seuraava »

[Tiigris]

Olen tuosta ylläolevasta melko paljon samoilla linjoilla...

Koska omaa elämää olen luovinut eteenpäin visuoimalla tulevia onnellisia tapahtumia ja sen jälkeen pyrkinyt niihin sinnikkäästi... Ja sitten tavoittanut ne.
Kiitän siitä itseäni, suurinta luojaa, joka elämääni vaikuttaa.

Uskon kyllä jonkinlaiseen jumaluuteen ja henkimaailmaan, mutta ne ovat meissä kaikissa sisäänrakennettuina voimavaroina, enemmän kuin "jostain kaukaa toiselta tasolta" tulevia ihmeitä, jotka ilmaantuvat vain niille jotka mantraavat ja lukevat loruja hiki otsassa...

Koko arki on ihmettä, arkista ihmettä. Suurinta henkisyyttä on keskittää omat energiansa parhaalla mahdollisella tavalla tehdäkseen itsensä ehjäksi niin että sisimpään tulee rauha ja perus-tyytyväisyys.

Huomaan olevani paljon luottavaisempi elämään ja tasapainoisempi, kun olen jättänyt hörhöilyt pois...
Kiitän maailmankaikkeutta kaikesta kauneudesta vähän väliä, mutta en koe tarvetta nähdä tai kuulla tulevaa, tehdä vaikeita ja monimutkaisia rituaaleja, pyytää suojauksia tai hoitoja....
Min un mielestä ne kaikki ovat pelkkiä rituaaleja, joilla täytetään jotain epämääräistä kaipuuta.

[Ave^^]

Lisäyksenä vielä, että se on loputon orvavan kehä, kun ihminen ei tunne omia heikkouksiaan
ja vahvuuksiaan hyvin, niin ihminen on hyvin epävarma paitsi itsestään,
niin myös tulevaisuudestaan, koska hän ei luota, että hän kykenee luovimaan
sen menestyneesti ja kokemaan olonsa turvalliseksi,
jolloin se "korkeampi voima" tulee kuin tilauksesta sen ihmisen elämään
ottamaan tuon vastuun, johon voi tiukan paikan tullen vedota koko ajan.

Jos mä oikein nyt sanon, mitä mä ajattelen, mitä jumala tai mikä tahansa
"korkeampi voima" tai henkiolento, enkeli tms. on, niin se on epävarman ihmisen luoma
kuvitteellinen olento, niin ihminen ei tunne oloaan yksinäiseksi ja epävarmaksi
ja se kuvitelma tuntuu ko. henkilöstä erittäin todelliselta.

Nää on näitä juttuja, että näinhän se on, mutta tarvitseeko sitä verhoa aina raottaa ja paljastaa sitä totuutta? Monelle tuollainen korkeampi voima kun on kuitenkin aika suuri pelastus, ja joku minkä varaan oma elämä on helppo rakentaa. Kauniissa kuoressa on kiva elää, kaikki on täydellistä, ei siinä välttämättä tarvitse, eikä välttämättä edes ole sillä hetkellä kykenevä kohtaamaan sitä oman mielen kurjaa todellisuutta. Joskus itsetuntemuskin voi vahvistua kun ensin turvaa johonkin korkeampaan voimaan. Se on vain väline. Sitä epävarmuuden ja yksinäisyyden tunnetta jokaisessa aikuisessakin ihmisessä ei tulisi vähätellä, eikä mitenkään ajatella että koskaan olisi päässyt siitä eroon. Kai jokainen ihminen tähtää johonkin "äärimmäiseen viisauteen" ja "totuuden näkemiseen", mutta tosiasiassa jokainen meistä pysähtyy jollekin tasolle, mikä meistä itsestämme tuntuu mukavalta. Olkoon se sitten joku korkeamman voiman käsitys tai puhdas individualismi, oman onnensa itse luominen, niin kaikki ne ovat saman kolikon eri puolia. "Niin kauan kun elämme unessa, olemme onnellisia." Ja onko millään muulla oikeastaan edes väliä?

