seuraava »

[Emosta_kiinni]

Kiitos Ave!!!!


Ja pakko nöyränä myöntää että aika lailla tuli asiatekstiä sulta 

Jos nyt ihan ihan ihan rehellisesti seuraisin sydäntäni ja tunteitani ja intuitiotani niin opiskelisin kätilöksi.
Elikkä sitä aika raakaa hoitoalaa hektisyydellä ja auttamisella. Tuo kätilön ammatti on piinannut mua jo seitsemän vuotta.
En tiedä mikä hakkaa vastaan. Ehkä se kun omalla tavalla tiedostan että vahvuus mulla on taiteessa.
Siinä ehkä onkon sellainen ikuinen dilemma. Taiteen tie on kivinen ja raskas. Välillä luovutan jo ja ajattelen että ei siitä mitään tule, mutta sitten taas joku siellä vetää puoleensa. Ehkä se on se haaste mikä siinä kiehtoo. Omalla tavallani tiedostan että varmaan olisin onnellisin juuri tuossa kätilön ammatissa vaikka järjellisesti se on aika rankka työ työhön nähden aika huonolla palkalla vielä.
Sitten taiteessa taas tuntuu että kun tarpeeksi puurran ja puurran ja puurran niin pääsen ihan niin pitkälle kuin itse tahdon ja saatan jopa synnyttää jotain ihan uutta.

Ehkä tässä se onni ja mukavuus vastaan haaste ja sen haasteen voittamisen ilo. Niinkuin tuossa hyvin sanoitkin niin päättäväisyyttä löytyy  Olen niitä ihmisä joista on nuorena toitotettu että ei tule mitään ja päättänyt todistaa että ovat väärässä ja nyt huomaan että nuo toitottajat ovat itse siellä mihin ovat minua mananneet ja minä olen sielä minne itse olivat menossa.
Mutta taas sekin totta että aika lailla jo väsytän itseni tällä suorittamisellani monellakin elämänalueella ja tasainen rehti työ takuulla tekisi hyvää. Rakastan kovan työn palkkaa ja pidän siitä tunteesta kun onnistuu jossakin mitä muut sanovat mahdottomaksi ja olen äärimmäisen itsekriittinen. Liian helppo tai miten sen sanoisi... Mukava työ ei taas houkuta yhtään. Jotenkin tarvitsen sitä pientä epämukavuutta ja haastetta että pysyn virkeänä. Kotonakin pitää olla se kolme lasta, viisi lemmikkiä ja neljä harrastusta joissa kaikissa pitää suoriutua täydellisesti että pysyn tyytyväisenä  Ei saa jäädä aikaa istahtaa alas. Nautin pienestä stressistä ja siitä että tekeimisestä ei ole puute.

Huh kun on vaikeita päätöksiä. Ehkä jos haen kumpaankin ja toivon että vain toinen hyväksyy ja sitä kautta kohtalo päättää mun puolesta.

Tai sitten pitäisi keksiä työ jossa yhdistyy taide ja varma tulo. Ja auttaminen! Tai sitten autan vapaaehtoisesti niinkuin tähänkin asti 



Voi apua! Nyt sen ymmärsin! Opiskelen taiteilijaksi ja opiskelen synnytyksen tulihenkilöksi!!!

Kiitos!!! Tämä teksti sai mut ymmärtämään mitä tahdon! Taide voi olla mulla ammattina ja voinhan vaikka sitten opettaakkiin sitä kun paperit saan tasaisen tulon takaamiseksi ja sitten vapaaehtoistyönä keskittyisin tukihenkilöksi! Näillä oli jokin ihan oma nimikin... Alkoi D:llä... Hitsi kun en muista. Damma tai Duma tai mikäs se oli.

Tähdet kertovat paljon kun on oikea ihminen vaan suomentamassa 

[Ave^^]

Mukava jos onnistuin tuomaan uusia ratkaisuja mieleen. 

Kartan voi liittää esimerkiksi tallentamalla netistä tulostamansa kartan kuvana koneelle, ja vastausta foorumille kirjoittaessa kohdasta lisätoiminnot voi lisätä sen liitteeksi. Minusta astro.comin kartta on selkeämpi luettava kuin tuo astro.fin, mutta makuasia.

[Ave^^]

Halloota ja wau!

