seuraava »

[Asterix]

Kas kas  

Sasha, onko sulla todettu ADHD? Ritalinia ei helposti täällä Suomessa määrätä aikuisille joilla ei ole testein määritelty keskittymishäiriö.

Mulla on em. lääkitys ja diagnoosi myös.

Jos ns.terve ihminen ottaa niitä lääkkeitä, on vaikutus sama kuin amfetamiinilla/kokaiinilla

Ok, oli miten oli sun kohdalla, mut nyt ymmärrän sun ylimielisen tyylin kirjoittaa.

Narsistille tämä lääkitys on oiva apu buustaa egoo vielä lisää. Oletko sä sokee itselles?

On lievä ADHD. Itävallassa Ritalin on yleissä käytössä ADHD:n hoidossa
ja hyvin tarkkaan valvottua sen käyttö
-juuripa sen väärinkäyttömahdollisuuden vuoksi.
Sitä ei saa edes kaikki lääkärit kirjoittaa tai määrätä.

Narsismia mulla ei ole vielä todettu, vaikka olen kaupannut sitä psykologilleni.
Ainoastaan Astron asiantuntijat toki ovat sen diagnosisoineet ja ovat aivan varmasti oikeassa.

Miten niin ylimielinen tapa kirjoittaa? Voisiko kieli -ja kulttuurieroilla olla mitään tekemistä asian kanssa?
Väitän, että Suomessa useampi narsisti kuin Itävallassa
-johtuen siitä, että Suomessa ei kukaan saa olla poikkeava tai parempi,
eikä ajatella itsestään mitään hyvää tai positiivista.

[Ratkaisu]

On loppupeleissä aika pelottavaa miten paljon mielialalääkkeet tuntuvat muuttavan ihmisiä. Aika monia ihmisiä ei tunnistaisi välttämättä samoiksi ihmisiksi, osassa tapauksista hyvässä mielessä ja osassa erittäin huonossa. Ehkä se pelottaisi itseä, että joku lääke vaikuttaisi minuun siten, että en olisi enää oma itseni. Tai siis ehkä joku voisi minustakin diagnosoida vaikka mitä häiriöitä, mutta toisaalta olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen, eivätkä kummallisuuteni haittaa millään tapaa arkeani, joten jos menettäisin kosketukseni "itseeni" on erittäin pelottavaa. Itse ainakin olen mielelläni vähän vinksahtanut oma itseni ja nautin oman persoonani puolista ihan vain näin kuin ottaisin nappia ja kokisin itseni oudoksi. Tai no tämä nyt vain on se pelko mikä minulla on kaikkia lääkkeitä kohtaan, mikä ei välttämättä vastaa todellisuutta lainkaan.  

[Ratkaisu]

Julkeammaksi kyllä on ihmiset tulleet, kun alkavat saada niitä mielialalääkkeitä oikeassa mittasuhteissa. Eli alkavat puhua mitä sattuu ja kenen kanssa tahansa, joten on meillä ollut monet nolot sekä hauskatkin tilanteet lääkärien kierroilla, kun potiaita olemme kuunnelleet ja saneet kuulla aivan mitä sattuu sekä sellaisiakin asioita, mitä eivät ilman lääkitystä taatusti olisi kertoneet. Jotenka niiden määrämiselle pitäisi ollakin todella hyviä perusteita, jos ei tahdota ihmisoikeuksia loukata.
Tuntuu nimittäin siltäkin toisinaan näin ammattilaisen näkökulmasta, että niitä annettaan liiankin hepposi perustein. 

Hmm, voisikohan tuo sitten selittää sen, että aika usein ihmiset jotka ovat runsaalla lääkityksellä pitävät tapanaan kertoilla itsestään vähän kiusallisenkin paljon kahvipöytäkeskusteluissa. Olen itse nimittäin huomannut sen aika monen kohdalla. Kerrotaan itsestä asioita, esimerkiksi hoitokertomusta ventovieraille ja sitä rataa. Hmm, en olekaan ajatellut, että se johtuu lääkityksestä, olen ajatellut, että se johtuu enemmänkin siitä sairaudesta. =/

[Asterix]

