seuraava »

[Yep]

Itselleni Matkalla Kotiin kirjan (Kryon) Enkelit ovat esikuvana henkisestä ihmisestä.

He opettivat ja lähettivät matkaan toivoen parasta. He olivat aina valmiita auttamaan ja kertoivat oman totuutensa.
He eivät koskaan puuttuneet opetettavan valintoihin. He eivät huudelleet perään, että äläs nyt sinne mene. He eivät tuominneet tai edes närkästyneet opetettavan virheistä. He eivät koskaan käskeneet tekemään tai ymmärtämään jotain. Eivät kysyneet, oletko tehnyt läksysi ja oppinut asian.
Ennenkaikkea he eivät tuputtaneet mitään. Kertoivat vain.
Lisäksi he kohtelivat opetettavaansa tasa-arvoisesti ja kunnioittaen. Eivät koskaan sanoneet, että minä olen jo pitkällä - olenhan Enkeli.

Tuohon on matkaa, mutta tiedän miten haluan toimia  

[Yep]

Itselleni Matkalla Kotiin kirjan (Kryon) Enkelit ovat esikuvana henkisestä ihmisestä.

He opettivat ja lähettivät matkaan toivoen parasta. He olivat aina valmiita auttamaan ja kertoivat oman totuutensa.
He eivät koskaan puuttuneet opetettavan valintoihin. He eivät huudelleet perään, että äläs nyt sinne mene. He eivät tuominneet tai edes närkästyneet opetettavan virheistä. He eivät koskaan käskeneet tekemään tai ymmärtämään jotain. Eivät kysyneet, oletko tehnyt läksysi ja oppinut asian.
Ennenkaikkea he eivät tuputtaneet mitään. Kertoivat vain.
Lisäksi he kohtelivat opetettavaansa tasa-arvoisesti ja kunnioittaen. Eivät koskaan sanoneet, että minä olen jo pitkällä - olenhan Enkeli.

Tuohon on matkaa, mutta tiedän miten haluan toimia  

Itse en pidä Kryonia yhtään minään tieni opettajana, mutta tuohon kyllä osaisin yhtyä, jos hän on näin sanonut. Eli se tosi on, että kukaan ei voi kuin omasta tiestään kertoa, sanoi sen mitenkä päin tahansa. 

Minullekkin tuo Kryon on muuten vieraan oloinen. Tuo Matkalla Kotiin kirja on romaani - seikkailukertomus - ei mitään kanavointeja.
Melkein muistan kirjoittajan nimen 

[Rakkauden enkeli]

RV




ehkä tuo on nimenomaan joku   merkin vaikutus, se viestii viestimisen takia. ehkä jollekin muulle merkille viestintä on sitten aina joku suunniteltu teko, ja sinänsä jo se 'että viestii', on harkittua ja sillä on jo joku motiivi. ja sitten eri ihmiset tulkitsee toimiaan eri tavoin.

Niin, ehkäpä...  :

[^^Queen Nefertiti^^]

kuuluisa kaksosten pölötys, jota ei ymmärrä, mutta se on seurallista sorinaa ja joillain tehokasta.

asiasta toiseen, kun olen miettinyt taas maailman elämää muualla.. pitääkin kysyä Lähi-Idän ihmisten uskonasioita, ellei ole liian tulenarkaa, voi olla. vai olisko uskonto siellä se rahatalous.

[Neela]

No otsikkoon viitaten koen edelleenkin, että elämä ilman ismejä on se ihana. 

Hengellisyyden terminä koen joetenkin liittyvän uskonnollisuuteen eli ismeihin. Niin kauan kuin ne ismit ovat omaksi hyväksi, kaikki hyvin. Kun niistä tulee muita tuomitseva, ollaan minusta epämiellyttävällä tiellä.

Henkisyys taas on terminä minusta uskonnollisuutta avarampi ja suvaitsevampi. Se kuvaa enemmänkin kiinnostusta henkisiin asioihin ilman ismien tuomaa luokittelua ja tuomintaa.

Humanistisyys taas enemmän inhimillisyyden hyväksyntää, joskin ismiksi luokiteltuna ihmisyyden ylikorostamista. Humaanisuudella voidaan ymmärtää kaikki "irti" vastuusta ja kunnioituksesta muuta luomakuntaa kohtaan kuin ihmistä kohtaan.

Oma olotilani on varmaankin tänä päivänä, tällä hetkellä jossain humanistisyyden ja henkisyyden välimailla.
Ihminen on arvokas sellaisena kuin tähän hetkeen on syntynyt ja kiinnostus henkisyyteen on valittu.