[Asterix]

Myöskin mun mielestä tuo samainen epävarmuus itsestä ja pelko omasta tulevaisuudesta
ajaa ihmisen keksimään jälleensyntymisiä, taivaspaikkoja ja lopullisia
valaistumisia ja sen semmoisia, vaikka faktaa on, että kukaan ei ole koskaan tullut
kertomaan, mitä tosiasiassa on, vaan samat madot meidät syö loppuviimein.

Samasta syystä ihmiselle on keksitty sielu, joka muka sitten jatkaa elämää,
joka johtuu omasta epävarmuudesta ja tulevaisuuden pelosta
ja siitä johtuvasta kykenemättömyydestä tehdä tästä elämästä juuri tällä hetkellä
juuri niin onnellinen -millä sitä onnellisuutta sitten mitataankin- kuin itse toivoo.

Mitä jos sielua ei ole olemassa, vaan se onkin kehon ja aivojen metafyysinen sympioosi
ja kemiallinen yhteistyö, joka lakkaa, kun keho tai aivot kuolee?

Ymmärrän, että se on pelottava ajatus, mutta toisaalta se on aika realistinen.  

Ihminen kun syntyy, elää, lisääntyy ja kuolee, niin se on täyttänyt tehtävänsä,
jonka jälkeen se on ensin ravintoa Maapallon eliöstölle ja sen jälkeen
lannoitetta ja maa-ainesta ja Maapallolla ja siten Universumissa kaikki hyvin.

Nää on näitä juttuja, että näinhän se on, mutta tarvitseeko sitä verhoa aina raottaa ja paljastaa sitä totuutta? Monelle tuollainen korkeampi voima kun on kuitenkin aika suuri pelastus, ja joku minkä varaan oma elämä on helppo rakentaa. Kauniissa kuoressa on kiva elää, kaikki on täydellistä, ei siinä välttämättä tarvitse, eikä välttämättä edes ole sillä hetkellä kykenevä kohtaamaan sitä oman mielen kurjaa todellisuutta.

"Niin kauan kun elämme unessa, olemme onnellisia." Ja onko millään muulla oikeastaan edes väliä?

Mulla on täällä yksi ystävä, joka lukee mun juttuja täältä Astrosta
ja hän kysyi multa ihan samaa, että onko ihan pakko tuhota jonkun maailman kuva
ja sen usko siihen elämäänsä jollain kylmällä ja julmalla faktalla ja realismilla,
jos sen ihmisen pärjääminen on siitä hänen mielikuvitusmaailmastaan kiinni,
siis puhkoa se miellyttävä ja sen ihmisen elämää helpottava saippuakupla,
minkä sisällä se elää?

Rehellisesti sanottuna, mä en osaa vastata tuohon. Se tekee mut vaivautuneeksi
ja sanattomaksi ja saa mut tuntemaan itseni maailman suurimmaksi kusipääksi.  

MUOKS. Puuttuvia sanoja taas lauseiden sisällä.

[rovatar]

"Ihmiset valitsevat eri teitä matkallaan täyttymykseen ja onneen. Vaikka he kulkisivat eri tietä kuin sinä, he eivät välttämättä ole eksyksissä."

H. Jackson Brown, Jr.

[eppana]

En nyt suoraan sanottuna jaksa, enkä pysty käsittämään sitä, että
miten ihmeessä jonkun toisen ihmisen maailmankuva ja tapa katsella, tutkia ja elää on joltain toiselta pois? Varsinkin jos se poikkeaa omasta näkemyksestä?
 (saattaa johtua siitäkin et tein just 16h työpäivän, nukuin 3 tuntia ja kohta lähen takaisin töihin)

[nikki]

lainaus Sashalta:
Ihmisen tarve olla vuorovaikutuksessa ja kokea olonsa turvalliseksi
-vaikka sitten mielikuvituksen avulla- ei muutu lapsuudesta mihinkään.