Julkeammaksi kyllä on ihmiset tulleet, kun alkavat saada niitä mielialalääkkeitä oikeassa mittasuhteissa. Eli alkavat puhua mitä sattuu ja kenen kanssa tahansa, joten on meillä ollut monet nolot sekä hauskatkin tilanteet lääkärien kierroilla, kun potiaita olemme kuunnelleet ja saneet kuulla aivan mitä sattuu sekä sellaisiakin asioita, mitä eivät ilman lääkitystä taatusti olisi kertoneet. Jotenka niiden määrämiselle pitäisi ollakin todella hyviä perusteita, jos ei tahdota ihmisoikeuksia loukata.
Tuntuu nimittäin siltäkin toisinaan näin ammattilaisen näkökulmasta, että niitä annettaan liiankin hepposi perustein. 

Hmm, voisikohan tuo sitten selittää sen, että aika usein ihmiset jotka ovat runsaalla lääkityksellä pitävät tapanaan kertoilla itsestään vähän kiusallisenkin paljon kahvipöytäkeskusteluissa. Olen itse nimittäin huomannut sen aika monen kohdalla. Kerrotaan itsestä asioita, esimerkiksi hoitokertomusta ventovieraille ja sitä rataa. Hmm, en olekaan ajatellut, että se johtuu lääkityksestä, olen ajatellut, että se johtuu enemmänkin siitä sairaudesta. =/

No kyllä mäkin, sairaana ihmisenä, ajattelisin, että se johtuu sairaudesta, eikä lääkityksestä.
Lääkityshän yleensä vähän stoppailee tuota.

Tosin on kyllä ihmisiä, jotka vain ovat avoimia, eikä heillä ole salaisuuksia, eikä hävettävää
ja sitten hämmentävät muita sillä avoimuudellaan ja häpeämättömyydellään.

[Ratkaisu]

No lähinnä sillä liialla avoimuudella tarkoitan sitä, että ei välttämättä ole sosiaalisestikaan kovin järkevää, että heti kun tapaa uuden ihmisen niin rykäisee pöytään kaikki intiimeimmät asiat. Siitä jos jostain saa hullun maineen ja eikös sen lääkityksen tarkoitus ollut se, että pystyy toimimaan normaalisti, eikä käyttäytyä kuin hullu? Hmm, no, toki jokainen määrittelee itse sen miten avoin haluaa olla ja joillekin liika avoimuus tarkoittaa eri asioita. Itse pidän vähän vaivaannuttavana sitä, että joudun kuuntelemaan ensitapaamisella sitä miten kyseinen tyyppi on sairastanut anoreksiaa ja kuihduttanut itseään ja oksennellut juhlapöydän antimia, että ei liikaa kaloreita tulisi. =/ Tuollaisia asioita ei vain jotenkaan tunnu hyvältä kuulla ensimmäiseksi. Tai se, että lavertelee ystävien mielenterveysongelmista. Ja toisaalta minua ei ehkä heti kiinnostakaan nuo asiat paljon vaan siirryn vilkuilemaan kelloa.

Seksipuheet eivät itseäni niin paljon hetkauta sinänsä. Lähinnä se ehkä tuntuu oudolta jos kuulijana on ventovieras.

[Ratkaisu]

Niin ja lisäyksenä vielä se, että on tosiaan vähän kyseenalaista sen eettisyyden kannalta jos lääkkeet saavat ihmiset toimimaan noin. Voidaanko silloin puhua vapaasta tahdosta, jos teet ja puhut asioita aineen vaikutuksen alaisena. No hmm, kyllä siis haluan sanoa, että kyllä ne lääkkeet ovat myös välttämättömiä hoidossa. Esimerkiksi syömishäiriöpotilaillahan saattaa se fysiikka olla sitä luokkaa, että he eivät pysty keskittymään mihinkään tai ajattelemaan selvästi johtuen erilaisista vakavista puutostiloista. Tällöinhän lääkitys on pakollinen, että se ihminen saadaan fyysisesti edes siihen kuntoon, että hän tajuaa mistään mitään ja pystyy vastaanottamaan terapiaa.

[Asterix]

Niin, tuohan nyt on normaalia, en mäkään jaksa tyyppejä, jotka kaataa kaikki ongelmansa
niskaan heti ensitapaamisella. Raskaita tyyppejä.