Olen ihan ymmyrkänä, miten paljon osaatte katsoa kartalta ammatteja. Itse olen elämän vedenjakajalla ja ammattia vaihtamassa 17 vuoden saman jobeksen jälkeen. Samoja juttuja, joita oon täältä foorumilta lukenu muiltakin. Eli kroppa karjahti ja lujasti (paksusuoli tulehtu sairaalakuntoon) sekä sisäilma-altistus siihen oheen, että nyt täytyy lopettaa tai tulee vielä pahempaa. Muutokseen ns. ajettiin ja pakotettiin, jota olin jo enempi tai vähempi tietoisesti ajatellu jo monta vuotta. Ja nyt kun ajattelen sitä entistä ammattia, niin en voisi kuvitellakaan että tekisin sitä tai sen tapasia hommeleita. Kiitollinen olen kyllä niistä kaikista vuosista ja kokemuksista. Kiitollinen myös tuosta kropan karjahduksesta, koska muuten olisin saattanut edelleen lillua siinä turvallisella mukavuusalueella enkä ryhtyä muutokseen kuin nyt näin pakotettuna, hehe. Ja se jobes kyllä opetti mua siihen mihin nyt tähtään.

Nyt ajatukset käy kuitenkin satasella, jotta mitä sitä alkais. On jo yksi selkeä ammatti tullut mieleen, mutta olisi kuulkaa kiva jos kurkkaisitte minunkin karttaa, että mitä ajatuksia sieltä tulee mieleen. Ja onko se ajattelemani hommeli passeli. Hierojaa mietiskelen. Syvästi kiitollinen olen 

http://www.astro.fi/images/radix_web/05.06.1971_18:02_0_+00:00_59n52_17e38_00.png

t. Amate

Hierojakin löytyy tuolta kartastasi, kutoshuoneen kärki härässä ja tuossa huoneessa sijaitsee venus.  Tuo sanomasi yhtäkkinen muutos on myös kymppihuoneessa olevan uranuksen käsialaa, tavallaan ehkä ihmettelenkin jos tuona 17 vuotena sinulla on ollut pelkästään tasaista ja samaa työtä. Voi olla niinkin, että jos työ on ollut liian tasaista, se on psyykkisesti rasittanut sinua ja kuuntelemattomana ehkä oireileekin jotenkin. Keskitaivaan sijainti taitaa olla nippanappa vaa-an puolella? On niin epäselvä tuo kartta tuossa vain. Vaikka vaaka onkin harmoniaa rakastava, kymppihuoneen uranuksen omaaville suosittelen silti työtä, jossa on vaihtelua ja/tai haasteitakin, ainakaan ei tylsää paikoillaan olemista. Tuon vaihtelun voi sitten luoda itselleen monella tavalla. Maisemanvaihdolla, vaihtelevilla asiakaskontakteilla, vaihtelevilla työtehtävillä, millä vain. Vaaka ja tuo kutoshuoneen härkävenus tuovat mieleeni esteettisyyden merkityksen työssä. Muutakin karttaa katselemalla voisin tarjota vaikka kosmetologin tai jopa arkkitehdin töitä. Hierojakin sopii. En tiedä kuinka paljon tuo terveytesi rajoittaa sitä mitä työtä voit harkita, en sen mukaan osaa siis tarjota. Kartassasi on vahvana kaksi puolta, sekä syvällisyys että sosiaalisuus ja toisten ihmisten tarve. Näitä toki voi toteuttaa muillakin osa-alueilla kuin työssään. Nämä siis vain ajatuksiani kartastasi. 

[amate]

Oolalaa, kiitos Ave!!

Juu, varmaan jo kymmenen vuotta sitten mietin ekan kerran, että nyt jotain muuta jobesta. Että se ei ole mun sieluntyö. Ainut palkitseva asia siinä oli asiakkaat, muuten se oli tosiaanki liian tasaista ja samaa. Lopulta myös merkityksetöntä, erittäin. 

Ja daa-a. Mietin kyllä itsekin hiukan sitä hierojaa, että onkohan se liika tylsää paikallaan olemista. Mutta kiinnostuksena on myös sellainen kokonaisvaltainen ihmisten auttaminen; yrtit, luonto, kuppaus, vyöhyketerapiaa... joita siis olen ajatellut lisätä 'palveluihin' myöhemmässä vaiheessa. Että ekka perusammatti hieronnasta ja sit lisukkeita siihen . Niistä tulee tuota vaihtelua ja haasteita.

Samoin mietin kyllä myös tätä terveyttä. Mutta olen lujasti päättänyt, että tää tulehdus toi mulle vaan lujan viestin, jonka osasin kuunnella. Ja sitämyöten siis helppaa olemaan ihmistenkin ilmoilla suolen liiemmälti kenkkuilematta  :.

Jännä! Niin miten se hieroja näkyy siinä kutoshuoneen kärki härässä (ja venus) jne.? Minustakin näyttää, että keskitaivas on vaa'an puolella. Juu, vielä kysyisin, että mitä merkitsee tuo Chiron 4.huoneessa? Haavoittunut parantaja?! Hm.