Tässä on astrologisesti nähtävissä se, että lapsi reagoi asioihin kuulla, tunteilla.
Hän mieli-kuvittelee asioita kunnes käsitteellinen ajattelu kehittyy murrosiässä.
ns. Aikuisen tapa reagoida asioihin "pitäisi" kuitenkin tapahtua  :n avulla tiedostaen, jolloin mukaan tulee myös kriittinen ajattelu,kyseenalaistaminen, syy-seuraus -suhteiden määrittelyä ja tiedostamista.
Tämä ei estä mielikuvituksen käyttöä esim. luovilla ihmisillä. Mutta se tapahtuu kuitenkin tavallaan asioiden "tietämisellä" vaikka alitajuisella tasolla tyyliin taiteilija tietää punaisen värin vaikutuksen ja symboliikan taiteessaan, käytti hän sitä sitten täysin tietoisesti tai alitajunnan tasolla teoksessaan.
  :n symbolissa on mukana ylinnä tuo kuun kaari "mielikuvittelemaan,
henki-ympyrä tiedostamaan ja alinna risti juurruttamaan se materiaan, tekemään siitä konkreettista.

Vuorovaikutuksen kaipuu johonkin tuntemattomaan, ylempään voisi olla  :n vaikutusta?
Onko "sokea" usko sitten  :maista kohtaloonsa tyytymistä vai olisiko se sitten juuri näiden realiteettien, elämänkierron hyväksymistä?
  nostaa ristin ylös maasta ja kääntyy sisäänpäin pohtimaan näkyvän materian ja realiteettien merkitystä? Että onko elämä ihanaa ilman jumalaa?
Että mikä se on sen ristin-uskon sanoma?

  ja   ovat molemmat  .n planeettoja ja näiden kahden oppositio on taas tarkentumassa ja tää ketju jotenkin hyvin kuvaa tätä.
Että onko se Vesimiehen "henkinen" veenvalanta "todellista" vai onko se   "hyväuskoisuuden" hyväksikäyttämistä?

[rovatar]

Lainaan tähän Jaakko Muhosen / Selfcon-  sivuilta tekstiä henkisesti älykkäästä ihmisestä,
koska sellainen mielestäni mm. Carmen on. 

Kiitokset hänelle hyvistä mielipiteistään, olet pukenut monissa asioissa ajatukseni sanoiksi.

"

Yksitoista henkisesti älykkään ihmisen ominaisuutta:

1. Tiedostavuus.
Tiedostavuus on henkisesti älykkään ihmisen yksi perusluonteenpiirre. Henkisesti älykäs ihminen on tietoinen omien ajatusten, mielipiteiden ja tunteiden lisäksi ihmiskunnan yleisistä ajatuksista ja vaikutteista. Tiedostavuus luo sisäistä vapautta ja objektiivisuutta. Se on lähtökohta itsetuntemukselle ja elämän syvemmälle ymmärtämiselle.

2. Itsetuntemus.
Itsetuntemus on kykyä ymmärtää omaa ajatus- ja arvomaailmaa, joka on kaiken toiminnan perusta. Ajatus edeltää toimintaa. Henkisesti älykäs ihminen ymmärtää persoonallisen tietoisuutensa (keho-mieli) lisäksi myös henkis-sielullista itseään (mieli-sielu). Hän on henkisesti hereillä.

3. Sydäntietoisuus.
 Sydäntietoisuus on uusi käsite, joka kuvaa henkisesti älykästä ihmistä. Se on sydämen rauhassa ja henkisessä rakkaudessa lepäämistä. Henkisesti älykkään ihmisen tajunnan painopiste ei ole mielen järjen maailmassa, vaan sydämen levollisessa viisaudessa.

4. Ykseys.
 Henkinen rakkaus synnyttää ykseyden eli yhteenkuuluvuuden tunteen. Henkisesti älykäs ihminen kokee ja näkee koko luomakunnan yhtenä suurena perheenä. Itsetuntemus ja yhteenkuuluvuuden tunne ovat viisauden alku.

5. Viisaus.
 Henkisesti älykkään ihmisen ajattelua kirkastaa sydäntietoisuus, joka on viisauden lähde. Viisaus on käytäntöön saatettua henkistä rakkautta. Hän kykenee ajattelemaan ja tekemään ratkaisuja yhteisöllisyyden näkökulmasta itsekeskeisten pyrkimysten sijaan. Viisaus edistää ykseyttä.

6. Luovuus.
Koska tiedostavuus ja itsetuntemus ovat luovan mielen ominaispiirteitä, on henkisesti älykäs ihminen usein myös luova. Luovuus voi ilmetä kuvataiteen, musiikin, kirjallisuuden tai vaikka kehotaiteen muodossa. Henkisesti älykkäiden ihmisten luovuutta yhdistää henkisen rakkauden voima, joka synnyttää ykseyttä edistävää, kohottavaa taidetta ja tiedettä.

