seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

kaikki tuo jaottelu on Sashan päässä, niin kauan kun pitää luokitella itsensä ei-henkiseksi, joutuu sitten selvittelemään sitä itselleen, sanahelinää.

[Ajatus]

Mä en ymmärrä minkä ristiriidan sinä näet, pitäisikö minun suhtautua mielestäsi
vakavammalla otteella aiheeseen vai mitä sä tuolla tarkoitat?
  juu, kai se antaa potkua, jonka voi intohimoksikin laskea ja käsittää väärin?

Vastaan nyt vielä tähän, kun kerran kysyit - vaikka niiiiiiin off-topicia onkin. Tarkoitin ristiriidalla sitä, että kun kirjoitat itse hyvin kiihkeästi ja kiroillenkin välillä, siitä saa hyvin - miten sen nyt sanoisi - ei-niin-syvällisen mielikuvan, kuin mitä ehkä itse tarkoitat. Että sikäli tuntuu myös vähän hassulta, että itse kommentoit toisten minusta ihan rauhallissävyisiä vastauksia "kuumakaisojen" kirjoittamiksi.

Onkohan koko tämän keskustelun ongelma kuitenkin vain hengellisyyden määrittely?
Tai sen määrittely, mitä on hengellinen ihminen?

Kyllä. Tai näen asian niin, että ketjun aloittaja määrittelee henkisyyden/hengellisyyden (ovatko nämä muuten mielestänne täysin sama asia?) hiukan eri tavalla kuin suurin osa vastaajista. Kunnon keskustelua ei tule, jos puhutaan ristiin tai keskinäiset käsitykset eroavat liikaa.

Usein ihmisille on myös paljonkin väliä sillä, kuka sanoo - samakin viesti on lukijalle "eri" eri ihmisten kirjoittamana, vaikka tämä onkin yleensä tiedostamaton juttu. Sanoma ei koskaan ole erillinen sen lähettäjästä, jos nyt ei niistä kanavoinneista puhuta.

[Asterix]

Mä en ymmärrä minkä ristiriidan sinä näet, pitäisikö minun suhtautua mielestäsi
vakavammalla otteella aiheeseen vai mitä sä tuolla tarkoitat?
  juu, kai se antaa potkua, jonka voi intohimoksikin laskea ja käsittää väärin?

Vastaan nyt vielä tähän, kun kerran kysyit - vaikka niiiiiiin off-topicia onkin. Tarkoitin ristiriidalla sitä, että kun kirjoitat itse hyvin kiihkeästi ja kiroillenkin välillä, siitä saa hyvin - miten sen nyt sanoisi - ei-niin-syvällisen mielikuvan, kuin mitä ehkä itse tarkoitat. Että sikäli tuntuu myös vähän hassulta, että itse kommentoit toisten minusta ihan rauhallissävyisiä vastauksia "kuumakaisojen" kirjoittamiksi.

Onkohan koko tämän keskustelun ongelma kuitenkin vain hengellisyyden määrittely?
Tai sen määrittely, mitä on hengellinen ihminen?

Kyllä. Tai näen asian niin, että ketjun aloittaja määrittelee henkisyyden/hengellisyyden (ovatko nämä muuten mielestänne täysin sama asia?) hiukan eri tavalla kuin suurin osa vastaajista. Kunnon keskustelua ei tule, jos puhutaan ristiin tai keskinäiset käsitykset eroavat liikaa.

Usein ihmisille on myös paljonkin väliä sillä, kuka sanoo - samakin viesti on lukijalle "eri" eri ihmisten kirjoittamana, vaikka tämä onkin yleensä tiedostamaton juttu. Sanoma ei koskaan ole erillinen sen lähettäjästä, jos nyt ei niistä kanavoinneista puhuta.

Ihmisten stereotyypittäminen ja tuomitseminen "lopuniäksi" tietynlaiseksi tässä henkisyydessä
mua eniten rassaakin.
Toki syyllistyn siihen itsekin yleistämällä kaikki henkiset ihmiset samanlaisiksi,
vaikka yritän pitää mielessä, että samat lainalaisuudet ei aina koske kaikia yksilöitä.