Hihi, arkkitehti oliski jotain. Olen vaan auttamattoman surkea matematiikassa . Kosmetologikaan ei ihan nappaa ku itse olen sellainen luomunainen enkä meikkaile lainkaan.

Esteettisyyden kaipuun ja merkityksen allekirjoitan täysillä. Menee 'hermo' jos jossain ei ole ollenkaan ajateltu kauneutta tai siisteyttä. Samoin tuon syvällisyyden, sosiaalisuuden ja toisten ihmisten tarpeen. Olen nyt parannellut itseäni talven seudun evakkona vanhempien pienissä tiloissa keskellä maaseutua. On nuo ihmiskontaktit olleet minimissä, ja huoh, jo kaipaan niitä  . Muuten kyllä ollut buenoa, että on ollut tähän vetäytymiseen kaikinpuolinen mahdollisuus .

Kiitos sulle suuresti kun kurkkasit osaavilla silmillä karttaani  ja oikein mukavaa kevättä!

[nikki]

amate
MC = 10 huoneen kärki,
näkyy karttasi talukossa olevan 1  .
Vaihtoehtohoitoja voi tutkailla  :n ja  :n kautta.
Chironin löytämisen aikaan 70-luvulla vaihtoehtohoidot, yrtit sun muut tulivat kiinnostuksen kohteeksi,
siksi siihen usein yhdistetään nämä hoitomuodot.
Pallas taas yhdistetään usein psyko-fyysisiin hoitoihin, esim. akupunktio,
ja tuo vyöhyketerapiakin voisi mennä sen piikkiin?
Se vois olla sellasta toisen "energian aistimista" ns. päänsisäisesti.

[amate]

Hei Nikki!

Kiitti sullekki . Hui juku, miten paljon kartasta paljaastuukaan kun sitä osaa katsoa. Teinpäs ahaa-elämyksen tuosta neloshuoneesta ja mitä kirjoitit vaihtoehtohoidoista. Yläkertaan olen jo jokunen aika (n. vuosi-kaksi) sitten tehnyt pyynnön (myös aarrekarttaan), että tekisin sitä työtäni kotoa käsin. Hyvästi vaellusvuodet! Että josko mun ahaa-elämys oli oikeanlainen, hihi. Olen tosi kiinnostunut akupunktiosta (viimeks itse sain sitä tiistaina; akupunktuuri sano, että mulla on akupunktiolle vastaanottavainen kroppa), ja paljon olen itsekin tutkaillut meridiaaneja ja parannellut itseä akupainannalla.

Ja toisten energiat aistin tosi vahvasti. Sillai jännästi tiedän ihmisten ajatusten tarkotusperät tai pyyteettömyyden. Juurikin tuo Pallas! 'Astrologisesti Pallas hallitsee ne parantamistekniikat jotka yhdistävät mielen ja ruumiin.'

Ah, mä oon NIIN ilonen. Nyt sain hyvän vahvistuksen itselle, että se mitä olen ajatellutkin on oikea aaninki  . Eli saan tehdä ihmisten kokonaisvaltaista auttamistyötä kotoa käsin. Jihuu!

Kiitos sulle miljoonasti!!

[Ozimandias]

Painin taide ja hoitoalan välillä. Menisiko ihan kuvataide seikkailuun rahattomaksi vai lukisiko sairaanhoitajaksi ja erikoistusi terapeutiksi. Mielellään perhe- ja seksuaaliterapeutiksi.

Molemmat vetää puoleensa, mutta eritavalla. Taiteessa on jotakin tuskaisen vetävää. Lapsesta asti ollut päämääränä vaikka tie on todella vaikea ihan joka tavalla. Terapeuttina olo on taas sellainen mikä tuntuisi kivalta ja helpolta ja mukavalta. Järkevältä rahallisestikkin.

Tähän en malta olla tarttumatta heti, koska nyt tuli sellaista settiä, että väkisinkin pisti vähän naurattamaan.

Taide ja hoitoala ei sulje toisiaan pois, varsinkaan kun taiteilijaksi ei opiskella, taiteilijaksi synnytään ja taidetta tulee ihmisestä itsestään jos on tullakseen. Tee taidetta vapaa-ajalla ja opiskele sairaanhoitajaksi.