7. Suvaitsevaisuus.
Henkisesti älykäs ihminen kunnioittaa elämän monimuotoisuutta. Hän hyväksyy erilaiset elämäntavat ja –katsomukset, nähden ne elämisen rikkautena. Elämän monimuotoisuus voi tulla ilmi vain erilaisuuden kautta.

8. Rohkeus.
 Henkisesti älykäs ihminen on yhteisöllinen yksilö, joka uskaltaa rohkeasti ajatella ja kulkea omaa tietään. Hän on riippumaton muiden mielipiteistä ja vaikutuksista. Rohkeus ilmenee myös totuudellisuutena itseä sekä muita kohtaan.

9. Intuitiivisuus.
 Henkisesti älykkäällä ihmisellä on kyky kuunnella sisäistä sydämensä ääntä. Persoonallinen mieli on yhteydessä kollektiiviseen sydämeen intuition välityksellä. Kun henkisesti älykäs ihminen lisää sydämen intuitiivisuuden mielen järkeen, syntyy älykäs rakkaus.

10. Avoimmuus.
 Koska henkisesti älykäs ihminen ymmärtää, että vain muutos on pysyvää, on hän avoin uusille asiolle ja mahdollisuuksille. Henkinen kasvu tulee mahdolliseksi muutoksessa. Henkisesti älykkään ihmisen mieli on lapsenomaisen vastaanottavainen, ihmettelevä ja joustava. Elämä on seikkailu ja mahdollisuus.

11. Henkinen kasvu.
 Henkisesti älykäs ihminen suhtautuu elämään kasvun mahdollisuutena. Hän näkee asiat syvemmin, kun vain hetkellisen tilapäisen hyödyn ja tyydytyksen näkökulmasta. Hänen elämäänsä ohjaa pohdittu arvomaailma. Henkinen kasvu on elämänasenne.

- Jaakko Muhonen / Selfcon -
"

[Asterix]

Mitä hemmettiä..?  Täysin asiallinen viesti poistettu!
Mikä mielipide sensuuri täällä oiken vallitsee? 

Älä ajattele toisin?

[Asterix]

No ei siinä nimitelty tai arvosteltu ketään!

[Ippuska]

http://www.youtube.com/watch?v=b3Ety7hbPmM
 

[^^Queen Nefertiti^^]

jätä toi minulle, kun en tartte skorpparia kuin takataskuun.    

kirjallinen lahjakkuus, siis.

se mitä sanoit äsken oli kyllä tooodella överiä, siis henkisyydessä. enpä ollut tullut ajatelleeksi, että joku voisikaan painostaa toista olemaan henkisempi kuin on.. weird.

[^^Queen Nefertiti^^]

jummarsin kyllä.

mutta se olo on tullut muutamasta viestistä, kuin joku tai jokin määrittelemätön pakottaisi heitä jonnekin ja sitten puolustaudutaan, anyway, moni asia voi mennä överiksi kuten fanittaminen.

[sangviinikko]

lainaus Sashalta:
Ihmisen tarve olla vuorovaikutuksessa ja kokea olonsa turvalliseksi
-vaikka sitten mielikuvituksen avulla- ei muutu lapsuudesta mihinkään.

Tässä on astrologisesti nähtävissä se, että lapsi reagoi asioihin kuulla, tunteilla.
Hän mieli-kuvittelee asioita kunnes käsitteellinen ajattelu kehittyy murrosiässä.
ns. Aikuisen tapa reagoida asioihin "pitäisi" kuitenkin tapahtua  :n avulla tiedostaen, jolloin mukaan tulee myös kriittinen ajattelu,kyseenalaistaminen, syy-seuraus -suhteiden määrittelyä ja tiedostamista.
Tämä ei estä mielikuvituksen käyttöä esim. luovilla ihmisillä. Mutta se tapahtuu kuitenkin tavallaan asioiden "tietämisellä" vaikka alitajuisella tasolla tyyliin taiteilija tietää punaisen värin vaikutuksen ja symboliikan taiteessaan, käytti hän sitä sitten täysin tietoisesti tai alitajunnan tasolla teoksessaan.
  :n symbolissa on mukana ylinnä tuo kuun kaari "mielikuvittelemaan,
henki-ympyrä tiedostamaan ja alinna risti juurruttamaan se materiaan, tekemään siitä konkreettista.