Yrittäkää ymmärtää, että mä en käytä suomenkieltä pääkielenäni ja siitä on hurjan kauan aikaa,
milloin olen joutunut käyttämään sitä päivittäin puhekielenä,
joten en ajattelen suomeksi, vaan käännän kirjoittaessani ajatukseni suomeksi,
joten vastaavat käsitteet, kuten henkinen - hengellinen on minun päässäni samaa tarkoittava
-siis oli tähän asti.

[Yep]

Henkinen voi olla vaikka pultsari katuojassa. Hän saattaa olla sydämeltään todella vilpitön. Elämä on vaan heittänyt sivuraiteelle. Henkisyys ei nimittäin ole mikään "vakuutus", ettei mitään ikävää enää sattuisi. Henkisyys ei myöskään tee automaattisesti ihmisestä hyvää ja onnellista.

Hengellinen ihminen taas harrastaa uskontoa tai muuta hengellisyyttä. Joku voi olla hyvin vilpitön hengellisyydessään ja pyrkiä sen avulla kohti onnea ja tasapainoa elämässä. Hengellinen ihminen voi olla myös hyvin julma ja petollinen. Hengellisyys ei ole tae ihmisen hyvyydestä tai onnellisuudesta.

[Esmiralda]

Henkinen voi olla vaikka pultsari katuojassa. Hän saattaa olla sydämeltään todella vilpitön. Elämä on vaan heittänyt sivuraiteelle. Henkisyys ei nimittäin ole mikään "vakuutus", ettei mitään ikävää enää sattuisi. Henkisyys ei myöskään tee automaattisesti ihmisestä hyvää ja onnellista.

Hengellinen ihminen taas harrastaa uskontoa tai muuta hengellisyyttä. Joku voi olla hyvin vilpitön hengellisyydessään ja pyrkiä sen avulla kohti onnea ja tasapainoa elämässä. Hengellinen ihminen voi olla myös hyvin julma ja petollinen. Hengellisyys ei ole tae ihmisen hyvyydestä tai onnellisuudesta.

Yhdyn ajatuksiisi! 

[hevosmies]

Morjens kaikki!

Kaikkitietävä Grandmaster Totuuden Henki täällä! Homma on TODELLA yksinkertainen: Ilman Jumalaa (laita sanalle mikä tahansa korkempaa voimaa/tietoisuutta kuvaava mieleisesi vastine) ei voi elää.

Alkuräjähdys=jumala.

Meissä kaikissa on sen osa.

Oletko siitä tietoinen vai et, on toinen asia.

Ihmisessä on ego ja sielu (se alkuräjähdyksen osa).

Esim. kaukohoito ei hoida egon tasolla, se koskettaa sitä toista tasoa, joka vaikuttaa egoon.

Me olemme kaikki yhtä pyhiä, toiset vain ovat havahtuneet huomaamaan sen.

Havahtumatta voi tietenkin elää. Ja luoda oman todellisuutensa. Ja olla onnellinen.

Itse itseäni kanavoiden,

Shami Shuurmeshtari

[Ratkaisu]

Mutta ihmettelen edelleen vaan sitä, miksi on käytettävä termiä jumala tai korkeampi voima. Eikö olisi jo aika siirtyä puhumaan siten, että kaikki sen tajuavat.

Ennen alkuräjähdystä kaikki oli yhtä, alkuräjähdyksen myötä kaikki hajaantui suuremmalle alalle, jolloin sen yhteyttä on vaikeampi hahmottaa, mutta silti me kaikki olemme yhteydessä toisiimme, sillä molekyylimme ja kaikki pienimmätkin osamme ovat yhteydessä ja kommunikoivat. Ja tämän kaiken voi selittää jo pelkästään fysiikalla, joten miksi sitä täytyy selittää termeillä jotka työntävät ihmisiä pois luotaan?

