tai "korkeampaan voimaan",
muka rakasta ystäväänsä ja auta hädän keskellä, kun hän sitä tarvitsee?

Koska olen ex-jeesustelija ja tunnen Raamatun suhteellisen hyvin,
niin lainaampa tätä henkisten ihmisten omaa sanaa ihan vain mietittäväksi teille,
henkisille ihmisille.

Matteus 5, 43-47;

Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.
Mutta minä sanon teille:

rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta,
jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia.
Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille
kuin jumalattomille.

Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette?
Eivätkö publikaanitkin tee niin?

Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on?
Eivätkö pakanatkin tee niin?

Hmmm...? 

[Esmiralda]

Sasha, minä kerroin sinulle mikä siitä teki henkisen.

En voi enempää. Hyväksyn sinun rajallisuuden, toivon, että sinä puolestaan minun. 

[Asterix]

Sasha, minä kerroin sinulle mikä siitä teki henkisen.

En voi enempää. Hyväksyn sinun rajallisuuden, toivon, että sinä puolestaan minun.  

Kyllä mä ymmärrän, että sinä koit sen hengellisenä kokemuksena,
mutta ymmärrätkö, että minä en näe siinä mitään erityisen hengellistä,
vaan normaalina yhteenkuuluvuuden tunteena ystävän kanssa,
myötätuntona, empatiana, sympatiana ja auttamishaluna,
josta tulee itselle hyvä mieli -ei pelkästään sille autettavalle.

Kuka tahansa normaali psyykkeinen ihminen kokee näin.

Tätä asiaa pitäisi kait lähestyä sen kautta, että millaisina ihmisinä
henkiset ihmiset näkevät ja kokevat ei-henkiset ihmiset.
Löytyisikö sieltä vastaus?

Ovatko ei-henkiset ihmiset henkisten ihmisten mielestä kykenemättömiä
esim. auttamaan, tuntemaan (lähimmäisen)rakkautta, empatiaa, sympatiaa
tai yhteenkuuluvuutta muiden kanssa?

Mulla heräsi myöskin kysymys tuosta kertomuksestasi,
että miksi te ette auttaneet aikaisemmin tuota ystäväänne hänen tilanteessaan,
vaan riensitte vasta siinä vaiheessa apuun, kun jokin fyysinen instanssi,
tässä tapauksessa sosiaalitoimisto on ensin tehnyt varsinaisen auttamisen
ja väliintulon?

Sosiaalitoimisto on varsin fyysinen, eikä sillä ole mitään tekemistä minkään henkisyyden kanssa.
Silti se auttaa konkreettisesti -siis fyysisesti- ihmisiä heidän eri tilanteissaan,
josta varmaan kaikista eniten käytetty fyysinen apu on tuo henkisten ihmisten
paljon parjaama ja haukkuma raha.

Unicef ei ole hengellinen instanssi, kuten ei Punainen Ristikään (nimestään huolimatta),
joka muslimimaissa on nimeltään Punainen Puolikuu.
UN:kaan ei ole hengellinen instanssi.
Silti nämä FYYSISET instanssit ovat tunnettuja siitä, mitä hengelliset ihmiset pitävät
hengellisinä tekoina.  

Mikä yksinoikeus hengellisillä ihmisillä on varata itselleen kaikki ns. inhimilliset hyvät teot
ja tunteet ja tehdä niistä jotain erityisiä hengellisyyden näennäisiä tunnusmerkkejä?

Minusta Sasha on vasta tällä topikilla raaputtanut pintaa, sillä pinnan alla on paljon muutakin huomion arvoisia keskustelunaiheita.

Ja huomionarvoista on se, että vasta pintaa on raaputettu
ja useimmilla on jo tässä vaihessa vihantunteet ja vaivautuneisuus pinnalla mua kohtaan,
kun sanoja ei löydy selittämään omaa hengellisyyden laatua.

Onko niin, että ihminen voi olla hengellisesti varsin pinnallinen ihminen,
eikä vaivaudu menemään hengellisyydessä sitä helppoa, valmiiksi pureksittua
pullamössöä syvemmälle, -koskapa yhtäkkiä pelkkää pintaa raaputtamalla
ei löydykään sanoja?

Sasha,
pyydät ihmisiä kertomaan omia henkilökohtaisia kokemuksiaan omalta henkiseltä polultaan? Sinä, joka olet lytännyt henkisiksi itseään mieltävät ihmiset jeesustelijoiksi ja ties miksi. Uskon, että jokaiselle henkiselle polulle lähteneelle polut ja sen varrella vastaan tulevat tapahtumat ovat toisaalta samanlaisia toisaalta hyvin erilaisia. Ne ovat täynnä pieniä arkipäivän ihmeitä. Huikeita kokemuksia itsestä vahvana ja heikkona, suurenmoisena ja vajaavaisena, täydellisenä yhtä kaikki, sillä täydellisyyttä ei ole ilman vikoja.
Miksi ihmeessä kukaan haluaisi paljastaa sinulle sielunsa herkimpiä ja syvimpiä tuntoja, sinulle, joka et näytä ymmärtävän, koska olet haavojesi vuoksi peittänyt oman sielusi tarpeet materian, karkeuden ja järjenkäytön ylistämisen alle. Juuri tämän vuoksi saat vain fraaseja ja kanavointeja, sillä ne ovat sitä teoriaa henkisyydestä. Lue niitä, kyllä sinä niistä saat perusidean selville. Siitä eteenpäin...kaikki onkin sitten jokaisen sielun omaa kokemusta asioista. Jos haluat päästä syvemmälle, niin kokeile itse sitä polkua, älä vaadi muita riisuutumaan alasti ilkkujan edessä. Kuka niin haluaisi tehdä. Etsit syvempiä totuuksia, etkä löydä niitä muualta kuin itsestäsi. Saatat vedota siihen, kuinka sinä kyllä uskallat paljastaa itsestäsi asioita täällä, mutta ne asiat ovat vain muuriasi, jota olet rakentanut, rooliasi, jota olet huolella harjoitellut ja harjoittanut. Kuinka se olisi oman sielunsa paljastamista.