Vuorovaikutuksen kaipuu johonkin tuntemattomaan, ylempään voisi olla  :n vaikutusta?
Onko "sokea" usko sitten  :maista kohtaloonsa tyytymistä vai olisiko se sitten juuri näiden realiteettien, elämänkierron hyväksymistä?
  nostaa ristin ylös maasta ja kääntyy sisäänpäin pohtimaan näkyvän materian ja realiteettien merkitystä? Että onko elämä ihanaa ilman jumalaa?
Että mikä se on sen ristin-uskon sanoma?

  ja   ovat molemmat  .n planeettoja ja näiden kahden oppositio on taas tarkentumassa ja tää ketju jotenkin hyvin kuvaa tätä.
Että onko se Vesimiehen "henkinen" veenvalanta "todellista" vai onko se   "hyväuskoisuuden" hyväksikäyttämistä?

Käsittämättömän hieno kuvaus!
Olet sinä kyllä ihmenainen, nikki. 

Tuota  "heräämistä" seurailen kotona ja töissä. Vaatii toki tunteen ja tahdon alleen. Että ei opetettaisi liian käsittellisesti liian varhain, jolloin kunnon juurtuminen jää tapahtumatta.

Ja kun uskomisesta/uskonnoista piti tässä ketjussa puhuman, mitenkäs on  laita?

[nikki]

sangviinikko
älähä sie kuuleha sie,
olen saanut oppini mm. Nummelalta, joka kirjoittaa Astrologian käsikirjassaan ns.transaktionaalisesta analyysistä jota on sitten tulkittu astrologisten merkkien avulla. Just tuota kuu-lapsi-reaktio ja   tieto.
Oma karttani on huonejaoltaan melkein identtinen Nummelan kartan kanssa, siks oppi uppoaa.

Aikuinen  
Vanhempi  +
Lapsi   +   ( )
Lainaus häneltä tai transaktioanalyysiä:
Kaikessa kommunikoinnissa tiedot ja uskomukset olisi pidettävä erillään toisistaan, ts.  -tiedot olisi pidettävä erossa  :n,  :n ja  :n uskomuksista, sillä tiedot eivät riitele, uskomukset kyllä. Toisaalta uskomusten ja mielipiteiden avulla pyritään peittämään tietämättömyys, minkä vuoksi niiden tiedostaminen ja erottaminen tiedoista on joskus erittäin vaikeaa.

  korostanee tällä hetkellä näitä uskomisia, totuuksia elämästä?

  19    Heracles 20  .
Herakleen urotyöt ja elämän päättyminen Nessuksen myrkylliseen vereen vaimonsa antamana.
Liekö mitään yhtäläisyyttä pyhään? ehtoolliseen, sinun veresi ja miten se menikään,
ja sankari / hero myytti syntyy?

[Asterix]

Tuo eilen poistettu viestini ei ollut kovin kieliposkessa kirjoitettu,
vaan sisälsi vain ja ainoastaan OMAN USKONI ja MAAILMANKATSOMUKSEN selityksen,
jota tarkastelin myös siltä kannalta, että miten vastaisin~ajattelisin,
jos olisin hengellinen ihminen.
Yritin siis astua hengellisten ihmisten saappaisiin ja yrittää ymmärtää se ajattelutapa,
jota Aamunsäde piti hauskana, mutta se oli oikeasti vakavalla naamalla kirjoitettu.

Ko. teksti ei sisältyänyt edes hymiöitä.

Yritän jossain vaiheessa kertoa tuosta tavastani hahmottaa ja ymmärtää hengellisyys
ja hengelliset ihmiset ja kertoa siitä omasta maailmankatsomuksestani,
mutta mun pitää nyt miettiä, miten sen kirjoitan ilman,
että sitä ei modet lakaise maton alle piiloon, ettei kukaan nyt vain loukkaannu
tai ole lopettamssa itseään sen vuoksi.