Ai niin, ja perhe tai seksuaaliterapeutin homma vaatii mun tietääkseni psykologian maisterin tutkinnnon, jossa on hommaa niin paljon, että jos sitä ei tosissaan halua, niin kannattaa jättää väliin. En tiedä muuten mikä sun käsitys on kivasta, mutta tuossa ammatissa päädyt  esimerkiksi pedofiilien, insestin harjoittajien, raiskaajien, perheväkivällan, lasten heitteille jätön ja laiminlyömisen ja sen selllaisen pariin, vieläkö kuulostaa kivalta ja helpolta ja mukavalta? Kysymys kuuluukin, haluatko kantaa työksesi muiden ihmisten psyykkisen taakan, siitä johtuvat traumat sekä vielä yrittää löytää niihin ratkaisua tajuten sen, että voit tahattomasti jopa pahentaa ihmisten tilannetta ja saada jonkun soittamaan sulle keskellä yötä, vaan ilmoittaakseen, että aikoo nyt ampua itsensä ja perheensä?

Sulla on muuten ammatin huoneessa, merkissä, joka viittaa johonkin hyvin konkreettiseen tekemiseen ja se tekee vielä kolmio aspektin huoneessa 1   oleviin   ja  . Olisko kuitenkin galleristi, käsityöläinen, puuseppä, joku keramiikkaan liittyvä tai sisustaminen tms. enemmän sun juttu?    

[Emosta_kiinni]

Tähän en malta olla tarttumatta heti, koska nyt tuli sellaista settiä, että väkisinkin pisti vähän naurattamaan.

Taide ja hoitoala ei sulje toisiaan pois, varsinkaan kun taiteilijaksi ei opiskella, taiteilijaksi synnytään ja taidetta tulee ihmisestä itsestään jos on tullakseen. Tee taidetta vapaa-ajalla ja opiskele sairaanhoitajaksi.

Ai niin, ja perhe tai seksuaaliterapeutin homma vaatii mun tietääkseni psykologian maisterin tutkinnnon, jossa on hommaa niin paljon, että jos sitä ei tosissaan halua, niin kannattaa jättää väliin. En tiedä muuten mikä sun käsitys on kivasta, mutta tuossa ammatissa päädyt  esimerkiksi pedofiilien, insestin harjoittajien, raiskaajien, perheväkivällan, lasten heitteille jätön ja laiminlyömisen ja sen selllaisen pariin, vieläkö kuulostaa kivalta ja helpolta ja mukavalta? Kysymys kuuluukin, haluatko kantaa työksesi muiden ihmisten psyykkisen taakan, siitä johtuvat traumat sekä vielä yrittää löytää niihin ratkaisua tajuten sen, että voit tahattomasti jopa pahentaa ihmisten tilannetta ja saada jonkun soittamaan sulle keskellä yötä, vaan ilmoittaakseen, että aikoo nyt ampua itsensä ja perheensä?

Sulla on muuten ammatin huoneessa, merkissä, joka viittaa johonkin hyvin konkreettiseen tekemiseen ja se tekee vielä kolmio aspektin huoneessa 1   oleviin   ja  . Olisko kuitenkin galleristi, käsityöläinen, puuseppä, joku keramiikkaan liittyvä tai sisustaminen tms. enemmän sun juttu?    