Tosin mä luulen, että Kaarina kuitenkin puhuu nyt tästä foorumista käytännössä,
eikä osastostaan, mutta tämähän on -keskustelufoorumi- eikä psykiatrinen,
vaikka kyllä välillä sille tuntuu ja täällä keskustellaan nimimerkkien takaa,
eikä potilaina.

Tokihan tämäkin "psykiatrinen" on täynnä asiantuntijoita, jotka kykenevät nettikirjoittelun
perusteella antamaan diagnoosin toiselle kirjoittajalle.

[Asterix]

Niin ja lisäyksenä vielä se, että on tosiaan vähän kyseenalaista sen eettisyyden kannalta jos lääkkeet saavat ihmiset toimimaan noin. Voidaanko silloin puhua vapaasta tahdosta, jos teet ja puhut asioita aineen vaikutuksen alaisena. No hmm, kyllä siis haluan sanoa, että kyllä ne lääkkeet ovat myös välttämättömiä hoidossa. Esimerkiksi syömishäiriöpotilaillahan saattaa se fysiikka olla sitä luokkaa, että he eivät pysty keskittymään mihinkään tai ajattelemaan selvästi johtuen erilaisista vakavista puutostiloista. Tällöinhän lääkitys on pakollinen, että se ihminen saadaan fyysisesti edes siihen kuntoon, että hän tajuaa mistään mitään ja pystyy vastaanottamaan terapiaa.

No kyllä tuossa käytöksen muutoksessa normaalin mielialalääkityksen yhteydessä
puhuu asiantuntemattomuus ja ennakkoluulot.

Nykyajan lääkkeet ovat hyvin kehittyneitä ja esim. normaaleille masentuneille
annetaan niin pieniä annostuksia, että tuskin niillä peruskäytöstä saadaan muuttumaan.
Niiden valvonta (tosin en tiedä Suomessa) on tarkkaa.

Kyllä ne käytöstä muuttavat lääkkeet liittyy jo sitten vaikeimpien sairauksien hoitoon,
esim. skitsofreniaan ja aggressiivisuuteen.

Mulla on kestänyt parantua masennuksesta, mikä tuli Suomessa olosta.
Mä vain itkin siellä.
Mulla on edelleen pelkoja, että Suomesta tulee huonoja uutisia tänne,
kuten se nyt vähän niin onkin, mutta mun pelko kait tuplaa sen mun mielessä.

[Ratkaisu]

Niin no, tässä keskustelussahan vähän unohtuu se, että eri sairauksia lääkitään eri tavoilla, eikä kaikkien hoitoon tarvita hirveitä annostuksia ja vahvoja lääkkeitä. Sen takiahan tästä on varmaan vaikeaa keskustella, koska jokainen tapaus on yksilöllinen ja jokainen lääke on asia erikseen.

edit. Niin no, itse kyllä myönnän, että minulla on irrationaalisia pelkoja lääkkeitä kohtaan. Ehkä siihen on vaikuttanut se, että itselle on tullut aika vahvoja allergisia reaktioita kevyistäkin lääkkeistä, kuten perus nuhalääke duactista, jota syödessäni ranteista hävisi tunto ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Sitten juuri nuo muistinmenetykset ataraxia syödessä. =/ Yksi kauheimmista oli onnettomuuden jälkeen kun minulle annettiin kipulääkettä, jolle olin allerginen ja se sekoitettuna vielä shokkiin. Noh, mutta ei siitä sen enempää. Ehkä tämän jälkeen on helppo tajuta miksi olen niin vainoharhainen mielialalääkkeitä kohtaan =/

[Asterix]

Niin no, tässä keskustelussahan vähän unohtuu se, että eri sairauksia lääkitään eri tavoilla, eikä kaikkien hoitoon tarvita hirveitä annostuksia ja vahvoja lääkkeitä. Sen takiahan tästä on varmaan vaikeaa keskustella, koska jokainen tapaus on yksilöllinen ja jokainen lääke on asia erikseen.

No niin, ja unohtuu varmaan vähän sekin, että keskustelufoorumit ovat keskustelua varten,
eikä toisten diagnosisoimista varten.
Ymmärrän kyllä, että jotkin ihmiset haluaa nähdä allekirjoittaneessa paljon vikoja,
joten yksi lievä masennus ja ADHD ja sen lääkitys on jo niin iso juttu,
että ihan ylimielinen ja seksistäkin puhuu, että kyllä se narsisti on.