Voin lopettaa nämä tiedejaaritukset, kun joku oikeasti selittää mitä hyödyttää käyttää tätä new age termistöä aivan kaiken selittämiseen, jopa sellaistenkin asioiden joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä minkään uskonnollisen toiminnan kanssa, kuten juurikin kyseinen kaiken yhteys.

Varsinaisesti en halua kritisoida muuta kuin sitä miten asiat ilmaistaan. Olisi tärkeää muistaa, että se miten asiat sanotaan vaikuttaa suuresti siihen miten siihen suhtaudutaan. Eikö jo voitaisi unohtaa jumalat ja jumaluudet, eikö voitaisi ilmaista asiat "modernisti" ilman mitään yhdistämistä valtauskontoihin.

Itse koen kaiken yhteyden ja energiat ympärilläni jatkuvasti, mutta miksikään jumalaksi en sitä halua sanoa, enkä sen koe sitä olevankaan. Minulle, kuten varmasti monelle muullekin suomalaiselle termi Jumala on erittäin negatiivinen ja yhdistyy evlut kirkkoon, mihin en halua itse juuri itseäni yhdistää.

Noh, ehkä ketään ei sitten tämä tiede/modernimpi aspekti tässä henkisyydessä kiinnosta kun en juuri koskaan mitään vastauksia näihin saa.

[Ratkaisu]

Varsinaisesti en halua kritisoida muuta kuin sitä miten asiat ilmaistaan. Olisi tärkeää muistaa, että se miten asiat sanotaan vaikuttaa suuresti siihen miten siihen suhtaudutaan. Eikö jo voitaisi unohtaa jumalat ja jumaluudet, eikö voitaisi ilmaista asiat "modernisti" ilman mitään yhdistämistä valtauskontoihin.

Ei, niin kauan kuin on myös sellaisia yksilöitä, jotka kokevat teistisesti. ihan sama kuin se, että 'eikö voisi siirtyä post-sukupuoliseen ajatteluun'...jonka Annaelen esitti, niin minulle se sellainen ei vaan sovi.

eihän kukaan tieteellisyyttä tai fysikaalista termistöäkään kiellä...ehkä tiede.fi foorumilla voisi saada enemmän hengenheimolaisia? tai muulla vastaavalla foorumilla.


aina kun on joku pakko monopoli siihen, miten pitää asiat sanoa, niin prkl. minä alan puhumaan pelkästään runomuodossa sitten

No joo, totta kyllä, että ihmiset jotka oikeasti näkevät asian teistisesti tai muuten siten, että Jumala tai jumaluus termeinä kuvaavat niin sitten on ihan ok, että sitä käytetään.

En nyt mikään natsi tämän asian kanssa halua olla. Mutta haluaisin vaan kuulla miksi energioita tai tätä todellisuutta halutaan kuvata näillä termeillä, koska näillä termeillä on erittäin vahvat kulttuuriset taustat ja ne tarkoittavat usein aikalailla eri asioita kuin mitä niillä halutaan kuvata tai itse olen ainakin kokenut näin.

No tuskin täältä tässä asiassa mitään hengenheimolaisia tosiaan löytyy. Tai no olen aika samaa mieltä monien ns. henkisten ihmisten kanssa, mutta puhun vain eri kieltä, enkä haluakaan ryhtyä käyttämään termejä, jotka minua ahdistavat, eivätkä ole eksakteja kulttuurisen merkityksensä takia. Ehkä olen sitten jääräpää. Mutta toisaalta taas minua aidosti kiinnostaa miksi ihmiset käyttävät mitäkin termejä ja minkä takia. No eri topic ehkä olisi tälle asialle paikallaan

Ehkä häviän täältä viilaamasta pilkkua ja annan oikealle keskustelulle tilaa =D  pahimmillaan vauhdissa näköjään. =D

[Yep]

Henkinen voi olla vaikka pultsari katuojassa. Hän saattaa olla sydämeltään todella vilpitön. Elämä on vaan heittänyt sivuraiteelle. Henkisyys ei nimittäin ole mikään "vakuutus", ettei mitään ikävää enää sattuisi. Henkisyys ei myöskään tee automaattisesti ihmisestä hyvää ja onnellista.