Ajattelin olla tarttumatta mutta en härkäpäisyyttäni malta  Sillä pakko poiketa sun kannasta että taidetta ei opiskella. Kautta historianhan taidetta on opiskeltu. Joko oltu teideilijoiden oppilaina tai taidekouluissa. Se että miksi ei ole sitä että ei osaisi tai että taiteen syvimmän olemuksen ja luomisen palon pystyisi oppimaan. Se on persoonassa itsessään tietty herkkyys ja taipumus. Se on sitä että opiskellessasi taidetta sinulla on sille aikaa. Ollaan kuitenkin realistisia. Jos vaikka nyt lähtisin opiskelemaan vaikka sairaanhoitajaksi. Olisin keskimäärin n. klo 16-17 kotona. Sitten lapset hoidosta, kauppaan, ruuanlaitto, kotityöt ja hetki yhteistä aikaa lasten ja perheen kanssa. Sitten lasten iltatoimet ja lapset nukkumaan. Sitten kotitehtävät joihin menee n. tunti/kaksi tuntia keskimäärin tuttuja seuranneena niin kello onkin sitten jo 22-23. Järjellisesti tuohon aikaan pitäisi mennä nukkumaan kun aamulla on lasten aamutoimen ja hoitoonvienti ennen koulua niin pitää herätä aikaisin.
Näin ollen aikaa perehtyä omaan luomiseen ja taiteelliseen ilmaisuun ei jää. Tietenkin sitä voisi tyrkätä lapset sukulaisille, mutta sitten taas aikalailla voisin tuntea syyllisyyttä itsekkyydestä.
Taidetta opiskellessa on aikaa. Ruhtinaalliset 6-8 tuntia päivässä omassa työtilassa. Tähän lisäksi valmiiksi jätjestetty mahdollisuus elävään malliin viikottain, luentoihin eri taiteensuuntauksista inspiraatiota antamaan ja ennenkaikkea mahdollisuus saada ohjausta teknisesti jos sitä tarvitsee että saa materiaaleista kaiken mahdollisen irti. Lisäksi työtilat. Kotona ei pysty maalaamaan vaikka sellaista 5m taulua tai tekemään raudasta isoa veistosta. Siihen tarvitaan työhuone joka tulee jo koulun puolelta. Sitten opiskellessa luodut yhteydet muihin taiteilijoihin joista on aivan suunnaton apu tulevaisuudessa näyttelyiden kannalta. Lisäksi suhteet luoviin ihmisiin luo mielenkiintoisia keskustelutilanteita smanhenkisten kanssa. Toisin näihin nyt on saanut tutustua muutenkin. Mutta lisästä ei ole haittaa.
Enkä siis väitä että opinnot olisi pakollisia. Itsekkin olen näyttelyitä pitänyt, luonut suhteita ja teen vapaa-ajallani niin paljon taidetta kuin suinkaan ehdin. Aika onkin ainut vihollinen. Kun sitä ei tahdo olla. Taiteilijaksi kehittyminen vie aikaa. Se vaatii henkistä kypsyyttä, oma-aloitteisuutta ja oman tyylin pitkälle vietyä hiomista. Se ei tapahdu hetkessä. Sitten jos vielä ei kiinnosta maalata mitään yksisarvisia tai kukkatauluja vaan tahtoisi tehdä jotankin syvälle vietyä ajatuksen kanssa tehtyä oman viestin esilletuomisen tavankin miettiminen vaatii aikaa ja keskusteluseuraa ja mahdollisuutta tutkia aihetta. Esim. minua kiinnostaisi sarja lapsensa menettäneistä vanhemmista ja sen luomasta maailmasta tämä vaatisi tutkimustyötä ja haastatteluja mikä taas vaatii aikaa.
Sellaisella parin tunnin iltamaalaamisilla pääsee usein kivasti harrastelijapiireihin ja jopa oman kunnan taiteilijaseuraan ja sillä yhteisnäyttelyihin. Aika harva niin pienellä ajalla pääsee kansavälisiin markkinoihin ja käsiksi apurahoihin että voisi täysipäiväisesti maalata. Tietenkin sukulaisilta voi saada kivoja päähäntaputuksia ja kavereilta aplodeja. Se ei taas suurta tyytydystä luo kun tarkoitus ei ole tehdä kivoja kuvia vaan vakavaa syvälle menevää puhuttelevaa ja keskustelua herättävää työtä.


Ja tiedän mitä seksuaaliterapeutin työ sisältää. Tunnen yhden ja olen häntä paljon haastatellut työstään. Tunnen myös pari sosiaalialalla toimivaa terapeuttia. Itselleni koen tämän helpoksi ja mukavaksi koska minulle henkilökohtaisesti työ olisi ominaista. Ei niin että asiat olisivat kevyitä, mutta se että pääsee ihan kongreettisesti auttamaan. En yleisesti persoonana ota ihmiset ongelmia itseeni vaan katson asioita ratkaisukeskeiseltä kannalta. Toisten taakkaa ei kannata ottaa omakseen, mutta silti voi auttaa toista pääsemään omastaan Tai ainakin aina yrittää. Minua myös ihan objektiivisella tutkimuskannalta kiinnostaa erillaiset seksuaalisuutee n ja sosiaalisuuteen liittyvät ongelmat. Vaikka siis vakavia aiheita onkin, mutta se mistä ne kumpuaa ja miten ne ilmenee on mielenkiintoista ja syventymisen arvoinen asia.


Ja maalaaminenhan on konkreettista tekemistä parhaimmillaan

[m.magia]

Ai niin, ja perhe tai seksuaaliterapeutin homma vaatii mun tietääkseni psykologian maisterin tutkinnnon, jossa on hommaa niin paljon, että jos sitä ei tosissaan halua, niin kannattaa jättää väliin.  

Ei välttämättä. Tiedän "vain" opistotason hoitajia, jotka ovat myöhemmin työn ohessa opiskelleet esim. erityistason perheterapeuteiksi. En tiedä onnistuuko jopa vaativan erityistason opinnot ilman mitään maisterin papereita.

[Emosta_kiinni]

Ai niin, ja perhe tai seksuaaliterapeutin homma vaatii mun tietääkseni psykologian maisterin tutkinnnon, jossa on hommaa niin paljon, että jos sitä ei tosissaan halua, niin kannattaa jättää väliin. 