Harmi kun mä olen sanonut jo monta vuotta täällä, että olen narsisti
ja nyt vasta tyypit on heränneet tähän avunhuutooni.

On tosi ongelmallista, kun mun psykologi sanoo, etten mä täytä narsistille
määriteltyjä perusominaisuuksia, niin ymmärrystä -ja siten myös hoitoa on ollut vaikea saada.

[Asterix]

Julkeammaksi kyllä on ihmiset tulleet, kun alkavat saada niitä mielialalääkkeitä oikeassa mittasuhteissa. Eli alkavat puhua mitä sattuu ja kenen kanssa tahansa, joten on meillä ollut monet nolot sekä hauskatkin tilanteet lääkärien kierroilla, kun potiaita olemme kuunnelleet ja saneet kuulla aivan mitä sattuu sekä sellaisiakin asioita, mitä eivät ilman lääkitystä taatusti olisi kertoneet. Jotenka niiden määrämiselle pitäisi ollakin todella hyviä perusteita, jos ei tahdota ihmisoikeuksia loukata.
Tuntuu nimittäin siltäkin toisinaan näin ammattilaisen näkökulmasta, että niitä annettaan liiankin hepposi perustein. 

Hmm, voisikohan tuo sitten selittää sen, että aika usein ihmiset jotka ovat runsaalla lääkityksellä pitävät tapanaan kertoilla itsestään vähän kiusallisenkin paljon kahvipöytäkeskusteluissa. Olen itse nimittäin huomannut sen aika monen kohdalla. Kerrotaan itsestä asioita, esimerkiksi hoitokertomusta ventovieraille ja sitä rataa. Hmm, en olekaan ajatellut, että se johtuu lääkityksestä, olen ajatellut, että se johtuu enemmänkin siitä sairaudesta. =/

Kyllä se lääkitys nimenomaan vaikuttaa noin. Meillä osastolla alkoi eräskin nainen kertoilla sellaisia tarinoita elämästään, että mieshoitajien korvat punoittivat ja he olivat hänen puolestaan todella häpeissään. Puhumattakaan nuorista naislääkäreistämme, jotka todellakin punastuivat kuulemistaan jutuista, vaikkei niissä ehkä ollut totuuden häivääkään. Kukaanhan meistä sitä ei voinut tietää, koska emme tunne potilaiden yksityiselämää.
Uskoisinkin, että nuo mielialalääkkeet tekevät ihmisestä tavallaan räväkämmän kuin mitä he todellisuudessa ovat. Ja kun se lääkitys joskus loppuu niin sitä ehkä monetkin häpeävät - jos muistavat mitä ovat puhuneet lääkityksessään.

Pfff... eikö sulla Kaarina ollut nukkumaanmeno aika?
Voi-voi.. : Ottakaa mielialalääkkeitä ja puhutte seksistä sen jälkeen.

No voi voi, kun yhtään ei nukuta minua, koska täällä tavallaan pakkaan tavaroita tässä samalla sitä Wienin matkaani varten, kun käyn keskustelua niistä asioista, jotka ovat tärkeitä minulle.
Mutta mitään lääkkeitä ei täällä meillä kyllä syödä, jotenka siitä olen itse kyllä kiitollinen.  

 

Juu juu, puhukaa te puuta heinää ja minä menen sen oman kultani kainaloon!  

Ristiriitaista, mutta mullahan se lääkitys on.

[Ratkaisu]

Sasha tuosta sinun narsismistasi. On aika eri asia millaisia ihmiset ovat foorumilla ja millaisia siviilissä, joten se miten täällä kommunikoi on aika heppoinen peruste diagnosoida. Ja olen aina kyllä kokenut sinun kohdallasi, että kun sanot olevasi narsisti, niin taustalla on sellainen hymy ja musta huumori myös. Toki en voi tietää =D  

Tai no minulle ei ole koskaan välittynyt sellaista vaikutelmaa, että tosissasi kuvittelisit olevasi narsisti sen oikean diagnosoinnin puitteissa. Ehkä lähinnä tervettä egoismia. =) No taas tätä tulkintaa näköjään =D

[Asterix]

Sasha tuosta sinun narsismistasi. On aika eri asia millaisia ihmiset ovat foorumilla ja millaisia siviilissä, joten se miten täällä kommunikoi on aika heppoinen peruste diagnosoida. Ja olen aina kyllä kokenut sinun kohdallasi, että kun sanot olevasi narsisti, niin taustalla on sellainen hymy ja musta huumori myös. Toki en voi tietää =D  

 

Niin justiinsa, et voi tietää, mutta jos epäilet, niin älä kerro noille muille. 