Carmen

Uskomattoman paljon pystyt sanomaan pelkän nettikirjoittelun perusteella
vailla henkilökohtaista fakta-tietoa,
mutta niinhän jokainen peilaa itseään muiden kautta,
joten olisiko kuitenkin niin, että todellisuudessa analysoitkin vain omaa peilikuvaasi?

[Eklektikko]

Onkohan koko tämän keskustelun ongelma kuitenkin vain hengellisyyden määrittely?
Tai sen määrittely, mitä on hengellinen ihminen?

Minun mielestäni on monenlaisia ihmisiä:
- niitä jotka ovat hengellisiä tietämättä sitä itse
- niitä jotka ovat hengellisiä ja tietoisia siitä, se on heille elämässä tärkeä asia
- niitä jotka haluaisivat olla hengellisiä ja ovat matkansa alussa
- niitä jotka ovat egon vallassa ja käyttävät hengellisyyttä tekosyynä egollisille teoille
- niitä jotka ovat jossain näiden välivaiheissa tai välillä yhtä ja välillä toista

Minun mielestäni olemme kaikki hengellisiä olentoja. Ainoat erot tulevat siitä, kiinnostaako koko
juttu ollenkaan, eli keskittyykö asiaan tietoisesti, innostuuko siitä, soveltaako sitä omaan arkipäiväänsä.

Kaikilla ei kaikissa inkarnaatioissa taida sellaista olla edes sielunsuunnitelmassa, välillä tehdään
ehkä ihan muita juttuja ja ollaan kiinnostuneita ihan muista asioista.

Ovatko ei-henkiset ihmiset henkisten ihmisten mielestä kykenemättömiä
esim. auttamaan, tuntemaan (lähimmäisen)rakkautta, empatiaa, sympatiaa
tai yhteenkuuluvuutta muiden kanssa?

Tämä kysymys taitaa valottaa ongelmaa, sillä oikeammin muotoiltuna se olisi:
"Ovatko sellaiset ihmiset, jotka ovat itseään hengellisinä pitävien ihmisten mielestä
ei-hengellisiä, kykenemättömiä esim. auttamaan, ...jne."

Minusta tärkeämpi kysymys on: Toimivatko ihmiset pelosta vai rakkaudesta.
Kaikki tunteet ovat nimittäin johdettavissa noista. Tunnen itse päällisin puolin
hyvin ei-hengellisiä (= tunnustuksellisia ateisteja) ihmisiä, jotka ovat paljon  kykenevämpiä
rakkaudelliseen toimintaan, kuin toiset jotka puolestaan kuvailevat itseään hyvinkin
hengellisiksi.

Hengellisyyttä on hankala tarkastella jonain ulkoa annettuna juttuna, jossa arvioidaan kriittisesti ulkopuolelta onko joku hengellinen vai ei. Minusta asia on enemmän ihmisten sisäinen juttu - yhtä intiimiä, kuin intiimihygienia - ja ulkoisesti se vaikuttaa ennen kaikkea siihen, miten ihminen toimii.

Puheet ja nimeämiset hengelliseksi/ei-hengelliseksi ovat vain puhetta. Teot näyttävät, mikä on ihmisen tila ja luonne.

[Asterix]

Kiitti Eklettikko loistavasta kirjoituksesta ja pointeista.
Tässä on sitä pohdintaa hengelliseltä ihmiseltä, mitä mä kaipaan tähän keskusteluun
ja vie ajatuksia syvemmälle miettimään.

Ensimmäistä kertaa joku laittaa minut sanattomaksi tässä topicissa,
mutta on niin hyviä pointteja, että kun selviän tästä,
niin minulla on varmasti miljoona kysymystä valmiina!

[eppana]

Ihana ketju, loistava aihe. Kiitos Sasha  !

Haluaisin vastata, mutta se tarkoittaisi sitä, että olisin täysin rehellinen elämästäni ja kokemuksistani..jostain syystä just nyt en uskalla purkautua julkiselle foorumille niistä.
Tässäpä oiva esimerkki mulle (yksi niistä miljoonista  ) "hörhön ja henkisen" haavoista jne.

Ja toisaalta, millä sanoilla sen voisi kirjoittaa ettei tule syytetyksi tyrkyttämisestä,käännyttämisestä ja muusta?