Joku toinen ihminen ja sielu on toisella tiellä ja fine by me!

Eli; elä niinkuin haluat, mutta älä tyrkytä minulle
Kerro toki, kuuntelen, peilaan omaan maailmankuvaan ja opin etenkin itsestäni, mutta myös muista. 

 

[Violette]

Mun mielestä elämä on ihaninta Jumalan kanssa.

[Esmiralda]

Yhdyn violettan, mutta vähän eri sanoin.

Tunnen suurta elämänhalua (väsyneenäkin), elämän uteliaisuutta kaikkeen, fyysiseen ja henkiseen, ja tunnen iloa voidakseni olla osanen jostakin suuremmasta, ruumis äiti Maasta. Ehkä se jumaluus eli henkisyys, jota ei voida fyysisesti todeta, vain tuntea.  Olen osa sitäkin!

[Ippuska]

Ei OLE elämää -ilman Jumalaa.

[Yep]

Ei OLE elämää -ilman Jumalaa.

Totta.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, ihan sama millä nimellä sitä kutsutaan.
Miljardit ihmiset elävät onnellisina tuntematta lainkaan sanaa Jumala. Heille se on joku muu sana.
Eikä Jumalaa hetkauta, vaikka joku eläisi ihanaa elämää ilman häntä - tai siis luulee elävänsä.
Onnellinen voi olla ilman uskoa Jumalaan mutta elämää ei ole ilman Jumalaa.

[Rakkauden enkeli]

Ei OLE elämää -ilman Jumalaa.

Totta.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, ihan sama millä nimellä sitä kutsutaan.
Miljardit ihmiset elävät onnellisina tuntematta lainkaan sanaa Jumala. Heille se on joku muu sana.
Eikä Jumalaa hetkauta, vaikka joku eläisi ihanaa elämää ilman häntä - tai siis luulee elävänsä.
Onnellinen voi olla ilman uskoa Jumalaan mutta elämää ei ole ilman Jumalaa.

Hyvin kiteytetty. 

[Ulkopuolinen]

Jumala, luoja, kaikkivaltias, Jah, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kun ottaa mukaan vielä idän uskonnot niin löytyy samalle asialle satoja nimiä. Vielä enemmän merkityksiä. Jokaisella on kuitenkin oma totuus ja sekin muuttuu.

[Casperiina]

Tämä ketju on tosiaan nyt hämmentänyt mua. Ja tavallaan syönyt mun "uskoani". Mun elämässä henkiset ihmiset (mitkä itse miellän henkisiksi ihmisiksi) ovat aina edustaneet sitä hyvyyttä elämässä. Tosin jokainen täällä puhuu eri sanoilla samoista asioista, mikä aiheuttaa tahattomia väärinymmärryksiä. Ja ehkä vähän   3. huoneessa -vaikutusta, mikä häiritsee joidenkin ihmisten kykyä ilmaista itseään... (Myös itselläni, siksi se varmaan ärsyttääkin niin kovasti muissa ihmisissä  )

Olen aina kuvitellut, että kaikki astrologiasta innostuneet ihmiset ovat jotenkin henkisesti suuntautuneita. Sehän ei ole, ainakaan vielä, mitenkään tieteellisesti todistettavissa tai mitattavissa. Näkymättömiä energioita ja vuorovaikutussuhteita asioiden välillä. Mun mielestä se on jo itsessään "henkimaailman" juttuja. Itselläni ainakin usko astrologiaan pohjautuu siihen syvään tunteeseen kuulumisesta johonkin suurempaan kokonaisuuteen, kuin myös uskosta jonkinlaiseen kohtaloon ja tarkoitukseen. Jos ei olisi sitä tunnetta, järki jyräisi yli, ja tyrmäisi tällaiset "hömpötykset". Ja se tunne itsessään on mielestäni sitä henkisyyttä. Se ei ole mitään, mitä olisin oppinut tässä elämässä, vaan on jotenkin ollut jo olemassa. Henkisyyttä ei voi edes kuvailla muuta kuin tuntein, siksi tässäkin keskustelussa on menty niin pahasti metsään!

[Asterix]

Tämä on ketju on tosiaan nyt hämmentänyt mua. Ja tavallaan syönyt mun "uskoani". Mun elämässä henkiset ihmiset (mitkä itse miellän henkisiksi ihmisiksi) ovat aina edustaneet sitä hyvyyttä elämässä.