[Asterix]

Julkeammaksi kyllä on ihmiset tulleet, kun alkavat saada niitä mielialalääkkeitä oikeassa mittasuhteissa. Eli alkavat puhua mitä sattuu ja kenen kanssa tahansa, joten on meillä ollut monet nolot sekä hauskatkin tilanteet lääkärien kierroilla, kun potiaita olemme kuunnelleet ja saneet kuulla aivan mitä sattuu sekä sellaisiakin asioita, mitä eivät ilman lääkitystä taatusti olisi kertoneet. Jotenka niiden määrämiselle pitäisi ollakin todella hyviä perusteita, jos ei tahdota ihmisoikeuksia loukata.
Tuntuu nimittäin siltäkin toisinaan näin ammattilaisen näkökulmasta, että niitä annettaan liiankin hepposi perustein. 

Hmm, voisikohan tuo sitten selittää sen, että aika usein ihmiset jotka ovat runsaalla lääkityksellä pitävät tapanaan kertoilla itsestään vähän kiusallisenkin paljon kahvipöytäkeskusteluissa. Olen itse nimittäin huomannut sen aika monen kohdalla. Kerrotaan itsestä asioita, esimerkiksi hoitokertomusta ventovieraille ja sitä rataa. Hmm, en olekaan ajatellut, että se johtuu lääkityksestä, olen ajatellut, että se johtuu enemmänkin siitä sairaudesta. =/

Kyllä se lääkitys nimenomaan vaikuttaa noin. Meillä osastolla alkoi eräskin nainen kertoilla sellaisia tarinoita elämästään, että mieshoitajien korvat punoittivat ja he olivat hänen puolestaan todella häpeissään. Puhumattakaan nuorista naislääkäreistämme, jotka todellakin punastuivat kuulemistaan jutuista, vaikkei niissä ehkä ollut totuuden häivääkään. Kukaanhan meistä sitä ei voinut tietää, koska emme tunne potilaiden yksityiselämää.
Uskoisinkin, että nuo mielialalääkkeet tekevät ihmisestä tavallaan räväkämmän kuin mitä he todellisuudessa ovat. Ja kun se lääkitys joskus loppuu niin sitä ehkä monetkin häpeävät - jos muistavat mitä ovat puhuneet lääkityksessään.

Tätä mä jäin vielä miettimään kirjoitushommaani lopetellessa
-tulenhan perheestä, jossa on sekä hoitajia, että lääkäreitä-
että miten on mahdollista, että hoitohenkilökunta on niin kokematonta potilashoidosta,
-edes nuorena kandina-
että jonkun potilaan höpinät, etenkin mielisairaan ja lääketokkura-höpinät
saa ne punastelemaan ja häpeämään?

Minusta, sorry vain, on aika erikoisen kuulloista. 

[Päivi]

kyä sanomista perkele oli aihe mikä tahansa 

mä oon huamannu että mun adhd lääke hillittee tota möläyttelyä, ts. olen asiallisempi näin. saan aikaseksi asiat jotka muuten jää ajatustasolle. en koe että negatiivisesti muuttais mitenkään persoonaa. hallitsen tunteet paremmin (kun adhd piirteisiin kuuluu myöskin se että tunnereagtiot menee vääriin mittasuhteisiin, l. ylireagoidaan)
mutta concerta ei tietääkseni tee "normaalille" mitään koska näillä dopamiinit kulkee aivokuoressa normaalisti, ritaliniin en puutu kun en tiiä. toki nääkin on piripohjasia ja isontaa pupillit, saapa siinä sitten selitellä poliisisedälle 

nuorempana kun jotain mielialalääkettä sain, lopetin käytön heti kun tuntu että pahimmasta suosta on noustu.. ehkä vaikutus näillä on eri jos niitä syö vuositolkulla?