Ei välttämättä. Tiedän "vain" opistotason hoitajia, jotka ovat myöhemmin työn ohessa opiskelleet esim. erityistason perheterapeuteiksi. En tiedä onnistuuko jopa vaativan eritystason opinnot ilman mitään maisterin papereita.

Kyllä pitäisi, mutta vaatii että pitäisi muistaakseni olla vähintään kolme vuotta työkokemusta hoitoalalla takana. Sama homma seksuaaliterapeutin kanssa

Esim. tämä tuttavani on käynyt sairaanhoitajan opinnot ja myöhemmin erikoistunut kätilöksi ja ohella opiskellut seksuaaliterapeutiksi ja nyt on erikoistumassa perheterapeutiksi. Hoitoala-ammatit kulkevat aika hyvin käsikädessä ja erikoistumismahdolliduudet on aika loputtomat.

[Ozimandias]

Ajattelin olla tarttumatta mutta en härkäpäisyyttäni malta   Sillä pakko poiketa sun kannasta että taidetta ei opiskella. Kautta historianhan taidetta on opiskeltu. Joko oltu teideilijoiden oppilaina tai taidekouluissa. Se että miksi ei ole sitä että ei osaisi tai että taiteen syvimmän olemuksen ja luomisen palon pystyisi oppimaan. Se on persoonassa itsessään tietty herkkyys ja taipumus. Se on sitä että opiskellessasi taidetta sinulla on sille aikaa. Ollaan kuitenkin realistisia. Jos vaikka nyt lähtisin opiskelemaan vaikka sairaanhoitajaksi. Olisin keskimäärin n. klo 16-17 kotona. Sitten lapset hoidosta, kauppaan, ruuanlaitto, kotityöt ja hetki yhteistä aikaa lasten ja perheen kanssa. Sitten lasten iltatoimet ja lapset nukkumaan. Sitten kotitehtävät joihin menee n. tunti/kaksi tuntia keskimäärin tuttuja seuranneena niin kello onkin sitten jo 22-23. Järjellisesti tuohon aikaan pitäisi mennä nukkumaan kun aamulla on lasten aamutoimen ja hoitoonvienti ennen koulua niin pitää herätä aikaisin.
Näin ollen aikaa perehtyä omaan luomiseen ja taiteelliseen ilmaisuun ei jää. Tietenkin sitä voisi tyrkätä lapset sukulaisille, mutta sitten taas aikalailla voisin tuntea syyllisyyttä itsekkyydestä.
Taidetta opiskellessa on aikaa. Ruhtinaalliset 6-8 tuntia päivässä omassa työtilassa. Tähän lisäksi valmiiksi jätjestetty mahdollisuus elävään malliin viikottain, luentoihin eri taiteensuuntauksista inspiraatiota antamaan ja ennenkaikkea mahdollisuus saada ohjausta teknisesti jos sitä tarvitsee että saa materiaaleista kaiken mahdollisen irti. Lisäksi työtilat. Kotona ei pysty maalaamaan vaikka sellaista 5m taulua tai tekemään raudasta isoa veistosta. Siihen tarvitaan työhuone joka tulee jo koulun puolelta. Sitten opiskellessa luodut yhteydet muihin taiteilijoihin joista on aivan suunnaton apu tulevaisuudessa näyttelyiden kannalta. Lisäksi suhteet luoviin ihmisiin luo mielenkiintoisia keskustelutilanteita smanhenkisten kanssa. Toisin näihin nyt on saanut tutustua muutenkin. Mutta lisästä ei ole haittaa.
Enkä siis väitä että opinnot olisi pakollisia. Itsekkin olen näyttelyitä pitänyt, luonut suhteita ja teen vapaa-ajallani niin paljon taidetta kuin suinkaan ehdin. Aika onkin ainut vihollinen. Kun sitä ei tahdo olla. Taiteilijaksi kehittyminen vie aikaa. Se vaatii henkistä kypsyyttä, oma-aloitteisuutta ja oman tyylin pitkälle vietyä hiomista. Se ei tapahdu hetkessä. Sitten jos vielä ei kiinnosta maalata mitään yksisarvisia tai kukkatauluja vaan tahtoisi tehdä jotankin syvälle vietyä ajatuksen kanssa tehtyä oman viestin esilletuomisen tavankin miettiminen vaatii aikaa ja keskusteluseuraa ja mahdollisuutta tutkia aihetta. Esim. minua kiinnostaisi sarja lapsensa menettäneistä vanhemmista ja sen luomasta maailmasta tämä vaatisi tutkimustyötä ja haastatteluja mikä taas vaatii aikaa.
Sellaisella parin tunnin iltamaalaamisilla pääsee usein kivasti harrastelijapiireihin ja jopa oman kunnan taiteilijaseuraan ja sillä yhteisnäyttelyihin. Aika harva niin pienellä ajalla pääsee kansavälisiin markkinoihin ja käsiksi apurahoihin että voisi täysipäiväisesti maalata. Tietenkin sukulaisilta voi saada kivoja päähäntaputuksia ja kavereilta aplodeja. Se ei taas suurta tyytydystä luo kun tarkoitus ei ole tehdä kivoja kuvia vaan vakavaa syvälle menevää puhuttelevaa ja keskustelua herättävää työtä.