Hengellinen ihminen taas harrastaa uskontoa tai muuta hengellisyyttä. Joku voi olla hyvin vilpitön hengellisyydessään ja pyrkiä sen avulla kohti onnea ja tasapainoa elämässä. Hengellinen ihminen voi olla myös hyvin julma ja petollinen. Hengellisyys ei ole tae ihmisen hyvyydestä tai onnellisuudesta.

Yhdyn ajatuksiisi!  

Kiitos Esmiralda  

Nikkisi on ihana. Se tuo mieleeni kaunin mustalaistanssijattaren. Juurevan ja eloisan.

[Asterix]

Sosiaalitoimisto on varsin fyysinen, eikä sillä ole mitään tekemistä minkään henkisyyden kanssa.
Silti se auttaa konkreettisesti -siis fyysisesti- ihmisiä heidän eri tilanteissaan,
josta varmaan kaikista eniten käytetty fyysinen apu on tuo henkisten ihmisten
paljon parjaama ja haukkuma raha.

Unicef ei ole hengellinen instanssi, kuten ei Punainen Ristikään (nimestään huolimatta),
joka muslimimaissa on nimeltään Punainen Puolikuu.
UN:kaan ei ole hengellinen instanssi.
Silti nämä FYYSISET instanssit ovat tunnettuja siitä, mitä hengelliset ihmiset pitävät
hengellisinä tekoina.  

Totta, mutta näissä kyseisissä instansseissa on hyvin paljon myös henkisiä/hengellisiä ihmisiä toiminnassa/työssä mukana.  

Höpö, höpö.   Tämä on tyypillinen hengellisten/henkisten ihmisten itselleen ottama olettamus
maailman hyvän tekijöinä, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Esim. UN on uskonnollisesti riippumaton ja puolueeton ja haluaa myös sellaisena pysyä
-yksinkertaisesti siksi, että UN mukaan suurin osa maailman kriisestä ja ihmisoikeuksien
polkemiset johtuvat nimenomaan uskonnollisista syistä.

UN:lle ja sen alaisiin järjestöihin ei pääse edes töihin, jos ilmoittaa, toteuttaa
tai kokee elämässään jonkin hengellisyyden kovin tärkeäksi ja keskeiseksi asiaksi elämässään.

Se nimittäin sisältää turvallisuusriskin, esim. jos ihminen on uskossaan kovin fundamentaalinen
tai vastaavasti ristiriidan UN ja sen alaisten järjestöjen ideologian kanssa.

Ollakseen ihmisoikeuksien asialla ei tarvitse olla henkinen tai hengellinen,
ei edes silloin, kun on eläinsuojelija tai ydivoiman vastustaja.
Selkeä yhden linjaisuus UN:n ideologian kanssa ja ammattitaito ja koulutus ko. tehtäviin
ja rikkeetön tausta takaa työskentelymahdollisuudet ko. instituutissa,
ei henkinen tai hengellinen vakaumus.

Olen tekemisissä ko. järjestön kanssa, täällä Wienissä kun olen,
joten tunnen tuon systeemin varsin hyvin.

En usko myöskään, että sillä sosiaalityöntekijäksi päästään. Ainakaan toivottavasti!
Saattaisi apu jäädä saamatta, jos asiakas ei sovikaan sosiaalityöntekijän ylevään
hengelliseen maailmankatsomukseen.