  Mutta terve epäily ja kriittisyys on mun mielestä hyvä juttu,
ettei niele ihan kaikkea, mitä tarjotaan.

Olen aina kuvitellut, että kaikki astrologiasta innostuneet ihmiset ovat jotenkin henkisesti suuntautuneita. Sehän ei ole, ainakaan vielä, mitenkään tieteellisesti todistettavissa tai mitattavissa.

Niin... mä miellän taas astrologiasta innostuneet ihmiset itsetutkiskelijoiksi
ja enemmän humanistisuuteen taipuvaisiksi ihmistyypeiksi kuin henkisistä
ja hengellisistä asioista kiinnostuneiksi.
Lisäksi astrologia on tietynlaista alkemiaa ja vaatii jonninverran jopa matemaattisuutta,
eikä niinkään jonkin elämän idean tai ihmistä korkeamman voiman etsimistä.

Astrologiasta kiinnostunut yrittää ymmärtää itseään ja muita ihmisiä sellaisina kuin he ovat,
eikä pyri mihinkään "ihanteeseen", miksi ihmisen tulisi muuttua,
kuten hengellisesti taipuvaiset ihmiset.

[Asterix]

Taas toisaalta mä miellän henkisyydestä ja hengellisyydestä innostuneet ihmiset
sellaisiksi, joilla se varsinainen itsetutkiskelu jää hyvin pinnalliseksi
ja ne ei siksi tunne sen enempää heikkouksiaan kuin todellisia vahvuuksiakaan
ja ne ei uskalla elää "itsenäisesti" päättäen, vaan se vastuu ja johdatus
omasta elämästä annetaan sille "korkeammalle voimalle", joka "tietää parhaiten",
mikä on parasta minulle ja muille.

Siksi henkisyydestä ja hengellisyydestä innostuneiden ihmisten ajatusmaailmaa
ja siten koko uskoa elämään on helppo ravistella niillä yksinkertaisilla
kysymyksillä ja huomautuksilla hengellisyyden ristiriidoista

-tai vain sillä, että joku pärjäämää "paremmin" elämässään ilman "jumalaa" niillä
elämän aloilla, jolla mitataan jonkinlaista onnistumista ja onnellisuutta,
mutta mitkä saavutetan vain hyvällä itsetuntemuksella,
mutta mitä henkiset ja hengellisesti suuntautuneet "odottaa" siltä
"korkeamman voiman" johdatukselta.

Sen jälkimainingit voi todeta hyvin hengellisesti suuntautuneiden
suhtautumisesta esim. rahaan/varakkuuteen ja ammatilliseen ja sosiaaliseen menestykseen,
vaikka missään niissä ei ole mitään pahaa oikeasti -pelkkää hyvää vain.

MUOKS. Pehmensin ja asiallistin hiukan sanomisiani, ettei taas tulkita provisoinniksi.

[Asterix]

Lisäyksenä vielä, että se on loputon orvavan kehä, kun ihminen ei tunne omia heikkouksiaan
ja vahvuuksiaan hyvin, niin ihminen on hyvin epävarma paitsi itsestään,
niin myös tulevaisuudestaan, koska hän ei luota, että hän kykenee luovimaan
sen menestyneesti ja kokemaan olonsa turvalliseksi,
jolloin se "korkeampi voima" tulee kuin tilauksesta sen ihmisen elämään
ottamaan tuon vastuun, johon voi tiukan paikan tullen vedota koko ajan.

Jos mä oikein nyt sanon, mitä mä ajattelen, mitä jumala tai mikä tahansa
"korkeampi voima" tai henkiolento, enkeli tms. on, niin se on epävarman ihmisen luoma
kuvitteellinen olento, niin ihminen ei tunne oloaan yksinäiseksi ja epävarmaksi
ja se kuvitelma tuntuu ko. henkilöstä erittäin todelliselta.

Vrt. lapset, joilla mielikuvituskaveri tai vain lapset,
jotka leikkii ja ne yksinkertaiset asiat muuttuvat elämääkin suuremmiksi
ja hyvin todellisiksi.
Mun mielestä aikuinen ei menetä tuota lapsen mielikuvitustaan, vaan aikuistuessaan
hän vain muuttaa sen leikin muihin asioihin, kuten jumalaan, korkeimpiin voimiin,
henkiolentoihin, enkeleihin jne.
Ihmisen tarve olla vuorovaikutuksessa ja kokea olonsa turvalliseksi
-vaikka sitten mielikuvituksen avulla- ei muutu lapsuudesta mihinkään.