En tiennyt, että sulla on lapsia, vai onko tämä vaan sitten jos pohdintaa? Taidetta opiskelevat ihmiset ovat yleensä jo luonnostaan lahjakkaita ja koulu vaan vahvistaa olemassa olevia ominaisuuksia tarjoamalla paremmat puitteet niiden toteuttamiseen. Taide kouluihin päätyy myös lahjattomia ihmisiä, jotka kyllä oppivat tekemään asiat, mutta heidän teoksensa jäävät yleensä sisällöttömiksi. Kaikesta muusta oppimisessa poiketen taiteilija ei tarvitse ammattipätevyyttä paperilla voidakseen toimia ammatissaan. Teoksen koolla ja materiaaleilla ei ole mitään väliä, sisällöllä on. Mitä tulee aikaan, niin laskepa paljonko päiviä noin 75 vuotta elävällä ihmisellä on käytössään. Eräs erittäin hyvä ystäväni on itseopiskellut taiteilija ja hänellä on ollut näyttelyitä ympäri suomea ja hän on myynyt joitain teoksiaan jopa summalla joka kohoaa neljään numeroon. Tiedän myös yhden tapauksen, joka ei koskaan mitään taidekoulua käynyt, vaikka olisi päässyt Turun taide akatemiaan, hänellä on ollut näyttelyitä myös suomen ulkopuolella.  Sitä paitsi, jos taide ei herätä keskustelua tai puhuttele, niin silloin vika on taiteessa, ei yleisössä. Itse uskon siihen, että yleisön reaktio on peili taiteen todellisesta sisällöstä ja työn arvosta. Väärinymmärrettyjä taiteilijoita ei ole olemassa, on korkeintaan taiteiljoita, joille aika ei ollut suotuisa. Picassoja ei voi kukaan neutraalisti ohittaa ja niin edes päin.

Ja tiedän mitä seksuaaliterapeutin työ sisältää. Tunnen yhden ja olen häntä paljon haastatellut työstään. Tunnen myös pari sosiaalialalla toimivaa terapeuttia. Itselleni koen tämän helpoksi ja mukavaksi koska minulle henkilökohtaisesti työ olisi ominaista. Ei niin että asiat olisivat kevyitä, mutta se että pääsee ihan kongreettisesti auttamaan. En yleisesti persoonana ota ihmiset ongelmia itseeni vaan katson asioita ratkaisukeskeiseltä kannalta. Toisten taakkaa ei kannata ottaa omakseen, mutta silti voi auttaa toista pääsemään omastaan Tai ainakin aina yrittää. Minua myös ihan objektiivisella tutkimuskannalta kiinnostaa erillaiset seksuaalisuuteen ja sosiaalisuuteen liittyvät ongelmat. Vaikka siis vakavia aiheita onkin, mutta se mistä ne kumpuaa ja miten ne ilmenee on mielenkiintoista ja syventymisen arvoinen asia.

Nyt tuli kyllä niin yksitoikkoinen näkökulma että huh huh. Ihminen EI itse valitse mitä asioita ottaa itseensä, sillä ihmiset  oppivat ja omaksuvat asioita tiedostaen TAI tiedostamatta niitä, sillä huomio, keskittyminen ja tarkoitus oppia ovat sidoksissa vain tiedostettuun oppimiseen ja omaksumiseen, sensorit kuitenkin rekisteröivät kaiken ihmisen ympärillä ja tallentavat tiedot. Ikävät asiat voi ainoastaan tietoisesti tai tiedostamatta sulkea pois mielestä, mutta se ei estä niiden vaikuttamista käytökseen, ajatteluun ja toimintaan. Ihminen voi ainoastaan valita minkälaisille asioille altistuu, eikä aina sitäkään. Terapeuteille on enemmän sääntö kuin poikkeus, että he ovat toistensa asiakkaita myös, mistäköhän johtuisi? Ratkaisukeskeisyys on itsestään selvyys, mitä ihmettä semmosella terapeutilla on virkaa, joka ei ole ratkaisukeskeinen? Terapeutin työssä ei ole kyse siitä, ettei toisen taakkaa ota omakseen vaan siitä, että kestää kantaa sen, sillä kannat sitä mukanasi lopun elämäsi, vaikka et tiedostaisi sen mukana oloa se vaikuttaa sinuun.  Jos joku terapeutti on oikeesti sitä mieltä, että asia ei ole näin, niin alan kyllä ihmetellä, että mistä postimyynnistä hän on tutkintonsa hommannut. En sano ettei susta ole siihen, mutta nyt noi ruusunpunaiset lasit pois silmiltä. Itse olen yliopistolla jutellut yhden aineen opettajan kanssa, hänellä on juuri sellainen tausta, että oli itse terapeutti ensin, mutta lopetti hommat sen takia, ettei kestänyt sitä painetta. Yksittäinen tapaus toki, mutta näitä varmasti löytyy enemmänkin.

