seuraava »

[Susa71]

Hei!
Voisiko joku ystävällinen katsoa tähän tilanteeseeni. Olin lyhyessä suhteessa mieheen joka asui 700 km:n päässä. Suhteeni päättyi tänään. On hieman haikea olo kun itse olen ollut jo pitemmän aikaa valmis vakavaan suhteeseen  Ymmärrän ettei tämä mies ollut minulle se oikea kumppani joten olen kuitenkin positiivinen tulevaisuutta ajatellen. On äärimmäisen vaikeaa löytää kumppania ja ainakin minulla se ottaa aikaa aina tutustua uuteen ihmiseen. Lasten isästä olen eronnut jo 11 vuotta sitten enkä vieläkään ole löytänyt rinnalleni elämänkumppania vaikka valmis uuteen suhteeseen olen ollut jo kauan.

Kiitos

[BlueRose]

Heips...Suosittelen suuresti, että lakkaat etsimästä  se tulla tupsahtaa parhaiten silloin, kun sitä ei osaa odottaa, sydän kertoo suunnan aivan varmasti  epäröit kaukosuhdetta kokoajan muutenkin ja alitajuntasi loi suhteen epäonnistumaan,eli pahin ajatuksesi voima toteutui. Tiedän, että nykyajan sinkku viidakossa on vaikea löytää sitä omalle henkiselle minälleen sopivaa persoonaa ja kun on monellakin niitä pinnallisia vaatimuksia, että pitää olla akateeminen, erittäin hyvännäköinen, suosittu ja rikaskin vielä  Itse olen ajatellut, jos joskus sinkkuudun, että en etsi pinnallisia ihmisiä rinnalleni, hyväksyn ne sellaisena kuin ovat mutta siihen se jääkin, myös mies saralla  Luoja antaa, kun on valmis ja ennekaikkea pitää pärjätä ja tuntea itsensä ensin, ennenkuin voi alkaa rakentamaan tasapainoista ja ravitsevaa suhdetta toiseen 

[Susa71]

Kiitos Sawotar.
Nyt on vaan niin, että olen eronnut lasten isästä (vakavasta suhteesta) jo 11 vuotta sitten. Asun pienellä paikkakunnalla ja tänne ei puoliso niin vaan tupsahda. Täytyy oikeesti lähteä muualle katsastaan josko minullekin joku löytyis. Jos tänne kotiin vaan jää odottelemaan niin yksin saa olla.
Minulla on ollut pari lyhyttä suhdetta jossa molemmissa kummitteli entinen suhde vielä meidän suhteessa. Sillä molempien miesten kumppanit olivat lähteneet suhteesta. Olen vaan kyllästynyt olemaan yksin vaikka minulla 3 ihanaa teini-ikäistä lasta onkin. Aikuinen kun tarvitsee aikuisen rakkautta myös pysyäkseen tasapainoisena.
Olen vaan niin kauhean surullinen. Musta pilvi on seurannut minua liian pitkään 
Rintaani puristaa, enkä pääse tästä alakulosta pois.

[meimi]

Voi Susa, tilanteesi kuulostaa kovin tutulta.  Tosin mun erosta ei oo noin pitkää aikaa, mutta alkuaikoina musta tuntui juuri samalta kuin sinusta nyt.  Oon aina ihmetelly sellaisia ihmisiä, joilla on heti uus kaveri ovella kun edellisestä pääsee eroon.

Minä oon kuitenkin alkanu nauttia omasta rauhasta ja yksinolosta.  On tullu sellainen tunne, että kyllä se kaveri sieltä löytyy jos on löytyäksensä.  Jos ei löydy, niin mikäs tässä on näinkään ollessa.  Pakottamalla tai väkisin hakemalla onnea ei taatusti löydä.

Älä ole surullinen.  Sulla on ihanat lapset, nauti niistä niin kauan kuin ne vielä ovat kotona.  Ilo ja onnellinen ilme ja olemus lisäävät hehkuasi, ja miehet alkavat vilkuilla sinua siellä pienelläkin paikkakunnalla.  Mustan pilven alta sua ei edes näy.  Puhalla se pois.  Sano joka aamu itsellesi jotain ihanaa ja muistele sitä koko päivän.  Ajattele, että sulla on joku ihana muru ja haaveile siitä.  Kasvoillesi syttyy rakastuneen naisen ilme, joka houkuttaa miehiä kuin hunaja mehiläisiä. 

Ootko kokeillu treffipalstoja?

No tämä nyt ei ollut varsinaista selvännäköä eikä ennustusta, mutta tepsiviä keinoja kuitenkin!

Voimia ja iloa sulle. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Rakkaushan on aina sisällä.. joskus pitää käydä kovat koulut että se löytyy ja tuntuu, nimim eräs joka pitää miespaussia.. sanoin just yhdelle suorat sanat ja toisellekin annoin ymmärtää, että ei tipu huomiota (on muuten outo veikko, että jos 7 viikon välein saatu huomio on hänelle niinkun liikaa, ei minulle jee).  

Että käytä tilaisuus hyväksesi elää ja liikkua ja kasvaa, ainakin..   joillakin auttaa muuten kirjoitettu toivelista, esim kirjailija Sonia Choquette. Voi olla että kun se tapaus siihen tulee, ei se olekaan niin ihmeellistä.