[nikki]

Monen vapaaehtoistyöntekijän motiivina on oma kunnianhimo, tarve toteuttaa itseään.
Samaa on mielestäni nähtävissä monissa kanavoinneissa tahi jossain massakaukoparannuksessa.
Harvassa lienee pyyteettömän auttamisen motiivi taustalla.
Hyvän nimissä tehdään paljon pahaa,
juurikin noissa uskonnollisissa piireissä.
Kokemuksesta jo mennyt mummoni, hyvinkin uskonnollinen ja tarve hallita/ manipuloida uskontonsa, "henkisyytensä" siivellä.

[Esmiralda]

Niin...

jotenkin olen ymmärtänyt, että kypsästi henkisen ihmisen tapaa siellä, missä ei tule mieleenkään; siivoamasta tai tekemässä jotakin hyvin yksinkertaista harvoin kiitosta saatua työtä, se taustalla rauhoitteleva hiljainen mummo tai se harvasanainen mies, jolle paljastetaan salaisuudet tms.

Henkisyydestä ei tarvitse puhua, ei toitottaa maailmalle, ei olla näkyvillä fyysisesti. Kaikki tapahtuu sielun tasolla.

Mutta on sitten ääripäitä, jotka tuntevat tehtäväkseen kertoa kaikki jollekin ja maailmalle. Siellä ääripäiden joukossa on sitten myös enemmän niitä jotka luulevat tietävänsä.

Jotenkin uskon, että henkisesti erotumme tasoissa, mutta siten että jokaisen täytyy käydä oma tiensä, jokainen taso on yhtä tärkeä. Taantumusta tapahtuu siellä, missä aletaan osoittelemaan tai korostamaan jotakin.

[Yep]

Täällä on tullut todella hyviä juttuja esiin.

Mielestäni siivoaminen voi olla mitä henkisintä puuhaa. Oikeastaan se käy meditaatiosta, jos ihminen tekee sen tietoisesti ja läsnäolevana. Kun siinä samalla kiittää Luojaa/Elämää/Jumalaa,
että saa siivota joko itsensä tai toisten hyväksi, niin päivä henkinen harjoitus on tehty.

Jotkut todellakin ajattelevat, että ovat parempia, jos ovat henkisiä. Vielä hienompaa on nähdä ja parantaa. Kuitenkin kyseessä on jokaiselle mahdolliset asiat. Näkemisessä henkinen vastuu on niin suuri, että parempi, ettei sitä "kykyä" saa ennenaikojaan. Eikä se todellakaan tee ihmisestä henkistä.

Henkisesti "korkealle" kehittynyt ihminen ei taida tehdä siitä numeroa.

Tässä kohtaa lienee syytä mainita, etten pidä itseäni kovinkaan henkisenä.   

[Yep]

Niinpä. Turha vaatimattomuus nimittäin ei kaunista vaan silloin kyseessä on se itsensä korottaminen.  
Ja sitä vaatimattomuutta toivottiin varsinkin naisilta aikoinaan, koska sitä Raamattua tulkittiin niin, että "nainen vaietkoon seurakunnassa", koska oli aika ajoin "saastaisena". Eli synnyttäjän asema ei ollut kovinkaan korkealle silloin auteltu, koska se aina tiesi "uusien kuninkaiden" elämiimme mukaan tuloa.  

En tarkoittanut vaatimattomuutta, nöyristelyä tai alistumista.
Kun oikeasti tuntee arvonsa, ei tarvitse hakea hyväksyntää ulkopuoleltaan.

[Rakkauden enkeli]

joskus kun lukee ihmisten kirjoituksia ja ajatuksia asioiden syistä, kuten tässäkin ketjussa, niin tulee esille se kuinka ihmisillä on usein olettamukset toiminnan, etenkin toisten toiminnan motiiveista. tai sitten ajatellaan, että on ainakin tiedostamaton motiivi toiminnalle.


pointti oli vaan se, että esimerkiksi omasta henkisyydestään puhuminen voi olla vaan puhdasta kommunikointia sen vuoksi kun on mielenkiintoista keskustella, keskustelua keskustelun vuoksi, eikä henkisyytensä 'levittämistä'.

Olen täsmälleen samaa mieltä...