[Kuuhilda]

Mitäs mä?

Pitäiskö mun vaikka pelastaa maailma?
 

  ...ja    kympissä viiden asteen päässä.

  aurinko  2.huone.

Jonkinmoista terapeuttista toimintaa tässä opiskelen, mutta se että tekisin sitä työkseni, on aika kaukana...vaikka sitä kyllä toivoisin kovin 

[Indium]

Jos tän oman maailmansa pelastais nyt ensin... Siinäkin ihan helskatisti hommaa. 

[Vesijättömaa]

Jos tän oman maailmansa pelastais nyt ensin... Siinäkin ihan helskatisti hommaa. 

Allekirjoitan 

[Emosta_kiinni]

Tämä kyllä menee jo ihan OT:ksi   Mutta niin äärimmäisen mielenkiintoinen aihe!

Ozimandias


Herkkyydellä tai taipumuksella juuri tarkoitinkin sitä kykyä ilmaista jotakin kuvallisesti mitä ei siis varsinaisesti voi opettaa muuta kuin teoriassa. Käytännössä ei niinkään.
Ja todella hienoa kuulla että ystäväsi ovat menestyneet! Sehän on aivan mahtavaa ja aina ilo kuulla kun taidealakaan ei ole niitä helpoimpia elää Heillä on takuulla siis ollut vapaa-aikaa sen verran että heillä on ollut mahdollisus harjoittaa tätä itsenäisesti. Ja onhan noita ihan kansainvälisiäkin esim. Ashley Wood. Taideopettajat suoraan sanoivat hänelle että hänestä ei ole alalle koska ei ole tarpeeksi lahjakas. Nykyisin onkin sitten yksi halutuimpia kuvittajia maailmassa.
Silti uskallan väittää että ei niistä opinnoista ainakaan haittaa ole. Eivät ne lahjatonta lahjakkaaksi tee, mutta jos on lahjoja niin sitä kautta voi saada monia uudenlaisia työkaluja työstää niitä ja mahdollisuuden kokeilla erillaisia tapoja ilmaista itseään monipuolisen materiaali- ja työtilatarjonnan vuoksi.

Minulla tosiaan on kolme lasta joten ihan hirveästi ei ole sitä aikaa ilman erityisjärjestelyjä. Tietenkin tässä voi kysyä että miksi olen lapseni tehnyt ennen opintoja, mutta aina keho ei anna aikaa odottaa. Illat kuluvatkin sitten aika lailla maalatessa.  Teoksen koko on oikeastaan aika henkilökohtainen mieltymys ihan tekijästä riippuen. Eihän suurta ole mikään pakko tehdä, mutta entä jos silmissään näkee jotain suurta ja palo on vallaton. Eihän siinä silloin auta kuin sitä tehdä.  Toiset ajatukset tarvitsevat sitten taas pienen koon. Teoksen koko vaikuttaa myös paljon maalausjälkeen. Jos esim. hakee hyvin lennokasta maalausjälkeä sen toteuttaminen isolla kankaalla on todella nautinnollista. Samoin kuin vaikka moottorisahalla puusta veistäminen. Se tuntuu aivan erillaiselta tehdä koko keholla.

Ja niinhän se on. Jos teos ei puhuttele sillä ei ole kerrottavaa. Ja jos tekijällä on paljon kerrottavaa tämän olisi parasta päästä tekemään oman mielenrauhan vuoksi ; D
---
Ja asioiden itseensä ottamisesta puhun nyt ihan vain itseni kannalta en yleisesti. Ihmiset tietenkin reagoivat jokainen tavallaan eri tilanteisiin. Ja sehän onkin tärkeää tiedostaa itse miten reagoi ja tätä kautta harkita vaikka uudestaankin omaa ammattivalintaa